Siis miten suomalaiset suhtautuivat Ruotsin vallan alla Ruotsiin? Itse en ole tästä saanut valistavaa kuvaa. Missään ei koskaan sanota että suomalaiset olisivat pistänet kauhulla vastaan kun ruotsi tänne kirstinuskon kanssa marssi, mutta toisaalta taas eri kapinat vrt. nuijasota.
Suomalaisten suhtautuminen kruunuun
PuunSäästäjä
181121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Ruotsi" eli tuohon aikaan Svean kansa/maa (erotuksena gööteistä, juuteista) ei tuonut Suomeen kristinuskoa. Kristillinen esineistö ja hautaustavan muuttuminen on länsirannikolla kiistämättä alkanut jo 800-luvulla. Samoin 800- luvulla Suomen kristillistämisestä todistavat lukuisa paavin ja Hampurin -pohjoismaiden lähetystyö oli juuri Hampurin piispanistuimen vastuulla- välinen kirjeenvaihto. Huomioitavaa on, että "Suomi" tarkoitti tuolloin vain nykyisen varsinais-Suomen, eli "suomen" heimoa, ei hämäläisiä ja karjalaisia. Suomesta ja Ruotsista puhuminen tuossa aikakaudessa on hedelmätöntä. Etenkin, kun suomalaiset olivat mahdollisesti löyhässä liittolais- /ledung tai sotaliitossa svealaisten kanssa. Svean valta tuotiin miekalla vasta hämäläisten maahan, ja hämäläisethän myös kapinoivat, sillä kyseessä oli miehitys ilman aikaisempaa yhteiseloa.
"Ristiretket" yms on aikoja sitten osoitettu perättömäksi.
Valitettavasti kouluhistoria opettaa nappuloille pseudohistoriaa, koska sovinnaisuus on opetuksessa tärkeämpää kuin totuus.
Maamme nimen ’Suomi’ alkuperää ei varmuudella tiedetä mutta yleisimmän
näkökannan mukaan sen uskotaan juontuvan balttilaisesta sanasta
’zeme, suom. ’alava maa’. Tästä kirjoittaa esim. suomalais-ugrilainen
seura sivuillaan:
http://www.sgr.fi/ct/ct51.html
Muistikuvani mukaan fenno-ugristit (ainakin jotkut) pitävät tätä sanaa
myös sanan ’häme’, ja jopa ’saame’ sanan alkuperänä. Vastaavasti tämä
sana muistuttaa läheisesti jo kirkkoslaavissa tunnettua nykyvenäjän
sanaa ’zemlja’, merkityksessä ’maa’ tai ’kuiva maa’.
Fredrik III:n Keisarikunnan itäisen rajan ruhtinaskunnat (Brandenburg,
Sleesia, Böömi, Määri, Itävalta, Steiermark ja jopa Kärnten) tunnettiin
vielä 1400-luvulla yhteisnimellä Germania Slavica. Tämä nimitys
”Germania Slavica” tulee tietysti Rooman kirkon ja Paavin asiakirjoista
Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan ajoilta.
http://de.wikipedia.org/wiki/Germania_Slavica
Myös ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin teoksessa ”Oövervinnerlige”
Ruotsin saksalaissyntyisestä kuninkaasta Kaarle X:stä esiintyy nimitys
’Germania Slavica’ Itämeren etelärannikosta. Ja onhan Ruotsin eteläisen
Itämeren maakunnan nimi ’Pommeria’ selvästikin slaavilaisperäinen sana.
Olisiko näillä asioilla jotain yhteyttä kristinuskon leviämiseen nykyisen
Varsinais-Suomen alueelle jo ennen ’sveojen’’ ristiretkiä? Tunnetaanhan
Turunkin seudulla vastaavasti paljon slaavilaisperäisiä paikannimiä: Turku,
Kupittaa, Koroinen ... lisäksi tiedetään, että kirkollinen sanastomme on
osiltaan slaavilaisperäistä!
En ole tietystikään kovin hyvin paneutunut ristiretkiä edeltävään historiaamme,
mutta minulla on käsitys että se syystä tai toisesta tunnetaan huonosti!
"En ole tietystikään kovin hyvin paneutunut ristiretkiä edeltävään historiaamme,
mutta minulla on käsitys että se syystä tai toisesta tunnetaan huonosti!"
Minulla on se käsitys, ettei sitä ole kovasti tutkittukaan. Eikä opeteta kouluissa.
Parhaita lähteitä ovat paikallishistorialliset kirjat. Esimerkkeinä vaikkapa Karjalan, Etelä-Pohjanmaan ja Sastamalan historiat.
Kirja nimeltä Suomalaisten keskiaika - myytit ja todellisuus sisätää nimestään huolimatta mitättömän vähän Suomesta.
Sanan Suomi yksi merkitys voi olla vaaja, Viron kielleä Suomi tarkoittaa kalan kolmiomaista evää ja vaajaa.
Siinä on sellainen sattuma, että Vatjan kieleläsan Vatja tarkoittaa itseasiassa samaa asiaa ja Vepsän kielellä sana Vepsä.
Silloin kyseessä olis todennäköisesti jokin uskonnolllinen sympooli ennen kristinuskon tuloa, sillä kaikkihan nämä kansat ympäröivät "Suomenlahtea" ...
Muuten Venäjän jokireittejä kulkivat Varjagien lisäksi myös Kolbaajit, joilla oli puvussa tunnuksena kolmiomainen vaaja.
Eli kyse on ollut todennäköisesti Vatjalaisista tai Vepsäläisistä, ehkä jopa Suomalaisista.
Mutta Karjalan ja karjalaisten historia tunnetaan noilta ajoilta varsin
hyvin sekä ruotsalaisten (mm. Lundin Yliopisto) että venäläisten kuin
myös Joensuun yliopiston tutkijoidenkin keskuudessa. Näiden
tutkimusten kirjallisina lähteinä ovat skandinaaviset saagat ja
Novgorodin ns. Nestorin kronikat (Sieltä tunnetaan karjalankielistä
kirjoitustakin jo 1200-luvulta!) sekä arkeologiset löydöt ja kieli-
tieteelliset tutkimukset.
Tilapuutteen takia ja aikaa säästääkseni laittelen tähän vain joitakin
viittauksia ja linkkejä josko jotakuta vaikka kiinnostaa - - - :
Det Mångkulturella Norrbotten – en medeltida historia:
... Bosättning i Norrbotten sedan i vart fall 1000–1100-talet och
kolonisternas ursprungsområden är flera. Andra aktörer omtalas
också i källor och samiska.. kareler och tjuder ...
www.historiska.se/download/HN62.pdf
Den ”svenska” kolonationen är inte den första i Norrbotten. Den
första kommer från nutida finska område ... angränsande, nu ryska,
områden (karelskt och vepsiskt). ... pällshandel - och torrfisk blir
nu en ledande exportartikel ...
www.historiska.se/download/HN62.pdf
Tornedalen koloniserades troligen från Finland, först under 1000-talet
från de centrala delarna och senare under 1100-talet från Karelen
i sydöst. (Wallerström, Vahtola)
www.bd.lst.se/publishedObjects/10000912/kukkola.pdf
Tämä venäjänkielinen artikkeli kertoo karjalaisten asutuksesta Laatokalla
ja vesiteistä Laatokalta Suomenlahdelle (Vuoksi laski tuolloin Suomen-
vedenpohjaan) ja Pohjanlahdelle - sieltä Norrbotteniin ja Västerbotteniin
(Pohjanmaa).
... бурный рост карельских поселений .... открытие водного пути
на север в Лапландию. Основной путь начинался из Ладожского
озера .... вплоть до р. Оулуйоки и выйти в Ботнический залив,
или до р. Кемийоки, ..
http://www.kirjazh.spb.ru/history/vodn_put.htm
Edellä oleva artikkeli pohjautuu pääosin suomalaisten kielitieteilijöiden ja
arkeologien lähteisiin (Kyösti Julku, Pirjo Uino ... )
En tietysti pysty tässä ja nyt kääntämään ja käymään näitä tutkimuksia
läpi kovin seikkaperäisesti mutta ainakin minulle ne antoivat aivan uutta tietoa
Suomen historiasta.
Bibliografiaa Karjalaisten Historiasta (jos jotakuta kiinnostaa näillä Historian
sivuilla):
Pirjo Uino. Ancient Karelia. Archaeological studies. Helsinki. 1997.
Aleksandr Saksa. Rautakautinen Karjala. Joensuun yliopiston. 1998.
Julku Kyösti. Oulujoki karjalaisten kaukoliikenteen väylänä keskiajalla.
Oulu. 1967.
С.И. Кочкуркина, Древняя Корела (Muinainen Karjala), Ленинград,
Наука, 1982.
H. Kirkinen, P. Nevalainen, H. Sihvo. Karjalan kansan historia. Petroskoi,
1998.
С.И. Кочкуркина, А. М. Спиридонов, Т. Н. Джаксон. Письменные
известия о карелах (X-XVI в). Петрозаводск, 1996.
Г. А. Исаченко. Вуоксинская эпопея. «Вуокса» Приозерский краевед-
ческий альманах. С.-Петербург. 2001
VIKING AGE FINLAND
http://www.allempires.com/article/index.php?q=Viking_Age_Finland
Pentti Koivunen: Det karelska inflytandet på Nordkalottområdet under järnåldern
Rautakautinen Karjala: http://www.greywolves.org/artikkelit/2002-08-25-Rautakautinen_Karjala.html
Pohjoismaiden Kartta:
http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/maakirjakartat/fkk/highres/fkk0015.jpg
Onko mainitsemistasi Kolbaajeista kirjallista tietoa.
Vaaja-symboli kuulostaa tutulta. En vain muista mistä.
Kiitos linkeistä. Mielenkiintoista.
Satutko tietämään mitä sana Rauma tarkoittaa, tai sen alkuperästä.
Viikinkien saagoissa puhutaan Fornjotrista joka oli Kainuun kuningas. Hänen jälkeläisensä asuivat Norjassa Raumsdalissa, jossa virtaa Rauma-niminen joki.
Kerroit myös että karjalaiset liikkuivat Pohjanlahden alueella. Etelä-Pohjanmaan historia kuvailee alueen kukoistusta, joka päättyi n. 800 jKr. Sen mukaan alue kävi kukoistavaa kauppaa Suomen läpi Karjalaan ja toisaalta Atlantin rannalle Norjaan.
Milloinkahan Vuoksi sai uuden reittinsä Laatokkaan? Se voisi selittää Etelä-Pohjanmaan äkillisen lähes autioitumisen, kun kauppareitti tuhoutui.
The Nordic Kings Family Tree / alternative version of Nordic history
”But the story of Forjotr-family survived, thanks for sagas that were
written before the Finnish kingdom disappeared. Sagas are not the
only source of Forjotr blood line, the most famous, Viking era, poet,
Skaldi: Tjodoly Hvini, he was singing in Harald the Fairhairs’ court,
according the oldest Scandinavian text 800-900 AD Yngligatal, about
a gigantic Loge, which was Fornjotr’s blood line … “
Kelaa sivuja tai etsi esim. ”Forntjor” -sanalla CTRL F:n avulla:
http://aleksur.blogspot.com/
Ja edelleen ...
”According Widsith 6th century AD and Saxo Grammaticus 1190 Finland
was not unorganized barbaric land, instead it was accounted as similar
“Kingdom” as any other Nordic Kingdom.
By end of 10th century Orkneyinga- and Hversu Noregr bygdistí sagas
are saying that Finland and Kvenland were some kind of base Kingdom
for whole Nordic, from where the Royal Houses of Norway and Denmark
were established. Those sagas also mention that from Finland were
sent many Kings and Queens to rule, especially many Queens in Sweden
came from Finland.
The family tree of Finnish Kings is presented with more details in
a introduction of Orkneyinga saga (Fundinn Noregur) starting from
the King Fornjotr (the giant), but the Scandinavian historians
(including some Finnish) are constantly dismissing these as a
mythical information, not historical (same time downgrading the
sagas as a historical sources).
The Germanic literature contains mentions of Finnish from year 600;
the oldest source is Widsith, which lists of Kings in an era of Tribal
movement between 4th – 5th century. There is an entry: Caesare
weold Graecum, ond Caelic Finnum, (the ceasar ruled Greeks and
Caelic finns). Academic Kustaa Vilkkuna concluded that “Caelic” is
a word of Kaleva with gothic –ic (-ik) ending. (Carelia, Karjala, Kaleva,
Kalev. Kalik, Caelic).”
... mielenkiintoista
Täytyy varmaankin tutkia ajan kanssa tarkemmin tämä teksti! Mielen-
kiintoista sekin, että siellä esiintyy suomalainen nimi Kari, joka minun
tiedoissani juontaa venäjän Makarioksesta ja alunperin kreikan
Makarioksesta.
Kari - Born in Rauma
Antamasi linkki ei ollut entuudestaan tuttu.
Kiitos.
Tässä on erittäin hyvä linkki josta löytyy paljon saagoja ja muita tekstejä:
http://www.northvegr.org/main.php
Kyllä varmaan on, mutta minun tietotekniset taitoni eivät riitä niitä tästä masiinasta ulos kaivamaan ...
Koko keskiajan Suomen asema oli varsin itsenäinen ja hyvä, kuten muillakin Svean valtakunnan osilla eli esim Göötanmaalla. Toki Svea oli kiistatta vahvin ja johtoasemassa, muttei Suomen asema poikennut muista svealaisten alistamsita alueilla nykyisen Ruotsin alueella.
Vasta nuijasodan jälkiselvittelyissä suomalaisperäinen aateli joutui osin joko pölkylle, tai menetti suvereeniutensa ja vaikutusvaltansa. Nuijasotahan ei ollut kapina, vaan valtakunnassa riehui sisällissota jossa Suomen aateli kannatti hävinnyttä osapuolta. Seurauksena sitten nakki napsahti, ja osana sotaa tapahtui nuijamiesten nousu Flemingiä vastaan.
Suomen asema valtakunnassa muuttui alisteisemmaksi ja jopa sorretuksi, vasta kun Kustaa Vaasa yhdisti Ruotsin ja muodosti Ruotsin valtion uuden ajan alussa.
Suomalaisuus ja Suomenkieli tuli varsinaiseksi rasitteeksi ja uhaksi vasta kun Ruotsi menetti suurvalta-asemansa ja alueita 1700 luvun alussa.
Silloin alkoi pelon alla luotu ideologia toteutua, jossa nimenomaan otettiin yhdeksi pääargumentiksi maan yhdistäminen nimenomaan "Ruotsalaisuuden" alle, eli kaikki ei Ruotsalainen oli hävitettävä ja sulautettava.
Eli kysymys oli turvallisuuspolitiikasta, jossa vieraat uskonnot ja kansat katsottiin Ruotsin ja Ruotsalaisuuden vihollisiksi valtakunnan alueella.
Minun on hyvin vaikea nähdä suomalaisuutta tai suomenkieltä ruotsalais-
uuden uhkana vielä 1700-luvulla. Ruotsalaisuus ja ruotsinkieli oli ainoa
ja vallitseva kulttuuri ja kieli Suomen hallinnossa pitkälle 1800-luvulle
Venäjän vallan aikana.
Tämän asian tiimoilta Tukholman Suurlähettiläämme Heikki Talvitie,
joka aikaisemmin oli työskennellyt myös Moskovan lähettiläänä,
houkutteli Stig Ramelin kirjoittamaan kirjan Suomen Suurruhtinaskunnan
ensimmäisestä kenraalikuvernööristä Sprengtportenista: Kirjan nimi
on ”Yrjö Maunu Sprengtporten - maanpetturi ja patriootti”.
Minulla ei ole justiinsa nyt tuota kirjaa käytettävissä, mutta muistelen,
että siinä esitellään juuri noita samoja Ruotsin ’turvallisuuspoliittisia’
näkökohtia. Samainen Ramel on kirjoittanut kirjan myös toisesta
’maanpetturistamme’ Kustaa Mauri Armfeltistä ...
Ks. tarkemmin Ramelista ja näistä kirjoista:
http://www.kadettikunta.fi/pdf/kylkirauta1_06.pdf
Itselläni on kyllä vahva käsitys, että nämä Ruotsin ’turvallisuuspoliittiset’
tarpeet juontuvat kauemmaksi historiaan - Vaasa-suvun kuninkaisiin,
ja heistä ennen kaikkea Kustaa II Aadolfiin ja Kaarle XII:een, ja siten
30-vuotissotaan 1600-luvun alussa ja Suureen Pohjansotaan 1700-luvun
alussa.
Westfalenin rauhaan vuonna 1632 päättynyttä 30-vuotinen pidetään kai
uskonsotana, jonka taustalla on Ruotsin kauppapolitiikka Itämeren alueella.
Venäjän kanssa sota oli päättynyt Stolbovon rauhaan 1617,
http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/rajat.html
jolloin Ruotsin asema suurvaltana oli vahvimmillaan. Tämä rauha johti
uskonvainoihin joka kohdistui Karjalan ortodoksiseen väestönosaan ja
väestöpakoon Venäjälle mistä nykyiset Tverin karjalaiset
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tverin_karjalaiset
ovat muistona tänäkin päivinä. Toisaalta luterilaista väestönosaa –
’karelakseja’ ja ’savolakseja’ – muutti Käkisalmen lääniin. Näistä
Inkerinmaan suomalaisista käytetään usein virheellisesti nimitystä
inkeriläiset!
Kaarle XII:n ja Suuren Pohjansodan olen taas ymmärtänyt Ruotsin yrityksenä
torjua Tanskan, Puolan ja Venäjän uhkaukset horjuttaa Ruotsin suurvalta-
asemaa Itämeren alueella.
Näistä asioista varmaankin on olemassa erilaisia näkökantoja – ja siten
minusta tämä aihe on sinänsä mielenkiintoinen.
Suomen ja Ruotsin asema oli tasa-arvoisempi keskiajalla, koska sivistyskieli oli Latina ja kauppakieli Saksa.
Läänitykset oli myös varsin itsenäisiä ja maan tapoja kunnioitettiin.
Birger Jaarli valtasi Hämeenlinnan vuoden 1250 kieppeillä, siinä sivussa Hämeen koko entinen oma rälssi teloitettiin ...
Sitten 1400luvulla oli Daavidin kapina, jossa yksi Suu-talonpoika julisti itsensä kuninkaaksi.
Talonpojat kukistettiin, ne jotka saatiin kiinni niin mestattiin.
Sitten 1500 luvulla oli Juhanan ja Eerikin välinen valtataistelu, jossa Suomalaiset talonpojat, porvarit ja papisto tukivat katolista Juhanaa, aatelisto meni Luterilaisen Eerikin puolelle joka kiistan voitti.
Suomalaiset lyötiin Juhanan suomen kielisistä propagandapuheista huolimatta ...
Juhanan jälkeen tuli nuijasota, jossa Kaarle taas kukisti liian omavaltaisen Suomen aatelin, tosin Kaarlella kävi tuuri kun Klaus Fleming joka oli aatelisten johtaja ja katolisen kuningaan Sigismundin päätukija Suomessa sattui kuolemaan juuri ennen ratkaisutaisteluja.
Eli Suomen aateli oli ilman riittävän karismaattista johtajaa.
Nuijasota alkoi talonpoikien kapinana.
Sen jälkeen menikin aina 1700 luvulle asti, jolloin Spenporten johti noin 2000 Suomalaisen upseerin ja aatelisen "uskollisuusvalan" esittämistä Venäjän Keisarinna Katariinalle, hommasta ei tullut mitään ja suunnitelma itsenäisestä ruhtinaskunnasta Venäjän alaisuudessa koki nolon lopun ...
Mutta sata vuotta myöhemmin sitten autonomia saatiin, Napoleonin sotien vanavedessä ...
Suomen historiassa ns. rahvaan eli kansan suuren enemmistön suhteutuminen toisaalta valtiovaltaan, sen ylhäisöön ja muihin ns. etuoikeutettuihin sekä toisaalta hallitsijaan on ollut jossain määrin ambivalentti. Yläluokka, siis lähinnä aatelisto ja ylempi papisto, olisi se sitten varsinaisesta emämmaasta tai sitten Suomesta koettiin tavoiltaan ja kieleltään vieraana uhkana rahvaan eittämättä jo ennestään ankarille oloille. Kokemiselle oli myös muutakin taustaa kuin puhdas "herraviha" sillä talonpoikaiston taloudellista suorituskykyä rasitettiin aivan liiallisesti ja brutaalein keinoin. Nuijasota on talonpoikaiskapinana hyvä esimerkki siitä. Ns. linnaleiri oli muuttunut liian rasittavaksi talonpoikaiston joutuessa ylläpitämään leirehtivän armeijan huoltoa ja ylläpitoa ja samanaikaisesti itse singuttamaan vyötään viimeiseen reikään asti. Sinällään alempi papisto oli varsin usein ainakin myötätuntoisesti tukemassa yhteisen kansan ajatuksia.
Sen sijaan nähtiin hallitsija henkilönä, joka piti kurissa nämä "herrat", joiden väärinkäytöksiin haluttiin hallistijan puuttuvan. Mentiin kuninkaisiin tarvittaessa - kuten sanottiin. Samaa ajatuskantaa jatkui tavallaan myös autonomian aikana, jolloin ajatusmallissa oli kuninkaan tilalla tsaari. Taisipa kotiseuduillani olla Urho Kekkosella sellainen maine, että hän piti huolta tekopalkistemme asioista Helsingin herrojen juonitteluista huolimatta.
Mitä sitten tulee noihin itsenäistymispyrintöihin ei minulla ole lisättävää Vaka vanhan esitykseen. Historiallinen vääjäämätön kehitys olisi toisenlaisinkin välivaihein ehkä johtanut kansallisuusaatteen voimasta itsenäistymiseen - jopa Ruotsin alaisuudestakin ilman Napoleonin sotia.
Birger Jaarli valtasi Hämeenlinnan vuoden 1250 kieppeillä, siinä sivussa Hämeen koko entinen oma rälssi teloitettiin ...
----
Miten voi vallata sellaista, mitä ei ole olemassa.
---
Nuijasota alkoi talonpoikien kapinana.
---
Ja sellaisena se myös päättyi.
Nyky tutkijat uskovat todistaneensa sen, että ennen nykyistä kivistä Hämeenlinaa paikalla oli hirsinen linna.
Jonka Birgeri valtasi ja rakensi uuden paremman tilalle.
Sekä alisti maakunnan joka oli itsenäinen.
Suuriruhtinaat Aleksanteri III asti pyrkivät tukemaan Suomen kansallismielisiä jotta Suomi saataisiin henkisesti eroon Ruotsista.
Aleksanteri II vanhimman pojan kuolema muutti Suuriruhtinaan suhtautumista suomalaisuusaatteeseen sillä Aleksanteri III oli kenraali, jonka kasvatus oli jätetty juopon papin ja virkaheiton everstin hoidettaviksi. Hänestä ei ollut tarkoitettu hallitsijaa, vaan hallitsijan nyrkkiä.
Kun huonosti kasvatettu Aleksanteri III nousi valtaistuimelle hänellä ei ollut resursseja ymmärtää imperiuminsa luonnetta ja Suomen kansallismielisen politiikan merkitystä.
Kun Aleksanteri II oli pitänyt Suomen kansaa luotettavimpina ja lojaaleimpana kaikista alamaisistaan, Aleksanteri III ei enää voinut sanoa samaa.