Ensimmäinen nykyajan mormonikirkon "profeetta" oli Vermontissa vuonna 1805 syntynyt Joseph Smith. Hän oli jossain määrin ristiriitainen henkilö, joka erikoisten uskonnollisten taipumustensa vuoksi erotettiin baptistikirkon pyhäkoulusta v. 1828 (kirkonkirjoihin merkittiin syyksi magian harjoittaminen). Myöhemmin Smith liittyi Vapaamuurareihin tai oli ainakin heidän kanssaan tiiviissä vuorovaikutuksessa. Smith joutui elämänsä aikana muutenkin toistuvasti erilaisiin kahnauksiin etenkin mormonikirkon ulkopuolisten ihmisten kanssa, häneltä mm. irtosi hammas yhdessä tappelunnujakassa. Ainakin kerran Smith oli myös virallisesti kuulusteltavana - useiden muiden mormonikirkon johtohenkilöiden kanssa - epäiltynä laittomista rahakaupoista, joutumatta kuitenkaan varsinaisen oikeuden eteen.
Vuonna 1844 Joseph Smith otettiin illinoisilaisen Carthagen vankilan turvasäilöön moniavioisuudesta syntyneen laajan kiistan vuoksi, jossa hän odotti oikeudenkäyntiä veljensä Hurymin, John Taylorin sekä Willard Richardsin kanssa. Noin viideltä illalla kesäkuun 27. päivänä 100-200 henkilön aseistautunut joukkio hyökkäsi vankilaan. Joseph pyrki pidättelemään väkijoukkoa aseenaan revolveri. Muut kolme huoneessa ollutta yrittivät aseistamattomina teljetä ovea. Hurymin saatua oven läpi kuolettavan osuman ja John Taylorin haavoituttua vakavasti, Joseph ryntäsi ikkunalle, jossa hän haavoittui lukuisista luodeista ja putosi ulos. Joseph ja Hurym saivat ammuskelussa surmansa, mutta John Taylor, josta tuli myöhemmin kirkon kolmas presidentti, jäi henkiin. Joseph ehti ennen kuolemaansa ampua kahta, mahdollisesti kolmea muuta ihmistä. Smith teki tuolloin vaalityötä päästäkseen presidentiksi varapresidenttiehdokkaansa Sidney Rigdonin kanssa, ja Smithistä tuli näin ensimmäinen jo kampanja-aikana väkivaltaisesti surmansa saanut ehdokas Yhdysvaltojen historiassa.
Vuonna 1844 Joseph Smith otettiin illinoisilaisen Carthagen vankilan turvasäilöön moniavioisuudesta syntyneen laajan kiistan vuoksi, jossa hän odotti oikeudenkäyntiä veljensä Hurymin, John Taylorin sekä Willard Richardsin kanssa. Noin viideltä illalla kesäkuun 27. päivänä 100-200 henkilön aseistautunut joukkio hyökkäsi vankilaan. Joseph pyrki pidättelemään väkijoukkoa aseenaan revolveri. Muut kolme huoneessa ollutta yrittivät aseistamattomina teljetä ovea. Hurymin saatua oven läpi kuolettavan osuman ja John Taylorin haavoituttua vakavasti, Joseph ryntäsi ikkunalle, jossa hän haavoittui lukuisista luodeista ja putosi ulos. Joseph ja Hurym saivat ammuskelussa surmansa, mutta John Taylor, josta tuli myöhemmin kirkon kolmas presidentti, jäi henkiin. Joseph ehti ennen kuolemaansa ampua kahta, mahdollisesti kolmea muuta ihmistä. Smith teki tuolloin vaalityötä päästäkseen presidentiksi varapresidenttiehdokkaansa Sidney Rigdonin kanssa, ja Smithistä tuli näin ensimmäinen jo kampanja-aikana väkivaltaisesti surmansa saanut ehdokas Yhdysvaltojen historiassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että Joseph Smith olisi ollut tekemisissä baptistien kanssa? Hän oli kiinnostunut ennen ensimmäistä näkyään metodisteista ja oli aikeissa liittyä heihin. Hän osallistui heidän pyhäkouluunsa.
Josph Smith meni vapaaehtoisesti vankilaan ystäviensä kanssa rauhoittaakseen tilannetta. Kysymys ei suinkaan ollut turvatoimenpiteestä. Joeph Smith profetoit, ettei hän palaa vankilasta elävänä. Se on hänen viimeinen merkintänsä päiväkirjaansa.
Tilanne ei suinkaan syntynyt moniavioisuudesta vaan kirjapainon hävittämisestä. Se taas oli ei-mormoni juristin mielestäkin lain mukainen teko, koska kirjapainossa tuotettiin yhteiskuntarauhaa tuhoavaan aineistoa.
ja kirjapainon polto johtui moniavioisuudesta, koska se uhkasi tulla julki. Mappilaiset päättivät poltaa ja näin välttää suuremman julkisuuden. 1 1 moniavioisuus johti JS:n kuolemaan
Moniavioisuus oli tullut julki jo aikapäiviä sitten.
Tuo kirjapaino todellakin painoi ihan herjaavan tekstin, niin että ei se pelkästään moniavioisuudesta johtunut, vaikka niin haluat uskoakkin.
Yksi merkittävä syy oli se että johtoasemissa olevat henkilöt alkoivat tosissan pelätä JS:n vaikutusvaltaa, eli murhaan johtavien tekojen takana oli myös poliittiset syyt.
Joskun kymmeniä vuosia sitten, kun olin vielä nuori tytön hupakko ja kävin yläastetta, niin minulla oli samanlainen tapa kuin sinulla on nyt. (Tulee ihan vanhat ajat mieleen). Minäkin nimittäin kirjoitin historian kirjoja uudelleen niin kuin sinä täällä palstalla. Minä vaan kirjoitin niitä historian kokeissa, kun en muistanut oikeita vastuksia. Mahtoi siinä olla historian opettajalla hymyn kare suupielessä lukiessaan minun mielikuvitukseni tuotteita. Ihan niin kuin me saamme nauttia sinun hyvästä mielikuvituksestasi tämän palstan kirjoituksissa. Ihan mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavaksi kirjoitat. Niitä on hupi lukea.
Ja nyt jatkat samaa rataa mormonina? Mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi!
Äitis on seepra.