Mitä on pyhitys?

Yritän lyhyttä tiivistystä: pyhitys tai pyhittyminen on kristityn ihmisen hengellinen ja henkinen kasvuprosessi, jonka myötä hän oppii yhä enenevässä määrin elämään Jumalan tahdon mukaista elämää ja sitä kautta ajattelemaan, tekemään ja valitsemaan asioita, jotka tuottavat ns. hyviä hedelmiä sekä hänen omaan että ympärillä olevien ihmisten elämään sekä tässä ajassa että sen jälkeen.

Tulipa pitkä lause ;).

Mm. näistä linkeistä voit tutkia asiaa lisää.

Pyhityksestä:
http://karimies.uskojarukous.net/Artikkelit/pyhitys.htm

Pyhyydestä:
http://www.kotisatama.fi/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2006-06-10

Pyhitys on Jumalalle kuulumista.

Asiaa voidaan kuvata monin erilaisin termein ja ilmauksin ja kun yksi kristitty on tottunut kuvaamaan asiaa yhdellä tavalla ja toinen toisella niin ulkopuolisista ja ehkä heistä itsestäkin saattaa joskus tuntua että he puhuvat kokonaan eri asiasta, mutta jos ja kun on mieli että halutaan kokea itse todellisuus sanojen takana ja todella kuunnella mitä toinen puhuu, ymmärtäen että saatamme antaa samoillekin sanoille erilaisia merkityssisältöjä ja tahattomasti ymmärrämme toisemme väärin, ehkä sitten huomaamme että uskovat yleensä kuitenkin ovat erilaisista termeistään huolimatta melko lailla yhtä mieltä varsinaisesta asiasta.

* *

Esittämäni väittämä - pyhitys on Jumalalle kuulumista - saattaa herättää esimerkiksi seuraavanlaisen kysymyksen:

No, eikö sitten jokainen "kuulu Jumalalle" uskoon tulonsa myötä, mitä erityistä pyhitystä siihen tarvitaan?

Joten jos jaksat ja sinua kiinnostaa lyhyen määritelmäni jatkeeksi lukea tarkempaa selostusta asiasta selitän sitä kuten itse olen kokenut ja ymmärtänyt:

UT:SSA ASIAA KUVATAAN KAHDELLA TAVALLA.

1.

Ensinnäkin, syntisestä ihmisestä tulee PYHÄ uudestisyntymisen eli uskoontulon myötä.
Se tarkoittaa että hänet on maailmasta - oman minän ja itsekkyyden vallasta - erotettu Jumalalle. Apostoli Paavali muistuttaa: "ettette enää ole itsenne omat". Kun ihminen saa Jeesuksen sovintoveren kautta synnit anteeksi ja Pyhä Henki tulee häneen yhdistäen hänet Jumalaan, kuten uskoon tulossa tapahtuu, hän on Jumalan edessä pyhä: Jumalalle kuuluva, maailmasta erotettu.

2.

Toiseksi, uskovaiseksi tuleminen johtaa pyhitykseen joka on saamamme aseman (pyhä) kasvamista meissä.
Voidaan sanoa että Jeesuksen hallintavalta ihmisessä kasvaa pyhityksen myötä. Kun haluamme vaeltaa Jumalan seurassa antautunein sydämin Kristuksen totuus saa enemmän vaikuttaa ajatustottumuksiin ja asenteisiin tullen siten ilmi myös käytännön tekojen tasolla.
Pyhitys on siis sitä että tulemme pyhiksi myös vaelluksemme osalta.

Ensimmäinen asia (pelastuksen kautta tapahtuva pyhäksi tuleminen) koskee ihmisen asemaa Jumalan edessä, toinen (käytännöllinen pyhitys) hengellistä kasvua jonka kautta saamamme aseman todellisuus sitten tulee näkyviin ilmaisten elämässämme Häntä, jonka omiksi olemme tulleet.

* *

Oman itsensä paranteleminen keskittymällä tekosynteihin ja niiden karsimiseen ei ole oikeaa pyhitystä. Seurauksena on legalismia eli lakihenkisyyttä ja suorituskeskeisyyttä, ikäänkuin Jumala olisi ulkopuolinen, ihmisen yläpuolelta vaatimuksia asettava orjapiiskuri.
Oikea pyhitys tapahtuu keskinäisessä seurustelussa rakastavan Vapahtajan kanssa ja on sisällistä muuttumista Herran hyvyyden kautta. Se on armoa. Raamattu sanookin tästä:

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja
kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset
himot, eläisimme..."

Jumalan tahto on että ihminen alkaisi todella ELÄÄ. Mutta se edellyttää yhtä asiaa: "kuolemista" pois vanhasta ja itsekkäästä elämäntavasta jonka keskipiste oli oma, synnin kyllästämä minä. Uudessa elämäntilassa meidät on kutsuttu kulkemaan Herran tahdossa eikä omien pinnallisten mielitekojen ja ajatustottumusten mukaan. Kun tällainen elämän luovutus Herralle tapahtuu - kuoleminen ristin kautta - saamme yltäkylläisesti ottaa vastaan ja nauttia uutta, sitä Jumalan hyvyyttä joka sisältä käsin uudistaa elämäämme. Inhimillisesti ihmisen on vaikea tajuta että antautuminen toisen hallintavaltaan toisi vapauden, mutta koska kyseessä on Jumala joka tahtoo ihmiselle vain hyvää, ja koska synnin pimentämä mielemme näkee Jumalan ensin väärin, saamme sitten vähä vähältä havaita että elämän luovuttaminen ei johtanutkaan persoonallisuuden kutistumiseen ja elämänkielteiseen orjuuteen, kävi päinvastoin: juuri Jumalan yhteydessä löysin vapautetun elämän jota on hyvä elää.

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja
kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon
hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä
tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku
minua palvelee, seuratkoon hän minua..."
Kyseiset sanat ovat Jeesuksen sanoja opetuslapsilleen vähän ennen ristiinnaulitsemista. Ymmärrän että elämänsä vihaaminen tässä maailmassa on kieltäytymistä elämästä omien pinnallisten halujen ja mielitekojen mukaan, se on kääntymistä pois itsekkäästä elämäntavasta uuteen elämäntapaan, jota hallitsee Jeesus Kristus, elämän Herra.

Kuinka valtava ELÄMÄNJULISTUS tämä onkaan:
"Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle.
Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän..."
Gal.2:19,20.

* *

Ehkä pyhitystä voidaan kuvata tällaisella pienellä kuvalla:

Uskoontulo on vähän sama asia kuin että kuiva sieni upotetaan vesiastiaan. Se on vesiastiassa silloin ja samoin olemme mekin Kristuksessa, olemme asetetut Jumalaan ja tämän mukaisesti olemme pyhiä asemamme osalta.
Pyhitys on sitten sitä missä määrin sieni imee itseensä uutta elementtiä johon on asetettu eli kuinka vesi saa läpäistä sienen olemuksen: että Kristus minussa saa hallintavaltaa paljastaen ja muokaten asenteitani ja sen mukaan myös käyttäytymistäni.

Pyhitys ei ole pelastuksen ehto vaan seuraus.
Jumala hyväksyy ihmisen yhteyteensä ihan niin syntisenä kuin ihminen on kaikkine pahoine tapoineen joita ihminen ei ehkä saa itsestään karsituksi ja vaikka saisikin. Saamme ottaa Jeesuksen vastaan ihan sellaisina kuin olemme.
Tästä sitten seuraa hengellinen kasvu ja elämän pyhittyminen jos kerta olemme todellisesti ottaneet Jeesuksen vastaan ja päättäneet että tahdomme elää Jumalan mielen mukaisella tavalla. Hän alkaa vaikuttaa ihmisessä muuttumista niin että kaikki se mihin en olisi ikinä itse kyennyt tapahtuu Pyhän Hengen vaikutuksesta armon olotilassa. HÄNEN AIKATAULUNSA MUKAAN:
"Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!" Fil.3:16.

Jos muuttumista ei tapahdu on syytä kysyä olenko tosissani antautunut Jumalalle vai yritänkö vielä itse hallita elämääni, sanelenko itse itselleni uskonelämäni ehdot ja säännöt oman ymmärrykseni mukaan, väistäen täyttä antautumista ja kuuliaisuutta?

Vaikka pyhitys ei ole pelastuksen ehto, se siis kuitenkin on pelastuksen luonnollinen seuraus. Jos emme suostu pyhittymään, siis emme antaudu Jumalalle niin että suostumme tekemään parannusta synneistämme ja annamme Hänen muokata itseämme oikeaan suuntaan, silloin kiellämme pelastuksen totuuden ja olemme tavallaan kääntäneet selkämme Jeesukselle, vaikka suullamme ehkä sanommekin uskovamme Häneen. Kieltäminen tapahtuu elämän tasolla. Jos kieltäytyy pyhityksestä se on Herran kieltämistä. Siksi Raamattu sanoo että ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa. Ja vielä: "jotka seuraavat vääriä jumalia (antavat muiden asioiden tulla tärkeämmiksi kuin Jeesus) hylkäävät armonantajansa."

Ihmisinä olemme kuin sieni joka on kyllästetty vettä hylkivällä aineella. Tuo aine on lihallisuutemme. Jos emme anna Pyhän Hengen puuttua lihalliseen mielenlaatuumme, minäkeskeiseen ja ylpeään, itseriittoiseen elämän asenteeseen, tapahtuu niinkuin sienelle joka ei ota vastaan uuden olomuodon todellisuutta johon se on upotettu, se nousee pinnalle.
Uskova joka pyhityksestä kieltäytymällä kääntyy pois Herrasta ei enää ole Kristuksessa ja siten joutuu ulkopuolelle pelastuksen todellisuuden ja menettää Pyhän Hengen.

Käyttämäni kuva oli vajavainen mutta ehkä osaltaan selvensi asiaa?

* *

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja
maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti
nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon
täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen
Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän
edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja
puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja
ahkeroitsee.
Tiit.2:11-14.

"Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi
tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä
eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme
kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden
kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä
kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan
ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää
syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois
synnistä.
Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme
saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin
hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä
vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois
synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin
pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa
Jeesuksessa.
Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että
olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden
aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina,
Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan
armon alla."
Room.6:1-14.

Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille
yhteisestä pelastuksestamme tuli minulle pakko kirjoittaa ja
kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka on
kerta kaikkiaan pyhille annettu.
Juudaan kirje 3.

Mutta hänestä (Jumalasta) on teidän olemisenne Kristuksessa
Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja
vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi,
niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon
Herra".
1.Kor.1:30,31.

1. PYHYYS ASEMAMME PUOLESTA PELASTUKSEN PERUSTEELLA, JUMALAN LAPSEN OLOTILA.

Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette
pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä.
Ef.2:19.

Ja tämän tahdon perusteella (Jeesuksen teon perusteella, hänen
täyttäessään Isän tahdon) me olemme pyhitetyt Jeesuksen
Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Hebr.10:10.

Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt täydellisiksi ne, jotka
pyhitetään.
Hebr.10:14.

Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä
heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka
on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan
kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette
armahdetut”.
1.Piet.2:9,10.

2. PELASTUKSEN TODESTA OTTAMINEN: PYHITYS, KÄYTÄNNÖLLISEN ELÄMÄN ELI VAELLUKSEN ASTEITTAINEN MUUTTUMINEN ASEMAAMME VASTAAVAKSI.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan
teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle
otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen
jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan
muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä
on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room.12:1,2.

Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja
laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt
jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat
vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen,
jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi
tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on
iankaikkinen elämä.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän
Herrassamme.
Room.6:19-23.

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin
puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta,
saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.
2.Kor.7:1.

niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte
kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja
korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden,
joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan
kaikkea täyteyttä.
Ef.3:18,19.

...vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin
kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus...
että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te
ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja
seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne
uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden
vanhurskauteen ja pyhyyteen.
Ef.4:15,22-24.

Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte
haureutta...
Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan
pyhitykseen. Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä,
vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.
1.Tess.4:3,7,8.

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä
ei kukaan ole näkevä Herraa.
Hebr.12:14.

Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen
mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan
sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa
vaelluksessanne pyhiksi.
1.Piet.1:14,15.

Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä
pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja
vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä,
mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien
tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa
etsikkopäivänä.
1.Piet.2:11,12.

Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus
hyvään? Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden,
olette kuitenkin autuaita. ”Mutta älkää antako heidän pelkonsa
peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö”, vaan pyhittäkää Herra
Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle,
joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin
sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka
parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat
häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.
Sillä parempi on hyvää
tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.
1.Piet.3:13-17.

- - -

Menipäs siinä taas kolmisen tuntia aikaa...
Mutta KIITOS että sain käydä Raamatusta läpi tärkeää asiaa. Onkohan jo paljon vastauksia sinulle tullut?
Ihan tässä virkistyi Sanaa lukiessa!
:-)