Sillä uskova ja ei uskova eivät voi muuta, kuin
väitellä uskonasioista.
Yhteisymmärrykseen ei päästä koskaan.
Molemmilla on niin vahvat mielipiteet omista
kannoistaan, että on oikeastaan turha edes alkaa
väittelemään.
Miksei kaikki ihmiset vain voi olla onnellisia
omiin ajatuksiinsa, eikä yrittäisi käännyttää tai tyrkyttää omia aatteitaan kenellekkään.
Ei sillä edes loppujen lopuksi ole yhtään mitään merkitystä... uskoi tai ei usko
Kumpikaan ei ole sen huonommassa asemassa
Uskova tai ei uskova...jompikumpi tulee yllättymään kuoleman koittaessa
ja se on ainut varma asia, että se kuolema todellakin tulee!
Mutta ennen sitä...olisi ehkä viisainta unohtaa
kaikki väittely Totuus tulee kaikilla
oli se sitten hyvä tai paha
väitellä uskonasioista.
Yhteisymmärrykseen ei päästä koskaan.
Molemmilla on niin vahvat mielipiteet omista
kannoistaan, että on oikeastaan turha edes alkaa
väittelemään.
Miksei kaikki ihmiset vain voi olla onnellisia
omiin ajatuksiinsa, eikä yrittäisi käännyttää tai tyrkyttää omia aatteitaan kenellekkään.
Ei sillä edes loppujen lopuksi ole yhtään mitään merkitystä... uskoi tai ei usko
Kumpikaan ei ole sen huonommassa asemassa
Uskova tai ei uskova...jompikumpi tulee yllättymään kuoleman koittaessa
ja se on ainut varma asia, että se kuolema todellakin tulee!
Mutta ennen sitä...olisi ehkä viisainta unohtaa
kaikki väittely Totuus tulee kaikilla
oli se sitten hyvä tai paha
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oi näitä suloisia ikuisuuskysymyksiä.
On utopistista ajatella että ihminen voisi elää ilman väittelyä. Niin kauan kuin ihmiset pomppivat toisten reviirile oman selviytymisviettinsä ohjaamana, maailmassa tulee olemaan väittelyä, stereotypioita ja leimaamista. Vaikka onkin ihmisiä jotka haluaisivat elää väittelyttä omassa todellisuudessaan, aina löytyy joku joka loukkaa ja solvaa, laittaen ketjureaktion liikkeelle. Elämme kuin palloina piljardipöydällä:ensin on rauhallista mutta sitten tulee valkoinen pallo joka tönäisee ensimmäistä joka tönäisee toista ja niin edespäin.
Jos emme ota vastaan informaatiota itsemme ulkopuolelta, toimi ja keskustele muiden ihmisten kanssa ja ota vaikutteista muista näkökannoista kuin omistamme, emme kasva emmekä kehity. Siis henkisesti. Siksi on palkitsevaa tämä ikuinen nahistelu, jotain siitä aina tarttuu kummankin osapuolen kokemusmaailmaan sellaista mitä siellä ei aiemmin ollut, ja niin me taas otamme pienen askeleen eteenpäin omassa älyllisessä aksvussamme... tai toivoa sopii.
***