Maataloustukien julkisuus

Tuet ovat tuloa - ei muuta kuin julkisuuteen kuten palkansaajan kaikki tulot.

jo lähes kaksitoista vuotta maataloustukien saajien nimet. Miksei Paavo Lippanen kumpanakaan kautena uskaltanut niitä julkaista. Mitä salattaavaa demareille oikein on (stasilistojen lisäksi)?

... maataloustuista. Kirjoittelee niistä joka päivä. Ne tuethan eivät mene wahlrooseille, herliineille eikä tavalliselle talonpojallekaan, vaan ne menevät maatalousyrityksille. Lähinnä sossujen toimesta tukipolitiikka on luotu ja siitä on tullut maailmanlaajuinen vitsaus.

Kun nyt maatilayrityksen tuloista 40 % tulee tukiaisista, ei ilman niitä kannattaisi kenenkään vilejllä. Wahlroos siihen vielä pystyisikin, mutta ei hän niin tyhmä ole, että tekisi sitä tappiolla.

Olen usein kirjittanut täällä tukien luonteesta. Yhteikunta vain on nähnyt hyväksi turvata viljelyn monesta syystä ja se ei olisi mahdollista ilman tukiaisia. Niistä pitää kyllä päästä eroon ja tilojen tulojen tulee olla kotoisin tuottajahinnasta. Ja jokainen saa itse maksaa ruokansa hinnan eikä niinkuin nyt, valtio maksaa siitä tukien verran. Sosiaalipolitiikka pitää hoitaa muilla tavoilla kuin ruuan hinnan subvennoinnilla tukiaisten avulla.

"EU:ssa on yhä selvemmin alettu vaatia, että kaikki jäsenvaltiot julkaisevat maataloustukien saajat ja maksetun tuen määrät. MTK, Kepu ja ministeri Korkeaoja haraavat vastaan perusteilla, jotka on asiantuntijoiden taholta osoitettu oikeudellisesti kestämättömiksi. Mutta koskapa Kepu nyt olisi lakeja kovin tarkasti halunnutkaan kunnioittaa. Oma etu menee aina kaiken muun edelle."

Maataloustukien maksuperusteet ovat julkisia, koska ne ovat CAP:a eli Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Jokainen voi laskea tuen määrän tietyille (naapurinsa) kotieläin ja viljelymäärille.

Ei tarvita kuin perusteiden yhdistäminen ja maatietojen yhdistäminen.

Seuraava mielenkiinnon kohde olisi tietysti yritystukien kohdentuminen Nokian uusille malleille.

"Meillä ei olla kiinnostuttu maataloustukia saavan enemmistön tukitasoista. Ei julkisuus tätä tietoa tavoittele."
Onko teitä montakin kirjoittajaa?

"Kiinnostavaa on sen sijaan nähdä, ketkä ovat ne 20 % maatalousyrittäjistä, jotka arvelujen mukaan rohmuavat 80 % tuista."
No ei sitten pitäisi olle mitenkään vaikeaa noin pienen ryhmän tukia laskea. Ei muuta kuin laskin käteen.

"Ovatko maataloustuet todellakin kohtalon kysymys näille suurtilalliselle?"
onko lait ja asetukset erillaiset eri ihmisille?

"jotka on asiantuntijoiden taholta osoitettu oikeudellisesti kestämättömiksi."
Mitäs lukee perustuslain luvussa 2 pykälässä 12

Samoin voidaan tutkia Johannes Koskisen esittelmää laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta sieltä lukua 6.

"Mutta koskapa Kepu nyt olisi lakeja kovin tarkasti halunnutkaan kunnioittaa."
Vain tyhmät voivat kuvitella ettei maatalousminsteriössä ole laki kirjaa luettu, ja niitä tuntuu olevan yllättävän paljon ja vielä oudoista ammattiryhmistäkin.

"MTK, Kepu ja ministeri Korkeaoja haraavat vastaan perusteilla, jotka on asiantuntijoiden taholta osoitettu oikeudellisesti kestämättömiksi."
mitäs perusteita onkaan esitetty, niin sellainen peruste että ne ovat julkisia ainoastaan puuttuu nimi olisi yhditetty tukisummaan, onko ollut esillä paljon muita perusteita on yksi tainnut olla epäilty että listasta tulisi uusi juorukalenteri, no jollekin kirjapainolle tulisi sitten töitä?
Itseasiassa Kalli on ollut vahvasti sitä mieltä että tuet saa julkistaa, mutta ethän sinä sellaista ole voinut lukea olisihan se ollut vastoin ennakko käsitystäsi.

"Joku sanoo, että populismia"

Harrastako yleensäkään jotain muuta kuin populismia?

Ei yhteisistä rahoista maksettavien tukien julkisuus ole tärkeää vain sellaisista syistä joita perusteluina voidaan esittää. Se on tärkeää myös niistä syistä joita ei tavallisesti muotoilla perusteluiksi.

Kaikkialla ollaan taipuvaisia kuvittelemaan, että "jokaisen ihmisen rahat ovat hänen omiaan ja hän saa tehdä niillä mitä tahtoo". Tällaiseen kuvitelmaan nojautuu se kirjoittamaton laki, että tulot ja omaisuus ovat yksityistä tietoa, joka oikeastaan pitäisi sulkea yksityisyyden suojan piiriin. Ja tällaisen kuvitelman pohjalta sitten kehitetään myös ne merkilliset kiertoilmaisut ja väistöliikkeet, joilla tulojen ja omaisuuksien epätasaisuutta yritetään saada ihan hyväksyttäväksi normaali-ilmiöksi. Ja kehitetään myös nuo kansankeskustelussa käyttökelpoiset roska-argumentit: jos epätasa-arvo sinua vaivaa, olet vain kateellinen luuseri, jne.

Tosiasia kuitenkin on että raha on ihmisten keskinäinen sosiaalinen sopimus, ja että rahan käyttökelpoisuus rahana perustuu siihen että se on yleisesti hyväksytty ja julkinen "arvopaperi". Yhteiskunta jossa kaikki rahavirrat eivät ole avoimesti nähtävillä ei sanan täydellisessä merkityksessä voi olla demokratia.

Tosiasia on myös etteivät kaikkien rahat ole suinkaan samanarvoisia. Kun ns. "vapaata kauppaa" käydään ja hintojen annetaan muotoutua kysynnän ja tarjonnan perustella, vallitsee aina vahvemman oikeus. Se kenellä on paljon rahaa, ei ole pakotettu ostamaan mitään millään muulla hinnalla kuin sillä joka itselle sopii. Näin on. Vapaa hinnanmuodostus on kaikkein rikkaimpien kohdalla vain fraasi ja illuusio. Missä on paljon rahaa, siellä kaupan ehdot ovat vahvemman käsissä, ja jos tätä tilannetta tarkastellaan talousteorian nimeän "vapaan kaupan" kannalta, kyseessä on se että paljon ansaitseva ja paljon omistava voi määrätä enemmän kuin se jolla on vähän. Rahan arvo ei suinkaan ole kaikille sama.

Siksi se tosiasia että yhteiskunta tukee isoja toimijoita on aina erityisen tarkkailun arvoinen seikka. Suuret tulo- ja omaisuuserot ovat tosiasiassa talouden kaikelle terveelle hinnanmuodostukselle vahingollinen tekijä, ja siksi yhteiskunnalla pitäisi olla ei vain oikeus vaan ehdoton velvollisuus asettaa ihmisten tulo- ja varallisuuserot julkisesti kaikkien nähtäville. Vain siten sekä demokratia että terve markkinatalous voivat toimia.