niin kovin monet, tai ainakin turhan äänekkäät protestantit eivät osaa/kykene/halua tehdä eroa palvonnan ja kunnioituksen välillä, kun puhutaan esmes ikoneista tai pyhistä ihmisistä?
Miksi
Ihmettelijä Itä-Suomesta
171016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kun protestantti vastustaa periaatteessa sekä katolista, että ortodoksista kirkkoa, niin hän puhuu palvonnasta tarkoittaessaan kunnioittamista, koska palvonta kuulostaa pahemmalta. Kuvien palvonta kuulostaa pakanalliselta totemiuskonnolta.
Ikonien avulla tapahtuva edesmenneen pyhän ihmisen elämäntyön kunnioittaminen taas on protestantille liian vaikea asia ymmärrettäväksi. Silti sama protestantti saattaa tulla hurmoksen kaltaiseen tilaan katsellessaan pop-idolinsa mainoskuvia ...
Täh: pop-idolinsa mainoskuvia??? Golem käänny takaisin isiesi uskoon ja jätä nuo suitsukkeet
vahvempi sieraimisille ortoille. Suitsukkeen
mäyhä on sekoittanut ajattelusi; ei pahalla.
Et osaa lainkaan lukea rivien välistä, sääli.
Ortodoksi rukoilee ikonin äärellä ja osoittaa samalla kunnioitustaan ikonin esittämän edesmenneen henkilön elämäntyölle. Siinä se on kaikkein yksikertaisimmillaan.
kiinnostaa esi-isiemme usko, Ukko ylijumala, Ahti ja Tapio, hiidet ja haltiat. Miksi kehotat nimimerkki Golemia palaamaan takaisin pakanuuteen?
Muistakaa kuitenkin, että palstalla on vieraillut myös meitä protestantteja, jotka tiedämme ikoneja kunnioitettavan, ei palvottavan. Muistaakseni nimimerkki "minä vaan" vastasi varsin selkeästi ikoneista ja niiden kunnioittamisesta L.J.H:lle kun keskustelu alkoi...
Ja minä, protestantti, omistan mm. Rosarion eli ruusukon. Ruusukkoa rukoilemalla on helpompi keskittyä ja rauhoittua palvomaan Jumalaa. Ja silti olen protestantti.
Itseasiassa hyvä kun sanoit, että kannattaa kääntyä isien uskoon, sillä ortodoksinen kirkko tuli Suomeen semmoiset 1000-vuotta sitten ollen ensimmäinen kristillinen kirkko Suomen maaperällä.Eli isien usko on yhtä kuin ort.kirkko. Luterilaisuus pakotettiin tänne Kustaa Vaasan toimesta 500-vuotta myöhemmin...
Kun kristitty vastustaa periaatteessa muita uskontoja, niin hän puhuu palvonnasta tarkoittaessaan kunnioittamista, koska palvonta kuulostaa pahemmalta.
Toteemien avulla tapahtuva henkien kunnioittaminen taas on kristityille liian vaikea asia ymmärrettäväksi. Silti sama kristitty saattaa tulla hurmoksen kaltaiseen tilaan katsellessaan ikoniaan, kuunnellessaan yksitoikkoista resitatiivista laulua ja haistellessaan kreikkalaisen pihkan käryä ...
propagandan uhreja tai sellaisia henkilöitä, jotka haluavat ajatella/puhua pahaa muista kristillisistä ryhmistä vastoin parempaa tietoaankin.
En usko monenkaan ihmisen oikeasti ajattelevan, että ortodoksit palvovat ikoneita tai pyhiä, mutta se on sopiva ase kirkkojen välisessä propagandasodassa, josta on ekumeenisuus kaukana.
Käsittääkseni protestanteilla on kova alemmuuden tunne ortodoksien ja katolilaisten rinnalla. Ortodoksit ja katolilaiset taas tietävät edustavansa vanhaa alkuperäistä kristinuskoa.
Monissa protestanteissa varsinkin luterilaisissa ja anglikaaneissa elää kuitenkin kaipuu alkuperäisen kirkon helmaan. Tiedän tämän, koska olen lapsena ollut luterilainen. Inhosin uskonnon ja historian tunneilla jauhettua luterilaista propagandaa. 14-vuotiaana löysin ortodoksisuuden.
...tuntuu monilla varmasti ihan oikeasti - siis länsimainen luterilainen järkiperäisyys.
Itse olen ainakin kokenut sen että meillä (luterilaisilla) opetettu kuolemanjälkeinen unenkaltainen tila viimeiseen tuomioon asti tekee todella vaikeaksi ajatella - vaikka haluaisikin - että edesmenneet todella ovat elossa ja silti IHMISIÄ.
Tästä voi seurata todella vaikeuksia ajatella pyhiä ja Neitsyt Mariaa muuna kuin "palvottavina". Tämä on kauhea puute ja todellinen vakava seuraus minusta tästä kirkon jakautumisesta. Taivas on ikään kuin paljon tyhjempi.
En tiedä miten ymmärrätte tämän sepustukseni, mutta uskon ettei kaikkien kohdalla ole kyse halusta olla ilkeä tms.
Mikä se alemmuus on? Alkuperäisyys toiminnassanne
on kaukana siitä tiestä mitä Nasaretilainen sanoi.
Ei mennyt Jeesuksen toivomus toteen kun hän halusi:" että te olisitte yhtä". Siihen kerkesi
teologinen käärme munia monta munaa joka hämmensi
ja himmensi kirkkaan ja loistavan polun. Hullukaan ei voi eksyä, mutta hullut eksyi..valitettavaa mutta totta.
Tustustu ensin ortodoksisuuteen ja arvostele sitten vasta elämäämme.
minun tietääkseni tuollaista opeteta. Ei ainakaan ennen. Mitähän uusia oppeja nuokin ovat?
Kuolleet eivät nuku, vaan tietoisuus säilyy sielulla kuoleman rajan toisella puolellakin. Jokaisen ihmisen sielun tila lähtöhetkellä ratkaisee sen minkälainen on hänen tilansa tuonilmaisissa, pääseekö hän suoraan taivaaseen vai joutuuko kärsimään vaivaa tuonilmaisissa syntiensä tähden.
Pyhät ihmiset pääsevät suoraan taivaaseen ja rukoilevat siellä Jumalaa meidän puolestamme. Jumalanäiti autuas Neitsyt Maria oli ensimmäinen ihminen, joka pelastui sieluineen ja ruumiineen.
Eiköhän se meikäläisten vaikeus tehdä eroa palvonnan ja kunnioituksen välillä varsinkin ikonien, suudelmien ja kumarrusten suhteen johdu yksinkertaisesti siitä, ettei meillä ole mitään vastaavaa kulttuuria.
Esimerkiksi alttaritaulumme ovat meille käytännössä ensi sijassa Raamatun aiheita esittäviä tauluja, joita lähestytään suunnilleen samaan tapaan kuin maallisiakin tauluja. Koska protestanttiseen taiteeseen ei sisälly mitään sääntöjä, niistä voidaan etsiä erilaisia yksityiskohtia ja muuta taiteilijan sanomaa oman Raamattu-tietämyksen pohjalta.
Täysin järkiperäisestä suhtautumisesta ei toki ole kysymys, mutta ikoneihin liittyvät ulkonaiset kunnioituksen merkit puuttuvat, jos vakavaa ilmettä ei lasketa sellaiseksi. Siksi kumartaminen ikonille tuntuu omituiselta. Ristinmerkin teko on Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa yleistynyt viime vuosina, mutta kuitenkin lähinnä pappien tekemänä.
Myös pyhiin ihmisiin protestantit ovat suhtautuneet ortodokseja ja katolisia yleensäkin pidättyväisemmin, mutta käytännössähän eron huomaa vain suhtautumisessa neitsyt Mariaan. Marian kunnioitukselle luterilaisessa kirkossa on varattu vain yksi päivä kirkkovuodessa, ortodoksit ja katoliset ilmeisesti kaikki päivät.
Lähtökohtien erilaisuus on siis pääsyy ymmärtämisvaikeuksiin, toinen on riittävän tiedotuksen puute ortodoksien taholta. Harvoinhan me henkilökohtaisesti uskonasioista keskustelemme.
Yleensä nimittäin kirkkomme omat jäsenet ovat kyllä sen opeista selvillä. Samoin valistuneet toisuskoiset. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät halua ottaa minkäänlaista informaatiota vastaan joko ideologisista syistä tai puhtaasti välipitämättömyyttään.
Mitä tulee Marian kunniottamiseen, niin luterilaisessakin kirkossakin on ollut ennen useita Neitsyt Marialle omistettuja juhlapäiviä. Marian ilmestyspäivän alunperin 25.3. lisäksi on ollut 2.2 kyntilänpäivä eli Purificatio Beatae Mariae Virginis ja 2.7. Heinä-Maija eli Visitatio Mariae. Juhlapäiviä on sittemmin vähän karsittu, niin että vain vain Marian ilmestyspäivä lienee enää jäljellä (?) ja sekin sunnuntaiksi siirrettynä.
Olet hyvin perillä asioista, mutta muutamia kommentteja näin yleisesti kaikille.
Marian ilmestyspäivä eli marianpäivä on yhä jäljellä. Silloin alttarilla on kuusi kynttilää eli yhtä monta kuin esimerkiksi joulupäivänä ja pääsiäispäivänä, mikä merkitsee "hierarkiassa" merkittävää asemaa. Vanhemman ikäluokan kirkkokansankin mielessä marianpäivä on yhä arvostettu ja kirkoissakin on tavallista enemmän seurakuntalaisia. Näyttää siltä, että nykyisin seurakunnat antavat silloin lisäksi tavalla tai toisella naisille erityishuomiota ohjelmistossaan.
Muita erikseen nimettyjä ja myös käytännössä toimivia pyhien päiviä luterilaisessa kirkossa ovat nykyisin vain juhannus eli Johannes Kastajan päivä ja tapaninpäivä eli marttyyri Stefanoksen muistopäivä.
Sitten on vielä tietysti pyhäinpäivä eli pyhimysten, marttyyrien ja vainajien yhteinen muistopäivä, jonka aiempaa nimitystä pyhäinmiestenpäivää kuulee joskus vieläkin käytettävän. Silloin alttarilla on vain neljä kynttilää, mutta kansan mielissä pyhäinpäivä on noista tärkein lähinnä tuttujen vainajien muistamisen vuoksi.
Vähemmän huomiota saavia pyhien päiviä ovat viime sunnuntainen apostolien päivä, Pyhän Henrikin muistopäivä 19.1., apostoli Johanneksen päivä 27.12. ja tavallaan myös viattomien lasten päivä 28.12.
Muita ei tule mieleen, mutta aiemmin niitä on ollut luterilaisuudessa enemmänkin, kuten nuo mainitsemasi Marialle omistetut. Toisin kuin helposti kuvitellaan, uskonpuhdistus ei poistanut pyhien huomioimista sinänsä. Ne ovat hävinneet kirkkovuodesta ymmärtääkseni vähitellen.
>>>Myös pyhiin ihmisiin protestantit ovat suhtautuneet ortodokseja ja katolisia yleensäkin pidättyväisemmin, mutta käytännössähän eron huomaa vain suhtautumisessa neitsyt Mariaan. Marian kunnioitukselle luterilaisessa kirkossa on varattu vain yksi päivä kirkkovuodessa, ortodoksit ja katoliset ilmeisesti kaikki päivät.
>>>Toisin kuin helposti kuvitellaan, uskonpuhdistus ei poistanut pyhien huomioimista sinänsä. Ne ovat hävinneet kirkkovuodesta ymmärtääkseni vähitellen.