Joku tutkija on todennut, että talouspolitiikassa ei opita mitään, vaan samat virheet toistuvat muutaman vuosikymmenen väliajoin. Viisitoista vuotta sitten Suomessa alkoi suuri lama, jälkikäteen katsottuna aivan loogisena seurauksena 1980-luvun kehityksestä.
Asuntojen hinnat nousivat liian nopeasti, asuntolainoja otettiin rohkeasti, ja kun niiden kysyntä hiljeni helpottui kulutusluottojen saanti. Kansakunta eli velaksi. Osakesäästämiseen intouduttiin, vaikkei siitä mitään ymmärrettykään. Kun todelliset sijoittajat tulivat varovaisiksi ja alkoivat myydä omistuksiaan, houkuteltiin piensäästäjiä sijoittamaan rahansa arvopapereihin.
Jos jotakin pitää historiasta oppia, se on tämä: kun pankit alkavat olla liian kiinnostuneita piensäästäjistä, helpottavat takaisinmaksuehtoja tai pikkulainojen saantia ja kehottavat ostamaan arvopapereita, on hälytyskellojen aika soida. Lama odottaa oven takana.
Asuntojen hinnat nousivat liian nopeasti, asuntolainoja otettiin rohkeasti, ja kun niiden kysyntä hiljeni helpottui kulutusluottojen saanti. Kansakunta eli velaksi. Osakesäästämiseen intouduttiin, vaikkei siitä mitään ymmärrettykään. Kun todelliset sijoittajat tulivat varovaisiksi ja alkoivat myydä omistuksiaan, houkuteltiin piensäästäjiä sijoittamaan rahansa arvopapereihin.
Jos jotakin pitää historiasta oppia, se on tämä: kun pankit alkavat olla liian kiinnostuneita piensäästäjistä, helpottavat takaisinmaksuehtoja tai pikkulainojen saantia ja kehottavat ostamaan arvopapereita, on hälytyskellojen aika soida. Lama odottaa oven takana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse asiassa näkyvillä on itse asiassa samaa kehitystä kuin 1980-luvun lopulla ennen suurta taantumaa. Tosin tuolloin siirryimme liian pikaisesti säännöstellyiltä luottomarkkinoilta vapaille luottomarkkinoille. Mutta silloinkin kaupattiin rahaa innolla; säästöpankit ilmoittivat tukehtuvansa rahan alle ja pyysivät kansalaisia helpottamaan oloa ottamalla kulutusluottoja. No säästöpankeille kävi niin kuin kävi. Muutama maalaissäästöpankki, jossa ei kuulemma "ymmärretty modernia pankkitoimintaa" ei lähtenyt mukaan ja ne ovat nytkin vakavaraisimpia pankkeja modernien pankkitoiminnan tulosten haihtuessa ilmaan.
Asuntojen hinnat ovat epärealistisia. Nousu ei voi jatkua loputtomiin. Tekaisepa vaikka niin, että osta uusi asunto nyt, ota väliaikaisrahoitusta täyteen määrään ja sitten ala myymään omaasi. Hinnat laskevat. Uuden hinta on jo maksettu, sen arvo on laskenut alle itse maksetun hinnan ja oman asuntosi arvo on laskenut alle lainasi määrän. Persnettoa tulee että tärisee.
Taitaa kohta pankkikin pyytää mukaan apuun, kuten KOP aikanaan kansalaistalkoisiin.
Velaksi eläminen on lisääntynyt, ulkomaanmatkat lisääntyvät, autoja ostetaan, moottoriveneitä jne. mutta tuotantoinvestoinnit vähentyvät. Itse asiassa tuotanto viedään maasta pois. Kauppakeskuksia perustetaan kaupunkien laitamille ja nokkelat kiinteistöjen jalostuskonsultit lentävät paikasta toiseen pää kolmantena jalkana.
Tulikin mieleen, että talouselämän ns. lainanalaisuuden ovat osa ihmisen lajityypillistä viettitoimintaa ja verrattavissa sopulien määrävuotuisiin vaelluksiin. Siis talouselämässä syntyy massailmiöitä, joihin kaikki - jopa arvostelukykyisimmät yhtyvät ja joita ei pysähdytä edes sotalaivakaan. Asuntojen hinnannoususta hyötyvät lyhyellä tähtäimellä sellaiset niiden myyjä, jotka eivät osta uutta tilalle, kauppahinnasta prosenttiosuudet saavat välittäjät ja rahaa myyvät pankit. Mitä enemmän luottoa myyt sen enemmän korkoa tulee. Pankkitoiminnassa on yksi perustotuus, maksa tallettajille pientä korkoa ja peri luotonsaajalta pikkuisen enemmän korkoa.
Mutta tämähän on vapaata markkinataloutta, puutupa sitten siihen, tasaa suhdannevaihteluita. Ei helvetti, sehän on sosialismia. Ei käy laatuun! Antaa sopuleiden rauhassa kävellä tien ylitse ja liskaantua rekkojen pyörien alle.
Aikanaan ajatteli niin, että edellisen laman aikaan nuo nuoret ekonomipojut ja- tytöt menivät retkuun korvantaustojensa kuivumisprosessin yhteydessä, mutta kun siinä menivät touhuun mukaan vanhat ja kaiken nähneetkin. Ja sama toistuu, kokemuksista ei oteta oppia.
jo ovella.
Lama johtui hyvin pitkälti mm. Neuvostoliiton sortumisesta joka oli Suomen kauppakumppani, toisekseen keynesiläisestä talouspolitiikasta.
Lamaan oli varmasti monia syitä. Pointti on siinä, ettei varoitusmerkkejä osattu tulkita oikein vaan jatkettiin entiseen tapaan. Asiakkaan kannattaa katsella ympärilleen.
Pankkien markkinoinnissa tapahtuvat merkittävät muutokset ovat indisio siitä, että jotain on menossa väärään suuntaan, samantekevää mikä. Pankit alkavat olla pulassa kun piensäästäjätkin yllättäen alkavat kelvata. Björn Wahlroosin kuolematon toteamus, että nehän tuovat vain hiekkaa kengissään sisään, osoittaa sen todellisen suhtautumisen.