Miten yhteiskunnallisten asioiden päätöksenteko tapahtuisi anarkismissa ja ketkä siihen osallistuisivat?
Päätöksenteko
Andy
4265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valtio:
Valtion tarkoitus on vain turvata johtavan luokan valta-asema ja varallisuus. Tätä tarkoitusta varten valtaapitävillä on käytössään poliisi ja armeija. Valtio on siis täysin tarpeeton.
Sodat eivät ole kansojen välisiä kiistoja, vaan niidenkin syyllisiä on valtiot ja niiden johtajat. Sotia tulee olemaan niin kauan kuin on valtioitakin. Jos halutaan luoda vapauteen ja tasa-arvoisuuteen perustuva yhteiskunta, ei riitä että muutetaan vain osa nykyistä järjestelmää, vaan se on kumottava. Tämä ei ole fanaattisuutta, vaan tervettä järkeä. Vielä toistaiseksi useat tavoitteemme ovat taistella yksittäisten epäkohtien poistamiseksi tai niiden haittojen minimoimiseksi, mutta lopullinen päämäärämme on kuitenkin koko yhteiskuntajärjestelmän perusteellinen uudistaminen.
Itsehallinto:
Eriarvoisuuteen perustuva järjestelmä ei voi koskaan ratkaista niitä ongelmia, joita se itse aiheuttaa. Epäoikeudenmukaisuudet ja vääryydet loppuvat vasta silloin kun ihmiset eivät enää luovuta päätösvaltaansa omista asioistaan toisille ihmisille.
Itsehallinnollinen yhteiskunta perustuu niin sanottuun suoraan demokratiaan. Yksityisten ihmisten tulee tällöin osallistua mahdollisimman paljon heihin itseensä vaikuttavien päätösten tekoon. Vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden tehtävä on tällöin vain täyttää ihmisten toiveita.
Ensisijaisia päätäntäelimiä tällaisessa järjestelmässä ovat työ- ja asuinpaikkakokoukset. Niitä yhdistävät alueelliset ja paikalliset neuvostot. Niihin valitut edustajat edustavat ainoastaan valitsijaryhmän mielipidettä. Päinvastoin kuin parlamentaarisessa demokratiassa, edustajilla ei ole varsinaista oikeutta itsenäiseen päätöksentekoon.
Anarkistisessa yhteiskunnassa jokainen päättää omasta työstään ja vapaa-ajastaan niin kauan kuin ei vahingoita toisia. Tällöin jokainen on toisaalta myös todella vastuussa teoistaan. Tällainen yhteiskunta ei tarvitse ihmisiä, jotka ammattimaisesti päättävät toisten asioista, koska ihmiset pystyvät silloin yhteistyössä tekemään päätökset ja löytämään ratkaisut ongelmiin.
Työväenliike:
Tehokkain keino vastustaa epäoikeudenmukaisuutta on kansainvälinen työväenliike. Koska yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta on monenlaista, tulee vallankumouksellisen työväenliikkeen sisältää useita erilaisia ihmisryhmiä ja toimintamuotoja.
Nykyjärjestelmän epäloogisuutta heijastaa myös se, että monet työläiset joutuvat elääkseen tekemään hyödytöntä tai jopa vahingollista työtä.
Yhteiskunnallisen muutoksen voi saada aikaan vain joukkovoimalla. Ja pomojen hyväkseen käyttämä työväestö, joka on yhteiskunnan suurin ihmisryhmä, on näin ollen ratkaisevassa asemassa.
Suora toiminta:
Mikään johtaja tai hallitseva elin ei koskaan pysty muuttamaan yhteiskuntaa hyväksi, tai ihmisiä onnelliseksi. Ihminen ei voi viime kädessä ajaa asioitaan muuten kuin yksin tai yhdessä tuntemiensa ihmisten kanssa.
Suoran toiminnan tulee olla joukkotoimintaa, koska vain joukkotoiminnassa on tarpeeksi voimaa. Tämän vuoksi esimerkiksi terrorismi on hyödytöntä.
Suoran toiminnan muotoja ovat esimerkiksi sellaiset lakot, joissa työläiset miehittävät työpaikkansa, tyhjien talojen valtaus asunnottomien käyttöön ja boikotit. Suoran toiminnan voimakkain muoto on yleislakko, ja lopuksi nimenomaan sellainen yleislakko, jonka yhteydessä tuotantovälineet otetaan työläisten hallintaan.
Syndikalismi:
Me kannatamme suoralle toiminnalle ja suoralle demokratialle perustuvaa ammattiliittoa siksi, että se on huomattavasti tehokkaampi kuin tavallinen ammattiliitto. Tällainen ammattiliitto voi samalla toimia esimerkkinä todellisesta demokratiasta ja todelliselle demokratialle perustuvasta yhteiskunnasta. Emme kuitenkaan vaadi vain jotain yhtä tiettyä mallia ammattiliitoksi. Erilaisia asioita voivat ajaa sekä työpaikkakokoontumiset, työväenneuvostot että rivijäsenten hallitsemat riippumattomat ammattiliitot.
Tavoitteenamme on sellainen vallankumous, jota ei kaapata pienen eliitindiktatuuriksi. Suoralle demokratialle perustuvan ammattiliiton tarkoitus on estää sekasorto ja harvainvalta yhteiskunnallisen vallankumouksen aikana. Suora demokratia ja vapaus ovat arvoja, jotka vain voivat ratkaista ihmiskunnan tulevaisuuden.
www.anarkistinenmaailma.cjb.net
....
Esim. Kun tämä Turun sinapin valmistus siirtyy Ruotsiin. Tämä päätöksenteko tapahtuu ylikansallisenyrityksen johtoportaassa, muistaakseni se taitaa olla Unilever, Jalostaja ja mitä sillä on suomesta hallussa varmaan enemmänkin. Eli anarkistisessa tai mikä nyt onkaan nimi aivan sama, niin päätös tapahtuisikin Turun tehtaalla työntekijöiden kesken. No miten tässä nykymeiningissä voisi vaikuttaa, no boikottia siis, että kieltäydyttäisiin ostamasta Turun sinappia koska se siirtyy Ruotsiin. Niin olivathan ne johtajat jonkun tutkimuksen tehneet että Turun sinappi on niin kova brändi, että sitä ostetaan vaikka valmistus olisikin Uppsalassa...
Ihan ensimmäiseksi epäkohtien välttämiseksi väitän että erilaiset empiiriset kokeilut ovat osoittaneet kaikki yllä esitetyt ratkaisuvaihtoehdot enemmän tai vähemmän epäonnistuneiksi hyvinvoinnin järjestäjiksi kuin liberaalinen-hyvinvointivaltio.
Todellisen enemmistödemokratia perustuu äärimmäisyyksissään siihen että enemmistö voi pakottaa vähemmistön alistumaan tahtoonsa. Et kirjoituksessasi lainkaan esitetellyt tämän suoran demokratian toimintaa. Mitäpä jos minä olenkin kaikkia päätöksiänne vastaan? Tai minä ja monta iso kokoista ja tappelunhaluista kaveriani?
Lisäksi suora demokratia vaatii tavattomasti aikaa. Koska ääritapaukset ovat aina oivia esimerkkejä: X ja jo mainitut kaverit päättävät että me asutaan nyt täällä ja vaan me käytämme valtaa täällä. (Valtio määritellään kansaksi tai sen ryhmäksi joka tietyllä maantieteellisellä alueella käyttää omitakeista ja pysyvää valtaa) ennen kuin kansankokoukset valituskierroksineen on edes koolle kutsuttu X:n poppoo on jo voimallaan pannut paskaksi juuri niin paljon kun on huvittanut. Ja jos mitään instituutioita ei ole olemassa kuka ottaa X:ltä vallan pois ja palauttaa edes miten auttavan demokratian tahansa. Tästä tullaankin siihen liberaaliseen näkemykseen että valtion tarkein tehtävä on taata turvallisuus alueellaan.
Miten muuten määrittelet epäoikeudenmukaisuuden? Tuleeko lääkärin ja tehdastyöläisen saada samaa palkaa? Entä sitten kun kaikki haluavat olla tehdastyöläisiä? Eräs Marxin vähimmälle huomiolle jääneistä lausahduksista on se että kaikki voidaan jakaa kaikkien kanssa, mutta silloin jaetaan vain niukkuutta. Se ei muuten X:lle ainakaan sovi. X ottaa voimalla muilta juuri niin paljon kuin pystyy.
Miten suora toiminta organisoidaan tasa-arvoisesti ja siten että ks. manööverin suorittajat luopuvat myös vallastaan? Tämä etenkään ei ole onnistunut pyrkimyksittä huolimatta koskaan eikä missään.
Mikäli saan joltakin edes puoli-asiallisia vastauksia tähän kirjoitukseen, voin jatkaa kirjoittamista esim. Turun Sinappi esimerkillä siitä miten anarkistinen talous ei vaan yksinkertaisesti toimi tai toimii huomattavasti huonommin kuin nykysysteemi.
"Uskottu mies" kommentoikin jo suoran demokratian periaatteita. Lisäisin vielä käytännön kokemuksia suoran demokratian toimivuudesta. Pienoiskoossa tällaista päätöksentekoa voi harjoitella asuntoyhtiöiden kokouksissa.
Vaikka kokouksissa on anarkian vastaisesti esityslista ja puheenjohtaja, niissä näperrellään aivan järjettömän pienillä asioilla ja ne ovat kerrassaan kuolettavan pitkästyttäviä. En todellakaan haluaisi hoitaa kaikkia yhteiskunnallisia ja käytännön asioita tällä tavalla.
Muuten olen samaa mieltä, että kollektiivisista järjestelyistä pitäisi luopua aina kun se on mahdollista. Tähän voi rajallisesti vaikuttaa omaa elämäänsä koskevilla valinnoilla nykyjärjestelmässäkin.
Minua jäi askarruttamaan se, että kuka saa osallistua päätöksentekoon. Kuvitellaan, että on esitetty rakennettavaksi katu. Ketkä saavat osallistua päätökseen siitä, rakennetaanko katu vai ei? Ne, jotka asuvat kadun lähellä varmaankin ja jotka sitä käyttäisivät. Mutta kuinka usein katua pitää luvata käyttää, että saa äänestää? Ja kuinka monen metrin päässä siitä pitää asua, että saa äänestää. Rakentaminen aiheuttaa kasvihuonepäästöjä, jotka nostavat merenpintaa. Onko Bangladeshin ranta-asukkailla oikeus osallistua päätökseen kadunrakennuksesta Suomessa ja miten oikeus käytännössä toteutetaan? Vai eikö heidän hukkumisellaan ole väliä? Entä jos on henkilö, joka haluaisi osallistua päätöksentekoon, mutta osa äänestäjistä on sitä mieltä, että asia ei hänelle kuulu? Miten ratkaistaan, saako hän äänestää, vai ei?