"Jos mies on väkivaltainen ja perheessä on pieniä lapsia, silloin naisen velvollisuus on erota, Koska äidin ensisijainen tehtävä on huolehtia lapsensa parhaasta."
Okei. Kärjistäen muotoiltu, selkeä kannanotto. Hyväksyn sillä ehdolla ja oletuksella, että kirjailija kuitenkin tietää, että mikään ei ole mustavalkoista ja mieltää naisen tässä myös itsenäiseksi sieluksi ja ihmiseksi eikä yksin äidiksi. Mieltääkö?
Mutta tsekatkaa tämä:
"Ymmärrän hyvin, että ihmisellä voi olla useampia suhteita, kun hän etsii oikeaa elämänkumppania, mutta sitä en oikein ymmärrä, että joillakin koko elämä on pätkäsuhteita. nainen saattaa kertoa huolettomasti, että elin sen kanssa viisi vuotta, sen kanssa seitsemän, sen kanssa kymmenen. nehän ovat pitkiä aikoja, jolloin rakennetaan paljon yhteistä. Surullisimpia tuollaiset tynkäsuhteet ovat lapsen kannalta, koska hän on saattanut kiintyä isäpuoleen, joka eron jälkeen todennäköisesti katoaa kokonaan hänen elämästään."
Olin luullut Hassisen olevan älykäs, laaja-alainen, fiksu ihminen. Ihailen hänen kirjojensa poikkeuksellisen laadukasta kieltä ja plagioimattomia, omia, uusia, luovia kuvia. Jouluvaimo on/oli toivelistallani. Nyt en osaa täsmentää, onko Hassinen hengeltään nippa nappa itsenäisen Suomen alkuvuosilta vai siirtynyt kaksi-viisisataa vuotta taaksepäin.
Tarvitsisin hiukan henkistä tukea tässä.
Okei. Kärjistäen muotoiltu, selkeä kannanotto. Hyväksyn sillä ehdolla ja oletuksella, että kirjailija kuitenkin tietää, että mikään ei ole mustavalkoista ja mieltää naisen tässä myös itsenäiseksi sieluksi ja ihmiseksi eikä yksin äidiksi. Mieltääkö?
Mutta tsekatkaa tämä:
"Ymmärrän hyvin, että ihmisellä voi olla useampia suhteita, kun hän etsii oikeaa elämänkumppania, mutta sitä en oikein ymmärrä, että joillakin koko elämä on pätkäsuhteita. nainen saattaa kertoa huolettomasti, että elin sen kanssa viisi vuotta, sen kanssa seitsemän, sen kanssa kymmenen. nehän ovat pitkiä aikoja, jolloin rakennetaan paljon yhteistä. Surullisimpia tuollaiset tynkäsuhteet ovat lapsen kannalta, koska hän on saattanut kiintyä isäpuoleen, joka eron jälkeen todennäköisesti katoaa kokonaan hänen elämästään."
Olin luullut Hassisen olevan älykäs, laaja-alainen, fiksu ihminen. Ihailen hänen kirjojensa poikkeuksellisen laadukasta kieltä ja plagioimattomia, omia, uusia, luovia kuvia. Jouluvaimo on/oli toivelistallani. Nyt en osaa täsmentää, onko Hassinen hengeltään nippa nappa itsenäisen Suomen alkuvuosilta vai siirtynyt kaksi-viisisataa vuotta taaksepäin.
Tarvitsisin hiukan henkistä tukea tässä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
>Nyt en osaa täsmentää, onko Hassinen hengeltään nippa nappa itsenäisen Suomen alkuvuosilta vai siirtynyt kaksi-viisisataa vuotta taaksepäin.
Vähän enemmän voisit täsmentää. Minulle jäi hyvin epäselväksi että mikä Hassisen sanoissa oli mielestäsi pielessä. On vaikea keskustella, jos et ensin kerro mikä mättää.
Ajattelin kyllä jättää lukijan kommentoitavaksi - siis nähdä, kiusaako muita sama logiikan, elämän ymmärtämisen tai laajan näkemyksen puute.
Okei. Mielestäni on kamalaa, että arvostettu ajattelija katsoo elämän aallokkoa noin ahtaasti. Naisen on lopetettava suhde, jos lapset kärsivät, mutta hänen ei pidä antautua uuteen suhteeseen, jos sillä on minkäänlaista kariutumisen vaaraa. Lapsethan saattavat kärsiä, ja peräti ikävöidä äidin entistä kumppania! Entä äiti, nainen itse? Ei hän varmasti lähtökohtaisesti ajattele, että tästä tulee viiden, tästä kymmenen vuoden projekti ja sitten poikki ja uuteen yritykseen.
Jaa että tynkäsuhteet. Miksi tuo termi? Viisi vuotta elämästä voi olla hyvää, loistavaakin, mutta fakta voi olla sekin, että sille tulee loppu, erotaan ja kumpikin on suht tyytyväinen. Ai surullisia lasten kannalta. Entä naisen? Totta h:ssä hänkin haluaa hyvää ja kestävää. Totta h:ssä voi tulla vastoinkäymisiä, ylitsepääsemättömiäkin. Totta h:ssä suru voi olla sillä äidilläkin. Mutta Hassisen logiikalla ei muuta olekaan (kuin tietysti naisen syyllisyydentunne vai).
Entä, jos niissä "pätkäsuhteissa" oli jotain hyvääkin? Entä, jos naisella voi olla henkistä vahvuutta ja tasapainoa kantaa menneisyyttään ilman kohtuutonta surua? Entä, jos lapsetkin ovat helpottuneita suhteen loppumisesta? Entä se mahdollisuus, että ihmisellä todellakin voi olla useita suhteita elämänsä aikana, ja kaikissa on omat hyvät, katumattomat vaiheet, kokemukset ja arvo, ja ihminen kasvaa ja kehittyy ja jopa nauttii elämästä ilman perinteistä ikuista liittoa nuoruudenrakkauden kanssa (kuten Hassisella)?
Miehestä ei mainita mitään. Pitäisikö jonkun kertoa kirjailijalle, että ihmissuhteissa on aina se toinenkin osapuoli.
Hiukan arvoa voisi antaa naisen omalle elämälle muunkin kuin lasten kautta.
Hiukan arvoa voisi antaa sillekin, että lapset kasvavat ja heidänkin ymmärryksensä syvenee. Oletuksena ei tarvitse olla se, että äidin ihmissuhteiden profiili olisi automaattisesti lapselle vahingollinen. Siis jollei perinteinen malli toteudu.
"Mielestäni on kamalaa, että arvostettu ajattelija katsoo elämän aallokkoa noin ahtaasti ... Hiukan arvoa voisi antaa naisen omalle elämälle muunkin kuin lasten kautta. "
/
Jos katsoo asiaa jostain määrätystä näkökulmasta ja tuo sen esiin, ei se tarkoita etteikö olisi kykyä nähdä muitakin näkökulmia. Minunkin näkökulmani oli vain yksi monista, mutta nyt tuon esiin juuri tämän. Tämän voi pelkistää ja minusta voi päätellä sen perusteella yhtä sun toista. Se vain on turhaa niin kauan kuin ei tiedetä mitä muita näkökulmia minulla on asiasta. Hassinen saattaa hyvinkin ajatella samansuuntaisesti kuin sinä. Tämä selviäisi varmasti jos kuulisi enemmän henkilön muita mielipiteitä. Ehkä hän halusi painottaa tässä tapauksessa sitä, että lapsen psyykkinen napanuora on vielä paksu ja silloin vanhemmat ovat lapsesta enemmän vastuussa kuin toisesta itsenäisestä yksilöstä. Joskus vaikuttaa siltä, että nykyään omaan napaan tuijottamisesta on tulossa lähes tavoiteltavan arvoinen päämäärä ja tässä valossa kyseiset mielipiteet ovat mielestäni paikallaan jos tarkoitus on herättää ajatuksia, eikä tuomita.
Ja toisaalta, mikä on naisen oma elämä? Eikö se muodostu niistä asioista, jotka ovat naiselle tärkeitä, ja joita hän HALUAA pitää tarkeinä? Tämähän on lähes matematiikkaa. Kysymys on tärkeysjärjestyksestä. Toinen ei voi määrätä mitä asioita kunkin pitää tarkeinä, eivätkä tällaiset mielipiteet kuin Hassisen niitä miksikään muuta, mutta niiden kohdalla joilla on halua ottaa lapsi huomioon (kenelläpä ei olisi), sattavat ne kohdistaa jossain vaa`ankielitilanteessa huomion asioihin joita ei olisi tullut jostain syystä muuten ajatelleeksi riittävästi, mutta jotka sitten kun ne on tuotu esille, huomataankin tärkeiksi.
Tärkeysjärjestyksen muodostamisen tulisi tietenkin olla itsenäinen valinta, eikä tapahtua sen mukaan mitä muut pitävät oikeana tai vääränä, mutta silloin kun on kysymys lapsesta, tulee mukaan myös velvollisuus, koska lapsi ei ole yhtä itsenäinen kuin aikuinen, eikä määrättyjen vanhempien valinta ole ollut hänelle itsenäinen päätös. Meillä on kuitenkin tapana "suositella" muille sitä mitä itse pidämme tärkeänä ja vähätellä sitä mikä ei meille merkitse.
ydin lienee teema ihmisen ns ulkoaohjautumisesta?
Kyllä vain, meistä moni altistuu ulkoatuleville vaikutteille, osa niellään purematta, osa saatetaan ottaa oman itsenäisen ajattelun materiaaliksi ja tavallaan jatkotyöstää. Eikö niin? Tällaiset keskustelupalstat ovatkin parhaimmillaan työstämisen kenttää ja materiaalia nekin.
Kyllä vain kävi niin, etten lainannut koko usean sivun haastattelua tähän. Otin esiin pari sitaattia, jotka mielestäni heijastavat koko artikkelia, siis Hassisen sielunelämää tältä osin (otsikkona on PH, kirjailija ja äiti). Muutakin löytyy, ja kaikki linjautuu siihen äitiyden määrittelyyn a'la Hassinen.
En tietenkään ajattele, etteikö kirjailijalla olisi oma tärkeysjärjestyksensä, lapsi näköjään ensisijaisena. Mutta tämä ihminen on kuitenkin niin väkevä ja ihailtava romaaneittensa kautta katsottuna, että tuo nyt esiintuotu äiti-madonna-akseli on todella jyrkässä ja hätkähdyttävässäkin kontrastissa kirjallisen tuotannon painotuksiin.
Toin siis vilpittömästi esiin henkilökohtaisen, subjektiivisen pettymykseni asiassa, mikä tosiaan tuo mieleen jotenkin ajat vielä -30-luvun Suomessa, jolloin nainen oli tavallaan miehen omaisuutta lainkin edessä ja esimerkiksi avioerot mahdottomia. Naisen valjastaminen ensisijaisesti kohduksi ja ruokkija-hoivaajaksi ei saisi pitää sisällään syyllistävää otetta, ei kenenkään suulla ja vihoviimeisenä Finlandiaehdokkaan, muun muassa Voimanaiset-romaanin luojalla.
"Naisen valjastaminen ensisijaisesti kohduksi ja ruokkija-hoivaajaksi ei saisi pitää sisällään syyllistävää otetta, ei kenenkään suulla ja vihoviimeisenä Finlandiaehdokkaan, muun muassa Voimanaiset-romaanin luojalla."
/
Jospa hänen käsityksensä on niin kaukana tästä, että hän ei ole osannut edes ajatella jonkun voivan nähdä asiaa tältä kantilta.
"Mutta tämä ihminen on kuitenkin niin väkevä ja ihailtava romaaneittensa kautta katsottuna, että tuo nyt esiintuotu äiti-madonna-akseli on todella jyrkässä ja hätkähdyttävässäkin kontrastissa kirjallisen tuotannon painotuksiin."
/
Tästä minä olen jäävi keskustelemaan, kun en ole ainoatakaan kirjaa lukenut.
Minulle voima on aina merkinnyt jonkinlaista itsensä ylittämistä, jos tämä tulee sisältä päin. Jos se tulee ulkoa päin, se on heikkoutta. Minä haluan minun täytyy. Väkevyys sinänsä on positiivinen potentiaali, mutta sen todellinen arvo on(?) kiinni siitä tahdosta joka sitä käyttää. Äärimmäisen aggressiivinen mies voi tavallaan olla väkevä, mutta hän voi todellisuudessa olla tahdoton sätkynukke joka tottelee jokaista sisäistä yllykettä. Hän ei ohjasta, vaan hevonen vie.
Se mikä minua hämäsi, oli toisista välittämisen ja väkevyyden asettaminen niin, että ne olisivat toisilleen ristiriidassa. Väkevyys on suhteellista. Itsekkyyskin voi olla väkevyyttä ihmiselle joka on esim. liian riippuvainen muista ihmisistä (seuraava välttämätön askel). Normaalilla tavalla muista riippuvaiselle se ei enää ole välttämättä tavoiteltavaa, vaan "oletusarvo". Heikko ihminen voi toimia "epäitsekkäästi", mutta hänen tahtonsa tilalla voi olla muiden ihmisten vaatimukset, kun taas väkevän ihmisen epäitsekkyys on hänen vapaan tahtonsa ilmaus.
Pelkäänpä että se mitä kutsutaan itsenäisyydeksi, on usein eräs itsekkyyden muoto, eli lähempänä tarvetta kuin aktiivista potentiaalia. Ei tietenkään aina. Todellinen itsenäisyys ei pidä sisällään pyrkimystä ignoorata muita, vaan sen tekee lähinnä itsenäisyyteen pyrkivä, mutta vielä epäitsenäinen ihminen joka haluaa katkaista napanuoransa.
Meillä saattaa olla erilainen käsitys sanojen merkityksestä ja en siitä johtuen hahmota ongelmaa siellä missä sinä sellaisen näet.
Voitko muuten suositella jotain määrättyä kirjaa, joka miestenkin olisi hyvä lukea? Lähinnä sellaisten jotka haluavat ymmärtää enemmän naisen sielunelämää.
Luin juuri lehtihaastattelun eikä se muakaan jättänyt mielestä. Olen kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta 10 vuotta. PH oli 9 vuotta niin ja tuli yllättäen raskaaksi. Tietysti pitää olla iloinen hänen puolestaan, mutta rehellisesti on niin, että myös ilkeä pisto tuntui, kun oli lukenut koko tekstin. Olen samaa mieltä, että Pirjo Hassinen on niin arvostettu, että hänen suustaan tulevat ajatukset ja oikeastaan dogmat (sillä tavoin esitettyjä tosiaan)jotenkin ottaa raskaammin. Ja niiden pitäisi käydä tiheämmän seulan läpi jos ihminen on niin fiksu kuin itsekin väittää. Tuossa tekstissä väittää!
Pahin kohta mulle oli kuitenkin se, että PH tuomitsi 100%sti seksipalveluja käyttävät miehet ja nimesi yksikantaan homman alistamiseksi ja alistumiseksi. En tiedä vaikka olisikin oikeassa ja itsekin joskus ymmärrän asian käännyn PHn kannalle, mutta ärsyttää mustavalkoisuus ja ehdottomuus. Siis pahin kohta on mulle se, että PH sanoo
>Eva Biaudet'n pitäisi olla nyt rohkea...jne
Että ihailemani kirjailija nimeää luottohenkilökseen hänelle tärkeissä asioissa juuri sen päättäjän, jonka "lapsettomuus" on aivan irvokasta. Saa aviomiehensä kanssa suomalaisen adoptiolapsen, eikä niinkään vaan heti _kaksi_ , ja eroaa saman tien, vain tullakseen pian itse raskaaksi ja synnyttäen pokkana lehtolapsen kansan silmien alla ja isopalkkaisena ja korkeassa asemassa luottamusta nauttivana. Tekisi mieli sanoa voi v.... ja kyllä tunnustan että me naiset voidaan olla kateellisia ja pahansuopia siinä missä miehetkin.
Tietäisitte millaista on olla Pelastakaa Lapset-adoptio jonossa ja syynissä! Kuinka kummassa EB sai raadin vakuuttumaan liittonsa lujuudesta ja parin sopivuudesta vanhemmiksi (sic) kun minä ja mieheni emme. Epäoikeudenmukaista. Tiedän, että nämä kuulostaa mustavalkoisilta kannanotoilta nämäkin jonkun mielestä mutta tunteistakin voi puhua, enkä mä väitä kenellekään olevani fiksu.
sitä, jospa tätä. Taitaa tosiaan olla sanat ja etymologiat ristissä meillä. En myöskään käsitä, miksi sinun on väkisin väitettävä, että jospa Hassinen kuitenkin ajattelee niin tai noin, pääasia, että eri lailla kuin tuoreessa haastattelussaan antaa ymmärtää! Eikö voisi nyt ajatella keskusteltavan suunnilleen niistä puitteista mitä esitin, eikä nimenomaan kiusallakin jostain aivan muusta?
"Se mikä minua hämäsi, oli toisista välittämisen ja väkevyyden asettaminen niin, että ne olisivat toisilleen ristiriidassa."
Toisista välittäminen = lapsista välittäminen, Mies-68:n logiikalla.
Minä en ole esittänyt mitään tuon kaltaista. Tai ehkä rivien välissä myös itsestään välittämisen, joka taas Mies-68:n mielestä onkin itsekkyyttä. Ja ollaan jälleen ruudussa yksi.
Sama Mies-68 kertoo, että
väkevyys = voima, itsensä ylittäminen, mahdollisesti heikkous jne...ok, mielenkiintoista kehittelyä. Mutta.
Olemme eri linjoilla. Minä tarkoitin tässä väkevyydellä vain ja ainoastaan Hassisen ilmaisuvoimaa ja spesiaalia, laadukasta kynänjälkeä. Oletin naivisti, että Hassinen on itse yhtä yksi yhteen fiksu kuin tekstinsä.
Asiassani ei ole mitään ristiriitaa siinä, että välittää lapsistaan ja silti niin paljon itsestäänkin, ettei tyydy huonoon liittoon!
Siteeraan sinua:
"Meillä on kuitenkin tapana "suositella" muille sitä mitä itse pidämme tärkeänä ja vähätellä sitä mikä ei meille merkitse"
-ihan oikeilla linjoilla olet, mutta tuskin sinäkään ajattelet, että jos meillä noin yleensä on tapana se koskisi kaikkia ja kaikkea. Eikö esimerkiksi Finlandiatasoinen kirjailija tai vaikka valtaapitävä henkilö ole erityisesä valokeilassa ja häntä voi kritisoida ja myös asettaa esimerkiksi laaja-alaisuuden vaatimuksia, toisin kuin tavalliselle perustallajalle? Mitä mieltä olet?
Tämäkin kyseessä oleva haastattelu on laajalevikkisessä lehdessä. Oletan lukijoita löytyvän joitain satoja tuhansia about. Silloin on haastateltavan sanoilla monituhatkertaisesti suurempi painoarvo kuin vaikka paikallisradiossa tai esimerkiksi meidän rahvaan keskustelulla näillä sivuilla, eikö niin?
Hyvä kysymys hyvistä kirjoista, kiitos. Mutta nyt on niin, että minun on mahdotonta nimetä toivomasi kaltaista teosta. Kokemukseni 'alan' tuotoksista ovat pitkälle pettymyksiä; kirjan voi pilata esim tekemällä siitä yhden asian kirjan. Tai muuten alleviivaamalla ja tuomalla korostetusti esiin niitä itselle tärkeitä jutskia. (Esim Anja Kauranen ja aina ne tämän omat mahttavat vatsalihakset joka romaanissa. Naurettavaa, vie tehon pois muulta tekstiltä ja ajatuksilta.) Lyhytkin hyvien kirjojen lista toisi tähän liikaa yleistämistä. En halua puhua kaikkien naisten puolesta!
Osaisitko itse nimetä jonkun miehistä kertovan hyvän kirjan? James Bond, Osmo Soininvaara, Matti Nykänen vai Tommy Tabermann? Linna, Kivi? Esa Saarinen?
Mutta ihana kysymys. Ehkä joku toinen osaa vastata. Mutta voisin nimetä yhden leffan, jossa on hieman viittoja tielle naisen sieluun: torstaina tullut nuorten leffa, muistaakseni Threesome nimeltään. Täyttymys on mies, joka on sekä intellektuelli että mies-mies. Mutta koska on mahdotonta löytää näitä samassa kuoressa otan molemmat erikseen. Aika hyvä leffa, mutta valitettavan amerikkalainen loppu.
Ymmärrän tunteitasi. Pirjo Hassinen tosiaan onnistuu sivaltamaan tai syyllistämään samassa lehtijutussa äitejä, eronneita äitejä, lapsettomia epäsuorasti ja vielä prostituiotujen asiakkaitakin! Ja kaikki tämä omaa 25-vuotishääpäiväänsä viettävältä menestyneeltä, kauniilta ja rikkaalta, ihmelapsenkin saaneelta ihmiseltä. Jotenkin halvalla menee, kun tavallaan huudellaan katsomosta.
Luen vastedes Hassista eri silmin, eri sydämellä. Lienee ollut lapsellisen yksinkertaistettua luulla, että laadukas, hieno teksti syntyy vain omakohtaisen (usein kärsimyksen) kautta. Voihan se sitten kai olla niinkin, että rikas mielikuvitus riittää. Empatiaa, myötäelämisen kokemusta, suvaitsevuutta ei tarvita. Vai?
"sitä, jospa tätä. Taitaa tosiaan olla sanat ja etymologiat ristissä meillä. En myöskään käsitä, miksi sinun on väkisin väitettävä, että jospa Hassinen kuitenkin ajattelee niin tai noin, pääasia, että eri lailla kuin tuoreessa haastattelussaan antaa ymmärtää!"
/
Minä tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta, että se pääpointti jää joskus toisilta näkemättä kun yrittää laittaa ajatuksensa muutamaan lauseeseen. En minä väitä että aina olisi näin. Olen kuitenkin törmännyt siihen niin usein, että otin asian esille.
"Eikö voisi nyt ajatella keskusteltavan suunnilleen niistä puitteista mitä esitin, eikä nimenomaan kiusallakin jostain aivan muusta?"
/
Otin esiin niitä ajatuksia joita kirjoituksesi minussa herätti. Meillä voi olla sanojen merkitykset sekaisin, mutta voimme olla myös eri mieltä asioista.
"...itsestään välittämisen, joka taas Mies-68:n mielestä onkin itsekkyyttä."
/
Ei ole. Itsenäisyyden itsekkyydestäkin sanoin, että "ei tietenkään aina."
"Sama Mies-68 kertoo, että väkevyys = voima, itsensä ylittäminen, mahdollisesti heikkous jne...ok, mielenkiintoista kehittelyä."
/
Samapa taisi olla. Jos Mies-68:n kehittely on päin metsää, niin sitten on parempi että keskustelet niiden kanssa jotka ovat lukeneet haastattelun kokonaan tai ovat muuten samaa mieltä kanssasi. Minä näen viesteissäsi sellaista mitä siinä ei ole, ja sinä vastaavasti minun viesteissäni.
"Asiassani ei ole mitään ristiriitaa siinä, että välittää lapsistaan ja silti niin paljon itsestäänkin, ettei tyydy huonoon liittoon!"
/
En minä sitä väitäkään, etteikö ero olisi usein välttämätöntä ja joskus hyväksi jopa lapselle. Jos ongelmat eivät ole enää haasteita ja kasvun paikkoja, on varmasti parempi erota.
"Eikö esimerkiksi Finlandiatasoinen kirjailija tai vaikka valtaapitävä henkilö ole erityisesä valokeilassa ja häntä voi kritisoida ja myös asettaa esimerkiksi laaja-alaisuuden vaatimuksia, toisin kuin tavalliselle perustallajalle? Mitä mieltä olet?"
/
Ne jotka ovat samaa mieltä, ovat tyytyväisiä ja vice versa. Ei se sen ihmeellisenpää ole. Minuahan se ei häiritse, koska olen ilmeisesti siinä määrin "taantumuksellinen", että olen samoilla linjoilla Hassisen kanssa, koska hän mielestäni ihmetteli lähinnä eroamisherkkyyttä. No, en arvaile hänen motiivejaan tämän enempää.
Itse puolustan ihmisen vapautta tehdä mitä lystää, mutta voin silti ihmetellä joitain asioita.
Tule kanssani 3 vuodeksi, Ellen kulta! Mennään siksi aikaa oikein naimisiin! Vedetään viikseen sen kun ehditään!
Juu, mutta miksi kolmeksi vuodeksi? Oletko kukaties niin kokenut, että tiedät liekin hiipuvan tuossa ajassa? Itse olen siinä uskossa (tällä hetkellä), että vuosi-parikin riittää. Mutta ihanaa olisi rakastella ja nautiskella, niin kauan kuin sitä piisaa.