Virallisen käsityksen mukaan viimeinen ihminen on Suomessa kuollut nälkään v1868. No, moiseen voi suhtautua vähintäänkin varauksellisesti, esim v1918 vankileirit ym, mutta lienee ainakin todennäköistä, että II maailmansodan jälkeen Suomessa tuskin on ketään nälkään kuollut.
Toisin on ollut asiat ennen muinoin. Lainasin kirjastosta mielenkintoisen kirjan; Seppo Muroma: Suurten kuolovuosien(1696-1697) väestönmenetys Suomessa.
Varsin mielenkiintoista, vaikkakin tilastopainotteista, luettavaa on ollut. Siinä on tullut hyvin selville mitkä ovat olleet nälänhädän mekanismit ennen vanhaan.
Ensinnäkin 1600-luvulla tapahtui jonkinlainen radikaali ilmastonmuutos jolloin talvet olivat entistä pitempiä ja ankarampia ja kesät hyvin sateisia. Tämä päti siis läpi koko 1600-luvun mutta pahin sattui vuosisadan lopulle.
Jo 1600-luvulla maatalous oli sen verran kehittynyttä, että yhden katovuoden väestö kesti; viljaa oli varastossa. Kenties jopa vielä toisen perättäisenkin mutta sen jälkeen tuli hätä. Näin kävi 1695-96. Sato tuhoutui kolmannen kerran peräkkäin.
Suuri nälänhätä 1696-97 aiheutti n1/3 väestönmenetyksen. Alueelliset erot olivat suuret. Esim Ahvenanmaalla kuoli "vain" 10% väestöstä kun taas Kainuussa peräti lähes puolet. Hämeessä, Karjalassa ja Satakunnassa väestöstä tuhoutui 30-40%. Länsi-Suomessa oli enemmän karjataloutta, mikä helpotti heidän asemaansa.
Nälänhätää pyrittiin tietenkin lievittämään metsästyksellä ja kalastuksella mutta se ei sittenkän riittänyt poistamaan akuuteinta hätää.
Muroman teoksesta käy myös hyvin kuvauksellisesti ilmi kuinka nälänhätä eteni. Ensin ihmiset söivät siat ja kanat. Sen jälkeen naudat. Hevosia tietenkin säästettiin viimeiseen asti koska niitä tarvittiin kyntämisessä. Mutta lopulta ihmiset söivät sammalta, nokkosia, puunjuuria ja olkia. Tämä aiheutti useinmiten suolistosairauksia, jotka ilmenivät mm verisen ripulin myötä. Lavantautihan tuo nykypäivän mittapuun mukaan on.
Suuret nälkävuodet harvensivat nimenomaan eniten lasten ja vanhusten lukumäärää.
Toisin on ollut asiat ennen muinoin. Lainasin kirjastosta mielenkintoisen kirjan; Seppo Muroma: Suurten kuolovuosien(1696-1697) väestönmenetys Suomessa.
Varsin mielenkiintoista, vaikkakin tilastopainotteista, luettavaa on ollut. Siinä on tullut hyvin selville mitkä ovat olleet nälänhädän mekanismit ennen vanhaan.
Ensinnäkin 1600-luvulla tapahtui jonkinlainen radikaali ilmastonmuutos jolloin talvet olivat entistä pitempiä ja ankarampia ja kesät hyvin sateisia. Tämä päti siis läpi koko 1600-luvun mutta pahin sattui vuosisadan lopulle.
Jo 1600-luvulla maatalous oli sen verran kehittynyttä, että yhden katovuoden väestö kesti; viljaa oli varastossa. Kenties jopa vielä toisen perättäisenkin mutta sen jälkeen tuli hätä. Näin kävi 1695-96. Sato tuhoutui kolmannen kerran peräkkäin.
Suuri nälänhätä 1696-97 aiheutti n1/3 väestönmenetyksen. Alueelliset erot olivat suuret. Esim Ahvenanmaalla kuoli "vain" 10% väestöstä kun taas Kainuussa peräti lähes puolet. Hämeessä, Karjalassa ja Satakunnassa väestöstä tuhoutui 30-40%. Länsi-Suomessa oli enemmän karjataloutta, mikä helpotti heidän asemaansa.
Nälänhätää pyrittiin tietenkin lievittämään metsästyksellä ja kalastuksella mutta se ei sittenkän riittänyt poistamaan akuuteinta hätää.
Muroman teoksesta käy myös hyvin kuvauksellisesti ilmi kuinka nälänhätä eteni. Ensin ihmiset söivät siat ja kanat. Sen jälkeen naudat. Hevosia tietenkin säästettiin viimeiseen asti koska niitä tarvittiin kyntämisessä. Mutta lopulta ihmiset söivät sammalta, nokkosia, puunjuuria ja olkia. Tämä aiheutti useinmiten suolistosairauksia, jotka ilmenivät mm verisen ripulin myötä. Lavantautihan tuo nykypäivän mittapuun mukaan on.
Suuret nälkävuodet harvensivat nimenomaan eniten lasten ja vanhusten lukumäärää.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Pitäisi aina kiittää ruuasta, mutta eihän sitä koskaan tyytyväinen ole.
Historiankirjoitukset ovat siitä typeriä että ne eivät mainitse kannibalismia.
Ihmisillä kun on ollut tapana popsia toisiaan kun ruoka loppuu.
Sisällissodan vankileireillä kuoli nälkään ihmisiä.En ota muuhun asiaan kantaa vaan puhutaan rehellisesti nälkään kuolemisesta.
"Historiankirjoitukset ovat siitä typeriä että ne eivät mainitse kannibalismia.
Ihmisillä kun on ollut tapana popsia toisiaan kun ruoka loppuu."
Ai ettei koskaan mainitsisi? Ok, ehkä ei ole koettu tarpeelliseksi korostaa koko juttua, koska pidetty sen verran itsestäänselvyytenä? Vai onkohan perua siitä, että ollut vaikeaa löytää riittäviä todisteita kannibalismista, vaikka olisi perusteltua epäilläkin, että sellaista olisi harrastettu? Pystyn sanomaan vain mutu-arviolta ja ylimalkaisesti: On ymmärrettävää, jos halutaan välttää liian hätiköityä aukkojen täyttämistä riittävien todisteiden puutteessa, mutta toisaalta voi erehtyä toiseen ääripäähän, joka on maalitolppien siirtely sen suhteen mikä on riittävää todistetta, oli se sitten jonkin todistamiseen tai kumoamiseen.
Varsinaiset nälkävuodet ovat tosiaan kaukaisempaa historiaa, mutta eriasteista puutetta on ollut edelliselläkin vuosisadalla. Eräs 1920-luvulla syntynyt tuttavani muistelee lapsuuttaan lehmäpaimenessa, jolloin piti syödä nälkäänsä mm variksenmunia. Villien lintujen munia voi joku tietysti syödä nykyäänkin elämyksiä saadakseen, mutta tuolloin niitäkin syötiin hengenpitimiksi.
Poikasena kerättiin lintujen munia metsässä ja keitettiin munat peltipurkissa.
Ihan hyvää se oli, ei se poikennut kananmunasta.
Joo, ilmasto on kylmennyt 1600-1700 luvulla, samoin se kylmeni 1300 luvulla rajusti.
Esim. viikingit asuttivat Grönlannin noin 1000 luvulla, alue oli vauras ja maatalouteen sopiva.
Grönlantiin on rakennettu mm. kivisiä kirkkoja, hautuumaita, kyliä, joiden rauniot on vieläkin olemassa.
Näitä raunioita ja niiden vanhoja komposteja tutkimalla on voitu selvittää asutuksen kohtalo.
Maanviljelyksestä ja karjanhoidosta elävät siirtokunnat eivät selvinneet ilmaston kylmenemisestä, eikä fanaattinen papisto sallinut yhteyksiä paikallisiin eskimoihin tai heidän elinkeinojensa soveltamista.
Siirtokunnat tuhoutuivat kokonaan, koska eivät sopeutuneet muutokseen ja koska eivät opetelleet uusia pyyntitapoja ruuan tuottamiseksi vaan pysyivät maanviljelyksessä.
Maanviljelysteknologia ei ollut tietenkään nykyisellä tasolla. Edelleen hankala sarkajako vaikeutti tarkoituksenmukaista viljelyä, isojaon toimittaminen aloitettiin myöhempinä vuosikymmeninä. Edelleen viljan varastointi ei ollut organisoitua, ensimmäiset pitäjänmaksiinit saatiin vasta 1700 luvun alkuvuosikymmeninä.
Satomäärät olivat alhaisia ja muun muassa karjanrehun saamisen hankaluus aiheutti sen, että lehmät olivat taloissa osan vuotta "ummessa".
Luonnollisesti ilmastonmuutos vaikeutti viljelyä.
Kyllä ehdottomasti Kainuun kansa ja Suomen kansa olkaa todellakin erittäin tyytyväisiä, kun meillä on ruokaa ja ravintoa älkää tuhlatko ruokia millään tavoin ruokaa pitää kunnioittaa, eikä saa tuhlata yhtään murusta. Miettikää ja pohtikaa mistä ruoka ja ravinto on todella lähtöisin, ei ruoka tule ilmasta vaan maata viljelemällä eli maasta ja metsistä. Osta mieluummin ruokaa, viinojen ja tupakkien sijaan.
Eiköhän perussuomalainen ole aina tyytyväisempi tilanteeseensa kuin venäläinen, juutalainen, baltti, saksalainen tai ruotsalainen joilla ei niilläkään helppoa ole ollut.
Törnävän mielisairaalassa Seinäjoella kuoli vuosina 1941-43 kolmannes potilaista nälkään. Kuolinsyiksi ylilääkäri on merkinnyt "poltot" ja "verenhukka" tyyppisiä lat.
Lukumääräisesti eniten kuoli talvella 1942, jolloin sairaalan potilaskertomuksien päiväkirjassa kerrottiin joukkohautauksista routaiseen maahan.
Niuvannimessä ja Nokalla on tilastot samaa luokkaa. Voidaan siis pitää löpinänä tai valheenpaskana tuollaista aloitusta!
Helsingissä löydettiin kuolleena Porkkalankadun "paineenkorotusaseman" seinustalta 1970-luvulla kymmeniä nälkään kuolleita pultsareita. Niille kuolinsyyksi merkittiin metanolimyrkytys. Ilkka Taipale nuorena lääkärinä ei suostunut kirjoittamana väärää diag. ja taisi kirjoitta joihinkin nälkäkuolema.
Nykyhallituksen mielestä heikot joutaa kuolla pois. Koettasivat itse elellä minimillä.
Itse olin sairaalassa 2006 vuonna ja viereisellä paikalla oli kuulemma "metsien mies" tms. Laiha kuin mikä. Kuulemma "lihotettavana" jotta kestäisi leikkauksen. En sen kummempia tiedä koska pääsin häntä ennen pois.
Varmaan muutkin puolueet, mukaanlukien perussuomalaiset ja sinimustat, toimisivat hallituksessa samoin, ihan sama mitä uskottelevat ja mistä nykyhallitusta arvostelevat. Ovat käyttävinään samoja juttuja Marinia sun muita vastaan, mutta tilaisuuden tullen itse jatkavat samanlaista, elleivät vielä pahempaa politiikkaa, ja silloin luulisi monenkin kannattajan epätoivoisen naiiviuden kariutuvan ja korvautuvan pelkällä epätoivolla.
Mutta lopulta ihmiset söivät sammalta, nokkosia, puunjuuria ja olkia.
Kevättalvella 1918 syötiin Itä-Suomessakin tuollaista "ruokaa", suurena syynä elokuun -17 ankara halla ja ruoan tuonnin loppuminen Venäjältä. Ruokaa tosin maassa olisi ollut mutta hinta oli niin korkea, että köyhällä kansalla ei työttömyyden takia ollut varaa sitä ostaa. Ei haluttu aloittaa säännöstelyä eikä pakko-ottoja viljelijöiltä vaan luotettiin "markkinavoimiin".
"Ei haluttu aloittaa säännöstelyä eikä pakko-ottoja viljelijöiltä vaan luotettiin "markkinavoimiin". "
Säännöstely aloitettiin jo keväällä -17.
Viljelijöillä oli luovutusvelvollisuus, mutta ei juuri luovutettavaa.
Tilanne helpottui vasta aivan loppuvuonna -18 Mannerheimin hankkiman länsimaiden vilja-avun alettua tulla Suomeen.
Ruokaa kyllä oli maassa jotenkuten mutta hinta oli pilvissä. Tämä nälkä olil yksi syy kevään -18 tapahtumiin, mistä tuli sanonta "nälkä on punikki".
,,,,Viljelijöillä oli luovutusvelvollisuus, mutta ei juuri luovutettavaa.,,,
Kukaan ei sitä luovutushommaa kuitenkaan käytännössä hoitanut, muut kuin Punakaartit mutta heitä syytettiin sitten ryöstelystä. Eli oli kuolemanrangaistuksen alainen rikos jo luovutusvelvollisuutta koetti toteuttaa käytännössä. Muutoinhan se oli tarkoitettukin vain kuolleeksi kirjaimeksi, jolla koetettiin rauhoittaa varattomia perheitä heidän hädässään.
Näin minunkin suvussani on kerrottu, siis viljelijäsuvussa, tuolla P-Satakunnassa. Vanhat sanoivat, että "kai sitä jotain olisi pitänyt luovuttaakin mutta ei kukaan tiennnyt mitä ja miten paljon eikä kukaan tullut kysymään. Ja kun ei täällä kukaan luovuttanut niin ei kai mekään sitten yksin".
Suomen oma viljantuotanto oli noin 50 %:tia kulutuksesta, pääosa viljasta oli tuota autonomian aikana Ukrainasta, kun kapina syttyi myös Venäjällä ja siellä oli punaiset voitolla, niin tämä väylä meni kiinni, Suomella ei ollut myöskään valuuttaa ostaa viljaa lännestä, joten homma mutkistui aikalailla.
Suomalainen on sellainen piru, että se miuluimmin jakaa ulkomaille, kuin antaa omille
veljilleen. Vielä 50-luvulla pikku lapsille jotkut vanhemma huusiva, että syökää saamianne ja katsokaa pitkin naamojanne. Lähetys-seuralle he sitten olivat natelijaita.
Uskonnon oppikirjassa oli maininta, että lapset olkaa te kuuliaisia vanhemmillenne. Sillä se on otollista Herralle.
Minä pidän niitä vanhempia petojen kaltaisina. Ne olisivat tarvinneet pakkotyötä ja ruoskaa.
Nokkonenhan on terveellistä ravintoa, sisältää mm. Rautaa. Muistuttaa ravintoarvoltaan pinaattia. Sitä ei siis pitäisi mainita samassa yhteydessä sammalien ja olkien kanssa.
Suomi on aina ollut viljanviljelyn raja-aluetta, kun on tullut huono vuosi tai vuosikymmen, niin sadot on menetetty ja kansa nähnyt nälkää.
Ilmaston on myös kylmennyt yllättäen ja monesti.
Tosin 1800 luvun lopulla tehtiin sellainen virhe, että kaskeaminen kiellettiin, kaskiviljelijät ei osanneet viljellä peltoja ja se pahensi asiaa entisestään, tämän lisäksi Snelman halusi pitää markan vahvana, koska se oli kiinnitetty kultaan ja ruplaan, viljaa ei ostettu ajoissa ja sitten kun ostettiin niin oli myöhäistä, vuosi oli hyvin kylmä itämeri oli jäässä ihan etelässäkin ja viljaa ei saatu enää kuljetettua suomeen kun laivat ei tänne päässeet. Eli omilla päätöksillä pahennettiin tilannetta olennaisesti.
>>>Jo 1600-luvulla maatalous oli sen verran kehittynyttä, että yhden katovuoden väestö kesti; viljaa oli varastossa. Kenties jopa vielä toisen perättäisenkin mutta sen jälkeen tuli hätä. Näin kävi 1695-96. Sato tuhoutui kolmannen kerran peräkkäin.
Ainakin Itä-Suomessa syötiin pettua ja jäkälää ja sammalta v. 1918 kun viljantuonti Venäjältä loppui ja halla tuhosi edelliskesänä perunasadon lähes täysin.
Valkoisten nälkäleireillä kuoli nälkään tuhansia ja taas tuhansia. Samoin Itä-Karjalan ei-kansallisten tappoleireillä ja kuoltiin sitä täällä varsinaisessa Suomessakin vaikka siitä ei puhuta.
Niin tälläkin palstalla huudellaan suureen ääneen sisällissotamme menetyksistä, mitkä tietysti olivat traagisia nekin, mutta aika pieniä verrattuna suurten nälkävuosien kuolonuhreihin. En nyt muista tarkkoja lukuja, mutta eikös vuosina 1857-1869 nälkään kuolleiden määrä lähentele jotain 300 000 tuhatta suomalaista? Siinä mielessä noiden kuolemien tutkinen ja pohtiminen olisi kyllä mielekkäämpää kuin sisällisodan konsanaan.
esimerkiski miksi Itä-Suomessa kuolonuhrit olivat selkeästi pienemmät kuin lännessä ja miten olisi voitu estää tämä inhimillinen katastrofi.
----Virallisen käsityksen mukaan viimeinen ihminen on Suomessa kuollut nälkään v1868. No, moiseen voi suhtautua vähintäänkin varauksellisesti, esim v1918 vankileirit ym,------
Noilla vankileireillä kuoltiin nälkään kuten myös noihin aikoihin Itä-Suomessa kun halla vei viljat ja perunat ja viljan tuonti Venäjältä oli katkennut.
Vuoden 1918 leireillä kuoltiin ennen kaikkea useampien kulkutautien yhdistelmiin. Tuhannet olisivat säästyneet, jos he tai heidä vanhempansa olisivat aikanaan suostuneet ottamaan isorokkorokotuksen.
Höpöjä, ei niillä keskitysleireillä Isorokkoon kuoltu vaan nälän heikentäminä ilman hygieniaa kaikkiin muihin tauteihin.