Ateismipalstan lukeminen on todella masentavaa.
Niin paljon todella negatiivisia, täysin hengellisesti sokeita ja tieten tahtoen omasta halustaan eksyneitä ihmisiä. Niin valtava määrä älykkyyttä ja niin vähän viisautta.
Surullista. Joillekin ihmisille ei ole olemassa mitään muuta kuin joko ahdasmielinen fundamentalismi tai aivan yhtä ahdasmielinen materialistinen nihilismi. Joko niellään hihhulismi koukkua, lyihypainoa ja kohoa myöten tai sitten kiistetään koko juttu täysin - ikäänkuin ei kyettäisi näkemään hengellisyyden koko kirjoa ja näkemään, että maailmassa on a) muitakin uskontoja kuin kristinusko ja b) kristinuskostakin on muitakin muotoja kuin fundamentalismi.
No, itselleen ja omalle hengelliselle kehitykselleen he siinä eniten vahinkoa aiheuttavat.
Niin paljon todella negatiivisia, täysin hengellisesti sokeita ja tieten tahtoen omasta halustaan eksyneitä ihmisiä. Niin valtava määrä älykkyyttä ja niin vähän viisautta.
Surullista. Joillekin ihmisille ei ole olemassa mitään muuta kuin joko ahdasmielinen fundamentalismi tai aivan yhtä ahdasmielinen materialistinen nihilismi. Joko niellään hihhulismi koukkua, lyihypainoa ja kohoa myöten tai sitten kiistetään koko juttu täysin - ikäänkuin ei kyettäisi näkemään hengellisyyden koko kirjoa ja näkemään, että maailmassa on a) muitakin uskontoja kuin kristinusko ja b) kristinuskostakin on muitakin muotoja kuin fundamentalismi.
No, itselleen ja omalle hengelliselle kehitykselleen he siinä eniten vahinkoa aiheuttavat.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Käypäs kysymässä siellä ateismipalstalla, millainen maailmankuva ja elämänasenne ateisteilla on - voit yllättyä. Ne riehuvat ääliöt ovat äärilaitojen kristittyjä, minkä vuoksi jututkin käsittelevät suurimmaksi osaksi häiriköiksi ruvenneiden lahkolaisten ajatuksia; on siellä joku "eksoottisempikin" käynyt saarnaamassa.
Palstan tarkoitus on hämärä, koska jumaliin uskomisen puuttumisesta ei monellakaan ole tarvetta puhua. Palstalla on käytössä tietty kaava: uskonnon sekoittama ääri-ihminen kirjoittaa provosoivan ylistyslaulun ja/tai uhkailee kaikkia toisinajattelevia helvetin tulella ja muut kaatavat hänen väitteensä yksi kerrallaan tai yhdellä kertaa. Aloittaja on mielissään saatuaan aikaan reaktion ja muut ovat saaneet viihdykettä hetkiseksi.
Ei taida olla toista palstaa, joka vaikuttaisi yhdenkään ihmisen ajatteluun niin vähän kuin ateismipalsta.
ei tarvitse pejoroida. Ne samat hihhulihäiriköt tulevat tännekin palstalle saarnaamaan, mutta yleensä lopettavat yhden tai kahden vastauksen jälkeen. Silti täällä saadaan yleensä eri uskontojen tai näkemysten välille _rakentavaakin_ keskustelua, ei vain repivää.
Miksi ateismipalsta on niin pirun negatiivinen palsta?
Ateismi sanana pitää sisällään ja tarkoituksellisesti ytimessään kiellon. Ehkä tämä osaltaan provosoi negaatioiden kautta ajatteluun? Monia ateisteja taas ketuttanee se, että heidän mielestään krisitty kasvatus on vienyt jotain heidän elämältään, sokaissuit heidät todellisuudelta jonka he nyt irtautumisensa jälkeen näkevät edessään. Tai jotain sinnepäin.
Tiedän, että maailmassa on monia muitakin uskontoja kuin kristinusko. Olen opiskellut uskontoja paljon. Kuitenkaan mikään niistä ei ole vakuuttanut sen enempää kuin kristinuskokaan minkään "korkeamman voiman" olemassaolosta. Näin se vaan on. Minulla ei kelpaa muu kuin oma vapaus.
jos hyväksyt materialismin perusväittämät,
niin olet yhtä vapaa kuin kala vedessä.
sieluahan sinulla ei ole,joten aivosi tekevät puolestasi kaiken sen mitä tekevät.orgaaninen
tietokone,ei sen enempää.
Haluan olla vapaa uskonnoista ja muusta hölynpölystä, joita palvoen monet tuhlaavat koko elämänsä. Tiedän, että olen eläin, siinä missä karhukin tai itikka. En koe olevani mesikämmentä parempi: samalla lailla tallustelen maan päällä aikani kunnes aikani koittaa mennä maan multiin makaamaan. Ei pelota, enkä haaveile ikuisesta elämästä. Sielua ei tarvita, orgaaninen tietokone pitää huolen elossa pysymisestä. Hyväksyn elämän rajat ja ehdot sellaisinaan.
että silloin on vapaa kuin metsän eläin.
Se vapaus on pelkkää villieläimen vapautta. Koskaan ei tiedä, milloin joku vielä vapaampi peto tulee ja pistää poskeensa.
Mistäs muuten tiedät, ettei sielua ole olemassa, ja että aivot ovat pelkkä orgaaninen tietokone? Omakohtaisen kokemukseni mukaan a) sielu ja b) Jumala ovat olemassa, ja aivot eivät suinkaan ole "pelkkä orgaaninen tietokone", vaan pikemminkin immateriaalisen käyttöliittymä materiaan. Aivot eivät luo tietoisuutta, vaan toimivat tietoisuuden käyttöliittymänä tai adapterina aineelliseen maailmaan.
Mielenkiintoista sinänsä, miten kvanttifysiikka johtaa samaan ajatuskuvioon kuin Teilhard de Chardinin esittämä omega-piste ja buddhalainen tyhjyyskäsite: piste, jossa on samanaikaisesti kaikki ja ei mitään, alfa ja omega, alku ja loppu. Tunnen liian huonosti tässä maailmassa kvanttifysiikkaa argumentoidakseni sillä, mutta se on todellakin hyvin rankka aihe materialismin kannalta.
Tulee olla loputon kärsivällisyys, jos haluaa auttaa kahta ihmisryhmää, jotka ovat:
1. ehdottomat ateistit
2. fundamentalistiset uskovaiset
Molemmat ryhmät ovat kuolemanjälkeisissä maailmoissa suurin piirtein yhtä hankalia autettavia. Mutta jos he kärsivät, niin heille tarjotaan apua loppumattomiin. Ei silloin tietenkään, jos he eivät sitä halua tai eivät kärsi.
Jos masentaa, niin kannattaa ottaa etäisyyttä kyseisiin palstoihin. Kuolemankin jälkeen tarjotaan ihmisille mahdollisuuksia loputtomiin, ja vasta silloin he huomaavat kuinka tärkeää on parannus. Fundamentaaliuskovaisille parannuksen tarpeen huomaaminen on ehkä kaikkein suurin järkytys. Paaveilla ja arkkipiispoilla, jotka ovat käyttäneet pöyhkeää valtaa maan päällä ja myös omaksi hyödykseen, on kovimmat paikat tuonpuoleisessa, mutta hekin selviävät, kuten hyvin tiedät.
Parannuksen kyyneleet sulattavat kovimmankin kuoren, niin kovaa ihmistä ei olekaan joka ei sulaisi jossain vaiheessa tuonpuoleisessa. Kyllä kaikki lopulta nousevat valoon, vaikka täällä ja myös aluksi tuonpuoleisessakin kiroaisivat muut alimpaan helvettiin.
"Molemmat ryhmät ovat kuolemanjälkeisissä maailmoissa suurin piirtein yhtä hankalia autettavia."
Miksi haluat tunkea heille omia mielipiteitä oikeina? Eivätkö kummankin ryhmän omat mielipiteet ole yhtä sallittuja? Eri asia on, jos uskovaiset tulevat esittelemään ja tarjoilemaan näkemyksiään ateisti palstalle tai päin vastoin. Tällöin luonnollisesti tulee kritiikkiä.
eniten siinä vahinkoa aiheuttavat. Joko hihhuloinnilla puolesta tai sitten vastaan.
Kuoleman jälkeen todellakin molemmille ryhmille tulee yhtä hankalat oltavat. Uskikset tulevat olemaan todella pettyneitä kun he eivät olleetkaan ainoat pelastuneet ja kun Jumala ei olekaan se harmaapartainen vanha diktaattori pilvenreunalla - ja eikkikset taas siksi, että he löytävät itsensä siitä absurdista harmaasta tyhjöstä, jossa heillä on läsnä pelkkä olemassaolo eikä mitään muuta. Taas on haaskattu yksi kallisarvoinen oppitunti täällä materiaalisessa maailmassa, ja todennäköisesti edessä on luokallejääminen eli paluu takaisin tänne murheen alhoon ottamaan kaikki taas alusta uusiksi.
Kun ihmiselle on jokin uskonto, aate tai ideologia piinttynyt päähän, se on sitämyöten menoa. Valitettavasti.
Näiltä ihmisiltä puuttuu kokemus. He eivät ole maistaneet sitä hyvää mitä he voisivat hengeltä saada. He mieltävät hengellisyyden yhtäkuin kristinuskoon ja muihin täysin ahdasmielisiin uskontoihin. Se on täysin ymmärrettävä reaktio, koska eihän kukaan täysijärkinen voi ottaa vakavasti sitä oppia mitä kristinusko ja muut ahdasmieliset uskonnot opettavat.
Hengellisyys on jokaisen itsensä ja Jumalan välinen juttu. Siinä ei tarvita ketään opettamaan miten käyttäytyä ja ajatella, kun on se suurin opettaja kokoajan läsnä ohjaamassa.
Mielestäni hengellisyys ei vaadi edes minkäänlaista jumalaa. Joku voi fiilistellä vaikkapa maailmaa kokonaisuudessaan, joku toinen vaikkapa jotain olentoa, ehkäpä itseään. Tai ehkä se on henkisyyttä eikä hengellisyyttä? Itselleni ainakin hengellisyyteen liittyy voimakas arvostuksen ja kunnioituksen kokeminen, mikä taas voi kohdistua miltei mihinkä vain. Ehkä käytän termiä "väärin", tiedä häntä.
ei tietenkään vaadi Jumalaa eikä mitään rituaaleja, mutta omakohtaisen kokemukseni suhteen osaan sanoa, että Jumala on silti olemassa. Hän tosin ei piittaa tippaakaan siitä, millä nimellä me häntä kutsumme.
Olet kuitenkin oikeilla jäljillä - hengellisyyteen liittyy hyvin voimakas arvostuksen ja kunnioituksen tunne.
Ok... minä nyt olen tälläinen yksinkertainen ihminen, joka pitää jalat maassa ja ei tippaakaan tajua mistään hengellisyydestä. En usko pelkästään siitä syystä koska en ole koskaan mitään sellaista kokenut, sitä ei pysty järjellä selittämään ja viimeisimpänä muttei vähäisinpänä, koska kaikilla ihmisillä jotka tuollaisesta puhuvat minulle kasvotusten on se sama samea katse silmissään.
He kaikki kertovat kuinka se on NIIN ihmeellistä, NIIN ihanaa, NIIN täydellistä...
...ei pahalla, mutta jotenkin aina tulee mieleen hullujenhuoneen potilaat.
"He kaikki kertovat kuinka se on NIIN ihmeellistä, NIIN ihanaa, NIIN täydellistä...
...ei pahalla, mutta jotenkin aina tulee mieleen hullujenhuoneen potilaat."
Nämä sinun mainitsemat ihmiset ovat samoja hulluja kuin kaikki muutkin ihmiset. He eivät tiedä mistä puhuvat. Hengellisyys voi olla myös erittäin vaativaa ja hankalaakin, riippuu siitä minkälaisen oppiläksyn olet ottanut tähän elämääsi.
Itse näen usein ei hengellisten silmissä katseen, mikä kertoo ahdistuksesta, epätoivosta, vihasta, pelosta, raivosta, ahneudesta, kateudesta ym negatiivisuudesta. Näen etteivät he ole onnellisia, mutta he eivät myöskään ymmärrä miten he voisivat päästä kiinni elämään. Pyytämällä Jumalaa avuksi ja tajuamalla sen, että ne ajatukset mitä järki tuottaa ei johda mihinkään pysyvään hyvään. Järki(ego) on kuin pikkulapsi mikä ei koskaan saa tyydytystä ja heittelee omistajaansa mielensä mukaan.
Eli hulluja ovat ne jotka antavat järjen(egon) viedä.
Näen viestistäsi että pidät järkevää käytöstä järjettömänä... tai jotain...
Oman käsitykseni mukaan järki ja ego ovat hieman eri asioita. Ego ei ole niin paha asia kunhan se ei riistäydy käsistä. Tämä on minun mielipiteeni.
Sanopa ymmärsinkö viestisi oikein: Itsenäisesti ajattelevan ihmisen tulisi antaa päätösvalta omasta elämästään Jumalalle ja alkaa elää kuten raamattu sanoo, eikä niinkuin itse näkee oikeaksi?
Mielestäni tuo kuulostaa todella kamalalta. Henkilö joka ei tee kuten järki sanoo ei ole ihminen vaan zombi.
että ego on kuolevainen mutta sielu kuolematon. Ja yksi meidän tehtävistämme täällä maan päällä on ymmärtää tämä asia, voittaa ja kukistaa egomme ja ymmärtää, että me kaikki - sinä ja minä ja Hentun Liisa ja Juorkunan Jussi - olemme kaikki yhtä ja samaa substanssia ja sen pieniä pisaroita ja ilmenemismuotoja, joilla kaikilla on toki yksilöllisyys, mutta jotka eivät ole toisistaan erillisiä.
Järki ei ole paha asia, mutta ego on. Sensijaan älykkyys ja viisaus ovat kaksi eri asiaa. Älykkyyttä voi mitata ÄO:lla, mutta viisautta ei. Älykkyys on kykyä erottaa syy-seuraussuhteita ja loogisia jatkumoita sekä tiedostaa asioita: viisaus on kyky hahmottaa kokonaisuuksia, ymmärtää ero teorian ja käytännön välillä sekä kykyä ymmärtää pitkän aikavälin jatkumoita ja mitkä ovat pitkän aikavälin seuraukset. Ja siinä missä ateisteilla pääsääntöisesti on hyvin korkea ÄO, ateisteilla on harvemmin kykyä viisauteen.
Ihminen, joka elää pelkän järkensä varassa, on nörtti. Pahimpia tapauksia ovat ne, jotka kärsivät Aspergerin syndroomasta. Opiskeluaikoina heitä tuli tavattua kosolti. Heistä juuri löytyy ateistit. Mutta koska heitä on vähän, seuraus on, että ateistien määrä on vuodesta toiseen pysynyt noin 2% tietämillä. Kirkosta ei erota siksi, että alettaisiin uskonnottomiksi. Kirkosta erotaan siksi, että uskonnollisuus (tai hengellisyys) vain vaihtaa muotoa ja liitytään toiseen uskonnolliseen systeemiin.
No, totuuden nimessä minäkin todennäköisesti olisin ateisti, jollen jo kertaalleen olisi kuollut - ja todella nähnyt, mitä tuolla puolen oli. Mutta samalla sain asioihin vahvistuksen ja selityksen myös järkipuolella. Kvanttifysiikkaa ei turhaan kutsuta kvanttimystiikaksi! Aivot eivät suinkaan luo tietoisuutta, vaan ne ovat tajunnan käyttöliittymä universaaliin tietoisuuteen, joka sijaitsee itse maailmankaikkeuden rakenteessa, kvanttitasolla.
Mitä egoon tulee, ei saatananpalvonta ole vahingollista siksi, että siinä palvottaisiin jotain kuvitteellista mustaa enkeliruhtinasta ja Jumalan vihollista. Saatananpalvonta on vahingollista siksi, että siinä promovoidaan oma ego ylitse kaiken muun, maksimoidaan itsekkyys piittaamatta muista - ja rikotaan tietentahtoen ja tarkoituksella rakkauden kaksoiskäskyä vastaan. Siinä siis otetaan tietentahtoen eroa Jumalaan ja mennään kertakaikkiaan takapakkia hengellisen kehityksen tiellä.
Henkilö, joka ei tee kuten järki sanoo, ei ole zombi. Hän on tunneihminen. Sellaiset pääsääntöisesti eivät hekään ole kivoja tuttavuuksia.
"Viisaus on kyky hahmottaa kokonaisuuksia, ymmärtää ero teorian ja käytännön välillä sekä kykyä ymmärtää pitkän aikavälin jatkumoita ja mitkä ovat pitkän aikavälin seuraukset. Ja siinä missä ateisteilla pääsääntöisesti on hyvin korkea ÄO, ateisteilla on harvemmin kykyä viisauteen."
Ehkä uskovaiset eivät näe sitä viisautta koska ateistinen viisas ihminen ei sekoita henkimaailman asioita mukaan yhtälöönsä.
Ennemminkin olen nähnyt että tietyillä uskovaisilla on vaikeuksia nähdä ero teorian ja käytännön välillä kuin mitä ateisteilla on... ihan vain esimerkiksi.
"seuraus on, että ateistien määrä on vuodesta toiseen pysynyt noin 2% tietämillä."
Suuri osa ihmisistä kuuluu kirkkoon vaikka olisivat ateisteja. Miksi? Syitä on vaikka kuinka paljon ja vaikka muuta mainitakseni: halvemmat hautapaikat, laiskuus hakea eroa ja ihan vaikka jos haluaa viettää perinteiset kirkkohäät.
"No, totuuden nimessä minäkin todennäköisesti olisin ateisti, jollen jo kertaalleen olisi kuollut - ja todella nähnyt, mitä tuolla puolen oli."
Noista lähellä kuolemaa kokemuksista on puhuttu paljonkin ja niille on olemassa ihan uskottava selitys joka ei sisällä mitään henkimaailman juttuja.
"Saatananpalvonta on vahingollista siksi, että siinä promovoidaan oma ego ylitse kaiken muun, maksimoidaan itsekkyys piittaamatta muista - ja rikotaan tietentahtoen ja tarkoituksella rakkauden kaksoiskäskyä vastaan."
Niin no... saatanan palvojat ovat ihan oma lukunsa ja heistä viisautta saa todella etsiä. Mutta tuosta itsekkyydestä voin sanoa jotain. Jokainen ajattelee itseään ensin ja sitten vasta toisia... sellainen maailma vaan on. Ei siitä tarvitse pitää, mutta se kannattaa hyväksyä. Kun jättää juuri nämä "käskyt" pois päästään omasta mielestäni lähemmäksi "totuutta."
Kaikki eivät kestä totuutta... siinä varmaan yksi syy lisää miksi maailmassa on uskontoja.
"Henkilö, joka ei tee kuten järki sanoo, ei ole zombi. Hän on tunneihminen."
Totta. Mutta tarkoitinkin enemmän henkilöä, joka antaa jonkun toisen tekemän ohjesäännöstön ohjata elämäänsä enemmän kuin oma järki.
>>Ehkä uskovaiset eivät näe sitä viisautta koska ateistinen viisas ihminen ei sekoita henkimaailman asioita mukaan yhtälöönsä.>Ennemminkin olen nähnyt että tietyillä uskovaisilla on vaikeuksia nähdä ero teorian ja käytännön välillä kuin mitä ateisteilla on... ihan vain esimerkiksi.>Suuri osa ihmisistä kuuluu kirkkoon vaikka olisivat ateisteja. Miksi? Syitä on vaikka kuinka paljon ja vaikka muuta mainitakseni: halvemmat hautapaikat, laiskuus hakea eroa ja ihan vaikka jos haluaa viettää perinteiset kirkkohäät.>Noista lähellä kuolemaa kokemuksista on puhuttu paljonkin ja niille on olemassa ihan uskottava selitys joka ei sisällä mitään henkimaailman juttuja.>Mutta tuosta itsekkyydestä voin sanoa jotain. Jokainen ajattelee itseään ensin ja sitten vasta toisia... sellainen maailma vaan on. >Ei siitä tarvitse pitää, mutta se kannattaa hyväksyä. Kun jättää juuri nämä "käskyt" pois päästään omasta mielestäni lähemmäksi "totuutta.">Kaikki eivät kestä totuutta... siinä varmaan yksi syy lisää miksi maailmassa on uskontoja.>Totta. Mutta tarkoitinkin enemmän henkilöä, joka antaa jonkun toisen tekemän ohjesäännöstön ohjata elämäänsä enemmän kuin oma järki.
Otsikkosi kuvaa hiukan asennemaailmastasi ja muut viestisi samoin.
Toisien järkevä käytös on toisen mielestä järjetöntä ja päinvastoin. Minusta egon varassa elävät kieltävät suurimman osan itsestään. Sinulla, minulla ja kaikilla meillä on sisällämme pieni osa Jumalaa joka "kuiskuttelee" meille jokaiselle miten tulisi toimia. Tämä "kuiskuttelu" tulee suoraa Jumalasta.
Kokeile itse vaikka itseltäsi asiaa. Otat tarkkailijan aseman ja esität itsellesi kysymyksen. Minkä vastauksen saat ja kuka sen vastauksen antaa. Ego vai sielu? Tätä leikkiä voi jatkaa kunnes huomaa näiden kahden eron. Ego antaa itsekkäitä vastauksia ja sielu rakastavia vastauksia.
En tiedä mistä otit tuon raamatun tuohon, en kyllä missään viestissäni ole sitä siteerannut tai käskenyt toimia sen ohjeiden mukaan(vaikka sieltä kyllä löytyy muutama hyväkin juttu. Pääasiassa se vain johtaa harhaan.)
Antamalla elämästään päätösvallan Jumalalle on viisaasti tehty, mutta se ei ole sama kuin mitä raamattu sanoo.
Pahoittelen tuon ensimmäisen viestini käsiteristiriitaa. Tarkoitin järjellä egoa, jonka olin joihinkin kohtiin se sulkuihin laittanut.
Sitten järjelle kysymys? Tuoko materialisimi onnea? Jos se tuo, niin silloin kaikkien suomalaisten tulisi kulkea naama hymyssä. Mutta kun katselen ympärilleni niin hymyileviä naamoja ei paljon näy. Siis tuoko materialismi onnea?
"Mielestäni tuo kuulostaa todella kamalalta. Henkilö joka ei tee kuten järki sanoo ei ole ihminen vaan zombi."
Sitten vielä ohje jos saan luvan siihen. :-) Sinä olet sinä ja minä olen minä. Älä vertaa itseäsi muihin ja älä arvostele mitä muut tekevät ja älä anna muiden vaikuttaa itseesi. Toimi aina oman itsesi antamien ohjeiden mukaan ja ole aina rehellinen itsellesi ja muille.
"Se on suunnilleen samaa kuin jos jättäisi värähtely-yhtälöistä ensimmäisen kertaluvun termin pois. Helpottaa ja kaunistaa yhtälöitä ja niiden ratkomista, mutta lopputulos on virheellinen"
Ennenminkin uskovainen laskee 1+1=2 laskutoimituksen tavalla 1+1+213-108-x=(lopputulos, maapallo on litteä.)
"No, mietitäänpä ensialkuun vaikkapa kommunismia ja sen teoriaa sekä käytäntöä."
Joo, otetaan politiikka mukaan... laitetaan Hitler & natsisaksa pari ja vielä yhdysvallat ja yrjö puska nuorempi... esimerkkejä uskovaisista.
"Ateismi ei tarkoita samaa kuin uskonnollinen välinpitämättömyys eikä se tarkoita samaa kuin agnostismi. Varsinaisia ateisteja on kautta aikojen ollut vain noin 2% tietämillä väestöstä. Nuoret pääsääntöisesti ovat aina olleet uskonnollisesti ja hengellisesti välinpitämättömiä."
Ei tarkoita ei, olet oikeassa.
"Sen selityksen ongelma vain on siinä, että se on todistettavasti virheellinen. Anoksia kertakaikkiaan ei aiheuta sellaisia tiloja kuin kuolemakokemus."
Kaipa se täytyy kokea että sen tajuaisi. Siinä on se että kun uskoo todella kuolevansa ja tajunta lähtee niin viimeiset kuvat ennen kuin aivot sammuu on yleensä se mitä odottaa näkevänsä... uskovaisilla ne voi olla taivaan/helvetin portit.. ufohihhulit näkevät emoaluksen ja vannoutuneilla ateisteilla vain pimenee. Noin kerrotaan... mitään tutkimusta en ole itse tehnyt.
"Ja sen ylitsepääseminen on sellainen oppitunti, joka meidän täytyy täällä selvittää. Se kuuluu oppimääräämme Pelkkä oman perseen ajattelu voi johtaa lopulta pakolliseen reinkarnoitumiseen takaisin tänne murheen alhoon saamaan hiukan tukiopetusta."
Kyllähän tämä varmaan murheen alho on jos ilman paitaa ja perse auki istut sillan alla kun koko omaisuus meni hyväntekeväisyyteen. Reinkarnaatio ei olisi yhtään hullumpi kohtalo, paljon mielummin sen valitsisin kuin pilven päällä istumisen tai alakerran ikuinen saunanilta. No, kaikki tuollainen on huuhaata ja tämä elämä on kaikki mitä on. Parempi siis edes yrittää nauttia siitä.
"Haluatko ihan tosissaan tulla tänne vielä uudelleen takaisin? Onko tämä sinusta niin kiva paikka?"
Kyse ei ole halusta... kyse on siitä että täällä nyt vaan ei ole mitään kuoleman jälkeen. Jos saisin valita, niin kyllä tulisin.
"Totuuden kiistäminen ei tee sitä epätodeksi."
Veit sanat suustani.
"Ja ihminen, joka ei noudata mitään sääntöjä, on psykopaatti. Minulle riittävät nuo kaksi sääntöä: kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky."
Minulle riittää yleiset lait & asetukset ja omat henkilökohtaiset periaatteet.
>>Ennenminkin uskovainen laskee 1 1=2 laskutoimituksen tavalla 1 1 213-108-x=(lopputulos, maapallo on litteä.)>Joo, otetaan politiikka mukaan... laitetaan Hitler & natsisaksa pari ja vielä yhdysvallat ja yrjö puska nuorempi... esimerkkejä uskovaisista.>Kaipa se täytyy kokea että sen tajuaisi. Siinä on se että kun uskoo todella kuolevansa ja tajunta lähtee niin viimeiset kuvat ennen kuin aivot sammuu on yleensä se mitä odottaa näkevänsä... >uskovaisilla ne voi olla taivaan/helvetin portit.. ufohihhulit näkevät emoaluksen ja vannoutuneilla ateisteilla vain pimenee. Noin kerrotaan... mitään tutkimusta en ole itse tehnyt.>Kyllähän tämä varmaan murheen alho on jos ilman paitaa ja perse auki istut sillan alla kun koko omaisuus meni hyväntekeväisyyteen. Reinkarnaatio ei olisi yhtään hullumpi kohtalo, paljon mielummin sen valitsisin kuin pilven päällä istumisen tai alakerran ikuinen saunanilta. >No, kaikki tuollainen on huuhaata ja tämä elämä on kaikki mitä on. Parempi siis edes yrittää nauttia siitä.>Kyse ei ole halusta... kyse on siitä että täällä nyt vaan ei ole mitään kuoleman jälkeen. Jos saisin valita, niin kyllä tulisin.>Minulle riittää yleiset lait & asetukset ja omat henkilökohtaiset periaatteet.
"Olkiukko. Kykenet kyllä parempaankin."
Jees. Niin pystyisin, mutta tuo ajoi asian ;).
"Mikäli William Shireriin ja teokseen "Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho" on uskomista, Hitler _ei_ ollut uskovainen _eikä_ varsinkaan kristitty. Hänen "uskonsa" oli sekoitus germaanista pakanallisuutta ja kohtalouskoa, hindumystiikkaa sekä yleistä taikauskoa. Kristinusko edusti Hitlerille "juutalaista orjamoraalia", jota kuitenkin siedettiin, sillä liian suuri prosenttiosuus saksalaisista oli kristittyjä. Vuonna 1939 ennen 2MS alkua annettiin määräys, jonka mukaan 1942 lähtien ristit kirkoissa tulisi korvata hakaristeillä ja raamatut Mein Kampfilla (mainittu Shirerin kirjassa), mutta sodan realiteetit estivät sen toimeenpanon."
En ole lukenut kyseistä kirjaa, pitänee pistää harkintaan. Joka tapauksessa, otetaan esiin muutamia faktoja:
1. Voittaja kirjoittaa historian. Mikäli saksa olisi voittanut 2ms, olisimme kuulleet koko lapsuutemme ja nuoruutemme tarinoita liittoutuneiden kuolemanleireistä... Churchill olisi ollut saatananpalvoja ja Roosevelt pakana.
2. On todistettu että katolinen kirkko, paavi etunenässä tukivat Hitleriä. Kyseessä oli pelko Stalinia ja kommunismia kohtaan.
"Mitä taas GWB:hen tulee, niin hänen politiikkansa on ollut menestyksekästä - pelkästään tuloksilla mitaten. Joku viisaampi poliitikko olisi lähtenyt neuvottelujen tielle, ja kokenut saman kohtalon kuin Chamberlain eli tullut typerämpiensä ja häikäilemättömämpiensä pettämäksi ja USA olisi kärsinyt arvovaltatappion. Viisas poliitikko tietää, milloin pitää käyttää väkivaltaa ja näyttää, että suurvallan silmille ei hypitä. Jos haluat tutkia politiikkaa, tutki järjestäytyneen rikollisuuden toimintatapoja tai pikkulasten ihmissuhteita hiekkalaatikolla. Kaikissa pätevät samat lainalaisuudet."
Kyllä, viisas politiikko myös tietää olla uskovainen ja vedota suuriin pesemättömiin massoihin uskontoa hyväksi käyttäen. Might is right, tiedän tuon jo etukäteen... mutta sehän sotii täysin kristillisiä periaatteita vastaan (ja yleensä luonnehditaan, varsinkin näillä foorumeilla ateistien ominaisuudeksi.)
"Minulle oli myös yllätys se, miltä Jeesus näytti. Hän ei ollut lainkaan se blondi, pitkä, sinisilmäinen hippi mitä kirkoissa ja kirjoissa kuvataan, vaan hän muistutti pikemminkin kolmekymppistä arabia tai egyptiläistä - tumma, lähes ruskea iho, kihara musta tukka, ja haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä. Jälkeenpäin minulle selvisi, että tuo on anatomisesti oikea tapa ristiinnaulita ihminen. Jos lähdemme siitä, että tuonpuoleisessa voimme näyttää täsmälleen siltä miltä itse haluamme, niin oletettavasti Jeesus halusi näyttäytyä minulle sellaisena kuin oli täällä maailmassa ollut, koska olin sellainen proosapytty kuin mitä olen."
Oliko se oikeasti muka yllätys? Jos kerta olit sellainen "proosapytty" niin kyllähän silloin varmana mielessä oli käynyt epäillys että sellaiselta sen OLISI pitänyt näyttää. Vaikka olen itsekin ateisti, kuten sinäkin sanot olleesi, niin meillä molemmilla mitä todennäköisemmin on se samanlainen "kristillinen" taustakoulutus, tarkoittaen koulujen uskonnontunteja. Jos minä saisin samanlaisen slaagin, niin kyllä sieltä saattaisi jeesus vastaan kävellä... se on siellä alitajunnassa, uskoo tai ei. Jos tausta olisi eri, vaikka Islam tai Hindu. Ja siitä olisi maallistunut, niin näky olisi sen mukaisesti Allah tai mikälie.
"Entä jos ensi kerralla synnytkin ilman paitaa, perse auki ja HIV-infektio tai syfilis äitisi syntymälahjana sinulle? Tai entä, jos synnyt rumana, köyhänä ja yliälykkäänä, ja kaikki läheisesi pitävät sinua omituisena friikkinä eikä kukaan halua olla kanssasi tekemisissä? Tai entä jos vammaudut? On helppoa tykätä elämästä silloin, kun on rikas, kaunis ja menee lujaa ja on ystäviä. Jos elämä on verta ja räkää, siitä tulee väkisinkin murheen alho. Siddharta Gotama Buddhan neljä jaloa totuutta ovat kaikki tosia sanasta sanaan. Älä vitsaile reinkarnaatiolla. Vaikka kyseessä eivät ole arpajaiset, keräämäsi karmavelka täällä maan päällä vaikuttaa paljolti siihen, mitkä lähtökohdat sinulla on ensi kerralla."
Nooh nooh... enpä minä täällä ruusujen keskellä tanssi poltellen tuhatlappusia piipussa. Elämä ei ole reilu, mutta mitä huonommista lähtökohdista lähtee niin sitä makeammalta se tuntuu kun on saanut revittyä itsensä johonkin (tämän tiedän omasta kokemuksestani.)
Tuo reinkarnaatio usko vetoaa hyvin kaikkiin sellaisiin ihmisiin joilla menee huonosti... nyt kyl menee päin persettä koko elämä, onneksi sitten seuraavassa elämässä oon vähintään rikas ja kaunis. Tässä on vain se vika, että jos minä nyt olen oikeassa ja täällä ei nyt mitään ole kuoleman jälkeen, niin tälläinen ihminen on haaskannut koko elämänsä yrittämättäkään parantaa sen laatua. Hän kuolee yhtä surkeana kuin oli ja sen pituinen se.
"Takaan, että tulet pettymään :-) [Niin Buddhakin pettyi.]"
heh... tuskimpa, mutta olisi miellyttävä yllätys ;).
"Eli siis noudatat legalistista etiikkaa."
Tavallaan. Tuskinpa kuitenkaan potkisin ketään hengiltä vaikka laki antaisi minulle siihen luvan tai vastaavaa. Siksi siellä perässä on tuo henkilökohtaiset periaatteet.
>>En ole lukenut kyseistä kirjaa, pitänee pistää harkintaan. Joka tapauksessa, otetaan esiin muutamia faktoja:>1. Voittaja kirjoittaa historian. Mikäli saksa olisi voittanut 2ms, olisimme kuulleet koko lapsuutemme ja nuoruutemme tarinoita liittoutuneiden kuolemanleireistä... Churchill olisi ollut saatananpalvoja ja Roosevelt pakana.>2. On todistettu että katolinen kirkko, paavi etunenässä tukivat Hitleriä. Kyseessä oli pelko Stalinia ja kommunismia kohtaan.>Kyllä, viisas politiikko myös tietää olla uskovainen ja vedota suuriin pesemättömiin massoihin uskontoa hyväksi käyttäen. >Oliko se oikeasti muka yllätys? >Jos kerta olit sellainen "proosapytty" niin kyllähän silloin varmana mielessä oli käynyt epäillys että sellaiselta sen OLISI pitänyt näyttää. Vaikka olen itsekin ateisti, kuten sinäkin sanot olleesi, niin meillä molemmilla mitä todennäköisemmin on se samanlainen "kristillinen" taustakoulutus, tarkoittaen koulujen uskonnontunteja. Jos minä saisin samanlaisen slaagin, niin kyllä sieltä saattaisi jeesus vastaan kävellä... >se on siellä alitajunnassa, uskoo tai ei. Jos tausta olisi eri, vaikka Islam tai Hindu. Ja siitä olisi maallistunut, niin näky olisi sen mukaisesti Allah tai mikälie.>Nooh nooh... enpä minä täällä ruusujen keskellä tanssi poltellen tuhatlappusia piipussa. Elämä ei ole reilu, mutta mitä huonommista lähtökohdista lähtee niin sitä makeammalta se tuntuu kun on saanut revittyä itsensä johonkin (tämän tiedän omasta kokemuksestani.)>Tuo reinkarnaatio usko vetoaa hyvin kaikkiin sellaisiin ihmisiin joilla menee huonosti... nyt kyl menee päin persettä koko elämä, onneksi sitten seuraavassa elämässä oon vähintään rikas ja kaunis.> Tässä on vain se vika, että jos minä nyt olen oikeassa ja täällä ei nyt mitään ole kuoleman jälkeen, niin tälläinen ihminen on haaskannut koko elämänsä yrittämättäkään parantaa sen laatua. Hän kuolee yhtä surkeana kuin oli ja sen pituinen se.>"Takaan, että tulet pettymään :-) [Niin Buddhakin pettyi.]"
heh... tuskimpa, mutta olisi miellyttävä yllätys ;).
"Churchill tiettävästi _oli_ saatananpalvoja opiskeluvuosinaan, ja hän tunsi Aleister Crowleyn."
Sanopa tuo jollekulle uskovaiselle englantilaiselle patriootille ja turpiin tulee. Mikäli saksa olisi voittanut, niin tuo olisi kaikkien tiedossa.
"Liittoutuneiden kuolemanleireistä ei olisi puhetta, mutta terroripommituksista kyllä, sekä maailmankapitalismin juutalaisbolsevistisesta salaliitosta."
Nyt kun 2MS on aikaa jo kulunut, ollaan alettu puhua vapaammin myös liittoutuneiden keskitysleireistä. Mitä terroripommituksiin ja juutalaisten salaliittoon tulee, niin kyllä, niistä olisi varmana puhuttu.
"Mutta mitäpä itse olisit tehnyt paavin asemassa? Viimeistään 1939 kaikille, myös paaville, oli selvää mitä Hitler oli miehiään, ja Shirer myös kuvaa sitä käännettä, mitä Vatikaanin ja Berliinin suhteissa tuolloin tapahtui."
Mikä pistää miettimään sitä, että miksi Vatikaani oli Saksan puolella kun kerta Englanti ja Yhdysvallat julistivat sodan Saksaa vastaan paljon Neuvostoliittoa aikaisemmin. Eikö Yhdysvallat ja Englanti olleet parempia liittolaisehdokkaita?
"En myöskään ole koskaan nähnyt yhtään Jeesuksesta tehtyä realistiselta näyttävää kuvaa; lähes kaikissa kuvissa, veistoksissa ja reliefeissä hänellä on europidin, ei suinkaan arabin, piirteet. Niinpä minulla ei ollut aavistusta siitä, millainen hän todella oli ollut maan päällä."
Riippuu hieman siitä kuinka vanha olit silloin kuolemankokemuksesi aikoihin. Sellainen alle 10 vuotias varmasti olisi nähnyt europidin, mutta lähemmäs 20 ja siitä ylöspäin jo varmaan automaattisesti tajuaa ettei kyseinen henkilö voinut olla perus eurooppalaisen näköinen.
"Kyllä, ja todennäköisesti kohtaisit hänet samanlaisena kuin minäkin, eli juuri sellaisena kuin millaisena hän tallasi täällä maan päällä. Mutta ei hätää, hän on todella mukava kaveri, ja hänellä on fantastinen huumorintaju. Ja vaikket sinä tuntisi häntä, hän kyllä tuntee sinut :)"
Se että hänellä oli hyvä huumorintaju sinun kuolemakokemuksessasi johtuu varmaan että itselläsi saattaa olla sitä huumoria kanssa. Kyseessä on kuitenkin aivojen luoma harha, hieman unien tyyliin. Tavallaan alitajuntasi odotti hänen olevan sellainen mukava kaveri jos hän olisi olemassa, ja aivosi loivat hänet sellaiseksi.
"Mutta on tapauksia, joissa juutalainen onkin tavannut Jeesuksen, tai muslimi Buddhan."
Mikä oikeastaan vahvistaa hieman omaa argumenttiani siitä että kuolemakokemus on hieman kuin uni. Ilmeisesti nuo henkilöt olivat kuulleet joissain yhteydessä näistä ja se oli jäänyt sinne alitajuntaan pyörimään.
"Ja mitä korkeammalta sitten romahtaa, sitä pahemmalta se tuntuu. Kaikkein pahinta on menettää kaikki, mitä on omalla työllään saavuttanut - ja romahtaa sitten vielä heikommille kuin mistä on lähtenyt."
Sitten vaan on napattava itseään niskasta kiinni ja mentävä takaisin sinne huipulle. Tiedän kyllä että se on vaikeaa, mutta se että antaa periksi ei ainakaan auta mitään.
"Tai sitten ei. Katsopa joskus Kurosawan "Seitsemän samuraita" ja sen vanhan mummelin kommentti - se kertoo paljon. Pääsääntöisesti ne, joilla menee huonosti, haluavat vain kertakaikkiaan päästä pois koko oravanpyörästä, sillä he olettavat, että ensi kerralla on vielä hullummin. Reinkarnaatioon uskovat mieluimmin ne, joilla menee nyt hyvin ja jotka olettavat ensi kerralla menevän vielä paremmin."
Olempa sen tainnut joskus katsoa, joskaan en siitä enää paljoa muista. Pitänee katsoa joskus uusiksi.
Ne joilla menee todella hyvin harvemmin edes pysähtyvät ajattelemaan tälläisiä asioita. Toki sieltä huonosti pärjäävästä joukosta löytyy niitä periaatteellisia pessimistejä, mutta yleensä sellaiset tuppaavat olemaan siellä pohjalla, koska eivät näe "elämänsä tilaisuutta" vaikka se iskisi heitä nyrkillä otsaan.
"Pääsääntöisesti tuollaiset ihmiset rimpuilevat minkä kykenevät ja yrittävät parantaa elämänsä laatua hampaat irvessä ja kädet rakoilla. Nyrkkisääntö on, ettäi mitä köyhempi ja mitä alempana yhteiskunnallisessa nokkimisjärjestyksessä olet, sitä enemmän joudut panostamaan pysyäksesi ylipäänsä edes omillasi tai hengissä. Eli yrittää täytyy, jotta edes pysyisi paikallaan. Siitä on kovin vaikeaa enää panostaa parantamiseen. Uusliberalistisessa taloudessa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät Pareton tulojakaumalain mukaisesti."
Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy... jees, tuota on sanottu varmaan kivikaudelta lähtien. Kuten olen sanonut, elämä ei ole helppoa. Harva meistä syntyy valmiiksi rikkaaksi, loput lähtevät sieltä keskituloisten & matalatuloisten joukosta ja säännöt ovat kaikille samat. Suomessa ei pitäisi sanoa että ei voi päästä huipulle, kun koulutus on käytännössä ilmaista, ja itsensä voi kouluttaa vaikka miksi maisteriksi jolle aina löytyy töitä. Vaikka opintotuki ei olekaan mainittava, sellaisen sentään on, toisin kuin monissa muissa maissa.
"Jos olisit oikeassa, tällöin ainoa rationaalinen teko tuossa tilanteessa olisi itsemurha. Koska elämänlaadun parantaminen on lähes mahdotonta kun ollaan yhteiskunnassa pätkätöiden, hanttihommien, tilapäistöiden ja fattan armoilla, niin tällöin kun nuoruus on mennyt ja ikäsyrjintä iskee, mielekkäämpää on kertarutina kuin ainainen kitinä. Mutta onneksi tiedän, että olet väärässä :)"
Se on lopulta kuitenkin itsestä kiinni. Eipä tästä niin kauaa ole kun yksi eläkeläinen suoritti ylioppilastutkinnon (toki siinä vaiheessa se oli jo hieman koomista.) Sitä voi AINA yrittää vaikka olisi minkälaisessa pisteessä, koska jos on pohjalla niin eipä siitä oikein voi alaspäinkään mennä.
"Älä koskaan sano "ei koskaan" :)"
Ei koskaan, lasten hyväksikäytölle, sarjamurhalle ja monelle muulle asialle.
Tekipä tässä mieleni hiukan sekaantua keskusteluihinne. Jossain vaiheessa kirjoittelimmekin arvoisan "..." kanssa näistäkin asioista ja jotenkin olin vähän samoilla linjoilla kanssasi arvoisa "-DW-".
Olen tässä jo pidemmän aikaa seuraillut kolmen pisteen kirjoittelua ja ollut näkevinäni hiukan valoa hänen inhorealismin ja pessimismin tunnelissaan.
En oikein ymmärrä miksi maalliset "rikkaudet" ja "menestykset" ovat hänelle niin rakkaita? Henkisyys ja maallisuus ovat lähes toisensa pois sulkevia asioita (ei kuitenkaan ihan täysin!) ja minusta molempia on vaikeaa saada. Ehkä joskus tulevaisuudessa ihmiskunta saavuttaa kehityksen jossa maallisuus ja henkisyys kohtaavat paremmin toisensa, mutta sinne saattaa mennä vielä tovi.
Itseäni ei juurikaan kiinnosta raha, kuuluisuus, eikä moni muukaan maallinen menestys. En näe niissä mitään kovinkaan hienoa ja tavoittelemisen arvoista. Koen ne vain lähinnä tyhjän tavoittelemisena, joka ei koskaan voi antaa pysyvää tyydytyksen tunnetta vaan saa meidät vain juoksemaan loputtomassa oravanpyörässä, joka ei johda mihinkään. Mitäs se Jeesuskin sanoi, että ei pelkästä vedestä ja leivästä (materiasta), vaan hengestä.
Oletko muuten arvoisa "..." miettinyt sitä asiaa, että emme synny tänne uudelleen ja uudelleen vain itsemme tähden? Oletko ajatellut, että OMA halumme syntyä tai olla syntymättä maan päälle uudelleen ei olekaan pelkästään itsestämme kiinni? Mitä jos kuolemasi jälkeen tapaat Isukkimme luona sieluperheesi jäseniä, jotka tahtovat sinun tulevan vielä heidän mukanaan uudelleen maan päälle? Kokemaan jotain tärkeätä? Sinulla ei ole nyt maallista omaa perhettä ja siksi et ole ehkä pohtinut tätä asiaa tarpeeksi mielessäsi? Oikeasti emme siis koskaan ole täysin yksin täällä valinnoissamme, vaikka niin vaikuttaisikin. Sieluillahan on parisielunsa yms.
Ihmetyttää siis negatiisuutesi koko reinkarnaatiota kohtaan ja varsinkin se väittämä, että jälleensyntymään uskoisivat vain helpon elämän kokeneet. Itse olen ns. "kirottu" sielu ja joutunut siksi karmani kautta kohtaamaan menneisyyteni pahat teot nykyisessä elämässäni erittäin konkreettisella tavalla. "Kirottu sielu" tarkoittaa jossain elämässään erittäin pahasti kämmeltänyttä sielua, jolla ei pitäisi olla enää mitään asiaa olla ylipäätään edes olemassa. Tällä tarkoitan Hitlerin ja Stalinin yms. lailla kämmeltänyttä sielua, joiden suurin osa ihmisistä haluaisi kärventyvän helvetissä ikuisesti tai vähintäänkin heidän sielunsa lopullista "terminointia", mutta kuten hyvin tiedätkin, niin kaikki palaavat taivaan Isukin luokse, jopa Hitlerin ja Stalinin kaltaiset. He joutuvat kuitenkin palaamaan takaisin, koska heidän karmansa on sellainen. Pitää kuitenkin muistaa se tosiasia, että kukaan ei ole kelvollinen tuomitsemaan ketään, ei edes Hitleriä tai Stalinia. He joutuivat kuoltuaan "itsetuomioistuimeen" jossa joutuivat havaitsemaan omat virheensä, ja jossa he itsetuomitsivat itsensä uudelleen syntymään maan päälle. He ovat keskuudessamme, mutta tällä kertaa aivan eri persoonina.
Ihminen voi kuitenkin nousta kaiken kärsimyksensä, jopa karmansa herraksi nöyrtymällä elämänsä edessä, uskomalla, että kaikella on tarkoituksensa ja, että kovakin kohtalo on tarkoituksen mukainen ja täysin oikea. Tämä asenne on kaiken A ja O. Olemme kaiken täällä joko ansainneet tai itsellemme valinneet ja kun tämän ymmärrämme ja sisäistämme, olemme jo voiton tiellä omassa elämässämme. Helppoahan tämä ei tietenkään ole ja kaikilla on omat heikot hetkensä. Kaikkein parhaimmallakin! Joskus jossain elämässämme kohtalomme on väkisinkin suorastaan kammottava mutta onneksi sellaisia kohtaloita ei kovin montaa tarvitse kokea. Muutama kuitenkin.
Ihmiset jotka eivät ole koskaan todella joutuneet kärsimään, ovat usein vain pikkumaisia tyhjän valittajia tai rasittavia tosikkoja yms.
Joskus Isukki on ankara lapsiaan kohtaan, koska se auttaa heidät seisomaan omilla jaloillaan. Kärsimys jalostaa, mutta ei tietenkään aina. Kärsimys saattaa vielä jalostaa sellaisiakin ihmisiä, jotka seuraavat kärsimystä vierestä. Kärsimys ei siis ole mikään aivan yksinkertainen asia. Paine tekee arvottomasta hiilestäkin vuosi miljoonien aikana timantin. Tämä vaatii todellakin aikaa ja siksi jälleensyntyminen on olemassa. Useiden jälleensyntymien aikana sielummekin todellakin vähitellen hioituu, kuten tuo hiilen palakin. Ihmiset eivät ehkä onnekseenkin ala uskomaan jälleensyntymiseen kuin vasta elettyään lukuisia elämiä. Totuus onkin jotain mistä voisi sanoa, että suurin osa ihmisistä yksinkertaisesti vain "They can't handle the truth!", kuten eräässä elokuvassa Jack Nicolsonin esittämä upseeri toteaa. Ihmisten onkin paljon parempi uskoa silloin valheeseen jos he eivät kykene vielä käsittelemään totuutta. Tosi asia on kuitenkin se, että ihmiskunta kehittyy koko ajan siihen suuntaan, että yhä useampi pystyy jo käsittelemään totuutta.
Arvoisalla "..." on siinä hiukan työstämistä, että oppisi näkemään kuinka suurta turhuutta on maallinen menestys. Entisestä ateistista on pitkä matka Isukin ymmärtämiseen ja tuntemiseen vaikka aika hyvän alun saitkin. Kehitys ei tapahdu ihan hetkessä. Olen aiemminkin todennut, että kokemuksestasi oli hieman haittaakin, mutta tämä tiedettiin varmasti Isukkimme luona etukäteen, että kokemasi jälkeen jäisit kaipaamaan kovasti todelliseen kotiimme. Hyöty oli kuitenkin haittaa suurempi ja uskoisinkin, että kaikki on vielä avoinna. Elämästä voi oppia nauttimaan. Jopa kaikkein kirotuimmat sielut pystyvät "hiljentämään" karmaansa ja saamaan hyvän elämän. Yksinkertaisesti opettelemalla elämään Rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen keskitien mukaisesti. Tämänhän me tiedämmekin ja tämä on todella tärkeää sillä kaikki kämmeltämiset ovat sovitettavissa elämällä näiden mukaisesti. Joku viisas saattaisi jopa sanoa, että kaikkein pahiten kämmeltäneillä on myös kaikkein suurin mahdollisuus oppia jopa elämään muillekin esimerkillistä elämää. Joskus pienin onkin kaikkein suurin!
Maailma on mystinen paikka ja mystikot sen parhaita tuntijoita. Kaikkin eri uskontojen mystikot ovatkin puhuneet samojen asioiden tärkeydestä. He ovat kaikki päätyneet samoihin totuuksiin riippumatta siitä ovatko he olleet juutalaisia, kristittyjä, muslimeja tai buddhalaisia tai vaikka parantajia ja "alkukantaisia" shamaaneja.
;-)
>>Mikä pistää miettimään sitä, että miksi Vatikaani oli Saksan puolella kun kerta Englanti ja Yhdysvallat julistivat sodan Saksaa vastaan paljon Neuvostoliittoa aikaisemmin. Eikö Yhdysvallat ja Englanti olleet parempia liittolaisehdokkaita?>Se että hänellä oli hyvä huumorintaju sinun kuolemakokemuksessasi johtuu varmaan että itselläsi saattaa olla sitä huumoria kanssa.> Kyseessä on kuitenkin aivojen luoma harha, hieman unien tyyliin. >Tavallaan alitajuntasi odotti hänen olevan sellainen mukava kaveri jos hän olisi olemassa, ja aivosi loivat hänet sellaiseksi.>Mikä oikeastaan vahvistaa hieman omaa argumenttiani siitä että kuolemakokemus on hieman kuin uni. Ilmeisesti nuo henkilöt olivat kuulleet joissain yhteydessä näistä ja se oli jäänyt sinne alitajuntaan pyörimään.>Sitten vaan on napattava itseään niskasta kiinni ja mentävä takaisin sinne huipulle. Tiedän kyllä että se on vaikeaa, mutta se että antaa periksi ei ainakaan auta mitään.>Ne joilla menee todella hyvin harvemmin edes pysähtyvät ajattelemaan tälläisiä asioita. Toki sieltä huonosti pärjäävästä joukosta löytyy niitä periaatteellisia pessimistejä, mutta yleensä sellaiset tuppaavat olemaan siellä pohjalla, koska eivät näe "elämänsä tilaisuutta" vaikka se iskisi heitä nyrkillä otsaan.>Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy... jees, tuota on sanottu varmaan kivikaudelta lähtien.> Kuten olen sanonut, elämä ei ole helppoa. Harva meistä syntyy valmiiksi rikkaaksi, loput lähtevät sieltä keskituloisten & matalatuloisten joukosta ja säännöt ovat kaikille samat> Suomessa ei pitäisi sanoa että ei voi päästä huipulle, kun koulutus on käytännössä ilmaista, ja itsensä voi kouluttaa vaikka miksi maisteriksi jolle aina löytyy töitä.> Vaikka opintotuki ei olekaan mainittava, sellaisen sentään on, toisin kuin monissa muissa maissa.>Se on lopulta kuitenkin itsestä kiinni. Eipä tästä niin kauaa ole kun yksi eläkeläinen suoritti ylioppilastutkinnon (toki siinä vaiheessa se oli jo hieman koomista.) >Sitä voi AINA yrittää vaikka olisi minkälaisessa pisteessä, koska jos on pohjalla niin eipä siitä oikein voi alaspäinkään mennä.
>>En oikein ymmärrä miksi maalliset "rikkaudet" ja "menestykset" ovat hänelle niin rakkaita? Henkisyys ja maallisuus ovat lähes toisensa pois sulkevia asioita (ei kuitenkaan ihan täysin!) ja minusta molempia on vaikeaa saada.>Ehkä joskus tulevaisuudessa ihmiskunta saavuttaa kehityksen jossa maallisuus ja henkisyys kohtaavat paremmin toisensa, mutta sinne saattaa mennä vielä tovi.>Itseäni ei juurikaan kiinnosta raha, kuuluisuus, eikä moni muukaan maallinen menestys. En näe niissä mitään kovinkaan hienoa ja tavoittelemisen arvoista.>Oletko muuten arvoisa "..." miettinyt sitä asiaa, että emme synny tänne uudelleen ja uudelleen vain itsemme tähden? Oletko ajatellut, että OMA halumme syntyä tai olla syntymättä maan päälle uudelleen ei olekaan pelkästään itsestämme kiinni? Mitä jos kuolemasi jälkeen tapaat Isukkimme luona sieluperheesi jäseniä, jotka tahtovat sinun tulevan vielä heidän mukanaan uudelleen maan päälle? Kokemaan jotain tärkeätä? >Ihmetyttää siis negatiisuutesi koko reinkarnaatiota kohtaan ja varsinkin se väittämä, että jälleensyntymään uskoisivat vain helpon elämän kokeneet. >Ihminen voi kuitenkin nousta kaiken kärsimyksensä, jopa karmansa herraksi nöyrtymällä elämänsä edessä, uskomalla, että kaikella on tarkoituksensa ja, että kovakin kohtalo on tarkoituksen mukainen ja täysin oikea. Tämä asenne on kaiken A ja O. Olemme kaiken täällä joko ansainneet tai itsellemme valinneet ja kun tämän ymmärrämme ja sisäistämme, olemme jo voiton tiellä omassa elämässämme. >Ihmiset jotka eivät ole koskaan todella joutuneet kärsimään, ovat usein vain pikkumaisia tyhjän valittajia tai rasittavia tosikkoja yms.>Joskus Isukki on ankara lapsiaan kohtaan, koska se auttaa heidät seisomaan omilla jaloillaan. Kärsimys jalostaa, mutta ei tietenkään aina.> Kärsimys saattaa vielä jalostaa sellaisiakin ihmisiä, jotka seuraavat kärsimystä vierestä. Kärsimys ei siis ole mikään aivan yksinkertainen asia. Paine tekee arvottomasta hiilestäkin vuosi miljoonien aikana timantin.>Arvoisalla "..." on siinä hiukan työstämistä, että oppisi näkemään kuinka suurta turhuutta on maallinen menestys.> Entisestä ateistista on pitkä matka Isukin ymmärtämiseen ja tuntemiseen vaikka aika hyvän alun saitkin. Kehitys ei tapahdu ihan hetkessä. Olen aiemminkin todennut, että kokemuksestasi oli hieman haittaakin, mutta tämä tiedettiin varmasti Isukkimme luona etukäteen, että kokemasi jälkeen jäisit kaipaamaan kovasti todelliseen kotiimme. Hyöty oli kuitenkin haittaa suurempi ja uskoisinkin, että kaikki on vielä avoinna.
>>Sanottakoon näin, että raha ei tuo onnea, mutta sen puute tuo onnettomuutta.>Tanssi kultaisen vasikan ympärillä ja pelkkä tyhjänpäivänen mammonan perässäjuoksu on lähinnä mieletöntä, mutta olen kokenut myös työttömyyden ja köyhyyden, ja se on tila, johon en enää koskaan halua joutua - silti tiedän, että se voi iskeä koska tahansa, aivan itsestäni huolimatta. Elämä on parhaimmillaan silloin, kun vaurautta ei ole liian vähän eikä liikaa, vaan sopivasti.>Pahoin pelkään, ettei minun tämänkertaisella täälläoloni aikana. Uudestaankaan en tänne haluaisi tulla. >Minulle niillä on välinearvo. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta kaikilla ei ole samanlaista pajaa. Joillakin on pätkä ratakiskoa alasimena, ja toisilla on täydellinen metalliverstas. Hyvistä lähtökohdista on paljon helpompaa henkistyä ja hengellistyä kuin heikoista. Siddharta Gotama Buddha taisi olla prinssi, jos en ihan väärin muista, ja muistaakseni Jeesuskin oli Daavidin sukua, ja Muhammed puolestaan liikemies. >Vauraudesta on hyötyä, jos sitä osaa käyttää - vaikkapa investoimalla sitä opintoihin, itsensä kehittämiseen ja sivistymiseen. Jos sitä käyttää elvistelyyn tai nautintoihin, se on yhtä tyhjän kanssa. Ainoat asiat, mitä täältä viemme mukanamme, on karmamme ja se, mitä olemme täällä oppineet. Se todettiin jo keskiajalla Jokamies-näytelmässä. >Vastaus on yhä kaksikirjaiminen, eli "ei". En halua tulla tänne enää uudelleen, vaikka mikä olisi. >Menestykset vahvistavat ja rohkaisevat, takaiskut lannistavat ja nujertavat. Siksi on mielekkäintä olettaa, että eniten reinkarnaatiolla spekuloivat ne, joilla on mennyt helposti ja joille elämä on ollut suffelia, ja eniten sitä pelkäävät ja haluavat välttää ne, kenellä on ollut muutoinkin vaikeaa. Edelliset haluavat uusia kokemuksia ja jälkimmäiset ovat väsyneet olemaan nyrkkimagneetteja. >Pelkkä asenne ei riitä. Toisaalta pelkkä ymmärtäminen on lopultakin yhtä tyhjän kanssa - vaikka kaikki olisikin valittua tai ansaittua, loppusaldona voi olla toteamus "paskareissu, mutta tulipahan tehtyä". Voin todeta itse tämän peruskoulusta. Kerran läpi käytyäni ja sieltä pois päästyäni minulla ei enää ole mitään halua palata takaisin - vaikka se kaikki ehkä olikin omaksi hyväkseni.>Niinpä. Mikään ei takaa, että se jalostaisi. Kärsimys saattaa myös musertaa ja nujertaa, ja tehdä aran pelkopurijan. Kaikki, mikä ei tapa, vammauttaa. >En minä menestystä kaipaa. Kaipaan turvallisuutta. >Ihminen, joka on joutunut väkivallan, hyväksikäytön, ahdistelun, rikosten, kaltoinkohtelun, kiusaamisen, tylyttämisen tai muuten vain turpaanvedon kohteeksi, ei kaipaa menestystä, sillä hän ei luota ihmisiin, eikä hän kaipaa vapautta, sillä vapaus on suuri vankila. >Koska olen kokenut myös työttömyyden, köyhyyden, katkeruuden ja toivottomuuden, haluan tehdä kaikkeni välttääkseni ne. Tiedän, etten koskaan tule olemaan rikas vaikka mitä tekisin, mutta sanottiinpa keskiluokkaisuudesta mitä tahansa, se on mukavampaa ja henkisesti antoisempaa kuin materiaalinen köyhyys.
>Niinpä. Se on kuitenkin enemmän kuin useimmilla. Totesin jo, miksi ateismipalstan lukeminen masentaa :-)
"Ei ole. Pidän itseäni hyvin tosikkona."
Täysi tosikko ei tajua sitä kenellä on huumoria ja kenellä ei.
"Kuolleet aivot eivät hallusinoi eivätkä näe unia. On paha harhailla yhtään mitään silloin, kun EEG näyttää suoraa viivaa. Sekä unennäkö että hallut voidaan havaita helposti EEG:n kautta - kuolemakokemuksia ei."
Eivät tietenkään. Kaikki tuo kokemus tapahtuu ennen tuota suoraa viivaa ja/tai aivojen heräämisen ja tajunnan palautumisen välissä. Jälkikäteen tuntuu siltä kuin kuin se olisi tapahtunut siinä välissä.
"Miten aivot voivat luoda yhtään mitään, kun pidin Jeesusta pelkkänä satuolentona - ja kun olin kuollut, enkä odottanut yhtään mitään - enkä edes odottanut olleeni kuollut?"
Et ehkä olettanut olleesi kuollut, mutta ruumiisi saattoi sen tajuta puolestasi. Vaikka se pitäisitkin sitä satuolentona, alitajunta saattaa yhä olla ns "lapsenuskossa." Hieman kuten henkilö joka on ollut joskus taikauskoinen mutta unohtanut asiat, saattaa säpsähtää alitajuisesti mustan kissan kävellessä kadun yli vaikkei hän enää moisiin satuihin uskoisikaan.
"miksi tämä materiaalinen maailma tuntuu tuonpuoleiseen verrattuna lähinnä unelta?"
Ei se minusta tunnu, mutta minä nyt olenkin maallinen ateisti joka pitää jalat tukevasti maanpinnalla eikä juuri anna arvoa "henkimaailman asioille."
"Maalla on helppoa olla viisas kun merellä rytisee. Tuollaiset neuvot tulevat yleensä sellaisten ihmisten suusta, joiden ei ole tarvinnut kokea elämässään mitään sen vakavampaa kuin rakkaan mummun kuolema. Sellaiset ihmiset, jotka todella ovat joutuneet kokemaan jotain todella vaikeaa (invaliditeetti, seksuaalinen poikkeama, sairaus, talouskatastrofi, työttömyys, koulu- tai työpaikkakiusaaminen, rikoksen kohteeksi joutuminen jne) yleensä eivät innostu latteuksista."
Noh noh. Vaikka olenkin toisen rakkaan mummoni menettänytkin, ei se ole suinkaan ollut elämäni raskaimpia kohtia. Invaliditeettia ja seksuaallista poikkeamaa minulla ei ole, ja melkolailla tervekin olen ollut. Työttömyys, köyhyys, syrjintä ja rikoksen kohteeksi joutuminen on minulle tuttuja.
Keskivertoa köyhemmästä perheestä minä olen. Koulussa kiusattiin ensimmäiseltä luokalta ysille saakka (kunnes eräänä päivänä otin nyrkkiraudan mukaan ja yksi kiusaajista menetti etuhampaansa. Väliaikainen erotus koulusta, lasku vanhemmille, kotiarestia, sekopään maine, arvosanojen putoaminen... mutta kiusaaminen loppui.) Armeijan jälkeen vuosien työttömyys ja työvoimassa minut jo leimattiin "ikuisuus työttömäksi." Tämä toi köyhyyden, köyhyys toi nälän, nälkä heikkouden ja heikkous entistä huonommat mahdollisuudet saata työtä.
Tässä vaiheessa siis olisi pitänyt laittaa köysi kaulaan tai purkillinen pillereitä naamaan vai?
En minä vaan. Siinä otin itseäni niskasta kiinni. Uudelleenkoulutin itseni alalle jolla ON työvoimapulaa ja pääsin pienen yrityksen jälkeen töihin ILMAN suhteita.
Tiedän että asiat voivat tästä muuttua. "Suhdanteet" muuttuu ja olen uudestaan työtön... sellaista sattuu, elämä ei ole reilua. Mutta mitä luulet, aionko antaa periksi?
"Pareton tulonjakaumalaki ei riipu yhteiskuntamallista. Kautta aikojen 20% väestöstä on aina hallinnut 80% omaisuutta."
Jep, pitää paikkansa. Itseasiassa uskoisin että tuo 20% omistaa enemmän kuin 80%. Taitaa olla enemmän lähellä 90%. Kuitenkin, tuohon ylempään "kastiin" on mahdollista kohota jos tietää mitä tekee ja osaa käyttää tilanteet oikealla lailla hyväkseen. En itse usko pääseväni. En ole yrittänyt, enkä edes aio yrittää päästä sinne.
Mutta aina silloin tällöin jotkut sinne pääsevät.
"prekariaatista ei pahemmin vaurastuta, tekipä mitä tahansa. Siellä eletään kädestä suuhun."
Riippuu. Jos olet nuori, älykäs, toimelias kaveri joka ei vähästä lannistu, niin kyllä elämänlaatuaan pystyy nostamaan. Jos ei koskaan pääse sinne yritysjohtajaksi tai megamiljardööriksi niin ainakin on mahdollisuus päästä keskituloiseksi ja vähän siitä ylöspäin. Elämä on itsestä kiinni.
"En tiedä mitä ikäluokkaa sinä edustat, mutta me X-sukupolven lapset olemme saaneet katkerimman kautta kokea, että tuo, mitä sanot, on täyttä paskapuhetta."
Tuota samaa sukupolvea edustan itsekin. Nykyaikaa leimaa jatkuva kyynisyys & pessimisti ja syylliseksi leimataan aina vanhemmat ikäluokat.
Nykyään kaikki oman ikäpolveni edustajat totuttelevat ensin kaikkiin nykyajan viihtyisyyksiin vanhempiensa kukkaroilla ja sitten odottavat että työpaikka tuodaan hopealautasella heti kun opiskelut on suoritettu.
Todellisuus on se että: ELÄMÄ ON RAAKAA SELVIYTYMISKAMPPAILUA, JOSSA VAIN VAHVIMMAT JA OVELIMMAT SELVIÄVÄT. Tätä se on aina ollut ja tätä se tulee aina olemaan (sapellihammastiikerin tilalla onkin verottaja ja mammuttien sijasta metsästetään työpaikkoja.) Äidin helmoista ja helposta elämästä pois lähteneet eivät helposti kykene ymmärtämään tätä ja sitten itketään ja valitetaan kun vastaan tulee ensimmäinen kuoppa.
"Siksi pysyn sanoissani: jos Jumalaa ei olisi, tuossa tilanteessa kaikkein mielekkäin teko olisi luovuttaa suosiolla ja tehdä itsemurha, sillä parempi kertarutina kuin ainainen kitinä, ja lopputulos on joka tapauksessa kuitenkin sama."
Itse näen asian aivan päinvastoin.
Koska Jumalaa ei ole ja tämä elämä on ainoa mikä meillä on, niin parempi surkeakin elämä kuin ei elämää ollenkaan. Jos se Jumala siellä olisi, niin mikäs ettei, laaki ottaan vaan ja kokeillaan jos seuraavalla kerralla oltaisiin megamiljardööri syntyessä...
>>Eivät tietenkään. Kaikki tuo kokemus tapahtuu ennen tuota suoraa viivaa ja/tai aivojen heräämisen ja tajunnan palautumisen välissä. Jälkikäteen tuntuu siltä kuin kuin se olisi tapahtunut siinä välissä.>Et ehkä olettanut olleesi kuollut, mutta ruumiisi saattoi sen tajuta puolestasi. Vaikka se pitäisitkin sitä satuolentona, alitajunta saattaa yhä olla ns "lapsenuskossa." >Hieman kuten henkilö joka on ollut joskus taikauskoinen mutta unohtanut asiat, saattaa säpsähtää alitajuisesti mustan kissan kävellessä kadun yli vaikkei hän enää moisiin satuihin uskoisikaan.>Ei se minusta tunnu, mutta minä nyt olenkin maallinen ateisti joka pitää jalat tukevasti maanpinnalla eikä juuri anna arvoa "henkimaailman asioille.">Noh noh. Vaikka olenkin toisen rakkaan mummoni menettänytkin, ei se ole suinkaan ollut elämäni raskaimpia kohtia. Invaliditeettia ja seksuaallista poikkeamaa minulla ei ole, ja melkolailla tervekin olen ollut. Työttömyys, köyhyys, syrjintä ja rikoksen kohteeksi joutuminen on minulle tuttuja.>Tässä vaiheessa siis olisi pitänyt laittaa köysi kaulaan tai purkillinen pillereitä naamaan vai?>En minä vaan. Siinä otin itseäni niskasta kiinni. Uudelleenkoulutin itseni alalle jolla ON työvoimapulaa ja pääsin pienen yrityksen jälkeen töihin ILMAN suhteita.>Tiedän että asiat voivat tästä muuttua. "Suhdanteet" muuttuu ja olen uudestaan työtön... sellaista sattuu, elämä ei ole reilua. Mutta mitä luulet, aionko antaa periksi?>oikealla lailla hyväkseen. En itse usko pääseväni. En ole yrittänyt, enkä edes aio yrittää päästä sinne.>Todellisuus on se että: ELÄMÄ ON RAAKAA SELVIYTYMISKAMPPAILUA, JOSSA VAIN VAHVIMMAT JA OVELIMMAT SELVIÄVÄT.>Koska Jumalaa ei ole ja tämä elämä on ainoa mikä meillä on, niin parempi surkeakin elämä kuin ei elämää ollenkaan.> Jos se Jumala siellä olisi, niin mikäs ettei, laaki ottaan vaan ja kokeillaan jos seuraavalla kerralla oltaisiin megamiljardööri syntyessä...
"Todellisuus on se että: ELÄMÄ ON RAAKAA SELVIYTYMISKAMPPAILUA, JOSSA VAIN VAHVIMMAT JA OVELIMMAT SELVIÄVÄT. "
Ei tarvitsisi olla, mikäli ihmiset olisivat kehittyneet yhtä nopein harppauksin, kuin mitä on teknologia.
Onko sinusta järkeä järjestelmässä, missä osa kylpee suunnattomassa yltäkylläisyydessä kun osa taas kamppailee hengissä pysyäkseen. Tämä asetelma ei ole meillä geeneissä vaan meidän päässä. On tehty tietoinen valinta siitä, että hyväksytään toisten ihmisten rikastuminen ja toisten köyhtyminen. Maailmassa riittää yltäkylläisyyttä kaikille, jos on vain tahtoa.
Meillä on jokaisella vapaa tahto valita miten me jaamme hyvinvointia toisille. Tee toisille niinkuin toivoisit tehtävän itsellesi. Eikö se ollut se tonen tärkeä sääntö.
"Samoin lukuisissa kuolemakokemuksissa tulee esiin tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet sinä aikana kun EEG on näyttänyt suoraa viivaa - ja kokija kykenee sanomaan täsmälleen tasan tarkkaan, kuka on silloin ollut läsnä ja tehnyt mitä. Koomapotilaat puolestaan eivät kykene."
Jees, olen kuullut samanlaisia väitteitä ja ne kyllä laittavat miettimään. En kuitenkaan ole valmis täysin uskomaan niitten todenmukaisuuteen, mutta toisaalta en olekaan kokenut mitään sellaista.
"Eri asia. Tuo ihminen on täysin tietoinen ja tajuissaan."
Siksi sanoin "hieman," en täysin.
"Tai sitten et ole itse sitä kokenut. Tuo sama tematiikka muuten tulee esiin buddhalaisuudessa ja samsaran käsityksessä: maailmaa ympäröi mayan huntu."
Kuten olen sanonut, en ole kokenut. Enkä tiedä uskoisinko vaikka kokisinkin, sillä yrittäisin kyllä löytää kaikki mahdolliset maalliset selitykset ensin.
"Ihmettelen siksi noita latteuksia. Vaikka sinä ja minä olemmekin ehkä selvinneet, Siperian olisi kuitenkin luullut opettaneen sekä luoneen realismia."
Sanotaan että yleensä kovia kokeneista ihmisistä tulee joko:
a: Kylmiä ja kyynisiä "selviytyjiä"
b: Itsesäälissä rypeviä "luusereita"
(yleensä, ei aina.)
Kumpi noista kahdesta on loppujen lopuksi parempi? Ei kumpikaan. Nykymaailma ei tarvitse angstaavia "selviytyjiä" sen enempää kuin valittavia "luusereitakaan" ja vaikka itse olen kuulunut ensin ryhmään B ja sitten myöhemmin A, niin elämästä kiinni saaminen on lopulta saanut minut ylös noista kahdesta. Kun sieltä pääsee ylös niin huomaa että se realismi joka angstaus vaiheessa tuntui 100% totuudelta ei sitä olekaan. Maailma ei ole ihan mustavalkoinen.
"Onnitteluni. Entäpä, jos olisit tullut tyrmätyksi ja jäänyt edelleen työttömäksi ja huomannut kouluttautuneeksi alalle, jossa viiden vuoden jälkeen joutuu kilpailemaan kehitysmaiden halpatyövoiman kanssa?"
Kironnut varmana seuraavat 3 viikkoa huonoa onneani, mutta olisin pistänyt ja kouluttanut itseni johonkin muuhun tai yrittänyt toimia itsenäisenä yrittäjänä.
"Älä koskaan sano ei koskaan. Kökkö voi osua tuulettimeen, halusitpa tai et."
Sitten vaan kökkö pois ja tuuletin uudelleen käyntiin.
">>oikealla lailla hyväkseen. En itse usko pääseväni. En ole yrittänyt, enkä edes aio yrittää päästä sinne.
Valitettava tosiasia vaan on, että maailmassa ei riitä yltäkylläisyyttä ja väritelevisioita 5 miljardille ihmiselle.
Viestihierarkia meni loppuun joten vastaan DW:lle tähän.
Tuossa rinnastit yltäkylläisyyden televisioon. Minä nyt ajattelin lähinnä perustarpeita, mitkä ovat mahdollista kaikille.
Television voi minun puolestani heittää vaikka hevon kuuseen. Se ei tee muuta kuin aivottomia massoja. ;-)
>>Jees, olen kuullut samanlaisia väitteitä ja ne kyllä laittavat miettimään. En kuitenkaan ole valmis täysin uskomaan niitten todenmukaisuuteen, mutta toisaalta en olekaan kokenut mitään sellaista.Kuten olen sanonut, en ole kokenut. Enkä tiedä uskoisinko vaikka kokisinkin, sillä yrittäisin kyllä löytää kaikki mahdolliset maalliset selitykset ensin.>Sanotaan että yleensä kovia kokeneista ihmisistä tulee joko:
a: Kylmiä ja kyynisiä "selviytyjiä"
b: Itsesäälissä rypeviä "luusereita"
(yleensä, ei aina.)>Kironnut varmana seuraavat 3 viikkoa huonoa onneani, mutta olisin pistänyt ja kouluttanut itseni johonkin muuhun tai yrittänyt toimia itsenäisenä yrittäjänä.>Se kuitenkin on juuri itsestä kiinni. Pistän oikean kliseen tähän: Bill Gates. Olipa henkilö mitä mieltä tahansa hänestä, niin hän kuitenkin rikastui tyhjästä.>Tiedän. Sanonta "vahvimmat selviytyvät" on vaan niin vanha että käytin sitä mieluummin kuin "Röyhkeimmät, halpamaisimmat ja kieroimmat selviytyvät.">"Tässä olemassaolon taistelussa on parasta unohtaa kaikki eettiset periaatteet, käsitteet oikeasta ja väärästä sekä moraali jos aikoo menestyä."
Se mitä loppujen lopuksi ajoin takaa.>...Ei tullu miljärdööriä! Pahus, no laitampa laakin ottaan uudestaan, joskohan nyt tulisi.>Jos ihmiset ampuisivat itsensä heti kun "paska iskee tuulettimeen" niin ihmisiä ei olisi 50 vuoden kuluttua enää ollenkaan.
Et ahdasmielisiä? Taidat ite uskiksena olla. mikäs oot siin tuomitseen muita? Eikös raamattus käskenyt olla tuomitsemasta? Mihin jäi oppi!? ite et omista kuin vain oman uskontosi, hylkäätkin vielä muita uskontoja, jotka yhtä lailla ajattelevat suakin epäuskoiseksi. Kukahan se tässä ahdasmielinen onkaan? Niin ja ei viisas? Ite varmasti tiijän maailman asioista paljon enemmän kuin sä itse! Ootko koskaan kuullut mitään Bigbängistä? tai muutakaan avaruudesta? Taikka esi-isistämme? taikka noh dinosauruksista varmaankin. mikähän ihme saa uskovaisia haukkumaan muita!? Ei ihme että sotia syntyy! Ei vittu mä en jaksa tollasten kaa enää väitellä, ku luulevat kuiteski olevansa oikeessa.
Molemmilla päähän lyöminen sattuu. Olipa kyseessä sitten Fundamental Religion tai Fundamental University Physics, osat I-II.
Uskovaisen ja hengellisen ihmisen ero on siinä, että hengellinen haluaa pitää silmänsä auki ja nähdä asioita ja suvaita myös muita maailmankatsomuksia kuin omansa. Ehkä tässä on myös ateistin ja agnostikon ero.
Lähtökohtasi on kipeä. Vahvistat täysin ne ennakkoluulot, mitä minulla on ateisteista: ahdasmielistä, biplolaarista sakkia, jolle on olemassa vain "me" ja "ne", vain "oikea" ja "väärä", musta ja valkoinen. Ikäänkuin minä en tietäisi, että Jumala on kaikille uskonnoille yhteinen ja ettei hän välitä tipan tippaa siitä, millä nimellä me Häntä kutsumme - ja ikäänkuin en tietäisi, että me _jokainen_ olemme Jumalan lapsia, riippumatta siitä, mikä uskontomme sattuu olemaan..
Tottakai tiedän, mikä on Big Bang. Tiedätkö sinä, mikä on singulariteetti tai omega-piste? Mitä tapahtuu, kun Jumala luo niin ison kiven, että sen massa ylittää Oppenheimer-Volkovin massan?
Juuri tämän takia ateismipalsta masentaa. Niin paljon älykkyyttä - ja niin vähän viisautta.
Ymmärrän täysin mistä puhut. Järjen äänellä puhuva ihminen ei voi muuta kuin pitää hengellisyyttä ääliöiden hommana. Onhan historia jo satoja kertoja näyttänyt mihin kristinusko ja suurin osa muista uskonnoista on johtanut. Vai mitä?
Hengelliset ihmiset mielletään heti tiettyyn muottiin. He eivät usko alkuräjähdykseen vaan seitsemässä päivässä luomiseen. He eivät usko dinoihin ym tieteen saavutuksiin. Se pitää suurimmalta osalta paikkansa. Tämän asenteen "hengelliset" ihmiset ovat itse saaneet aikaan tietämättömyydellään ja harhaanjohdettuna.
Todellinen hengellinen ihminen eroaa tästä porukasta kuten yö eroaa päivästä. Hän on avarakatseinen, suvaitsevainen, rakastava, myötämielinen. Hän on itsenäinen ja omilla aivoilla ajatteleva. Hän ymmärtää sen että ne jotka eivät ole ymmärtäneet ja kokeneet mitä on Jumalan rakkaus, eivät voi ymmärtää "hihhulointia". Hän kuitenkin toivoo ja rukoilee näiden ihmisten puolesta, että hekin pääsisivät osalliseksi tästä onnesta.
Järjellä ajatteleva ajattelee, että Jumalan olemassaoloa ei ole todistettu. Mutta hän ei huomaa sitä ettei hän voi olla erossa Jumalasta, koska hän on myös osa Jumalaa. Hänen ei tarvitse muuta kuin pyytää Jumalaa todistamaan olemassaolonsa ja odottaa. Jumala on aina valmis auttamaan ja osoittamaan olemassaolonsa. Järki voi tietenkin yrittää kammeta vastaan ja väittää että ei se mitään todista, se oli vain sattumaa tai alitajunnan tuottama illuusio. :-)
Ei muuta kuin kaikkea hyvää kaikille ja kokeiluintoa. Siinä ei menetä mitään.
"Järjellä ajatteleva ajattelee, että Jumalan olemassaoloa ei ole todistettu. Mutta hän ei huomaa sitä ettei hän voi olla erossa Jumalasta, koska hän on myös osa Jumalaa. Hänen ei tarvitse muuta kuin pyytää Jumalaa todistamaan olemassaolonsa ja odottaa. Jumala on aina valmis auttamaan ja osoittamaan olemassaolonsa. Järki voi tietenkin yrittää kammeta vastaan ja väittää että ei se mitään todista, se oli vain sattumaa tai alitajunnan tuottama illuusio. :-)"
Tuossa hommassa on sellainen pikku juttu: Sä alat odottamaan ja vuosi kuluu ilman mitään todistetta. Tässä vaiheessa aattelet että mitäs jos lopettaisin... mutta sitten vaan vastataan että: "kyllä se sieltä vielä tulee aikanaan."
Odotat kymmenen vuotta eikä mitään tapahdu... vastaus on sama "kyllä se sieltä vielä tulee... oo vaan kärsivällinen." Sitten kun vetäset viimeset henkäyksesi 98 vuotiaana happikaapissa ja todistetta ei tullut koko elämän aikana niin uskovainen sanoo itselleen: "Kyllä varmana sai todisteen, mutta eipä suostunu näkemään sitä..." tai vastaavaa...
Pakko sanoa: Usko on ihmeellinen asia, sitä ei omilla aivoillaan ajatteleva ihminen pysty koskaan tajuamaan...
kokeillut meditointia?
En, enkä näillä näkymin aio kokeillakaan.
Vastaan valmiiksi kysymykseesi, miksi en.
Pidän mielummin jalkani maassa kuin pääni pilvissä.
"Tuossa hommassa on sellainen pikku juttu: Sä alat odottamaan ja vuosi kuluu ilman mitään todistetta. Tässä vaiheessa aattelet että mitäs jos lopettaisin... mutta sitten vaan vastataan että: "kyllä se sieltä vielä tulee aikanaan.""
Jumala on luvannut olla rinnallasi kun vain pyydät häntä elämääsi. Saat ne todisteet vaikka tänään, kunhan pyydät ne! Muista olla vilpitön.
Muistampa tuon erään pikku kahakan jossa olin 10 vuotiaana. Neljä isompiluokkalaista pisti minua turpiin koulun takapihalla ja kun makasin maassa sain potkuja ympäri kehoa.
Lapsenuskossa vielä rukoilin jumalaa auttamaan, mutta eipä tuo mitään auttanut... ja voi sanoa että en olisi voinut olla vilpittömämpi.
Älä nyt vastaa että: jumala vaan koetteli sinua.
Olen minäkin ottanut lapsena turpaan muutaman kerran koulussa ja olen pistänyt takaisinkin. Välillä on ollut vähän sama tilanne kuin sinulla, että ylivoima on ollut musertava. Itse en silloin osannut pyytään apua ylhäältä. Olen kuitenkin näiden kaikkien kokemusten summa tällä hetkellä.
Mitä opit tuosta tilanteesta? Miten se on vaikuttanut sinun elämääsi? Oletko jo antanut anteeksi noille turpaanvetäjille?
Mikään tässä maailmassa ei tapahdu sattumalta ja tuo sinun kertomasi epämiellyttällä kokemuksella on tarkoitus, mitä et ehkä ole vielä havainnut.
Olemme täällä maanpäällä omasta halusta ja olemme suunitelleet elämämme yhdessä Jumalan kanssa ennekuin inkarnoiduimme tänne.
Siitä oppii sen että "might is right."
Antanut anteeksi... enpä tiiä. Siis olenhan minä näitä henkilöitä myöhemminkin tavannut ja ihan ollaan niitä näitä keskusteltu, mutta jos he jossain hengenhädässä olisivat niin kyllä jäisivät apua vaille.
"Olemme täällä maanpäällä omasta halusta ja olemme suunitelleet elämämme yhdessä Jumalan kanssa ennekuin inkarnoiduimme tänne."
Onko sinulla mitään todisteita tuon argumentin taustalle. Ei pahalla, mutta täällä me ollaan pelkästä sattuman oikusta.
Anteeksianto on sinun itsesi kannalta tärkeää, joten suosittelen, että mielessäsi pyydät näiltä kavereilta anteeksi sitä, että olet ajatellut pahaa heistä ja annat myös anteeksi heille heidän tekoaan. Näin sinä pääset eheytymään tuosta inhottavasta tapauksesta. Muuten tuo tapaus vie sinulta koko ajan energiaa, jonka voisit käyttää huödyllisemmin.
Voit myös uudelleen kokeilla saada yhteyttä Jumalaasi. Vaikka se sinut "hylkäsikin" kymppivuotiaana.
Todisteita tällä foorumilla on annettu mielestäni aivan riittävästi,joten jos ne eivät riitä, luulen ettei sinua vakuuta mikään muukaan.
Sattamalla selittäminen olemassaoloamme on aika hataralla pohjalla. Pelkän bakteerin muodostuminen tyhjästä sotii todennäköisyyksiä vastaan.
Hehe... vai että minun pitäisi pyytää heiltä anteeksi. Katsoisivat kuin hullua, kun todennäköisesti itse tuskin asiaa sen koommin ovat jälkikäteen miettineet. Eipä se minulta mitään energiaa vie kun olen välinpitämätön heitä kohtaan.
Bakteerin muodostuminen tyhjästä on paljon todennäköisempää kuin kaikkivoivan kaikkitietävän jumalan muodostuminen tyhjästä :).
Tarkoitin, että anteeksipyytäminen tapahtuu mielessä. Se riittää.
"..kuin kaikkivoivan kaikkitietävän jumalan muodostuminen tyhjästä :)."
Tämän tiedon minäkin toivoisin joskus saavan.
Jos ajatellaan maailmankaikkeuden syntyä, niin kaiken syntyminen tyhjästä on täysin järjetön väite. Samoin kysymys, mistä Jumala on saanut alkunsa, on yhtä oikeutettu ja vastausta vailla. Mutta todisteita Jumalan olemassaolosta on enemmän kuin todisteita ei Jumalasta.
"todisteita Jumalan olemassaolosta on enemmän kuin todisteita ei Jumalasta."
Jumalan olemassaolosta ei ole yhtäkään kiistatonta todistetta, mikä riittää minulle todisteeksi ettei Jumalaa ole.
Tuo on kehäpäätelmä. Pystyt kyllä parempaan.
Niinhän se on. Mutta ennen kuin minulle annetaan se yksi KIISTATON todiste, pysyttäydyn ateismissa.
Minkä olisi sinulle kiistaton todiste Jumalan olemassa olosta. Voin kyllä järjestää kohtuuden rajoissa olevat toiveet. ;-)
"ikäänkuin ei kyettäisi näkemään hengellisyyden koko kirjoa ja näkemään, että maailmassa on a) muitakin uskontoja kuin kristinusko ja b) kristinuskostakin on muitakin muotoja kuin fundamentalismi."
Tuskinpa sentään noin sokeita ollaan, että ei myönnettäisi muitakin uskontoja olevan olemassa. Suomessa ja erityisesti tuolla ateisti-palstalla pyörii kristittyjä ja sen eri lahkojen edustajia. Luonnollisesti sitä kritisoidaan eniten. Ja fiksuimmatkin vastaukset sekä kritiikit loppuvat, kun samaa rataa jatketaan jok'ikinen päivä. Toiset vastailevat turhautuneina ja toiset huvin vuoksi jotain pikkunäppärää. Sitten on uusia, mutta myös vanhoja kirjoittajia, jotka päivästä toiseen jaksavat vastailla samoja asioita asiallisesti yhä uudelleen.
Omasta näkökulmastani ateismini on vain sitä, että jumalia ei ole. Enkä pohdi niiden olemassaoloakaan muuta kuin hypoteettisena mahdollisuutena - ajatusleikkinä. Ehkä se olisi sama, jos uskovainen pohdiskelisi minkälaista elämä mahtaisi olla jollain galaksin toisella puolella olevan auringonkaltaisen tähden kiertolaisella. Pelkkää ajatusleikkiä vailla tosiseikkoja tai tietämystä olosuhteista kyseisellä planeetalla.
Tiedän kyllä filosofiset perustelut sille, että ei voida todistaa jumalan olemattomuutta. Voin tähän vastata, että ei ole mitään perusteltua näyttöä jumalan tai jumalien olemassaolosta, mutta käytännössä minulle niitä ei ole olemassa lainkaan, ei sitä yhtäkään. Jos joku nyt haluaa sanoa, että olen vain yksi uskovainen, kun en usko jumaliin, niin koen sen huvittavaksi, mutta en sen kummemmin siitä pahastu.
Joku toinen voi taas heitää, että kyllä on todisteita Pyhästä hengestä tai jumalan läsnäolosta jne. En tarvitse tällaista luonnotonta tai yliluonnollista selitystä kuvaamaan tiettyä tietoisuuden kokemusta. Luonnollisen, koetellun ja kattavan selityksen antaa jokin näistä tieteenaloista tai ne yhdessä: Psykologia, sosiaalipsykologia, sosiologia, neurologoia... (muutaman mainitakseni). Mikäli ei anna, niin siinäpä vasta mielenkiintoista jatkotutkimusta tarjolla, samoilla tieteenaloilla.
Kaikki uskonnot ja niiden vaihtoehdot ovat minulle samanarvoisia. Ne ovat käsityksiä maailman luonteesta, ne ovat maailmankuvia. Itse olen materialisti, koska se on osoittautunut minulle toimivimmaksi näkemykseksi. Maailma on minulle ihmeellinen, ei mystinen.
>>Omasta näkökulmastani ateismini on vain sitä, että jumalia ei ole.
"Jumalasta on olemassa riittävästi empiiristä kokemusta (kuolemakokemukset) jotta voidaan todella sanoa, että Jumala _on_ olemassa."
Itse tässä esität omituisen väittämän. Se, että on mahdollisesti löydetty vielä tarkemmin tunnistettamattomissa oleva tietoisuuden tila, ei todista milläänlailla jumalia olemassa oleviksi.
Ja kirjoitat vielä:
"Tuo puolestaan on suunnilleen yhtä fiksua kuin kiistää auringon olemassaolo pilvisenä päivänä."
Olen kai sen verran tyhmä, että en ymmärrä miten yllä olevaa voidaan verrata lauseeseen >>Omasta näkökulmastani ateismini on vain sitä, että jumalia ei ole.
>>Itse tässä esität omituisen väittämän. Se, että on mahdollisesti löydetty vielä tarkemmin tunnistettamattomissa oleva tietoisuuden tila, ei todista milläänlailla jumalia olemassa oleviksi. >"Tuo puolestaan on suunnilleen yhtä fiksua kuin kiistää auringon olemassaolo pilvisenä päivänä."
Olen kai sen verran tyhmä, että en ymmärrä miten yllä olevaa voidaan verrata lauseeseen >>Omasta näkökulmastani ateismini on vain sitä, että jumalia ei ole.
Ensimmäisessä viestissä kuvailin mitä ateismi on minulle. Toisessa kritisoin sinun logiikkaasi suhteessa minun "älylliseen itsemurhaan".
Ja jos minä tein älyllisen itsemurhan, niin mielestäni sinä teet älyllistä harhautusta. Käytät kivoja sanoja, jotka johtavat harhaan lukijaa.
"Tätä "tarkemmin tunnistettamattomissa olevaa tietoisuuden tilaa" nimittäin ei materialistisen monismin pohjalta pitäisi edes olla olemassakaan"
Ei kauaakaan sitten, kun hypnoosia ei pystytty selittämään. Se oli siis tunnistamaton tietoisuuden tila. Ei kauaakaan sitten tiedetty miten monimutkainen ihmisaivojen tiedostamaton toiminta oli ja monilta osin edelleen on. Ei tiedetä tarkalleen unen merkitystä.
Jatketaanko edelleen näitä tietoisuuden tilojen esittelyjä, jotka ovat hämärän peitossa? Ei liene tarpeen.
"Viittaan sillä siihen, että pelkästään se, että pilvisenä päivänä emme kykene havaitsemaan aurinkoa aistihavainnoin, ei merkitse sitä etteikö aurinkoa olisi olemassa. Samoin se, ettemme kykene fysikaalisin keinoin havainnoimaan Jumalan olemassaoloa, ei merkitse sitä, etteikö Jumalaa olisi olemassa objektiivisena entiteettinä - emme vain havaitse Häntä."
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit, mutta en ymmärtänyt sitä miten sitä voidaan verrata jumalan olemassa oloon. Tietänet, että pilviselläkin säällä auringosta saa aistihavaintoja runsaasti: Valoisuus, lämpö ihmisen rakentamat havaintolaitteet. Mutta tällaisen keskustelun koen jo hieman lapselliseksi.
Siis palataan ongelmaan. On havaittu tietty lähellä kuolemaa tapahtuva ilmiö. Ilmiön olemassaolo ei johda siihen, että on olemassa jokin jumala.
Tähän ilmiöön on vaikea päästä käsiksi, jotta sitä voitaisiin tutkia milloin halutaan. Siksi toimitaan haastattelujen kautta. Apuvälineeksi on otettu lähinnä tilaa tuottavia keinoja, kuten tietyt kemikaalit, aivojen sähköinen ja magneettinen ärsytys sekä verrattu tiettyihin univalvetiloihin.
Näillä keinoin on voitu demota tuota lähellä kuolemaa tapahtuvaa ilmiötä. Se ei ole tietenkään sama kuin todellinen kokemus, mutta toistaiseksi ei päästä käsiksi aivokuvantamismenetelmin (tai muillakaan keinoin) tuohon hetkeen, jolloin kyseinen ilmiö ilmenee.
Ja kuten olit lainannut hauskaa ankka-juttua, niin heitetään se tähän (sopii ihan yhtä hyvin):
"Jos jokin asia näyttää ankalta, ui kuin ankka, kaakattaa kuin ankka ja lentää kuin ankka, se on mitä todennäköisimmin ankka, vaikka jotkut kiistäisivät kokonaan ko. asian olemassaolon ja toiset väittäisivät sitä maitovalaaksi. "
Seuraavaan asiaan:
"Meille on annettu täsmälleen kaksi käskyä: rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Niiden noudattaminen ei vaadi uskonnollisuutta saati jonkun tietyn uskonnon tunnustamista, mutta siitä toki voi olla apua."
Kuka on antanut? Tuo on puhdasta uskomusta, että joku on antanut käskyjä... (Älä vastaa. Menee jo hakoteille).
"Mutta täysin sitovaa todistetta Jumalan olemassaolosta ei ole, joskin itse katson, että näyttö puolesta on tällä hetkellä "beyond reasonable doubt" eli juridisesti riittävä."
Niin, sanot katsovasi itse, että näyttö on juridisesti riittävä. Minun vastaava mielipiteeni on, että se ei ole tieteellisesti riittävä. Mielipiteitä on erilaisia.
Tuo P. von Lommel tuolla tutkimuksessaan (Lancet) kirjoittaa, että asia vaatii lisätutkimuksia. Samaa mieltä, en voine muuta sanoa.
"Tuo oma kantasi kuulostaa pikemminkin agnostismilta kuin ateismilta. Jumalaa ei tarvitse pelätä, sillä Hän on Rakkaus, eikä rakkaudessa ole mitään pelkoa. Jos kristinusko ei tunnu mielekkäältä, silloin kannattaa kokeilla vaikkapa mahajanabuddhalaisuutta."
Agnotismilta??? Sekö, jos en usko jumaliin? Viittaatko siihen, kun kirjoitin, että uskonnot ovat minulle samanarvoisia? Se tarkoittaa juuri sitä mitä kirjoitin. Uskontoja on ja en katso yhtäkään niistä toisia paremmaksi tai huonommaksi.
>>Ei kauaakaan sitten, kun hypnoosia ei pystytty selittämään. Se oli siis tunnistamaton tietoisuuden tila. Ei kauaakaan sitten tiedetty miten monimutkainen ihmisaivojen tiedostamaton toiminta oli ja monilta osin edelleen on. Ei tiedetä tarkalleen unen merkitystä.>Siis palataan ongelmaan. On havaittu tietty lähellä kuolemaa tapahtuva ilmiö. Ilmiön olemassaolo ei johda siihen, että on olemassa jokin jumala.>Tähän ilmiöön on vaikea päästä käsiksi, jotta sitä voitaisiin tutkia milloin halutaan. Siksi toimitaan haastattelujen kautta. Apuvälineeksi on otettu lähinnä tilaa tuottavia keinoja, kuten tietyt kemikaalit, aivojen sähköinen ja magneettinen ärsytys sekä verrattu tiettyihin univalvetiloihin.>Näillä keinoin on voitu demota tuota lähellä kuolemaa tapahtuvaa ilmiötä. Se ei ole tietenkään sama kuin todellinen kokemus, mutta toistaiseksi ei päästä käsiksi aivokuvantamismenetelmin (tai muillakaan keinoin) tuohon hetkeen, jolloin kyseinen ilmiö ilmenee.>Kuka on antanut? Tuo on puhdasta uskomusta, että joku on antanut käskyjä... (Älä vastaa. Menee jo hakoteille).>Niin, sanot katsovasi itse, että näyttö on juridisesti riittävä. Minun vastaava mielipiteeni on, että se ei ole tieteellisesti riittävä. Mielipiteitä on erilaisia.>Tuo P. von Lommel tuolla tutkimuksessaan (Lancet) kirjoittaa, että asia vaatii lisätutkimuksia. Samaa mieltä, en voine muuta sanoa.
Luin tarjoamasi linkin (en tietenkään kaikkea) ja koska en tunne tutkismusalaa, niin kävin läpi useita muitakin aihetta käsitteleviä sivuja.
Jotta vältytään epäselvyyksiltä, että minkä tasoisilla sivuilla kävin, niin käytin hakukoneina mm. scholar.google.com/ (tieteellisetjulkaisut) ja Pubmed cenrtal http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?db=PMC (Lääketieteen hakukone).
Sekä kävin vastavuoroisesti puhtaasti skeptisillä sivuilla.
Tulokset olivat laihat. Pääsääntöisesti lääketieteessä puhutaan "jostakin" muuntuneesta tietoisuudentilasta, jolla on fysiologinen perusta.
Skeptiset sivut esittävät mielenkiintoisia kysymyksiä aiheesta.
Tiedelehdissä (Nature jne.) ei ole mitään juttua aiheesta.
Instituutit, jotka ovat erikoistuneet kyseiseen aiheeseen sen sijaan esittävät asian hyvin positiivisessa valossa. Usein näköjään kyseenalaistamatta mitään.
http://iands.org/research/vanLommel/vanLommel9.php
Yllä olevalla sivustolla loppulauseessa painotetaan, että tieteellisesti ei voida todistaa olevan sielua, joka jatkaa elämää ruumiin kuoltua. Koska ihmiset eivät ole kuolleet vaan ovat käyneet hyvin, hyvin lähellä kuolemaa.
Subjektiivinen kokemus ei todista ilmiön olemassaoloa. Se on pystyttävä todistamaan objektiivisesti.
Mitä tästä jäi minulle käteen on se, että tutkimuskenttä on edelleen sekava, jakautunut ja ilmiöstä ei ole vakuuttavaa todistetta.
Näin ollen pysyn edelleen kannassani, että kyse on aivojen tuottamasta tilasta ja muutan kantaani, kun se on selkeästi todistettu. Sanotaan vaikka, että kun asiasta kerrotaan uutisissa ja tiedelehdissä :-)
Kiitos kuitenkin mielenkiintoisesta keskusteluaiheesta. Tuli vähän perehdyttyä asiaan.
Kuolemakokemuksen tutkimuksen ongelma on siinä, että siinä tutkitaan ilmiötä, jota kertakaikkiaan ei pitäisi olla olemassa! Eli siinä tutkitaan ilmiötä, joka tapahtuu silloin, kun aivoissa ei ole mitään mitattavissa olevaa tietoista tapahtumaa (= ei EEG:tä eikä kemiallista toimintaa) ja jolloin materialistisen selitysmallin mukaan mitään ei pitäisi tapahtua.
Niinpä tutkijoilla on täsmälleen kaksi mahdollisuutta. Joko yritetään löytää materialistinen selitys ja lyödään päätä seinään eikä saada minkäänlaisia tuloksia - tai sitten hylätään materialistisen monismin paradigma täysin ja joudutaan etsimään selityksiä enemmän tai vähemmän hakuammunnalla. Silloin, kun kyse on esitieteestä, silloin ei (vielä) voida kyseenalaistaa mitään, vaan kaikkia selitysmalleja on pidettävä auki.
Melko selvää kuitenkin lienee, ettei minkään uskonnollisen järjestelmän pohjalta kuitenkaan pidä alkaa tutkimaan tätä asiaa.
Subjektiivinen kokemus ei todista ilmiön olemassaoloa silloin, kun ilmiö on yksittäistapaus - mutta kun ilmiöstä on ziljoonittain havaintoja, silloin voidaan olla varmoja, että kyseessä on _jotain_. Ja kaikkein ongelmallisimmaksi sen tekee se tosiseikka, että joistakin kuolemakokemuksista on todella tarkkoja dokumentointeja - tunnetuimpana Pam Reynoldsin tapaus (http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html)
Eli siis yksi pääsky ei tee kesää, mutta kun niitä on tuhat, voidaan jo olettaa, että kesä on tullut.
Tuo "ihmiset eivät ole kuolleet vaan vain käyneet hyvin lähellä kuolemaa" on tietysti ateistien lemppari, mutta itse olin kaksi minuuttia maallista aikaa kliinisesti kuollut. En siis "lähellä kuolemaa" vaan kuollut (EEG näytti suoraa viivaa). Ihminen joko on kuollut tai ei, mutta "lähellä kuolemaa" on yhtä mielekäs termi kuin "vain hiukkasen raskaana". Se iso kysymys on, että miten aivot voivat tuottaa mitään tilaa kun niissä ei ole mitään mitattavissaolevaa toimintaa?