Hei,
millaisia kokemuksia teillä on lemmikkinne viimeiselle piikille viemisestä? Itse jouduin viemään 15 vuotiaan paimenkoirani viimeiselle piikille viikko sitten. Kaksi ensimmäistä päivää sen jälkeen oli yhtä tuskaa, näin koirani silmissäni useasti päivässä,olin kuulevinani sen ääniä. Mietin sitä yötä päivää.
Nyt alkaa helpottaa...kyllä rakkaasta lemmikistä luopuminen on tuskallista...
Irina
millaisia kokemuksia teillä on lemmikkinne viimeiselle piikille viemisestä? Itse jouduin viemään 15 vuotiaan paimenkoirani viimeiselle piikille viikko sitten. Kaksi ensimmäistä päivää sen jälkeen oli yhtä tuskaa, näin koirani silmissäni useasti päivässä,olin kuulevinani sen ääniä. Mietin sitä yötä päivää.
Nyt alkaa helpottaa...kyllä rakkaasta lemmikistä luopuminen on tuskallista...
Irina
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun asuin vielä vanhempieni luona, meillä oli kaksi kissaa. Sisarukset. Toisella todettiin syöpä 13-vuotiaana ja se piti lopetaa. Itkin kaksi päivää. Olin lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt niitten kanssa ja ne oli mun parhaat kaverit. Lopetuksen jälkeen pelkäsin joka päivä että toinenkin lopetetaan kohta. Aloitin erkaantumisen siitä, ettei toisenkin kuolema koskettaisi niin paljon.
Kaksi vuotta olin jo asunut omassa kodissa, kun 16-vuotiaana tinenkin vietiin piikille. Se oli liian vanha eikä pystynyt enää esim. raaputtamaan itseään... Koski sekin paljon.
Nyt mulla on kaksi 3v poikakissaa ja yksi 2v tyttökissa. Oon oppinu suhtautuu kuolemaan vähän paremmin. Alussa ajattelin etten tahdo enää lemmikkiä, koska joudun kokee sen tuskan uudestaan. Ne oli mun parhaat kaverit ja yhtä arvokkaita kuin rakkain ihminen.
Mulla on nyt "alttari" jossa pidän rakkaiden kisujeni kuvia. Mä muistelen niitä lämmöllä joka päivä.
Nää kissat on haudattu mun vanhempien pihalle vierekkäin. Muistomerkit ja kaikki. Iloiset muistot on kuitenkin pyyhkinyt jo sen tuskan pois.
Mä en oo joutunut kokemaan tuota kun lapsena kun 2 kissaa jäi auton alle! Mul oli nuoruudessa kaks koiraa joista toinen myös jäi auton alle mutta toinen elää nyt 9 vuotiaana ja reippaana äidilläni. itse valitsin kyseisen koiran ja fiksu on niinkuin kaikki eläimet mitä oon hankkinut! Mul on nyt 1 koira 3.5v ja kissa saman ikäinen. avopuolisolla on2 kissaa 7 ja 8 v. Nyt ollaan kuitenkin eroamassa ja hankin kissalleni kaverin heti kun asiat ok. mut nää 2 kissaa tulee aina olee mun mielessä ja käymään mulla! Mul on nyt jo kerätty paljon kuvia mun elämäni eläimistä ja kun niistä aika jättää perustan myös alttarin ja tuhansista kuvista voin valita...
Reilu viikko sitten meidän 15 vuotias vanhus nukkui pois kotonaan. Halusin eläinlääkärin kotiin sillä se oli helpompaa minulle ja varmaan koirallekin. Kaikkein tuskallisinta on se että joudut tekemään sen päätöksen koiran lopettamisesta, olisi helpompaa jos se olisi vain itse nukkunut pois, mutta kenenkään kärsimystä ei saa pitkittää. Koira on nyt haudattu omalle pihamaalle, se tuo jollain lailla lohtua, poika on täällä meidän kanssa.
miun rakas ihana koirani jäi rekan alle,kurjuuden kurjuus,se aina totteli mutta nyt on talo täynnä eläimiä ja aikanaan suru helpottaa...
Mun rakas koira lopettiin viime kesänä. Ensimmäinen yö oli kauhea. Ei ollut missään koiraa. Toinen yö oli myös aika outo. Viikon päästä hankimme toisenkin koiran mutta se ei korvannut ensmmmäistä koiraani
Toinen kissani jouduttiin lopettamaan puoltoista vuotta sitten (17 v) ja olihan se aivan hirveää. Tuntui monta viikkoa että kuulin Eetun kävelevän asunnossa. Nyt olen jo tottunut, samoin toinen kissani. Voimia sinulle!
itselläni on vielläkin sama ongelma että kuulen vielläkin entisen koiramme haukkuvan ja tassujen kipityksen.... :( aivan kauheata kuin se on....
Joo, mulla oli joskus monta monta vuotta sitten aivan
ihana kissa. Se oli niin kiltti ja rakas meille kaikille, mutta sattuipa sitten niin et äitini olikin allerginen ja yli vuoden oltuaan meillä veljeni lopetti rakkaan perheen jäsenemme..vaan ihan ymmärrettävä syy...vielä hirmu ikävä. =( Elää kuitenkin muistoissa mukavana ja maailman ihanimpana kissana ikinä! =) Nyt ku oma huusholli on, niin on myös kissakin. Vaan voi olla, et pitää luopua pian kun jälleen nykyisessä perheessä yksi allergia henkilö..ei voi muutaku sanoo, että elämä on...mutta nuo äänet on normaaleja. Ite heräilin yöllä ku kuulin kissan maukumista samoihin aikoihin ku se herätteli meitä yleensä jne.