Viime kesänä sain eräästä uskonnollisesta kokemuksesta kimmokkeen uskonnollisiin aiheisiin. Luin paitsi Raamattua myös paksun pinon erilaista kristillistä kirjallisuutta teologisista tutkimuksista saarnoihin ja hartauskirjoihin. Kirkossa ja herätystilaisuudessakin vierailin, mutta varsinkin jälkimmäisen tunnelma oli niin vastenmielinen, että jouduin pian poistumaan. Kirjoittelin myös sittemmin lakkautetulla usko.netin keskustelupalstalla.
Vilpittömästä paneutumisestani huolimatta en pysty Raamatusta löytämään erityisen koskettavaa sanomaa. Raamattua selittävät kirjoitukset ovat välillä kiinnostavampia. Lopulta jää kuitenkin päällimmäiseksi tunne, että Raamatun ja sitä kommentoivien teosten ja niiden kohteena olevan Jumalan väliin jää hirmuinen aukko. En mitenkään pysty ymmärtämään, miten kukaan voi Raamatun kertomusten perusteella uskoa siihen Jumalaan, josta Raamatun väitetään kertovan.
Kuitenkin minulla oli viime kesänä lyhyt tuokio, jolloin mielestäni koin sellaista, jota ei voi selittää pelkästään psykologialla, ja joka vaivaa mieltä.
Olisiko kenelläkään kokemusta tai hyvää vinkkiä siitä, miten tällaisesta ristiriidasta pääsee eroon? Pitäisikö mennä psykiatrille? Hihhuli-kristillisyyteen minusta ei ole. Eräs ystäväni ehdotti runsasta seksiä tai edes käteenvetoa, mutta jotenkin tuntuu ettei siitä ole oikeaksi ratkaisuksi.
Vilpittömästä paneutumisestani huolimatta en pysty Raamatusta löytämään erityisen koskettavaa sanomaa. Raamattua selittävät kirjoitukset ovat välillä kiinnostavampia. Lopulta jää kuitenkin päällimmäiseksi tunne, että Raamatun ja sitä kommentoivien teosten ja niiden kohteena olevan Jumalan väliin jää hirmuinen aukko. En mitenkään pysty ymmärtämään, miten kukaan voi Raamatun kertomusten perusteella uskoa siihen Jumalaan, josta Raamatun väitetään kertovan.
Kuitenkin minulla oli viime kesänä lyhyt tuokio, jolloin mielestäni koin sellaista, jota ei voi selittää pelkästään psykologialla, ja joka vaivaa mieltä.
Olisiko kenelläkään kokemusta tai hyvää vinkkiä siitä, miten tällaisesta ristiriidasta pääsee eroon? Pitäisikö mennä psykiatrille? Hihhuli-kristillisyyteen minusta ei ole. Eräs ystäväni ehdotti runsasta seksiä tai edes käteenvetoa, mutta jotenkin tuntuu ettei siitä ole oikeaksi ratkaisuksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jumala vetää sinua ihan selkeästi. Jumala on tarkoittanut, että uskovilla olisi keskinäinen yhteys ja yhteys myös Häneen. Oletko rukoillut "syntisen rukouksen" (ei edellytä syntistä oloa)?
Jumala nimen omaan johdattaa luokseen juuri herättämällä ihmisen ajattelemaan. Se voi tapahtua oudoilla "sattumilla" ja monin tavoin.
Jos et vielä ole löytänyt omaa paikkaasi yhteydestä, niin jatka etsimistä. Älä karta "hihhuleitakaan", vaikka perusluterilainen voikin moista alkuun järkyttyä. Jos touhu on liian villiä, niin toki kannattaa kuunnella sydämensä ääntä.
Onnea etsintääsi.
En tunne "syntisen rukousta".
Yhteyttä en etsi. Hihhulit, tai raamatulliset, mitä lienevätkään, jätän rauhaan, vaikka tunnetusti tyhjiä tynnyreitä on mukava potkia. Vaikeampi on ymmärtää sellaisia kristittyjä, jotka sortumatta tosiasioiden suhteen älylliseen epärehellisyyteen, kuitenkin väittävät uskovansa nimenomaan kristinuskoon. Luin jokin aika sitten Aejmeliuksen(?) Kristinuskon synty -kirjan. Mies selvästi ymmärsi Raamatun luonteen ja sen syntyhistorian, mutta näytti kuitenkin uskovan kristinuskon sanoman.
Kiitos kuitenkin kommentoinnista.
Voisiko se olla mahdollista?
Minullakin on samantapaisia ristiriitoja. Minusta ristiriidat ovat kuitenkin hyvästä ja opettavat ajattelemaan! Jos luulemme kaiken olevan simppeliä ja selvää, helposti tuudittaudumme luuloon, että tiedämme kaiken ja ei tarvitse enää ajatella itse.
Kyllä epäilevillä tuomaillakin on sijansa kristinuskossa. Etsi vaan paikkaasi, kyllä se varmaan jossain on. Jos ei muuta niin ehkä se on se etsijän paikka. Voithan jatkaa selvilleottamistasi.
Et kuitenkaan varmaan voi jättää huomiotta sitä kokemustasi, mikä se sitten onkaan. Sellaiset kokemukset välttämättä muuttavat elämää, jos sitä ei huomaa välittömästi niin vuosien kuluttua niinkuin minä. Itse olen nyt myös lähtenyt sille etsijän ja epäilijän tielle josta puhut.
Toinen hyvä vaihtoehto olis tietty se runsas seksi ;) mut se on kyl sellanen lääke joka ei kauaksi aikaa tyydytä :D
Jos haluaisit jutella lisää vähemmän julkisesti niin laita mailiosote. Olis kiva kuulla sun ajatuksii enemmänki.
on aina ollut kohtaloni muissakin kuin uskon asioissa. Varmasti kristinusko sellaisia tarvitsee, mutta minun ristiriitani taitaa olla vähän syvempi.
Kiitokset kommentista. Sähköpostiani en enää uskalla levitellä.
Et sinä itse voi ratkaista kuten lahkolaiset ja muut hullut jotka sanovat että uskoon voi tulla tuosta vain.Jos et Jumalan sanan kautta tule lyödyksi et kaipaa armoa syntiesi tähden mutta kyllä taivas kaikille kelpaa.Sinun tulee tietää että on Jumala joka rankaisee ankarasti mutta Jeesuksessa on armahtanut ne jotka haluavat luopua kaikesta erityiseti SYNNEISTÄ.Unohda omat puuhasi ja etsi uudestaan.Minäkin löysin Jumalan olemassaolon jo mooseksen kirjoista ilman ristiriitaa mutta en tiennyt miten pelastua.
Sitten myöhemmin sekin asia tuli selväksi kuinka ihmonen pelastuu.Ja sinulle.Uudestisyntyäkseen ja Jumalan valtakuntaan päästäkseen tarvitaan saarnavirka ja kaste ja Pyhä Henki joka saarnaviran kautta vaikuttaa ihmisen sydämessä.Muuta tietä ei ole.Jos olet kastettu lapsena sitä ei saa uudistaa.Unohda kokonaan lahkoriivatut.Usko on Jumalan teko siksi et voi etkä pysty eikä kukaan muukaan löytää Jumalaa itsestään omien kykyjensä kautta.Synti vaivaa mieltäsi.Jos kuolet.Joudut helvettiin ikuisesti piinattavaksi.Mutta Jeesuksessa ihminen pelastuu ja löytää tien taivaaseen.Kaverillesi voit suositella käteen vetoa kahdesti päivässä.Ja jos kaveri on naimisissa kysy saatko naida sen muijaa salaa?Tai jos sillä kaverillasi on sisko ota se ja eiköhän se pilkkaajakaverisi siitä tokene.