Tällä palstallako saa vaikeroida elämän kurjuutta? Kun mies oli nuorena saamaton haihattelija, niin unelmat jäivät toteuttamatta. Järki olisi riittänyt jatkaa lukiosta eteenpäin, mutta motivaatio ei. Nyt sitten ollaan ankean paskaduunin vankina. Ei ole omakotitaloa, ei unelmatyötä eikä säästöjä. 40 risat -ikä on enemmänkin osastoa risat kuin 40. Iltarusko kajastaa jo, ja kylmä hauta.
Hukkaan meni hyvä elämä.
Lätsä
111244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
varmasti tulee vastinetta, mutta kokeileppas kehaista, kuinka hyvin hommat sujuu, niin siitäkös se vasta tilanne lähtee hanskasta.
Jeps, olet oikeassa osossa.
Hienoa, Jermu, osuin sitten oikealle palstalle. Pidetään ikävää, kun elämän valttikortit on hukassa. Kun on peruspessimisti niin silloin ei voi ikinä ainakaan pettyä. Eikö ollutkin positiivinen ajatus?
positiiviseksi...Muistakkonää sen "varo heikkoja jäitä"-tietoiskun, missä se kaveri pääsi ylös ja kieritellen siinä ja sitten kontaten pääsi turvaan..Katos nyt sää vasta olet nostamassa ittees ylös, niin älä helskutissa ala juoksemaan..Kyllä jämpti on näin, tää on selkeesti oikea oso.
"Varovasti nyt! Eihän jää märkää miestä kanna, kun on kuivan alta pettänyt". Niin siinä sanottiin. Täytyy pitää mielessä, ei liikaa positiivisuutta ensi alkuun.
Silloin elämä näyttää synkältä ja yksinäisyys vaivaa (eristäytyminen).
Tohtori diagnosoi kyselykaavakkeen pohjalta puolivaikean masennuksen. Oikeampi olisi ollu vaikea masennus, mutten kehdannut vastata ihan niin synkästi kuin ajattelen. Söin jonkun aikaa mielialalääkkeitä, mutta niistä tuli minulle epänormaalin normaali olo, joten en tuntenut oloani kotoisaksi ja lopetin. Kyllä minä masennuksen kanssa pärjään mutta en elämän.
Se saattaa pahentua niin, ettet itse huomaa sitä.
Kyllä sinun kannattaisi ottaa lääkäriin yhteyttä uudelleen, onkai niitä masennuslääkkeitä vaikka minkälaisia erilaisia?
Hoidahan masennus pois, se vie sinulta muuten elämän.
Olen jo tottunut elämään masennuksen kanssa. Kun rapiat parikymmentä vuotta harjoittelee niin oppii. Se on jo muuttunut lähes geneettiseksi. Elämä vain on tylsää. Ei harrastuksia, vain harvoja ihmissuhteita, eikä niistäkään ole oikein henkeväksi juttuseuraksi.
...ja maailmaasi masentuneiden silmälasien läpi. Masennuksessa silmiesi eteen tulee seinä, jonka läpi kaikki näyttää harmaalta, jollei samealtakin. Elämä on tylsää, koska olet masentunut. Särje kehäsi, ui vapaaksi.
Kun parannut, kukat kukkivat, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Olivat ne siinä ennenkin, et vain nähnyt niitä.
Kipi kapi lääkäriin.
Kerrotko meille maallikoille,mitä tarkoittaa epänormaalin normaali olo.
Ihan täytyy kauniisti kysyä,oletko riippuvainen ikävistä tuntemuksista?
Olisiko hyvä käydä myös terapeutin luona tai psykologin,näin ajattelen.
Kerro sinä paras asioittesi asiantuntija:)))
Auttaa paljon kun ajantasaistaa toiveet ja unelmat, sekä realistiset mahdollisuudet toteuttaa ne.
Eikä mikään eletty elämä ole ollut turhaa, ei se henkinen työ ole sen kummempaa kuin mikä työ tahansa - usein tressaavampia kuin ryskätyöt ovat.
Jos oikein on haluja pyrkiä valkokaulusten joukkoon, voihan sitä hakeutua oman alansa jatkokoulutukseen - ammattikorkeaan tms., mutta vain haaveilemalla ja harmittelemalla ei tule valmista, joten pistähän toimeksi.
Ensin lääkäriin ja sitten kohonneen mielialan saattelemana tarkastelemaan todellisia mahdollisuuksia opiskeluun.
Monet "vanhat" ovat opiskelleet aivan uuden ammatin.