Uskon että jokainen terveen opin linjoilla
oleva kristitty suhtautuu seurakunnissa
tapahtuviin ihmisten välisiin ristiriitoihin
Paavalin antaman neuvon mukaan,
joka on 1Korinttolaiskirje 6 alussa;
sillä sitä varmaan täällä moni tarkoittaa
kun käsketään pesemään
”pyykit” vain asianomaisten kesken.
Toivottavasti löytyy myös niin aikuisia
hengellisiä uskovia, että heikommatkin
saavat viisasta sananmukaista ohjausta
riidoissaan.
Paavali opettaa myös miten on suhtauduttava
niihin jotka ovat totuudesta eksyneet, ja joiden
puheet jäytävät ympäristöä niin kuin syöpä.
Samalla Apostoli Paavali nimeää eräitä
henkilöitä, varoittaen heistä ja
heidän opetuksistaan. 2 Timoteuskirje 2.
Raamatun sanan mukainen suhtautuminen
totuudesta poispoikenneisiin on karttaa
heitä ja heidän oppejaan nimeämällä
kyseiset henkilöt, että kaikki osaavat
karttaa väärää opetusta. Tässä asiassa
varmasti jokainen uskova noudattaa
Apostoli Paavalin linjaa.
Jokainen opettaja ja opetus, myös tämäkin
kirjoitus on alistettava Jumalan Sanan
arvosteltavaksi, se vastuu on jokaisella
puhujalla ja opettajalla ja kirjoittajalla.
Kaikkien sanojen ja tekojen on kestettävä
arvostelu ja puntarointi. Puhuja on
vastuussa sanoistaan ja kirjoittaja kirjoituksistaan.
Raamatunkin käytäntö on osoittanut,
että ihminen voi syyllistyä tekoihin,
jotka vaativat ei vain seurakunnassa
tapahtuvaa selvittelyä, vaan yhteiskunnallisen
oikeuslaitoksen asioihin puuttumista.
Suoranaisia rikoksia tai karkeaa henkilöön
kohdistuvaa väkivaltaa ei ole oikein vaatiakaan
pidettävän salassa.
Seurakunta ei toimi yhteiskunnasta irrallisena ja suljettuna järjestönä, vaan sen jäsenet suurimmalta osalta elävät riippuvaisina kaikista
yhteiskuntaan kuuluvista palveluista. Lastenhoito ja koululaitos, vapaa-ajan toiminta sekä työpaikat, joitakin mainitakseni. Nämä ovat osaltaan niitä paikkoja, joissa seurakuntien jäsenet ja heidän lapsensakin joutuvat kosketuksiin yhteiskunnallisten
virkahenkilöittenkin kanssa.
Virkahenkilökunnalla on työnsä sanelema vastuu esim kouluissa tai tarhoissa, ja jos lapsi voi huonosti tai jollakin tavalla antaa ymmärtää
itseensä kohdistuvaa tuhoisaa kohtelua kotona tai kotiympäristössä; olisi rikos, jos vastuullinen henkilökunta ei puuttuisi asiaan. Samoin on työpaikoilla joissa joudutaan jokapäiväiseen kontaktiin toisten kanssa eikä varmaan jää huomioimatta jos esim nainen tulee työmaalle usein silmä mustana ja kasvot mustelmilla.
Eikö myöskin ihmistä tuhoava käyttäytyminen ja opetus seurakunnissa ole asia, josta pitää pystyä puhumaan kiihkottomasti ja asiallisesti?Miksi niin harvoin opetetaan muitten opetusten ohessa, että kaikki opetukset puheet saarnat ja kirjat ja kirjoitukset on arvosteltava Raamatun Sanalla, eikä se ole sopimatonta, vaan jokaisen kristityn velvollisuus? MIksi ei opeteta, ettei varovaisuus ja arvostelu ole syntiä? Vaan se on Jumalan sanankin käsky!
Ummistetaanko seurakunnissa silmät mainitsemissani asioissa, ja kärsitään salaa? Saako siinä omassa hengellisessä kodissa puhua avoimesti asioista? Vai onko kiellettyjä alueita? Vai onko puhumis kielto?
Olisikin mielenkiintoinen keskustelun aihe, missä PITÄISI mennä sen yksityisyyden raja; koska saa tai pitää puuttua asioihin sivullisena, ja koska ei! Milloin se lähimmäistä' koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
oleva kristitty suhtautuu seurakunnissa
tapahtuviin ihmisten välisiin ristiriitoihin
Paavalin antaman neuvon mukaan,
joka on 1Korinttolaiskirje 6 alussa;
sillä sitä varmaan täällä moni tarkoittaa
kun käsketään pesemään
”pyykit” vain asianomaisten kesken.
Toivottavasti löytyy myös niin aikuisia
hengellisiä uskovia, että heikommatkin
saavat viisasta sananmukaista ohjausta
riidoissaan.
Paavali opettaa myös miten on suhtauduttava
niihin jotka ovat totuudesta eksyneet, ja joiden
puheet jäytävät ympäristöä niin kuin syöpä.
Samalla Apostoli Paavali nimeää eräitä
henkilöitä, varoittaen heistä ja
heidän opetuksistaan. 2 Timoteuskirje 2.
Raamatun sanan mukainen suhtautuminen
totuudesta poispoikenneisiin on karttaa
heitä ja heidän oppejaan nimeämällä
kyseiset henkilöt, että kaikki osaavat
karttaa väärää opetusta. Tässä asiassa
varmasti jokainen uskova noudattaa
Apostoli Paavalin linjaa.
Jokainen opettaja ja opetus, myös tämäkin
kirjoitus on alistettava Jumalan Sanan
arvosteltavaksi, se vastuu on jokaisella
puhujalla ja opettajalla ja kirjoittajalla.
Kaikkien sanojen ja tekojen on kestettävä
arvostelu ja puntarointi. Puhuja on
vastuussa sanoistaan ja kirjoittaja kirjoituksistaan.
Raamatunkin käytäntö on osoittanut,
että ihminen voi syyllistyä tekoihin,
jotka vaativat ei vain seurakunnassa
tapahtuvaa selvittelyä, vaan yhteiskunnallisen
oikeuslaitoksen asioihin puuttumista.
Suoranaisia rikoksia tai karkeaa henkilöön
kohdistuvaa väkivaltaa ei ole oikein vaatiakaan
pidettävän salassa.
Seurakunta ei toimi yhteiskunnasta irrallisena ja suljettuna järjestönä, vaan sen jäsenet suurimmalta osalta elävät riippuvaisina kaikista
yhteiskuntaan kuuluvista palveluista. Lastenhoito ja koululaitos, vapaa-ajan toiminta sekä työpaikat, joitakin mainitakseni. Nämä ovat osaltaan niitä paikkoja, joissa seurakuntien jäsenet ja heidän lapsensakin joutuvat kosketuksiin yhteiskunnallisten
virkahenkilöittenkin kanssa.
Virkahenkilökunnalla on työnsä sanelema vastuu esim kouluissa tai tarhoissa, ja jos lapsi voi huonosti tai jollakin tavalla antaa ymmärtää
itseensä kohdistuvaa tuhoisaa kohtelua kotona tai kotiympäristössä; olisi rikos, jos vastuullinen henkilökunta ei puuttuisi asiaan. Samoin on työpaikoilla joissa joudutaan jokapäiväiseen kontaktiin toisten kanssa eikä varmaan jää huomioimatta jos esim nainen tulee työmaalle usein silmä mustana ja kasvot mustelmilla.
Eikö myöskin ihmistä tuhoava käyttäytyminen ja opetus seurakunnissa ole asia, josta pitää pystyä puhumaan kiihkottomasti ja asiallisesti?Miksi niin harvoin opetetaan muitten opetusten ohessa, että kaikki opetukset puheet saarnat ja kirjat ja kirjoitukset on arvosteltava Raamatun Sanalla, eikä se ole sopimatonta, vaan jokaisen kristityn velvollisuus? MIksi ei opeteta, ettei varovaisuus ja arvostelu ole syntiä? Vaan se on Jumalan sanankin käsky!
Ummistetaanko seurakunnissa silmät mainitsemissani asioissa, ja kärsitään salaa? Saako siinä omassa hengellisessä kodissa puhua avoimesti asioista? Vai onko kiellettyjä alueita? Vai onko puhumis kielto?
Olisikin mielenkiintoinen keskustelun aihe, missä PITÄISI mennä sen yksityisyyden raja; koska saa tai pitää puuttua asioihin sivullisena, ja koska ei! Milloin se lähimmäistä' koskeva rakkaus saa alkaa ja milloin ei?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos jarruille!
1990 -luvulla tv:stä tuli sarja Tumma ja kuohuva veri, jossa romanikäsikirjoittaja kuvasi romaniperheiden elämää, mm. vaimonpieksemistä. Siitä nousi melkoinen mediakohu, ja tekijää syytettiin valehtelijaksi (rasistiksi ei sattuneista syistä sentään voitu syyttää). Sellaista on elämä tiiviissä ja sisäänpäinlämpiävissä yhteisöissä. Maton alla on niin paljon roskia, että se on jo metrin korkeudella.
aiheutuu Raamatun ristiriitaisuudesta ja siitä, että Raamattua voidaan tulkita ja tulkitaan tuhansilla eri tavoilla.
Oikeata raamatuntulkintaa ei ole, on vain monia erilaisia tulkintoja.