Kävin armeijan 10v sitten. Silloin se oli jotenkin siistiä ja sitä naivisti ajatteli että vaikka vielä poika oltiinkin - tässä tehdään miesten hommia. Olihan armeijassa jotain ihan hauskaakin; muutama hauska heppu, iv:t ja viikonloppuvapaat. Jotkut metsäkeikat olivat kanssa ihan ok.
Uudestaan en kyllä tuohon laitokseen lähtisi istumaan kakkua useaksi kuukaudeksi. Kertaukset tulevat sitten kun tulevat, ei paha nakki.
Sen verran ajatukset ovat muuttuneet liberaaleimmaksi(osittain myös totaalitaarisemmiksi) että armeijan tarkoituksellisuus kyllä ymmärretään mutta en sinne omaa persettäni hilaisi jos nyt pitäisi mennä.
Armeijaa vastaan mulla ei ole mitään, sen vain pitäisi olla vapaaehtoinen. Aseet on ihan hauskoja leluja enkä tappamistakaan jeesustele - maailmassa tapahtuu kaikenlaista.
Huvittavaa on sekin että vaikka kävin armeijan, en suorittanut valaa enkä lupausta(en kuulu kirkkoon, joten vala olisi pitänyt korvata lupauksella). Että olen sitten reservin sotilas ilman että olen luvannut yhtään mitään kenellekään. Käytännössähän tuolla ei ole mitään merkitystä, tuskin kukaan tulee "tilanteessa" kysymään onko valat vannottu ja lupauksia luvattu.. Rynkky käteen ja tapa. Tai niinkuin se maanmainio skappari joka yritti opettaa alokkaita tappamaan vihollisen kenttälusikalla.
Tottahan se on, joukossa tyhmyys tiivistyy; oli sitten kyse eduskunnasta, kirkosta tai armeijasta.
Pitäisi kai vain leikkiä viisasta ja muistella armeijakokemusta sellaisena poikain seikkailuna kuten muutkin tekevät - ja kultaavat haisevat, kuseänväriset Torni(tm)-kalsarit vapauttavalla unohduksella. Ihminen on siksi hyvä eläin että se unohtaa huonot asiat varsin pian ja muistaa hyvät. Ei ihme ettei homo sabiens opi mitään kun kaikki epämiellyttävä kuitenkin katoaa joskus muistista. Ihan kollektiivisen muistin verestämiseksi kaikki virheet pitää tehdä uudestaan, kyllä aika vapauttaa.
Uudestaan en kyllä tuohon laitokseen lähtisi istumaan kakkua useaksi kuukaudeksi. Kertaukset tulevat sitten kun tulevat, ei paha nakki.
Sen verran ajatukset ovat muuttuneet liberaaleimmaksi(osittain myös totaalitaarisemmiksi) että armeijan tarkoituksellisuus kyllä ymmärretään mutta en sinne omaa persettäni hilaisi jos nyt pitäisi mennä.
Armeijaa vastaan mulla ei ole mitään, sen vain pitäisi olla vapaaehtoinen. Aseet on ihan hauskoja leluja enkä tappamistakaan jeesustele - maailmassa tapahtuu kaikenlaista.
Huvittavaa on sekin että vaikka kävin armeijan, en suorittanut valaa enkä lupausta(en kuulu kirkkoon, joten vala olisi pitänyt korvata lupauksella). Että olen sitten reservin sotilas ilman että olen luvannut yhtään mitään kenellekään. Käytännössähän tuolla ei ole mitään merkitystä, tuskin kukaan tulee "tilanteessa" kysymään onko valat vannottu ja lupauksia luvattu.. Rynkky käteen ja tapa. Tai niinkuin se maanmainio skappari joka yritti opettaa alokkaita tappamaan vihollisen kenttälusikalla.
Tottahan se on, joukossa tyhmyys tiivistyy; oli sitten kyse eduskunnasta, kirkosta tai armeijasta.
Pitäisi kai vain leikkiä viisasta ja muistella armeijakokemusta sellaisena poikain seikkailuna kuten muutkin tekevät - ja kultaavat haisevat, kuseänväriset Torni(tm)-kalsarit vapauttavalla unohduksella. Ihminen on siksi hyvä eläin että se unohtaa huonot asiat varsin pian ja muistaa hyvät. Ei ihme ettei homo sabiens opi mitään kun kaikki epämiellyttävä kuitenkin katoaa joskus muistista. Ihan kollektiivisen muistin verestämiseksi kaikki virheet pitää tehdä uudestaan, kyllä aika vapauttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin no, kyllähän ne virheet kannatta aina välillä ottaa uusiks. Onpahan sitten oikein hiljaisen rauhallista, kun kaikki on hengiltä saatu.
...on saatu hengiltä?