Veikko Huovinen ei hauku presidenttiä. Huovisen presidentti ei ole kylläkään Halonen, vaan hän on Kekkonen.
Veikko Huovinen, ”Arvokeskustelua”, Wsoy 1998
”…Minä en tuntenut henkilökohtaisesti Urho kekkosta, vaikka saihan sitä menneinä vuosina muuten seurata hänen hallitsemistaan aivan asialle asti. Olen lukenut hänestä melkoisesti. Kävin linnassa moniaita kertoja Kekkosen aikaan.
Minä kyllä kunnioitin häntä ja pelkäsinkin, jopa odotin myllykirjettä. Tuli näet takavuosina pyristeltyä valtavirtoja vastaan. Sen sijaan hänen hovinsa ja ympärillä liehuneet perässähiihtäjät ärsyttivät. Kainuulainen olin, syrjässä olin kuten nytkin.
Luin äskettäin Kekkosen ”Matkakuvia Kainuusta ja Lapista”. Viehättävä kirja, hyvin kirjoitettu. Siihen on koottu Kekkosen juttuja Suomen Kuvalehdestä ja Uudesta Kuvalehdestä ajalta, jolloin hän ei vielä ollut presidentti. Saapi sanoa, että Urkki kyllä ymmärsi kansaa, syvästi ja lämpimästi. Että nyt lähtee hiihtämään ja patikoimaan kaukaisiin perukoihin ja yöpyy vaikka nuotiolla. Eivät ole monet herrat kehdanneet lähteä sellaisille retkille katsomaan miten suomalaiset elävät ja missä on heidän juurensa. Silloin tuli noita Kekkosteitä selkosille ja monta muutakin kipeästi kaivattua hanketta.
Viime vuosina on ollut muotia haukkua Kekkosta ja tehdä hänestä aivan pahahenki, kieroilijoiden kuningas. Moni lisensiaatti ja aloitteleva tutkija on ollut Kekkosen kimpussa ja löytänyt hänen vaelluksestaan jymyjuttuja. KGB:n agentti, oi-joi-joi.
Tosiasia oli, että Kekkonen piti suomalaiset kurissa ja nuhteessa, luotsasi taitavasti valtiolaivaa ja liennytti Neuvostoliiton valtapyrkimyksiä. Ei silloin ollut varsinaisesti huono aika, työtä oli, kauppa kävi, hankkeita viriteltiin. Äijällä oli nyörit käsissään raskaina, vaarallisina aikoina. Taloudellinen nousukausi oli ihmeteltävä. Mutta kyllä monia pisti vihaksi Kekkosen komento.
Kävin viime itsenäisyyspäivänä Linnaan menoa odottaessani Tamminiemessä. Aamupäivällä oli aikaa. Olihan siellä paljon nähtävää. Yksityistilojen hillitty vaatimattomuus herätti mietteitä. Kirjahyllyssä näin pari kirjaani.
Antaisivat Urho Kekkosen olla rauhassa paatensa alla. Hän sai paljon aikaan ja uupui sitten vanhana. Maan povessa on rauha, ei tarvitse puolustautua. Ei kuulu hallin haukku. De mortuis nil nisi bene.
Pyydän saada mainita, etten ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen. Vaaleissa olen aina käynyt ja äänestänyt vapaavalintaisesti. Äänestinpä protestimielessä Veikko Vennamoa presidentiksi…”
Veikko Huovinen, ”Arvokeskustelua”, Wsoy 1998
”…Minä en tuntenut henkilökohtaisesti Urho kekkosta, vaikka saihan sitä menneinä vuosina muuten seurata hänen hallitsemistaan aivan asialle asti. Olen lukenut hänestä melkoisesti. Kävin linnassa moniaita kertoja Kekkosen aikaan.
Minä kyllä kunnioitin häntä ja pelkäsinkin, jopa odotin myllykirjettä. Tuli näet takavuosina pyristeltyä valtavirtoja vastaan. Sen sijaan hänen hovinsa ja ympärillä liehuneet perässähiihtäjät ärsyttivät. Kainuulainen olin, syrjässä olin kuten nytkin.
Luin äskettäin Kekkosen ”Matkakuvia Kainuusta ja Lapista”. Viehättävä kirja, hyvin kirjoitettu. Siihen on koottu Kekkosen juttuja Suomen Kuvalehdestä ja Uudesta Kuvalehdestä ajalta, jolloin hän ei vielä ollut presidentti. Saapi sanoa, että Urkki kyllä ymmärsi kansaa, syvästi ja lämpimästi. Että nyt lähtee hiihtämään ja patikoimaan kaukaisiin perukoihin ja yöpyy vaikka nuotiolla. Eivät ole monet herrat kehdanneet lähteä sellaisille retkille katsomaan miten suomalaiset elävät ja missä on heidän juurensa. Silloin tuli noita Kekkosteitä selkosille ja monta muutakin kipeästi kaivattua hanketta.
Viime vuosina on ollut muotia haukkua Kekkosta ja tehdä hänestä aivan pahahenki, kieroilijoiden kuningas. Moni lisensiaatti ja aloitteleva tutkija on ollut Kekkosen kimpussa ja löytänyt hänen vaelluksestaan jymyjuttuja. KGB:n agentti, oi-joi-joi.
Tosiasia oli, että Kekkonen piti suomalaiset kurissa ja nuhteessa, luotsasi taitavasti valtiolaivaa ja liennytti Neuvostoliiton valtapyrkimyksiä. Ei silloin ollut varsinaisesti huono aika, työtä oli, kauppa kävi, hankkeita viriteltiin. Äijällä oli nyörit käsissään raskaina, vaarallisina aikoina. Taloudellinen nousukausi oli ihmeteltävä. Mutta kyllä monia pisti vihaksi Kekkosen komento.
Kävin viime itsenäisyyspäivänä Linnaan menoa odottaessani Tamminiemessä. Aamupäivällä oli aikaa. Olihan siellä paljon nähtävää. Yksityistilojen hillitty vaatimattomuus herätti mietteitä. Kirjahyllyssä näin pari kirjaani.
Antaisivat Urho Kekkosen olla rauhassa paatensa alla. Hän sai paljon aikaan ja uupui sitten vanhana. Maan povessa on rauha, ei tarvitse puolustautua. Ei kuulu hallin haukku. De mortuis nil nisi bene.
Pyydän saada mainita, etten ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen. Vaaleissa olen aina käynyt ja äänestänyt vapaavalintaisesti. Äänestinpä protestimielessä Veikko Vennamoa presidentiksi…”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.