Koska suvaitsevaisuus on trendikästä, niin sanottakoon että kyllähän ateistikin saa tulla uskoon, ei ole pakko koko loppuelämää olla jurnottaa samassa epäuskossa johon on murrosiän kapinassa sairastunut. Että tervetuloa uskovaisiksi kaikki epäuskon sankarit!
Niin sitähän minä lähdin kysymään, että miltä se ateistilta tuntuisi näin etukäteen ajatella, että minkälaiset tunnelmat seuraisi ateistin uskoontuloa? Iloitsisivatko perheenjäsenet, työtoverit, sukulaiset, kumminkaimat? Menisikö maine, harrastus, työpaikka, ystävät jne.? Toimittaisivatko lähimmäiset uskoontulleen ateistin pakkopaidassa suljetulle osastolle vai osallistuisivatko mieluusti todistajina ex-ateistin upotuskasteelle helluntaiseurakunnassa?
Niin sitähän minä lähdin kysymään, että miltä se ateistilta tuntuisi näin etukäteen ajatella, että minkälaiset tunnelmat seuraisi ateistin uskoontuloa? Iloitsisivatko perheenjäsenet, työtoverit, sukulaiset, kumminkaimat? Menisikö maine, harrastus, työpaikka, ystävät jne.? Toimittaisivatko lähimmäiset uskoontulleen ateistin pakkopaidassa suljetulle osastolle vai osallistuisivatko mieluusti todistajina ex-ateistin upotuskasteelle helluntaiseurakunnassa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
voisithan sinäkin hurahtaa vaikka islamiin.
Ja lopettaa harhaoppiset satuilusi jeesuksista yms. sinut hyljänneen lahkosi opetuksista.
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=11499.0
No se riippuu ihan tyylistä. Jos menen vaikkapa sukulaisen hautajaisissa huutamaan "jihuu, tuokin pääsee nyt taivaaseen, JOS on ottanut vastaan pelastuksen ja sehän käy niin että...", vastaanotto voi olla hieman nihkeä. Samoin, jos möykkään "hahaa, jumalaa ei ole, surkea tyyppi jos kuului johonkin hihhulilahkoon, nyt maatuu vain", saan paheksuntaa.
Jokainen meistä on uskossa elämään. Tavat tulkita sitä sekä tavat toimia tulkintojen pohjalta johtavat kunniaan tai häpeään.
>>>>Samoin, jos möykkään "hahaa, jumalaa ei ole, surkea tyyppi jos kuului johonkin hihhulilahkoon, nyt maatuu vain", saan paheksuntaa. >Jokainen meistä on uskossa elämään. Tavat tulkita sitä sekä tavat toimia tulkintojen pohjalta johtavat kunniaan tai häpeään.
"- Uskossa elämään, tarkoittanee että on elämänhalua, toiveikkuutta?"
Kyllä, ja tarvetta saada tarkoitus elämälleen, tarve tuntea että on kiinni jossakin: rakkaudessa työhön, aatteeseen, seikkailuun - tai vaikka jumaluuksiin.
"Menisikö maine, harrastus, työpaikka, ystävät jne.?"
kun oikein pahasti terveys pettää, niin valitettavasti joitakin tärkeitä asioita saattaa elämässään joutua "uudelleen priorisoimaan"..toivokaamme kaikille niille terveellistä elämää, joilla se vielä sellaista on ja muille toivotetaan pikaista paranemista.
Kukaan ei ole täysin terve ja jos siltä vaikuttaa niin se johtuu vain siitä, ettei ole tarpeeksi tutkittu. :P
Ei sopeutunut tuohon jengiin ja muualla haukkuu niitä lahkolaisiksi.
Yrittäisit pysytellä totuudessa!
Jumalan armoa ja rauhaa sinullekin! :)
Todista minut valehtelijaksi.
Minulla on sinua vastaan todisteet valehtelusta.
SUNIS ON VALEHTELIJA!
>>>>>Sunis ei ole helluntailainen
Trilosofi 24.7.2006 klo 22.47
Ei sopeutunut tuohon jengiin ja muualla haukkuu niitä lahkolaisiksi. >>>>>
- Kerropa missä "muualla" tuollaista tapahtuu? Älä viitsi valehdella. Oletkos sinä itse helluntailainen? :D
Voit lukea lisää helluntailaisuudesta tuosta alla olevasta linkistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntailaisuus
Tuo on valhe, kun väität että haukun helluntailaisia lahkolaisiksi. Lue antamastani linkistä mitä helluntailaisuudesta kerrotaan.
Sinun oma suusi puhuu sinun vastaan. Lukekaan Suniksen päivän alku palstalta helluntailaisuus 6.7.2006 klo 22.06
Jos se on kerennyt hävittää tuon on se talletettu jonnekin...
Tästä eteenpäin en keskustele psykiatristen tapausten kanssa.
Onnea elämääsi!
koko ajan. Kehitys on elämälle tyypillinen ilmiö: itse asiassa ilman sitä ei edes ole elämää.
Mitä tulee ihmiseen ja hänen mielipiteisiinsä, niin eivätköhän säälittävimpiä ole ne, jotka sinnikkäästi pitävät kiinni joskus muinoin hankkimastaan näkemyksestä vain siksi, että eivät uskalla tunnustaa ajattelevansa tällä hetkellä toisin. Kehittyneensä ohi ja yli jostakin tietystä ajattelutavasta. Sellaista pidetään jotenkin negatiivisena, vaikka oikeastihan se on positiivista. Jos ei anna mielipiteidensä muokkautua uutta tietoa ja kokemusta saatuaan, niin kyseessähän on silloin jokin kehityskelvoton luupää-jäärä -niminen ötökkä.
Vaan mitä tulee siihen, että ateisti alkaisi uskovaksi... Hmmm. Kuten jo sanoin, siitä mielipiteen vaihdoksesta syntyneet mahdolliset ongelmat ovat itse aiheutettuja.
Häpeällistä on siis ainoastaan hävetä perusteltua mielipidettään.
Olisin enemmänkin huolissani kaikista niistä uskovista, jotka haluaisivat kaivaa tulpat korvistaan ja nostaa kädet silmiltään, vaan eivät ryhmän painostuksen takia uskalla.
>>>>>Olisin enemmänkin huolissani kaikista niistä uskovista, jotka haluaisivat kaivaa tulpat korvistaan ja nostaa kädet silmiltään, vaan eivät ryhmän painostuksen takia uskalla.
Mistä ihmeestä sinä sen ryhmäpaineen haet. Ei meillä ole seurakuntia, atte-ystäväpiiriä, kansainvälisiä
jumalanvastaisia tilaisuuksia, outoja riittejä tai mitään sellaista.
Ei voi olla ryhmäpainetta jos ei ole ryhmääkään.
Ajatteletko rakas rayban-tyttö koskaan, mitä sinä kirjottelet? Kirjoittaminen on kaksiosainen prosessi: ensin ajatellaan ja vasta sitten kirjoitellaan:)
Nim. tiinamuori on luonnonkaunis nainen. Tuollaista raikkautta lisää niin se antaa valoa muillekin.
"Koska suvaitsevaisuus on trendikästä, niin sanottakoon että kyllähän ateistikin saa tulla uskoon"
Uskoon tulemalla ei lisätä suvaitsevaisuutta, vaan viedään se loppukin pois. Uskovaisiksi ryhtyvät ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka haluavat aina tuomita. Kristinusko on tuomitsemisen historiaa.
"minkälaiset tunnelmat seuraisi ateistin uskoontuloa?"
Aika iloiset. Ihmiset nauraisivat minulle aina. Niinhän he tekevät joskus nytkin, mutta eivät kovin kauan.
"Iloitsisivatko perheenjäsenet, työtoverit, sukulaiset, kumminkaimat?"
He todennäköisesti tappaisivat itsensä.
"Menisikö maine, harrastus, työpaikka, ystävät jne.?"
Työpaikka saattaa mennä pikemminkin silloin, jos paljastaa olevansa ateisti. Ystävien asenne muuttuisi taatusti varaukselliseksi, harrastukset muuttuisivat rasittaviksi, tietynlainen maine oikeastaan kasvaisi.
"Toimittaisivatko lähimmäiset uskoontulleen ateistin pakkopaidassa suljetulle osastolle vai osallistuisivatko mieluusti todistajina ex-ateistin upotuskasteelle helluntaiseurakunnassa?"
En tiedä ketään uskoontullutta kuljetetun suljetulle osastolle, vaikka se suotavaa olisikin. Upotuskasteelle he voisivat osallistua todistajina toivoessaan, että upotus kestää vähintään tunnin.
"ei ole pakko koko loppuelämää olla jurnottaa samassa epäuskossa johon on murrosiän kapinassa sairastunut"
sä teet näitä aika villejä yleistyksiä. ehkä et ihan tosissaan, mutta silti antaa aika hyvän kuvan sun kapeasta maailmankatsomuksesta. koitas nyt vähän tsempata, tuntuu että sulla on itsellä toi murrosiän kapina vähän vieläkin päällä.
NIIN... ei se häpeällistä olis ainakaan mun kohdalla, todella outoa ja huolestuttavaa kyllä.
varmaan menisi muutamat kaverisuhteetkin piloille jos rupeisin jeesustelemaan. mutta eihän siinä vaiheessa sillä olisi väliä kun pääni olisi niin syvällä jeesuksen (ja omassa) perseessä etten muutä näkisi.
btw, en kutsuisi itseäni ateistiksi, kristinuskoon ja muihin uskontoihin en usko. ja kirkosta olen eronnut.