Aseet kehittyvät huimasti.
Aseiden maailmanlaajuiset kulkureitit ovat monimutkaisia. Valtavat määrät aseita siirtyy laillisia teitä maasta toiseen. Kylmän sodan päätyttyä armeijoita pienennettiin niin idässä kuin lännessäkin, ja hallitukset antoivat tai myivät ylimääräistä välineistöä ystäville ja liittolaisille.
Muuan Oslon rauhantutkimuslaitoksen tutkija sanoo, että vuodesta 1995 lähtien Yhdysvallat on lahjoittanut pois yli 300 000 kivääriä, pistoolia, konekivääriä ja kranaatinheitintä. On päätelty, että aseiden lahjoittaminen on halvempaa kuin niiden purkaminen, varastoiminen ja vartioiminen. Jotkut analyytikot arvioivat, että vuosittain kevyitä aseita viedään laillisesti valtiollisten rajojen yli arviolta 20 miljardin markan arvosta.
Timantit. Laiton kauppa voi kuitenkin olla paljon suurempaa. Laittomilla markkinoilla aseet on yleensä ostettava. Joidenkin Afrikan sotien aikana puolisotilaalliset ryhmät ovat ostaneet käsiaseita satojen miljoonien markkojen arvosta, mutta eivät rahalla vaan timanttikaivosalueilta anastetuilla timanteilla. The New York Times sanoi: ”Siellä missä hallitukset ovat korruptoituneita ja kapinalliset säälimättömiä ja missä rajat vuotavat – – säihkyvistä kivistä on tullut orjatyön, murhien, silpomisen, kodittomuuden ja talouden perinpohjaisen romahtamisen syitä.” On ironista, että rynnäkkökivääreihin vaihdettava jalokivi saatetaan myöh. myydä hienossa jalokivikaupassa ikuisen rakkauden kalliina vertauskuvana.
Huumekauppa. Aseet ovat myös yhteydessä laittomaan huumekauppaan. Ei ole epätavallista, että rikollisjärjestöt käyttävät samoja reittejä niin huumeiden kuin aseidenkin salakuljetukseen. Aseista on näin ollen tullut oikeastaan huumeisiin vaihdettavaa valuuttaa.
Aseet rikollisille. Sotien päätyttyä niissä käytetyt tuliaseet päätyvät usein rikollisten käsiin. Ajattele, mitä tapahtui eräässä Afrikan eteläosassa sijaitsevassa maassa, jossa poliittisista syistä johtuva väkivalta muuttui väkivaltarikollisuudeksi. Poliittinen väkivalta vaati siellä noin 10 000 ihmisen hengen vain kolmessa vuodessa. Kun selkkaus päättyi, väkivaltarikollisuus lisääntyi huimasti. Taksinkuljettajien välinen kilpailu johti ”taksisotiin”, joissa rikollisia palkattiin ampumaan kilpailevan yrityksen matkustajia ja kuljettajia. Sotilaskäyttöön tarkoitettuja rynnäkkökiväärejä käytettiin yhä enemmän ryöstöissä ja muissa rikoksissa. Tuliaseilla tehtyjen murhien määrä kasvoi siellä eräänä äskeisenä vuonna 11 000:een. Väkilukuun suhteutettuna tämä luku on sotaa käymättömissä maissa toiseksi suurin maailmassa.
Tieto rikollisten aseista ja vaarallisuudesta, herättää pelkoa ja turvattomuutta. Monissa kehitysmaissa rikkaat elävät linnoituksissa: ympäröivät muurit ja sähköaidat ja vartioidaan yötä päivää. Myös kehittyneiden maiden asukkaat ovat ryhtyneet varotoimiin. Tämä pitää paikkansa niistä maista, joissa ei ole koettu sisällissotaa.
Aseet siis lisäävät epävakaisuutta sotaa käyvissä maissa ja maissa, joissa on ”rauha”. Kukaan ei voi mitata tuliaseiden aiheuttamia tuhoja; ei voida laskea, moniko on kuollut, haavoittunut tai jäänyt leskeksi tai orvoksi tai kuinka monen elämä on mennyt pirstaleiksi. Sen me tiedämme, että maailma on tulvillaan aseita ja että niiden määrä kasvaa jatkuvasti. Yhä useampi vaatii, että asialle on tehtävä jotain. Mutta mitä sille on tehtävissä? Mitä tullaan tekemään? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
Sotilas tunsi itsensä ”tyhmäksi”. Sotilaspojasta tuli yhtäkkiä joutilas ja pennitön siinä kaupungissa, jonka valtaamiseen hän oli osallistunut. Hän taisteli sodassa, joka teki monista ihmisistä pakolaisia. Hän kertoi katkerana, että oli nähnyt päällikkönsä pojan ajelevan kaupungissa komealla moottoripyörällä ja entisten sotapäälliköiden keinottelevan itselleen valtaa ja kilpailevan kunniasta. ”Kun ajattelen viittä viidakossa viettämääni vuotta, joiden aikana tapoin ihmisiä ja olin itse ammuskelun kohteena, tunnen itseni tosi tyhmäksi”, hän sanoi. ”Olimme valmiita antamaan henkemme sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät huomenna muista, miten he pääsivät nykyiseen asemaansa.”
Ei kätkeytymispaikkaa. Rynnäkkökivääri on tehokas tappoväline, mutta sillä on rajoituksensa. Sillä voi ampua vain luoteja. Sillä ei voi tappaa paksujen seinien ja esteiden takana olevia ihmisiä. (Uusimmilla aseilla voi tappaa kranaateilla kulman taakse.) Taistelun hermopaineessa sotilas ei ehkä pysty tähtäämään tarkasti. Pidettäessä käsissä, sillä voi ampua tarkasti ihanteellisissakin olosuhteissa vain 450 metrin päähän.
Ainutlaatuinen kivääri. Yhdysvaltain armeijalla on ratkaisu tähän ”ongelmaan”: uusi, huipputekniikalla varustettu monikäyttöinen kivääri OICW (Objective Individual Combat Weapon). Sillä voi ampua luotien lisäksi 20 millimetrin kranaatteja, ja silti se on niin kevyt, että yksi sotilas jaksaa kantaa sitä.
Ainutlaatuisella aseella voi tappaa esteen takana olevan vihollisen. Sotilaan tarvitsee vain tähdätä ase aivan kohteen yläpuolella tai sivulla olevaan kohtaan. Ase mittaa automaattisesti etäisyyden valittuun kohteeseen ja ajastaa kranaatissa olevan pikkuriikkisen sytyttimen: kranaatti räjähtää juuri oikealla etäisyydellä sylkien uhria kohti suojavarustukset läpäisevän sirpalesuihkun. ”Sen ainutlaatuisten ominaisuuksien ansiosta Yhdysvaltain taistelujoukot voivat käytännöllisesti katsoen ampua kulman taakse”, sanoi tätä asetta kehittelevän yrityksen edustaja. Infrapunatähtäimen ansiosta asetta voi käyttää tehokkaasti pimeässäkin.
Valmistaja kehittelee. Aseen valmistajan mukaan ei ole paikkaa, mihin tältä aseelta voisi kätkeytyä. He väittävät, että sen tuhovoima on viisi kertaa suurempi ja kantama kaksi kertaa pitempi kuin M16-kiväärin ja M203-kranaatinheittimen. Sotilaiden ei tarvitse olla huolissaan tähtäyksen tarkkuudesta. Heidän tarvitsee vain katsoa tähtäimeen ja vetää liipaisinta päästääkseen valloilleen luoti- ja kranaattisuihkun. Jos kehittely jatkuu aikataulun mukaisesti, ensimmäinen sotilasyksikkö varustetaan OICW-kiväärein v 2007.
Arvostelijat kuitenkin kysyvät: Miten asetta on tarkoitus käyttää silloin, kun sotilaat partioivat ihmisiä kuhisevalla alueella, missä vihollissotilaat ovat luultavasti viattomien siviilien seassa? Mitä tapahtuu, kun OICW-kiväärejä myydään sellaisille eri puolilla maailmaa oleville armeijoille, jotka kääntävätkin kehittyneet aseet omaa kansaansa vastaan?
Entä mitä tapahtuu, jos ase joutuukin terroristien ja rikollisten käsiin? Käsiaseita vaihdetaan usein laittomasti timantteihin ja huumeisiin.
Aseiden maailmanlaajuiset kulkureitit ovat monimutkaisia. Valtavat määrät aseita siirtyy laillisia teitä maasta toiseen. Kylmän sodan päätyttyä armeijoita pienennettiin niin idässä kuin lännessäkin, ja hallitukset antoivat tai myivät ylimääräistä välineistöä ystäville ja liittolaisille.
Muuan Oslon rauhantutkimuslaitoksen tutkija sanoo, että vuodesta 1995 lähtien Yhdysvallat on lahjoittanut pois yli 300 000 kivääriä, pistoolia, konekivääriä ja kranaatinheitintä. On päätelty, että aseiden lahjoittaminen on halvempaa kuin niiden purkaminen, varastoiminen ja vartioiminen. Jotkut analyytikot arvioivat, että vuosittain kevyitä aseita viedään laillisesti valtiollisten rajojen yli arviolta 20 miljardin markan arvosta.
Timantit. Laiton kauppa voi kuitenkin olla paljon suurempaa. Laittomilla markkinoilla aseet on yleensä ostettava. Joidenkin Afrikan sotien aikana puolisotilaalliset ryhmät ovat ostaneet käsiaseita satojen miljoonien markkojen arvosta, mutta eivät rahalla vaan timanttikaivosalueilta anastetuilla timanteilla. The New York Times sanoi: ”Siellä missä hallitukset ovat korruptoituneita ja kapinalliset säälimättömiä ja missä rajat vuotavat – – säihkyvistä kivistä on tullut orjatyön, murhien, silpomisen, kodittomuuden ja talouden perinpohjaisen romahtamisen syitä.” On ironista, että rynnäkkökivääreihin vaihdettava jalokivi saatetaan myöh. myydä hienossa jalokivikaupassa ikuisen rakkauden kalliina vertauskuvana.
Huumekauppa. Aseet ovat myös yhteydessä laittomaan huumekauppaan. Ei ole epätavallista, että rikollisjärjestöt käyttävät samoja reittejä niin huumeiden kuin aseidenkin salakuljetukseen. Aseista on näin ollen tullut oikeastaan huumeisiin vaihdettavaa valuuttaa.
Aseet rikollisille. Sotien päätyttyä niissä käytetyt tuliaseet päätyvät usein rikollisten käsiin. Ajattele, mitä tapahtui eräässä Afrikan eteläosassa sijaitsevassa maassa, jossa poliittisista syistä johtuva väkivalta muuttui väkivaltarikollisuudeksi. Poliittinen väkivalta vaati siellä noin 10 000 ihmisen hengen vain kolmessa vuodessa. Kun selkkaus päättyi, väkivaltarikollisuus lisääntyi huimasti. Taksinkuljettajien välinen kilpailu johti ”taksisotiin”, joissa rikollisia palkattiin ampumaan kilpailevan yrityksen matkustajia ja kuljettajia. Sotilaskäyttöön tarkoitettuja rynnäkkökiväärejä käytettiin yhä enemmän ryöstöissä ja muissa rikoksissa. Tuliaseilla tehtyjen murhien määrä kasvoi siellä eräänä äskeisenä vuonna 11 000:een. Väkilukuun suhteutettuna tämä luku on sotaa käymättömissä maissa toiseksi suurin maailmassa.
Tieto rikollisten aseista ja vaarallisuudesta, herättää pelkoa ja turvattomuutta. Monissa kehitysmaissa rikkaat elävät linnoituksissa: ympäröivät muurit ja sähköaidat ja vartioidaan yötä päivää. Myös kehittyneiden maiden asukkaat ovat ryhtyneet varotoimiin. Tämä pitää paikkansa niistä maista, joissa ei ole koettu sisällissotaa.
Aseet siis lisäävät epävakaisuutta sotaa käyvissä maissa ja maissa, joissa on ”rauha”. Kukaan ei voi mitata tuliaseiden aiheuttamia tuhoja; ei voida laskea, moniko on kuollut, haavoittunut tai jäänyt leskeksi tai orvoksi tai kuinka monen elämä on mennyt pirstaleiksi. Sen me tiedämme, että maailma on tulvillaan aseita ja että niiden määrä kasvaa jatkuvasti. Yhä useampi vaatii, että asialle on tehtävä jotain. Mutta mitä sille on tehtävissä? Mitä tullaan tekemään? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
Sotilas tunsi itsensä ”tyhmäksi”. Sotilaspojasta tuli yhtäkkiä joutilas ja pennitön siinä kaupungissa, jonka valtaamiseen hän oli osallistunut. Hän taisteli sodassa, joka teki monista ihmisistä pakolaisia. Hän kertoi katkerana, että oli nähnyt päällikkönsä pojan ajelevan kaupungissa komealla moottoripyörällä ja entisten sotapäälliköiden keinottelevan itselleen valtaa ja kilpailevan kunniasta. ”Kun ajattelen viittä viidakossa viettämääni vuotta, joiden aikana tapoin ihmisiä ja olin itse ammuskelun kohteena, tunnen itseni tosi tyhmäksi”, hän sanoi. ”Olimme valmiita antamaan henkemme sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät huomenna muista, miten he pääsivät nykyiseen asemaansa.”
Ei kätkeytymispaikkaa. Rynnäkkökivääri on tehokas tappoväline, mutta sillä on rajoituksensa. Sillä voi ampua vain luoteja. Sillä ei voi tappaa paksujen seinien ja esteiden takana olevia ihmisiä. (Uusimmilla aseilla voi tappaa kranaateilla kulman taakse.) Taistelun hermopaineessa sotilas ei ehkä pysty tähtäämään tarkasti. Pidettäessä käsissä, sillä voi ampua tarkasti ihanteellisissakin olosuhteissa vain 450 metrin päähän.
Ainutlaatuinen kivääri. Yhdysvaltain armeijalla on ratkaisu tähän ”ongelmaan”: uusi, huipputekniikalla varustettu monikäyttöinen kivääri OICW (Objective Individual Combat Weapon). Sillä voi ampua luotien lisäksi 20 millimetrin kranaatteja, ja silti se on niin kevyt, että yksi sotilas jaksaa kantaa sitä.
Ainutlaatuisella aseella voi tappaa esteen takana olevan vihollisen. Sotilaan tarvitsee vain tähdätä ase aivan kohteen yläpuolella tai sivulla olevaan kohtaan. Ase mittaa automaattisesti etäisyyden valittuun kohteeseen ja ajastaa kranaatissa olevan pikkuriikkisen sytyttimen: kranaatti räjähtää juuri oikealla etäisyydellä sylkien uhria kohti suojavarustukset läpäisevän sirpalesuihkun. ”Sen ainutlaatuisten ominaisuuksien ansiosta Yhdysvaltain taistelujoukot voivat käytännöllisesti katsoen ampua kulman taakse”, sanoi tätä asetta kehittelevän yrityksen edustaja. Infrapunatähtäimen ansiosta asetta voi käyttää tehokkaasti pimeässäkin.
Valmistaja kehittelee. Aseen valmistajan mukaan ei ole paikkaa, mihin tältä aseelta voisi kätkeytyä. He väittävät, että sen tuhovoima on viisi kertaa suurempi ja kantama kaksi kertaa pitempi kuin M16-kiväärin ja M203-kranaatinheittimen. Sotilaiden ei tarvitse olla huolissaan tähtäyksen tarkkuudesta. Heidän tarvitsee vain katsoa tähtäimeen ja vetää liipaisinta päästääkseen valloilleen luoti- ja kranaattisuihkun. Jos kehittely jatkuu aikataulun mukaisesti, ensimmäinen sotilasyksikkö varustetaan OICW-kiväärein v 2007.
Arvostelijat kuitenkin kysyvät: Miten asetta on tarkoitus käyttää silloin, kun sotilaat partioivat ihmisiä kuhisevalla alueella, missä vihollissotilaat ovat luultavasti viattomien siviilien seassa? Mitä tapahtuu, kun OICW-kiväärejä myydään sellaisille eri puolilla maailmaa oleville armeijoille, jotka kääntävätkin kehittyneet aseet omaa kansaansa vastaan?
Entä mitä tapahtuu, jos ase joutuukin terroristien ja rikollisten käsiin? Käsiaseita vaihdetaan usein laittomasti timantteihin ja huumeisiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.