Ihminen kaipaa rakkautta. Aivan jokaisella meillä on kaipaus rakkauteen. Kaipaus: kunpa joku rakastaisi minua?
Murhamiehillä, narkomaaneilla, itsemurhaa hautovilla masentuneilla, ..., meillä kaikilla on kaipaus rakkauteen. Meillä kaikilla on ollut tai on kaipaus rakkauteen. Näetkö sen kaipauksen Isän rakkauteen laitapuolen kulkijassa? Näetkö sen? Voisiko se olla siellä kätkössä lasittuneiden silmien takana?
Isän rakkaus ei katso ulkokuoreen, Isän rakkaus voi voittaa meistä jokaisen, jos otamme askeleen Häntä kohti uskomalla Jeesukseen. Isän rakkaus on suuri ja ihmeellinen.
Murhamiehillä, narkomaaneilla, itsemurhaa hautovilla masentuneilla, ..., meillä kaikilla on kaipaus rakkauteen. Meillä kaikilla on ollut tai on kaipaus rakkauteen. Näetkö sen kaipauksen Isän rakkauteen laitapuolen kulkijassa? Näetkö sen? Voisiko se olla siellä kätkössä lasittuneiden silmien takana?
Isän rakkaus ei katso ulkokuoreen, Isän rakkaus voi voittaa meistä jokaisen, jos otamme askeleen Häntä kohti uskomalla Jeesukseen. Isän rakkaus on suuri ja ihmeellinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..riippuu kuinka katsoo ihmistä....
meidät on kutsuttu olemaan ihmisinä ihmiselle, se on se mitä meiltä on pyydetty ..rakastamaan lähimmäisiämme sillä rakkaudella jonka olemme saaneet - ilmaiseksi - ansiotta..ei helppo tehtävä ollenkaan.Suurin osa ihmisistä ei nimittäin kykene rakastamaan sen enempää itseään kuin muitakaan.
kuka ottaa luokseen yhden näistä pienistä ottaa vastaan minut -- tuottaa muuten enemmän tulosta kun kaikki maailman evankelioimiskokoukset yhteensä
Niin... Tottahan se on, että pitää olla jollainlailla "sinut" itsensä kanssa, että voi ymmärtää toista ihmistä. Jos et voi ymmärtää omaa sisintäsi, kuinka voisit ymmärtää toista.
Emme kykene täydellisen pyyteettömään lähimmäisen rakkauteen itse yrittämällä, mutta voimme aivan jokainen meistä pyytää Isältä, että saisimme ymmärtämystä kanssaihmisiä kohtaan... Minun oma harras rukoukseni on, että saisin Daavidin kaltaisen sydämen, meistä jokaisella on oikeus pyytää sitä Isältä. Jos emme kykene rakastamaan itseämme, se on jo sääli sinänsä, koska se on jollainlailla loukkaus Isää kohtaan. Hän on luonut kukin meistä ja Hän rakastaa meitä ehdoitta.