kuulimme tänään sivullisten kautta, että mieheni läheisen ystävän vauva syntyi kuolleena. Onko kellään kokemusta miten voimme parhaiten auttaa heitä surussaan. ajattelimme odottaa kunnes he itse ovat valmiita kertomaan surustaan.
ystävän lapsen kuolema
avuton
14
4500
Vastaukset
- nohumor
kyllä kokemusta asiasta , mutta jos on läheinen ystävä , niin surunvalittelukukat tai -kortti olisi ehkä hienotunteinen tapa lähestyä surevaa perhettä.
- avuton
ajateltiin adressi laittaa porukalla, eivät varmaan tarvitse useaa kappaletta muistuttamaan tapahtuneesta
- nohumor
avuton kirjoitti:
ajateltiin adressi laittaa porukalla, eivät varmaan tarvitse useaa kappaletta muistuttamaan tapahtuneesta
idea laitta porukalla yksi adressi.On nimittäin todella raskasta ottaa vastaan monia surunvalitteluja tai vieraita,mutta toisaalta pitää muistaa,että yhden suru koskettaa niin monia,ystäviä,tuttuja,sukulaisia....Voimia teille ja ennenkaikkea ystäväperheellenne.
- Surutyö
nohumor kirjoitti:
idea laitta porukalla yksi adressi.On nimittäin todella raskasta ottaa vastaan monia surunvalitteluja tai vieraita,mutta toisaalta pitää muistaa,että yhden suru koskettaa niin monia,ystäviä,tuttuja,sukulaisia....Voimia teille ja ennenkaikkea ystäväperheellenne.
Niin... mietin että minä taas koin suruvalittelut ja vieraat (jotka siis olivat tuttuja, ystäviä, sukulaisia...) lohduttavina, kun menetin mieheni täysin odottamatta. Tuntui että ympärillä oli ystävien ja lähimmäisten muodostama tukiverkko, joka kannatteli juuri silloin kun elämä oli mustempaa kuin koskaan aikaisemmin.
Me kaikki koemme surun ja menetyksen hyvin yksilöllisesti, kukin omalla tavallaan... Joku kaipaa silloin rauhaa ja aikaa olla itsekseen tai vain oman perheen kanssa. Mutta itse koin ympärilläni olleet lukuisat ystävät todella tärkeiksi. Tunsin itseni niin äärettömän yksinäiseksi kun se kaikkein rakkain ja tärkein oli aivan yhtäkkiä, varoittamatta poissa. Ympärilläni olleet ihmiset ikäänkuin kannattelivat minua, etten olisi vajonnut liian syvälle pimeään...
Ehkä omaan kokemukseeni pohjaten neuvoisin olemaan läsnä, ainakin ilmoittamaan että on valmis olemaan läsnä.. Ettei jätettäisi surevia oman onnensa nojaan ja yksin. Toisaalta edellämainittu eroaa omasta tapauksestani sillä, että toivon mukaan vanhemmat pystyvät tukemaan toinen toisiaan valtavassa surussaan. Itselläni oli vain pienet lapset, ei heidän kanssaan voinut surua jakaa samanlailla kuin olisi puolison kanssa voinut.
- hups
Itse laitoin hyvälle ystävällä kukkia ja lämmin osanotto kortin isänsä menetyksestä..Muistaminen ja tukeminen on tärkeää surevalle.
- pienokaisemme
kuoli vuorokauden ikäisenä. se tosiaankin tuntui pahimmalta, kun jotkut läheisistä ystävistä eivät ottaneet minkäänlaista yhteyttä pitkiin aikoihin (osa ei edes vastannut puhelimeen kun yritin soittaa) Selityksenä oli etteivät kuulemma olis osanneet sanoa mitään. Eli tärkeintä on että jotenkin muistatte, eikä tosiaankaan tarvitse keksiä mitään ihmeempää sanottavaa, kunhan vaan ilmaisee että välittää ja on ehkä tukena tarvittaessa.
- on tapana
viedä suruvalittelu KUKAT kortin kera, jossa
otetaan osaa suruun ja HALATAAN SUREVAT.
Voit sanoa, ettei sinulla ole sanoja suruunne,
lämmin myötäeläminen surussanne.
ADRESSI on hautajaisia varten, jos et pääse tai
et vie kukkia arkulle.
Yksin ei saisi jäädä surevat, vaan siellä pitäsi
olla joku muutaman päivän auttamassa vuorollaan.
Nää on vanhoja ja hyväksi todettuja käytöstapoja. - samassa tilanteessa ollut
Se on äärettömän vaikeaa tuossa tilanteessa yrittää keksiä mitään, vaikka kyseessä olisi ihan perheenjäsen jolle näin on käynyt.
Oma veljeni menetti pienokaisensa avovaimonsa kanssa ja itse menin kyllä ihan puihin siinä tilanteessa. Yritin olla tukena, mutta varmasti mokasin monessa kohtaa.
Itse kuolemaa kohdanneena, tiedän, että pelkkä lähellä olo riittää useinmiten ja tieto siitä, että toinen on tukena.
Itse en vienyt kukkia veljelleni ja tämän vaimolel, koska kävin sairaalassa heitä tapaamassa ja koin itse sen olevan ehkä liian julmaa, kun useinmiten ne kukat tuodaan koska halutaan onnitella uudesta perheenjäsenestä. - samaa kokenut
Kunnes he itse kertovat. Ei sinun mielestäni tarvitse muuta kuin olla oma itsesi, sanoa, ettet löydä sanoja, olet surullinen ja pahoillasi tapahtuneen johdosta. Aidot sanat ilman virallisia muodollisuuksia tuntuvat ehkä parhaalta.
Menetimme lapsemme pari vuotta sitten, hän tosin oli jo isompi, enkä muista kenenkään osaaottaneen sanojen olleen vääriä.
Ainoastaan eräs sukumme jehovantodistaja sai minut raivostumaan alkamalla tyrkyttämään uskontoaan ja kertomalla, että kuollut lapsemme ei ole missään, johonkin Vanhan Testamentin säkeisiin vedoten.
Itse halusimme uskoa lapsenomaisesti hänen sielunsa siirtyneen toiseen ulottuvuuteen, taivaaseen.- otan osaa menetykseesi
Anteeksi, että tartun tähän, mitä kirjoitit tästä Jehovan todistajasta ja hänen sanoistaan.
Itse olen uskovainen ja läheisiä menettänyt. Itse uskon, että jokainen sielu, jonka Jumala on taivaassa "valmiiksi" tehnyt, palaa myös sinne, kotiinsa. Eikö Jeesus sanonutkin uudessa testamentissa (joka käsittääkseni on se ohjekirja ja menee vanhan yli), että taivas on lasten valtakunta (ei noilla sanoilla tosin), lapset ovat viattomia ja sielultaan puhtaita ja mikäli he eivät pääse taivaaseen, niin sitten sinne ei taida mennä kukaan mukaan meistä, ei nyt, ei ennen, eikä tämän jälkeenkään.
Minusta on hassua ajatella, että Jumala loisi jotain, vain hylätäkseen hänet sitten ja mitä raamattua olen tutkaillut, niin se ei taida kuulua hänen käytäntöihinsä.
En tiedä, oletko uskonnollinen, joten phaoittelen, että tulen tähän paasaamaan tälläistä, mutta kun kirpaisi niin paljon lukea tuo kokemuksesi. En ymmärrä, kuinka ihmiset voivat (tahattomastikkin) olla raamatun avulla niin äärettömän julmia toisilleen. Se kun ei ole sen kirjan tarkoitus, päin vastoin.
Voimia! - .........
otan osaa menetykseesi kirjoitti:
Anteeksi, että tartun tähän, mitä kirjoitit tästä Jehovan todistajasta ja hänen sanoistaan.
Itse olen uskovainen ja läheisiä menettänyt. Itse uskon, että jokainen sielu, jonka Jumala on taivaassa "valmiiksi" tehnyt, palaa myös sinne, kotiinsa. Eikö Jeesus sanonutkin uudessa testamentissa (joka käsittääkseni on se ohjekirja ja menee vanhan yli), että taivas on lasten valtakunta (ei noilla sanoilla tosin), lapset ovat viattomia ja sielultaan puhtaita ja mikäli he eivät pääse taivaaseen, niin sitten sinne ei taida mennä kukaan mukaan meistä, ei nyt, ei ennen, eikä tämän jälkeenkään.
Minusta on hassua ajatella, että Jumala loisi jotain, vain hylätäkseen hänet sitten ja mitä raamattua olen tutkaillut, niin se ei taida kuulua hänen käytäntöihinsä.
En tiedä, oletko uskonnollinen, joten phaoittelen, että tulen tähän paasaamaan tälläistä, mutta kun kirpaisi niin paljon lukea tuo kokemuksesi. En ymmärrä, kuinka ihmiset voivat (tahattomastikkin) olla raamatun avulla niin äärettömän julmia toisilleen. Se kun ei ole sen kirjan tarkoitus, päin vastoin.
Voimia!tiedän että lapsen menetys on raskainta mitä voi tapahtua. Itse olisin kaivannut ystäviltä läheisyyttä, läsnäoloa, kuuntelemista, mutta surin osa katosi ja väisteli ja jäin todella yksin suruni kanssa.
Olisin toivonut vierailuja, ja mahdollisuutta saada purkaa kokemaani. Vaan että olisivat tulleet, ottaneet kädestä ja antaneet itkeä...ja puhua, käsitellä asiaa uudestaan ja uudestaan. - eivät ole
......... kirjoitti:
tiedän että lapsen menetys on raskainta mitä voi tapahtua. Itse olisin kaivannut ystäviltä läheisyyttä, läsnäoloa, kuuntelemista, mutta surin osa katosi ja väisteli ja jäin todella yksin suruni kanssa.
Olisin toivonut vierailuja, ja mahdollisuutta saada purkaa kokemaani. Vaan että olisivat tulleet, ottaneet kädestä ja antaneet itkeä...ja puhua, käsitellä asiaa uudestaan ja uudestaan.kokeneet samaa, ovat avuttomia, eivätkä tiedä miten pitäisi lohduttaa, jotkut saattavat ajatella että parempi kun antaa olla surevan rauhassa. Ystäväsi eivät varmasti ymmärtäneet miten pahalta susta tuntui...joten elä ajattele että he hylkäsivät sinut surun keskellä. Ja ystäväsi eivät löytäneet oikeita sanoja miten lohduttaa, vaikkei siihen sanoja tarvita, mutta kyllä se tuntuu siltä että jotain pitäis kuiteskin sanoo. Ystäväsi olisivat varmasti halunneet lohduttaa, mutta eivät osanneet ja uskaltaneet...
- edelliseen
......... kirjoitti:
tiedän että lapsen menetys on raskainta mitä voi tapahtua. Itse olisin kaivannut ystäviltä läheisyyttä, läsnäoloa, kuuntelemista, mutta surin osa katosi ja väisteli ja jäin todella yksin suruni kanssa.
Olisin toivonut vierailuja, ja mahdollisuutta saada purkaa kokemaani. Vaan että olisivat tulleet, ottaneet kädestä ja antaneet itkeä...ja puhua, käsitellä asiaa uudestaan ja uudestaan.ja varmasti ystäväsi pelkäsivät että sanoisivat surun keskellä jotain sellaista mikä loukkaa sinua.
- samaa kokenut
otan osaa menetykseesi kirjoitti:
Anteeksi, että tartun tähän, mitä kirjoitit tästä Jehovan todistajasta ja hänen sanoistaan.
Itse olen uskovainen ja läheisiä menettänyt. Itse uskon, että jokainen sielu, jonka Jumala on taivaassa "valmiiksi" tehnyt, palaa myös sinne, kotiinsa. Eikö Jeesus sanonutkin uudessa testamentissa (joka käsittääkseni on se ohjekirja ja menee vanhan yli), että taivas on lasten valtakunta (ei noilla sanoilla tosin), lapset ovat viattomia ja sielultaan puhtaita ja mikäli he eivät pääse taivaaseen, niin sitten sinne ei taida mennä kukaan mukaan meistä, ei nyt, ei ennen, eikä tämän jälkeenkään.
Minusta on hassua ajatella, että Jumala loisi jotain, vain hylätäkseen hänet sitten ja mitä raamattua olen tutkaillut, niin se ei taida kuulua hänen käytäntöihinsä.
En tiedä, oletko uskonnollinen, joten phaoittelen, että tulen tähän paasaamaan tälläistä, mutta kun kirpaisi niin paljon lukea tuo kokemuksesi. En ymmärrä, kuinka ihmiset voivat (tahattomastikkin) olla raamatun avulla niin äärettömän julmia toisilleen. Se kun ei ole sen kirjan tarkoitus, päin vastoin.
Voimia!Hei ja kiitos viestistäsi.
En ole ehkä sillä tavalla perinteisesti uskovainen. Uskon kyllä suurempiin voimiin, sekä hyvään, että pahaan. Ehkä Jumalaankin. Mutta pohdin ja kyseenalaistan välillä asioita.
Olen kuitenkin varma, että emme ole täällä sattuman oikusta.
Lapsemme yllättävä kuolema kyllä toi nämä uskonasiat lähemmäksi. Juuri noin mekin ajattelimme, jos viattomat lapset eivät pääse ns. taivaaseen, ei sinne kyllä päässe kukaan.
Lapsemme kuoleman jälkeen hän ilmestyi meille molemmille vanhemmilleen unessa. Oma kokemukseni oli niin voimakas, että herätin puolisoni. Siinä lapsi kertoi, että hän tuli kertomaan olevansa hyvässä paikassa ja että emme saisi surra. Hän sanoi myös, että ei olisi oikeastaan saanut tulla luoksemme 'sieltä', mutta hänestä oli niin ikävä katsella meitä surullisina.
Tuo uni lohdutti, oli se sitten omien aivojeni tuotosta, tai todellakin tuon pikku-enkelin viesti.
Kaikkea hyvää sinulle ;)
t.isä, jolla kolme lasta, nuorin enkelinä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053121Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391600Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus931451- 891349
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461314Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1551228Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121168Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze123999Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89922Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803