Näyttää siltä, että

"Miehet,rakastakaa vaimoanne,niikuin Kristuskin rakastaa seurakuntaa"!
On siis yhtä,kuin kuolemaan asti,ja sen suurempaa rakkautta ei ole,että antaa henkensä toisen ihmisen puolesta!

"Luukas 14:26
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Lk 14:26"

Tämä taas tarkoittaa sitä,että jos vaimo on vastaan kun mies haluaa tulla uskoon,ja lähteä seuraamaan ristin Miestä Herraa Jeesusta,silloin on valinnan paikka,siinä tapauksessa tulee "vihata" vaimoaan,ja valita Jeesus!
Eikä tuo vihaaminen tarkoita,että se olisi tuhoavaa vihaa,päällekäypää,väkivaltaista raivoa,ei vaan että Kristus on se tärkein jokaiselle ihmiselle,siinämielessä tulee "vihata" omaa sieluaankin,jos se siitä on kiinni.
Paavalikin olisi ollut halukas olemaan kirottu juutalaiseten veljien tähden,jos se olisi auttanut heitä uskomaan Jeesukseen,mutta eihän sellainen ketään auta mihinkään,siitä vaan ilmenee,miten tulee suhtautua Jeesukseen ja Hänen tuntemiseensa.

RitariOlevainen kirjoitti:

"Miehet,rakastakaa vaimoanne,niikuin Kristuskin rakastaa seurakuntaa"!
On siis yhtä,kuin kuolemaan asti,ja sen suurempaa rakkautta ei ole,että antaa henkensä toisen ihmisen puolesta!

"Luukas 14:26
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Lk 14:26"

Tämä taas tarkoittaa sitä,että jos vaimo on vastaan kun mies haluaa tulla uskoon,ja lähteä seuraamaan ristin Miestä Herraa Jeesusta,silloin on valinnan paikka,siinä tapauksessa tulee "vihata" vaimoaan,ja valita Jeesus!
Eikä tuo vihaaminen tarkoita,että se olisi tuhoavaa vihaa,päällekäypää,väkivaltaista raivoa,ei vaan että Kristus on se tärkein jokaiselle ihmiselle,siinämielessä tulee "vihata" omaa sieluaankin,jos se siitä on kiinni.
Paavalikin olisi ollut halukas olemaan kirottu juutalaiseten veljien tähden,jos se olisi auttanut heitä uskomaan Jeesukseen,mutta eihän sellainen ketään auta mihinkään,siitä vaan ilmenee,miten tulee suhtautua Jeesukseen ja Hänen tuntemiseensa.

Raamatun kohta aina automaattisesti toisen sen mukaan, miten kukin uskovainen tahtoo?

UPDATE_7593888 kirjoitti:

Raamatun kohta aina automaattisesti toisen sen mukaan, miten kukin uskovainen tahtoo?

sanonut tämän useita kertoja, mutta sanon taaskin.
Raamattu on kokonaisuutena kyllin selkeä jotta yksittäiset kohdat voidaan ymmärtää kokonaisuudesta käsin ja sen mukaisesti.

Tietysti henkilöille jotka haluaa Raamatun kautta vain pönkittää omia uskomuksiaan, olematta oikeasti edes kiinnostuneita Raamatun ilmoittamasta Jumalasta, moninaisuus ja mahdollisuudet tulkita tekstiä ovat paula johon he ihmisviisaudessaan kompastuvat ja jäävät kiinni tulkintoihinsa, rakentaen ajatusmallejaan ilman Kristuksen tuntemista.
Tämä vaara on olemassa jokaisella uskovalla, ihmisiä kun ollaan, ja niinpä oman vajavaisuuden ja raadollisuuden tiedostamisen juuri tulisi johtaa meitä nöyrästi Hänen varaansa ja lukemaan Sanaa aina rukoillen, ettemme eksy tosiasioihinkaan totuuden kustannuksella.
Asioita voidaan kyllä oikein määritellä, mutta mitäpä siitä, jos emme tunne Häntä jota määritellään?

Ei sinullekaan Jumala tule todelliseksi sitä kautta vaikka kuinka määrittelisimme ja selittäisimme, hyvin tai huonosti, loogisesti tai epäloogisesti. Kuitenkin luet asiat itsestäsi ja maailmankuvastasi käsin, kuulematta sanoissamme Herran ääntä edes pihahdukselta. Ihmisten hourailuja kuulet varmaankin kaiken aikaa täällä...
Vain Kristus voi tehdä itsensä sinulle tiettäväksi jos ja kun jonain päivänä haluat kysyä todellisuutta ihmisten sepustusten takana, jos ehkä oikeasti on olemassa Jumala?

Siksi minulle tärkeämpää kuin väitellä kanssasi Jumalasta on seurustella Hänen kanssaan ja siinä myöskin sinun puolestasi rukoilla ja elämääsi siunata Jumalan hyviin käsiin.

Keskustella toki voidaan ja mielipiteitä esittää.

Ritari mielestäni tässä jo aivan Raamatun mukaisesti ja oikein sanoi:
> Tämä taas tarkoittaa sitä, että jos vaimo on vastaan kun mies haluaa tulla uskoon, ja lähteä seuraamaan ristin Miestä Herraa Jeesusta, silloin on valinnan paikka, siinä tapauksessa tulee "vihata" vaimoaan, ja valita Jeesus! Eikä tuo vihaaminen tarkoita, että se olisi tuhoavaa vihaa, päällekäypää, väkivaltaista raivoa, ei vaan että Kristus on se tärkein jokaiselle ihmiselle, siinämielessä tulee "vihata" omaa sieluaankin, jos se siitä on kiinni. <

Voit ihan hyvin Raamatusta tarkistaa onko Ritarin selitys evankeliumin mukainen ja millaisen kokonaiskuvan esimerkiksi Jeesuksen opetukset ja Paavalin kirjeet näistä asioista antaa.
Mutta kun aina täytyy väittää Raamatun asioita vastaan jo ihan periaatteesta...

Itselleni on rakas ja tärkeä kohta mm. Joh.12:23-26 josta jae 25:
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.

Mitä on "vihata elämäänsä tässä maailmassa"?
Yksinkertaisesti että kääntää selkänsä omille himoilleen ja haluilleen silloin kun ne vaatii tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan.
Mieluummin antautua Jumalan hyvyyteen silloinkin kun se inhimillisesti tekee kipeää kuin että etsisi vain sitä mikä tuntuu mukavalta ja kivalta. Tällainen saattaa tosin tuntua elämän vihaamiselta ja niille jotka ei Jumalaa tunne se on silkkaa hulluutta, mutta "vihata elämäänsä tässä maailmassa" (kääntää selkänsä maailmalliselle, itsekkäälle ja Jumalasta riippumattomalle elämäntavalle) on rakkautta Jumalaa ja elämää kohtaan: syvimmässä mielessä kaikki se missä Jeesukselle antaudutaan palvelee elämää.
"Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa."
Tästä seuraa että sellainen rakastamisen muoto mikä on synnillistä ja elämänvastaista on tietysti kiellettyjen listalla. Elämän tähden. Sellainen saattaisi tosin tuntua mukavalta kun tekee kovasti mieli, mutta kun synti on aina pahaa ja rikkovaa, siksi kieltäydymme silloin mielihaluistamme ja teemme näin myös hänen vuoksensa, jota rakastamme.

Jopa niin, että olemme valmiit rukoilemaan seurustelukumppanimme puolesta:
"Herra, jos sinulla on häntä varten joku joka hänelle paremmin sopii ja jonka kanssa hän voisi olla onnellisempi kuin minun kanssa, siirrä minut syrjään ja johdata hänet yhteyteen sen henkilön kanssa."
1.Kor.13:5.

Niinpä sekin että mieluummin katkaisee seurustelusuhteen kumppaninsa kanssa kuin suostuu haureuteen jos tämä sellaista vaatii, on rakkautta myös kumppania kohtaan, koska silloin ei ole antamassa väärää todistusta Jumalasta. Toinen tietysti loukkaantuu ja suuttuu ja ehkä katkeroituu kristillisiä asioita kohtaan - mutta usein on käynyt että Pyhä Henki jossain kohtaa tuon henkilön ottaa kiinni ja alkaa häntä puhutella. Valheen kautta ei koskaan synny mitään hyvää, ei silloinkaan kun se tuntuisi kivalta.

Jumala on kutsunut omansa totuuteen eikä ole siinä kilvoituksessa jättänyt meitä heitteille vaan on antanut kaksi tärkeää välinettä: Raamattu, jota voimme lukea ymmärrettävin ihmissanoin, sekä Pyhä Henki, joka sisäisen riippuvaisuussuhteemme kautta Kristuksessa avaa meille lukemaamme ja johtaa syvempään elämään Hänen yhteydessään, kun rukoillen luemme.

mamabeard kirjoitti:

sanonut tämän useita kertoja, mutta sanon taaskin.
Raamattu on kokonaisuutena kyllin selkeä jotta yksittäiset kohdat voidaan ymmärtää kokonaisuudesta käsin ja sen mukaisesti.

Tietysti henkilöille jotka haluaa Raamatun kautta vain pönkittää omia uskomuksiaan, olematta oikeasti edes kiinnostuneita Raamatun ilmoittamasta Jumalasta, moninaisuus ja mahdollisuudet tulkita tekstiä ovat paula johon he ihmisviisaudessaan kompastuvat ja jäävät kiinni tulkintoihinsa, rakentaen ajatusmallejaan ilman Kristuksen tuntemista.
Tämä vaara on olemassa jokaisella uskovalla, ihmisiä kun ollaan, ja niinpä oman vajavaisuuden ja raadollisuuden tiedostamisen juuri tulisi johtaa meitä nöyrästi Hänen varaansa ja lukemaan Sanaa aina rukoillen, ettemme eksy tosiasioihinkaan totuuden kustannuksella.
Asioita voidaan kyllä oikein määritellä, mutta mitäpä siitä, jos emme tunne Häntä jota määritellään?

Ei sinullekaan Jumala tule todelliseksi sitä kautta vaikka kuinka määrittelisimme ja selittäisimme, hyvin tai huonosti, loogisesti tai epäloogisesti. Kuitenkin luet asiat itsestäsi ja maailmankuvastasi käsin, kuulematta sanoissamme Herran ääntä edes pihahdukselta. Ihmisten hourailuja kuulet varmaankin kaiken aikaa täällä...
Vain Kristus voi tehdä itsensä sinulle tiettäväksi jos ja kun jonain päivänä haluat kysyä todellisuutta ihmisten sepustusten takana, jos ehkä oikeasti on olemassa Jumala?

Siksi minulle tärkeämpää kuin väitellä kanssasi Jumalasta on seurustella Hänen kanssaan ja siinä myöskin sinun puolestasi rukoilla ja elämääsi siunata Jumalan hyviin käsiin.

Keskustella toki voidaan ja mielipiteitä esittää.

Ritari mielestäni tässä jo aivan Raamatun mukaisesti ja oikein sanoi:
> Tämä taas tarkoittaa sitä, että jos vaimo on vastaan kun mies haluaa tulla uskoon, ja lähteä seuraamaan ristin Miestä Herraa Jeesusta, silloin on valinnan paikka, siinä tapauksessa tulee "vihata" vaimoaan, ja valita Jeesus! Eikä tuo vihaaminen tarkoita, että se olisi tuhoavaa vihaa, päällekäypää, väkivaltaista raivoa, ei vaan että Kristus on se tärkein jokaiselle ihmiselle, siinämielessä tulee "vihata" omaa sieluaankin, jos se siitä on kiinni. <

Voit ihan hyvin Raamatusta tarkistaa onko Ritarin selitys evankeliumin mukainen ja millaisen kokonaiskuvan esimerkiksi Jeesuksen opetukset ja Paavalin kirjeet näistä asioista antaa.
Mutta kun aina täytyy väittää Raamatun asioita vastaan jo ihan periaatteesta...

Itselleni on rakas ja tärkeä kohta mm. Joh.12:23-26 josta jae 25:
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.

Mitä on "vihata elämäänsä tässä maailmassa"?
Yksinkertaisesti että kääntää selkänsä omille himoilleen ja haluilleen silloin kun ne vaatii tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan.
Mieluummin antautua Jumalan hyvyyteen silloinkin kun se inhimillisesti tekee kipeää kuin että etsisi vain sitä mikä tuntuu mukavalta ja kivalta. Tällainen saattaa tosin tuntua elämän vihaamiselta ja niille jotka ei Jumalaa tunne se on silkkaa hulluutta, mutta "vihata elämäänsä tässä maailmassa" (kääntää selkänsä maailmalliselle, itsekkäälle ja Jumalasta riippumattomalle elämäntavalle) on rakkautta Jumalaa ja elämää kohtaan: syvimmässä mielessä kaikki se missä Jeesukselle antaudutaan palvelee elämää.
"Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa."
Tästä seuraa että sellainen rakastamisen muoto mikä on synnillistä ja elämänvastaista on tietysti kiellettyjen listalla. Elämän tähden. Sellainen saattaisi tosin tuntua mukavalta kun tekee kovasti mieli, mutta kun synti on aina pahaa ja rikkovaa, siksi kieltäydymme silloin mielihaluistamme ja teemme näin myös hänen vuoksensa, jota rakastamme.

Jopa niin, että olemme valmiit rukoilemaan seurustelukumppanimme puolesta:
"Herra, jos sinulla on häntä varten joku joka hänelle paremmin sopii ja jonka kanssa hän voisi olla onnellisempi kuin minun kanssa, siirrä minut syrjään ja johdata hänet yhteyteen sen henkilön kanssa."
1.Kor.13:5.

Niinpä sekin että mieluummin katkaisee seurustelusuhteen kumppaninsa kanssa kuin suostuu haureuteen jos tämä sellaista vaatii, on rakkautta myös kumppania kohtaan, koska silloin ei ole antamassa väärää todistusta Jumalasta. Toinen tietysti loukkaantuu ja suuttuu ja ehkä katkeroituu kristillisiä asioita kohtaan - mutta usein on käynyt että Pyhä Henki jossain kohtaa tuon henkilön ottaa kiinni ja alkaa häntä puhutella. Valheen kautta ei koskaan synny mitään hyvää, ei silloinkaan kun se tuntuisi kivalta.

Jumala on kutsunut omansa totuuteen eikä ole siinä kilvoituksessa jättänyt meitä heitteille vaan on antanut kaksi tärkeää välinettä: Raamattu, jota voimme lukea ymmärrettävin ihmissanoin, sekä Pyhä Henki, joka sisäisen riippuvaisuussuhteemme kautta Kristuksessa avaa meille lukemaamme ja johtaa syvempään elämään Hänen yhteydessään, kun rukoillen luemme.

kannat asioihin tulevat selväksi sillä, että toisessa kohdassa sanotaan toista ja toisessa päinvastoin? Eikö Raamatun kaikki kohdat olekaan yhtä tärkeitä? Eikö Raamattu olekaan kokonaan Jumalan sanaa, vaan vain joiltain osiltaan? Kirjoittajien subjektiivisia mielipiteitä kun Raamatussa ei tunnetusti ole lainkaan, eikä mitään kulttuuri- tai aikasidonnaisuuksia.

UPDATE_7593888 kirjoitti:

kannat asioihin tulevat selväksi sillä, että toisessa kohdassa sanotaan toista ja toisessa päinvastoin? Eikö Raamatun kaikki kohdat olekaan yhtä tärkeitä? Eikö Raamattu olekaan kokonaan Jumalan sanaa, vaan vain joiltain osiltaan? Kirjoittajien subjektiivisia mielipiteitä kun Raamatussa ei tunnetusti ole lainkaan, eikä mitään kulttuuri- tai aikasidonnaisuuksia.

että haluaisit oppia tuntemaan Hänet joka on Raamatun ilmoituksen takana ja osoittaa Sanansa kautta Häneen uskoville oikeaa tietä.
Hänet tuntemalla Hänen ilmoituksensa oikea tulkinta olisi sitten helpompaa.

Mutta nyt kun olet jo valmiiksi sitä mieltä ettei Jumalaa ole ja että Raamattu joka tapauksessa on vain ihmisten keksimä satukirja niin et edes tahdo löytää etkä nähdä Raamatun sisäistä logiikkaa vaan käytät kaikki mahdolliset kohdat etsimällä etsien niistä jotakin minkä saisi käännettyä uskovia vastaan ja kyseenalaistamaan heidän uskonsa ja toimintansa.

Jos minä tunnen Jumalan syntejä anteeksiantavana ja armollisena Jumalana, ja kun Raamattu selkeästi osoittaa että Raamatun koko ydin ja keskus on evankeliumi, joka juuri on sanoma Hänen pelastusteostaan, toki tulkitsen kaikki kohdat armon evankeliumista käsin kysyen tukeeko Raamatun kokonaisilmoitus kulloistakin tulkintaa.
Esimerkiksi Jeesuksen sanat oman elämänsä vihaamisesta tässä maailmassa - tai että pitää olla valmis vihaamaan jopa omia perheenjäseniä evankeliumin tähden - tulevat tarkoitukseltaan täysin ymmärrettäväksi evankeliumista käsin. Ainoastaan jos itselläni on jokin erityisnäkemys jota haluan keinolla millä hyvänsä pönkittää voin Raamatun kokonaisuudesta repäistä irralleen tuollaisia yksittäisiä jakeita ja niillä puolustella vaikka mitä väkivallantekoja perheenjäseniäni kohtaan, mutta silloin Raamattu itsessään osoittaa että olen tulkinnut Raamattua väärin, koska tulkintani ei ole evankeliumin mukainen eikä yhdensuuntainen muiden raamatunkohtien kanssa.

on ollut 2000 v valtavasti valtaa vähentyen onneksi nykyaikana.

Mitä tuo valta on saanut aikaan?
Uskonsotia, ristiretkiä, vainoja, kidutuksia.

En tajua, mitä hyvää seuraisi, jos kaikki ihmiset olisivat uskovaisia?

papistolla ja kirkolla kirjoitti:

on ollut 2000 v valtavasti valtaa vähentyen onneksi nykyaikana.

Mitä tuo valta on saanut aikaan?
Uskonsotia, ristiretkiä, vainoja, kidutuksia.

En tajua, mitä hyvää seuraisi, jos kaikki ihmiset olisivat uskovaisia?

Ketkä uskovaiset noin on tehnyt?