Sanavapaus toteutuu Suomen

Julkaistu: 21.7.2006 Nyt-liitteessä

Tänne tuskin eksytään vahingossa.

Sihteeriopisto.netin avaussivu on kehystetty puolialastomilla naisilla. Seassa vilkkuu seksipuhelimen numero ja toisen pornosivuston mainos: Tosimies ei ole naisesta riippuvainen. Tee se itse ja säästä. Pillun kuvia ja videoita aikuisille miehille. Sihteeriopiston gallupissa kysytään, oletko seksiriippuvainen (64 prosenttia on vastannut kyllä). Sivulla on myös lista "oppilaista". Sen alta löytyy Euroopan kartta, ja Suomea klikkaamalla avautuu taulukko. Siihen on listattu 19 kaupunkia ja 141 "naisoppilasta", joista uusia oppilaita on sivun mukaan 32. "Miesoppilaita" on kourallinen. Eniten ilmoittajia on Suomessa, Ruotsissa, Venäjällä ja Virossa.

Ilmoitusten sisältö ei pakota arvailemaan niiden tarkoitusta.

Tämä on verkkobordelli.

Listalta löytyy puolialastomia kuvia, selvityksiä "palveluista"

(perinteinen, hieronta, bizarre, kultainen suihku) , käytännön järjestelyistä (Otan sinut vastaan luonani ja teen myös hotellikäyntejä ) ja yhteystietoja. Jotkut ilmoittavat suoraan hintansa (100 euroa, 30 minuuttia ).

Tiedot on kirjattu kuin huonekalukatalogiin.

Sihteeriopiston keskusteluissa valtaosa miehistä suhtautuu prostituoitujen ammatinvalinnan vapaaehtoisuuteen varmuudella. Nimimerkki Slobo kommentoi ihmiskauppaa: Olen keskustellut monen asiantuntijan kanssa tästä, ja eräskin huippuasiantuntija kertoi, ettei 10 vuoden aikana ole tullut kuin 3 tällaista pakotustapausta vastaan , Slobo kirjoittaa.

Jessus, kun pollarit ja media valehtelevat ja propagoivat , nimimerkki Kauheamies kommentoi poliisien väitettä paritustoiminnan laajenemisesta Suomessa. Prostituutio ei ole kohtalo (ainakaan tässä maassa), vaan valinta. En ymmärrä, mitä aihetta sääliin on aikuisen ihmisen (---) omaa elämäänsä koskevassa valinnassa , Sihteeriopiston oppilas, nimimerkki Bionda, kirjoittaa.

Sihteeriopiston keskustelijoiden omaatuntoa keventää ajatus, että "oppilaat" ovat lisätuloja kaipaavia opiskelijoita.

Helsingin käräjäoikeudessa vastikään puitu ja keskustelua herättänyt oikeudenkäynti kuitenkin horjuttaa tätä mielikuvaa. Käräjillä jaettiin kesäkuussa syytteet törkeästä ihmiskaupasta ja törkeästä parituksesta kahdelle suomalaiselle ja kuudelle virolaiselle epäillylle.

Virosta johdetuksi epäilty liiga paritti noin viittätoista virolaisnaista Helsingissä ja Etelä-Suomessa viime lokakuun ja helmikuun välillä. Yhtenä parituskanavana käytettiin Sihteeriopiston oppilaslistaa.

Sieltä etsittiin asiakkaita ainakin Maaria-nimellä työskennelleelle kehitysvammaiselle virolaisnaiselle.

Esitutkintata kertomuksen mukaan Maaria pakotettiin ottamaan vastaan 3-15 asiakasta päivässä. Iltaisin "turvamiehet" kävivät hakemassa rahat pois. Maaria ehti työskennellä Suomessa kolme viikkoa. Kun hänen äitinsä teki hänestä katoamisilmoituksen Maaria lähetettiin kotiin.

On vaikea arvioida, montako asiakasta Maarialle löytyi Sihteeriopistosta. Keskustelufoorumilla hänestä on ainakin vaihdettu tietoja, kuten muistakin "oppilaista".

Keskustelu on kirjattu poliisin esitutkintapöytäkirjaan. Onkos kukaan ehtinyt jo käydä? kyseli anonyymi henkilö. Olen ehtinyt, mutta en kuitenkaan suosittele. Vaikuttaa siltä kuin tytöltä olisi muutama piuha hiukan väärin kytketty , nimimerkki Mr Horny vastasi. Keskustelu jatkui rehvakkailla raporteilla Maarian luokse tehdyistä visiiteistä.

Ilotalon pitäminen on Suomessa laitonta. Miten Sihteeriopiston kaltainen verkkobordelli voi olla olemassa?

Ja kuka sitä oikein pyörittää?

Monet muistavat Sihteeriopiston nimen tv:n seksibisneskeskustelusta. Marraskuussa 2002 Ajankohtaisessa kakkosessa esiintyi nimetön ja tunnistamaton Sihteeriopiston puolestapuhuja. Ohjelmassa haastateltiin myös Sihteeriopiston asiakasta, anonyymiä perheenisää. Tuon ohjelman jälkeen Sihteeriopiston nimi on tupsahdellut esiin prostituutiouutisissa.

"Ilmoituksen jättäminen on ilmaista. Ainoastaan puhelinnumeron ilmoittamisesta perimme maksun", kertoi Sihteeriopistoa ylläpitänyt Sami Kivelä HS:lle huhtikuussa 2004.

Tuolloin hallitus kaavaili lainkimuutosta, joka teki prostituution markkinoinnista rangaistavaa. Ideana oli poistaa päiväkahvi-ilmoitukset lehdistä ja internetistä. "Jos laki tulee voimaan, siirrämme vain palvelimen ulkomaille", Kivelä kommentoi huhtikuussa 2004.

Laki tuli voimaan neljä kuukautta myöhemmin, ja Sihteeriopisto piti lupauksensa. Sivuston omistanut turkulainen Amare Line Oy myi Sihteeriopiston liiketoiminnan määrittelemättömälle ulkomaiselle yhtiölle. Lehdistötiedotteessa kerrottiin samalla Amare Linen jatkavan ilmoitusten myymistä sivuille ja pidättävänsä itselleen oikeuden "Sihteeriopisto-brändiin".

Sivusto sulkeutui kahdeksi viikoksi. Kun uusi omistaja avasi sivut uudestaan, Suomen oppilaslistaan ilmestyi päivässä noin sata ilmoitusta.

Verkkobordelli toimi taas.

Internetsivuston kotimaan vaihto käy helposti. Riittää kun siirtää koodirimpsuista koostuvan ohjelman uudella palvelimelle, toiseen maahan.

Nykyään Sihteeriopisto toimii hollantilaiselta serveriltä käsin. Verkon kautta selviää myös, että sihteeriopisto.net on rekisteröity TeleMagic LTD -nimiselle yritykselle. Firman postiosoite on Herndonissa. Siis Yhdysvalloissa, Virginian osavaltiossa. Ilta-Sanomat kertoi viime kuussa, että TeleMagic on Belizeen rekisteröity veroparatiisiyhtiö, jolla on pankkitili Latviassa. Sihteeriopiston keskustelufoorumilla onkin keskustelua Latviasta saaduista puhelinlaskuista, prostituoitujen yhteystietojen tilaamisesta.

Turku, Hollanti, Yhdysvallat, Belize, Latvia. Sihteeriopisto tuntuu olevan murusina ympäri maailmaa. Miten virkavalta pysyy sen perässä?

Valtakunnansyyttäjänviraston neuvotteluhuone näyttää juuri niin kliiniseltä kuin virastoilla on tapana. Himmeästi valaistussa huoneessa ei ole yhtään silmiinpistävää yksityiskohtaa.

Vaaleaan ruutupaitaan sonnustautunut valtionsyyttäjä Mika Illman plärää käsissään lakipapereita. Voiko Illman selittää, miten Suomessa toimivien prostituoitujen palveluja avoimesti mainostava Sihteeriopisto pystyy välttelemään virkavaltaa?

"Kaiken verkossa tapahtuvan rikollisuuden perusongelma on, että Suomen lainsäätäjät voivat säätää vain Suomessa päteviä lakeja. Internet ei tunne rajoja", vastaa Illman.

"Tällaisessa tapauksessa on myös hankala löytää niitä, jotka todella tekevät sivujen sisältöä koskevia päätöksiä", hän sanoo.

Eikä siinä kaikki.

"Internetportaalilla, jonka julkaisija ei työstä sisältöä, ei myös tarvitse olla vastaavaa toimittajaa, joka kantaisi vastuun sivujen sisällöstä kuin sanomalehden päätoimittaja. Sihteeriopisto vaikuttaa tällaiselta portaalilta. Voidaan sanoa, että me vaan laitetaan tällainen foorumi ihmisten käytettäväksi", Illman kertoo.

Pelkkä seksipalveluiden mainostaminen ei myöskään ole riittävä todiste laittomuudesta.

"Rikosvastuu edellyttää, että sen, jonka tietoja on välitetty, voidaan osoittaa todella myyneen seksipalveluja. Käytännössä ilmoituksen lisäksi täytyy siis löytää myös nainen, jota on paritettu", Illman sanoo.

Valtionsyyttäjä toteaa, että parhaillaan käsiteltävästä ihmiskauppajutusta tällainen yhteys näyttäisi löytyvän.

"Sen nojalla oppilaslistan sisällöstä vastaavan ylläpitäjän osuutta paritukseen voitaisiin lähteä selvittämään. Jos toiminta kuitenkin on kokonaan ulkomailla, siihen on vaikea puuttua", Illman kertoo.

Kuulostaa turhauttavalta.

Entä jos suomalaisviranomaiset löytäisivät todisteita Sihteeriopiston Suomessa tekemistä laittomuuksista. Mitä siitä seuraisi?

Vaaleaan ruutupaitaan sonnustautunut keskusrikospoliisin rikosylikomisario Jaakko Sonck nojailee toimistotuolissaan taaksepäin mietteliäänä.

"Jos meillä on tarpeeksi näyttöä rikoksesta, voimme pyytää oikeusapua minkä maan viranomaisilta tahansa. EU-maissa tämä vielä toimii oikein hyvin", kertoo prostituutiorikollisuuteen erikoistunut Sonck.

Väännetään hypoteettinen tapahtumaketju rautalangasta.

Jos suomalainen poliisi epäilee rikosta, se tekee esitutkinnan. Esitutkintapöytäkirja kiikutetaan syyttäjälle. Jos syyte nostetaan, tuomioistuin päättää, onko rikos tapahtunut.

Langettavan päätöksen jälkeen voidaan ottaa yhteys toisen maan viranomaisiin. He voivat esimerkiksi sulkea laittoman internetsivuston.

"Voimme pyörittää loputtomasti poliisiyhteistyötä. On helppoa vaikka vaihtaa henkilöiden taustatietoja. Esimerkiksi epäiltyjen puhelinten kuunteluun kuitenkin vaaditaan tuomioistuimen lupa", Sonck kertoo.

Sihteeriopiston tutkimiseksi tuo lupa tarvittaisiin. Sonck ei innostu oppilaslistan yhteystiedoista johtolankoina.

"Naisten puhelinnumeroilla me ei tehdä yhtään mitään. Ne auttavat selvittämään vain asiakassuhteita, ja siinä on tapahtunut rikos vain, jos palvelun tarjoaja on ihmiskaupan uhri."

Uusi prostituutiolaki on tulossa. Selvittääkö poliisi, ketkä "oppilaista" mahdollisesti ovat ihmiskaupan uhreja?

"Siihen ei ole resursseja. Olisi mieletön työ, jos alkaisimme käydä asiaa läpi tyttö tytöltä."

Mitä hyötyä uudesta laista sitten poliisille on?

"Ei mitään", Sonck vastaa.

Hän kertoo krp:n soitelleen Sihteeriopiston "oppilaita" läpi kaksi vuotta sitten, kun seksipalveluiden mainostaminen kiellettiin. "Ei tullut tuloksia. Ihmiset eivät halunneet puhua koko asiasta", Sonck kertoo.

Mitäköhän Maaria olisi sanonut, jos tuollainen puhelu olisi tullut hänelle asti?

Sihteeriopiston pyörittäjät osaavat selvästi lukea lakia. Amare Line myi oma-aloitteisesti omaisuutensa pois heti kun se alkoi polttaa näppejä ja vielä tiedotti asiasta itse.

Yhtiön osakkaiden tiedot löytyvät yritysrekisteristä. Kolmas puhelu tärppää.

Varapuheenjohtaja Risto Listokorpi, 36, lupaa antaa haastattelun, mutta ei suostu kuvaan.

"Aikanaan erotiikkaliikettä pitäessäni annoin haastattelun paikallislehteen. Sen jälkeen lapselleni lähetettiin uhkaavia kortteja", mies perustelee.

Seuraavana päivänä Listokorven tunnistaa tapaamispaikassa helposti Sihteeriopisto-T-paidasta. Järvenpääläinen kahden lapsen isä kertoo tulleensa mukaan Amare Linen toimintaan neljä vuotta sitten.

"Amaren lisäksi olen osakkaana kolmessa eri yrityksessä: yksi on vaatealalla, toinen elintarvikealalla ja kolmas tekee brändättyjä kondomeita", Listokorpi kertoo.

Listokorpi kertoo Amare Linen työllistävän sivutoimisesti kolme ihmistä.

"Me omistajat olemme tällaisia ihan tavallisia suomalaisia perheenisiä. Itse olen ollut naimisissa 16 vuotta, ja minulla on kaksi murrosikäistä lasta."

Mutta entä Sihteeriopisto. Koska se on avattu, ja mitä Amare Line tekee sivujen hyväksi?

"Amare avasi sivut vuoden 2000 keväällä. Nykyään hoidamme keskustelufoorumin ylläpidon ja myymme sivuille ilmoituksia", Listokorpi sanoo.

Varapuheenjohtajan kasvoille nousee ylpeä hymy, kun hän alkaa mainostaa Sihteeriopiston kävijämääriä.

"Meillä on kuukaudessa 200000 yksittäistä kävijää ja miljoona käyntiä", Listokorpi esittää.

Sihteeriopiston oppilaslista on alun perin Amare Linen tuotantoa. Listokorpi korostaa, että vastuu siitä kuuluu nykyään Tele Magicille. Sitä hän kuvailee Amare Linen "yhteistyöyritykseksi".

"Me olemme pesseet täysin kätemme oppilaslistaan liittyvistä asioista", hän sanoo.

"Näin hypoteettisesti keskusteltuna, jos me havaitaan siellä jotain laitonta, niin totta kai me koetetaan siihen puuttua."

Kuten esimerkiksi tapauksessa, jossa oppilaslistan kautta paritetaan Suomeen huijattua kehitysvammaista naista?

"Olen väärä henkilö kommentoimaan. Se on Tele Magicin asia", Listokorpi sanoo. "Jos meille olisi tullut siitä viranomaisten kautta yhteydenotto, olisimme totta kai auttaneet."

Listokorpi haluaa todistella lainkuuliaisuuttaan.

"Ihmiskauppa me kyllä tuomitaan ihan täysin", Listokorpi sanoo ja esittää oman teoriansa ihmiskaupasta.

Se on hänen mukaansa "elitismirikollisuutta".

"Ihmiskauppaan ei puututa missään muualla kuin aikuisviihdealalla. Hyvätuloiset, jotka palkkaavat filippiiniläisen kotiapulaisen, teettävät sillä 16-tuntisia päiviä ja maksaa minimiliksan, jos sitäkään. Mutta eihän siihen puututa, kun se on elitismirikollisuutta. Ei ihmiset säädä lakeja, jotka ovat niitä itseään vastaan."

Listokorpi vetää henkeä.

Entä Sihteeriopiston oppilaslista? Voiko Listokorpi kertoa, miksi Amare Line aikanaan päätti kehittää sen?

"No sehän on just se, miksi siellä sivuilla käydään. Oppilaslista vetää ihmisiä Sihteeriopistoon, ja sieltä ne löytävät nettikaupan ja muut palvelut", Listokorpi sanoo.

Aikamoinen sisäänheittotuote. Montakohan videokasettia ja T-paitaa Maarian yhteystietoja etsineet ostivat?

Helsingin Sanomat
[email protected]
__________________