Minulle on jäänyt mormoneista se mielikuva,että he kuuluvat vapaakirkkolaisista niihin suvaitsevaisimpiin.He ovat usein ystävällisiä,eivätkä loukkaa toisen uskonnollista vakaumusta,erilaisista näkemyksistä huolimatta,kuten monilla muilla vapailla suunnilla on tapana,mappilaiset eivät koe niin tarpeelliseksi tuomita toisinajattelijoita.Oma usko ja näkemys kuitenkin jokaiselle tärkein,se on ymmärrettävää,kuten myöskin lähetystyö,jota mormonit tekevät.
Toisaalta olen kuullut paljon niitä tapauksia, joissa kirkkoon liittynyt on jättänyt taakseen kaikki entiset ystävänsä,jopa perheensä. Johtuuko tämä yleensä enimmäkseen perheen ja ystävien vastustuksesta,uskoontulon kautta muuttumisesta,vai katsovatko mormonit parhaaksi,ettei kirkkoon kuulumattomien seurassa vietetä liiaksi aikaa?
Mikä on varsinainen suhtautumisenne muihin kirkko-/uskontokuntiin?
Voiko mormonin paras ystäväpiiri koostua useihin eri seurakuntiin kuuluvista?
Olen nyt tutustunut pariin mukavaan mormoninaiseen, olen itse vapaakirkkolainen. Viihdytään toistemme seurassa,ollaan tapailtu nyt noin pari kuukautta..Mietityttää vaan,mistä tiedän,onko tämä sitä aitoa ystävyyttä,vai onko heillä tässä loppujen lopuksi vaan taka-ajatuksena saada minut kirkkonsa jäseneksi..? Haluavat tavata usein, puhuvat kyllä uskonasioistakin,mutta eivät varsinaisesti "tyrkytä" uskoaan. Tuntuu vaan vähän epäilyttävältä,kun joku haluaa hetkessä olla toisen paras ystävä,täällä Suomessa kun on tavallisempaa tutustua silleen pikkuhiljaa... hmm..?
Toisaalta olen kuullut paljon niitä tapauksia, joissa kirkkoon liittynyt on jättänyt taakseen kaikki entiset ystävänsä,jopa perheensä. Johtuuko tämä yleensä enimmäkseen perheen ja ystävien vastustuksesta,uskoontulon kautta muuttumisesta,vai katsovatko mormonit parhaaksi,ettei kirkkoon kuulumattomien seurassa vietetä liiaksi aikaa?
Mikä on varsinainen suhtautumisenne muihin kirkko-/uskontokuntiin?
Voiko mormonin paras ystäväpiiri koostua useihin eri seurakuntiin kuuluvista?
Olen nyt tutustunut pariin mukavaan mormoninaiseen, olen itse vapaakirkkolainen. Viihdytään toistemme seurassa,ollaan tapailtu nyt noin pari kuukautta..Mietityttää vaan,mistä tiedän,onko tämä sitä aitoa ystävyyttä,vai onko heillä tässä loppujen lopuksi vaan taka-ajatuksena saada minut kirkkonsa jäseneksi..? Haluavat tavata usein, puhuvat kyllä uskonasioistakin,mutta eivät varsinaisesti "tyrkytä" uskoaan. Tuntuu vaan vähän epäilyttävältä,kun joku haluaa hetkessä olla toisen paras ystävä,täällä Suomessa kun on tavallisempaa tutustua silleen pikkuhiljaa... hmm..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta se ei estä, ettemmekö toisi esille myös omaamme. Toivomme hyvää keskustelua uskonnosta. Sitä harvemmin löytää. Kiistelyä vältämme. Emme pyri käännyttämään ketään, sillä tiedämme, että käännyttäjä on Pyhä Henki, joka todistaa totuudesta. Etsimme kyllä tilaisuuksia hyviin keskusteluihin. Ne eivät onnistu yleensä muuten kuin sellaisen henkilön kanssa, joka on todellinen ystävämme.
Mormooni kirkkohan on valtavan tehokas ja laaja amerikkalainen rahankeruuorganisaatio, jonka oppi nimenomaan korostaa aktiivista lähetystyötä, mikä tarkoittaneen rehdillä suomenkielellä sanottuna, uusien kymmenysten maksajien metsästystä!
Myös toinen uskontokunta jota valtakristityt pitävät harhaoppina Mormonien lisäksi on Jehovan todistajat.Olen käynyt monia hyviä keskusteluja Jehovan todistajien kanssa ja he ovat myös erittäin mukavia ja ystävällisiä ihmisiä.Sen sijaan Helluntalaiset ja muut sen kaltaiset eivät mielestäni ole pystyneet perustelemaan minulle omia uskon käsityksiä vaan heidän tapansa perustella uskoaan on ollut vain turhanpäisiä hokemia kuten Jeesus pelastaa,kiitos Jeesus.Heillä on aina jokin hurmoshenki päällä.He ovat hyvin levottomia ja jotenkin ahdistuneen oloisia.He eivät juurikaan pysty keskustelemaan asiallisesti.Heillä on tapana sanoa Mormoneja ja Jehovan todistajia harhaoppisiksi.En nyt muista kuka oli se raamatun henkilö joka sanoi kristittyjä vainoaville jotenkin näin "Älkää koskeko näihin miehiin jos Jumala on heidän kanssa niin te ette pysty heille mitään" Myös Helluntalaisten on hyvä pitää tämä esimerkki mielessä.Itse en ole minkään uskonto kunnan jäsen mutta olen jo pitkään tutkinut kristillisyyden alkuperää ja huomannut paljon sellaisia asioita kristillisyydessä mitkä on otettu sinne raamatun ulkopuolelta.Minulle raamattu on hyvä historian kirja.
Olen samaa mieltä noista helluntailaisista,advareista,lestadiolaisista sun muista.....ei niiden kanssa keskustellessa tuu kuin paha mieli eri seurakuntaan kuuluvalla kristityllä.
noihin mietiskelyihisi, että jos olet löytänyt ihmisiä, joiden kanssa viihdyt, niin anna ystävyytenne syventyä. Ei tässä maailmassa kovin monella ole liikaa ystäviä, joten tutustu heihin ja nauti heidän seurastaan.
Toisaalta haluan antaa sinulle myös ajattelemisen aihetta, että mistä tiedät vaikka uudet ystäväsikin miettisivät samoja asioita, että oletko heidän ystävänsä vain tuodaksesi esille omaa uskoasi?
Tuosta pohdinnastasi, että eikö me MAP-kirkon jäsenet voida olla entisten ystävien ja perheen kanssa kirkkoon liittymisen jälkeen, sanoisin, että jokainen tapaus on erilainen. Minulla esimerkiksi yksi perheen jäsen ei voi millään hyväksyä minua enää. Jos satumme samaan paikkaan yhtäaikaa, hän kääntää minulle selkänsä, ettei tarvitse minua tervehtiä. Toinen perheeseeni kuuluva sanoi suoraan, että hänen mielestään kaikki uskonnot pitäisi lailla kieltää. Silti olemme mitä parhaimmat ystävät hänen kanssaan. Eli ei ole aina MAP-kirkon jäsenen päätettävissäkään, kuka suvaitsee ja kuka ei kirkkoon liittymisensä jälkeen hänet.
Kirkossa opetetaan, että kaikki ihmiset ovat saman Jumalan lapsia ja siten sisaria ja veljiä keskenään, joten oikeastaan me olemme yhtä suurta perhettä eri uskonnoista, roduista yms huolimatta. Se antaa laajemman näkökulman ja auttaa suhtautumaan muihin ihmisiin niin kuin omiin perheen jäseniin.