Kysymykseni koskee siis Martti Lutherin uskoontuloa.
Tarina menee muistaakseni seuraavasti. Martti Luther kävelee ulkona ukkosenilmalla ja salama lyö lähelle häntä. Luther säikähtää ja Jumalan pelossa hän menee luostariin saadakseen rauhan tunnolleen. Luostarissa hän ei kuitenkaan saanut rauhaa tunnolleen.
Tähän kohtaan johtolankani loppuvat ja siksi esitänkin kysymyksen sillä toiveella, että joku siihen osaisi vastata. Miten Martti Luther tuli "uskoon" ja sai rauhan tunnolleen?
Tarina menee muistaakseni seuraavasti. Martti Luther kävelee ulkona ukkosenilmalla ja salama lyö lähelle häntä. Luther säikähtää ja Jumalan pelossa hän menee luostariin saadakseen rauhan tunnolleen. Luostarissa hän ei kuitenkaan saanut rauhaa tunnolleen.
Tähän kohtaan johtolankani loppuvat ja siksi esitänkin kysymyksen sillä toiveella, että joku siihen osaisi vastata. Miten Martti Luther tuli "uskoon" ja sai rauhan tunnolleen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen kuullut kertomuksen siitä, miten Luther sai uskon, mutta en tiedä missä se löytyy kirjoitettuna ja yksityiskohdatkin ovat unohtuneet. Mutta yksinkertaisuudessa se muistaakseni meni jotenkin niin, että Luther juoksi ripittäytymässä vähän väliä, koska luuli, että pelastuakseen täytyy olla tunnustanut kaikki syntinsä. Heti kun huomasi tehneensä uuden synnin, piti juosta takaisin ripittäytymään. Joku yksinkertainen munkki sitten huomasi, että Luther oli menossa ihan väärään suuntaan ja lohdutti häntä evankeliumilla kaikkien syntien anteeksiantamuksesta, minkä seurauksena hänessä syttyi elävä usko.
Salamaniskutapaus oli kyllä tärkeä tapahtuma Lutherin tiellä uskoon, mutta siinä taisi oikeastaan tapahtua vasta heräys, eikä siis varsinaisesti uskon saaminen. Eli Luther heräsi tuntemaan oman kuolevaisuutensa ja kadotetun tilansa ja lähti etsimään autuutta sielulleen ja päätyi sinne luostariin, jossa edellä kerrottu tapahtuma sitten aikanaan tapahtui.
Luther rukoili, että, jos salama ei iske häneen, niin hän antaa elämänsä Jumalalle. Näin mä muistan rippikoulusta, mutta siitä on jo aikaa...
Jotain sellaista minäkin muistelen. Ja lisäksi Luther muistaakseni pyysi pyhän Annan esirukousta, vai olikohan se joku muu pyhä? Mutta joka tapauksessa Luther lupasi ja seurasi lupaustaan menemällä luostariin.
Lutherin kärsineen vakavasta mielenterveyshäiriöstä. Onpa luterilaisuus hullun perustama uskonto siinä missä sen alalahko lestadiolaisuuskin.
On uskomatonta, että jotkut ajattelevat vanhoillislestadiolaisuuden olevan jonkun esim. Lars Leevi Lestadiuksen keksimä uskonto. Ei, vaan tämä uskonto on kulkeutunut tuhansien vuosien aikana ja me uskomme niinkuin Raamatun ajankin ihmiset. Ei synninpäästö ole kenenkään tavallisen ihmisen keksimä vaan Jeesus on sanonut, että saarnatkaa syntien anteeksiantamusta minun nimessäni. Kenelle te synnit anteeksi annatte maan päällä, heille ne ovat anteeksi annetut taivaissa. Mutta keneltä te ne pidätätte, niiltä ne on pidätetty myös taivaissa.(Jeesus puhui opetuslapsilleen muistaakseni helluntaina, en muista raamatunkohtaa)
Jeesus sanoi kyseiset sanat pääsiäispäiväiltana lukittujen ovien takana kun hän antoi lupauksen helluntaina saatavasta Pyhästä Hengestä (helluntainahan Jeesus oli jo taivaassa).
el kirahwin mainitsema tapaus löytyy mm. Frederich Hammerich'in teoksesta "Kristillisen kirkon historia"
"Valaisevan ja kaiken muuttavan kokemuksen Lutherin kerrotaan saaneen roomalaiskirjettä lukiessaan: Ihminen on vanhurskas yksin Jumalan armosta, ei hyvien tekojensa kautta (Room. 1:17):Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu:"Uskosta vanhurskas saa elää."
ote sivulta: http://www.luther.de/fi/leben/moench.html
--------
"Tutkiessaan Roomalaiskirjettä ja sanan "vanhurskaus" kreikankielisiä merkityksiä Luther löysi pelastuksen. Hänelle selvisi, että sana "vanhurskas" tarkoittaa Jumalasta puhuttaessa oikeudenmukaista, mutta ihmisestä puhuttaessa Jumalalle kelpaavaa. Tämän seurauksena Lutherille valkeni, että Jumala vanhurskauttaa ihmisen, eli lukee ihmisen Jumalalle kelpaavaksi, yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. "Sola fide, sola gratia, solus Christus."
Ote sivulta: http://koti.mbnet.fi/~apologi/Artikkelit/luther.htm
'Raamattua tutkiessaan Luther teki löydön, joka mullisti hänen elämänsä - ja puolet Eurooppaa.
"Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen: Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. Silloin aloin käsittää Jumalan vanhurskaudeksi sen, minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää, nimittäin uskosta, ja että tämän kohdan ajatus siis on, että evankeliumi paljastaa Jumalan vanhurskauden, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: Uskosta vanhurskas saa elää. Silloin tunsin itseni kuin uudelleen syntyneeksi. Oli kuin olisin saanut käydä avoimista ovista suoraan paratiisiin."
Näin Martti Luther kuvasi elämänsä tärkeintä käännettä. Hänelle selvisi, mitä vanhurskauttaminen tarkoittaa. Hän oli aiemmin ajatellut, että sillä kuvattiin Jumalan pyhyyttä ja sitä, mitä Jumala vaati ihmisiltä. Ihmisen olisi pitänyt rakastaa Jumalaa ja elää oikein suhteessa lähimmäisiin. Paavalin Roomalaiskirjettä tutkiessaan hänelle selvisi, että Jumala ei vain vaadi meiltä vanhurskautta vaan myös lahjoittaa sen meille. Jeesus on kuolemallaan ansainnut meille vanhurskauden, joka yksin kelpaa ja riittää pyhän Jumalan edessä. Me saamme sen lahjaksi uskon kautta. Kun tämä selvisi Lutherille, hän koki olevansa kuin uudelleen syntynyt. Jumalan armon avautuminen merkitsi paratiisin ovien aukenemista."
Ote sivulta: http://www.sley.fi/mater/kelpaa.html
Niin, Luther oli uskovainen mies. hän tuli uskoon tekemällä parannuksen. Toinen uskovainen munkki saarnasi hänelle henkilökohtaisesti synninpäästön. Munkin nimikin tiedetään. Että silleen tuli Martti uskoon. Hän uskoi aivan samalla tavalla kuin tämän päivän vanh. lest. Että kyllä samaa uskoa löytyy vielläkin...
Luther tuli uskoon lukemalla Raamatusta Jumalan Sanaa.
Lisäksi: Mitäs jos se munkki olikin sen aikainen körtti, rukoilevainen, evankelinen, viidesläinen tai jopa roomalais-katolinen?
Tottakai se munkki oli roomalais-katolinen, eihän muita kristillisiä liikkeitä siihen aikaan siellä päin edes ollut.
Hih, nimim. "uskovainen" juuri tuossa väitti, että kyseinen munkki olisi ollut lestadiolainen. Kysymykseni oli siis retorinen ;)
Hänhän sanoi, että "uskoi samanlailla kuin tämänpäivän vanhoillislestadiolainen". EI sanonut, että munkki oli lestadiolainen. Etkö tosiaan näe eroa tuossa?! Siinä on paljo pointtia siihen, miten ne usko elävän uskon siirtyneen Israelista pohjoiseen. Ei ole ollut lestadiolaisia aina, elävää uskoa kylläkin.
no jep jep, hyvä ei-lestd., tottakai hänen
pointtinsa ymmärsin, samalla tavalla
lainausmerkeissä heitin, että mitäs jos kyseinen
munkki oli esim. sen ajan "körtti", siis uskoi
silloin kuin körtit nykyään jne. jne.
Mitähän tällä samalla tavalla uskomisella muuten mahdetaan vanhoillislestadiolaisuudessa oikein tarkoittaa? Minulle kyseinen ilmaus tuo mieleen, että ajatellaan samalla tavalla opillisista asioista. Vai tarkoitetaanko siinä, että usko on sama? Jos tarkoitetaan, niin ehkä siinä tapauksissa olisi hyvä sitten sanoa, että "munkilla oli sama usko", ettei ajatus menisi opillisiin asioihin.
Itse uskon tästä munkista, että hänellä kyllä oli sama usko kuin itselläni, siis Jumalan antama elävä usko syntien anteeksiantamukseen. Mutta pidän erittäin todennäköisenä, että emme olisi kaikista opillisista asioista yksimielisiä, jos niitä voisi vertailla. Tosin tämän munkin opillisista käsityksistä ei liene säilynyt mitään dokumentaatioita.