Taivaaseen astumisensa jälkeen Pelastajamme aloitti työnsä Ylimmäisenä pappinamme. Paavali kirjoittaa: "Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme"(Hepr.9:24).
Tuhannen kahdeksansadan vuoden ajan tämä ylimmäispapillinen työ jatkui pyhäkön ensimmäisessä osassa. Kristuksen veri, joka vuodatettiin katuvien syntisten tähden, varmisti heille Isän anteeksiannon ja hyväksynnän. Heidän syntinsä jäivät kuitenkin vielä taivaan kirjoihin. Vertauskuvalliseen pyhäkköpalvelukseen kuului vuoden lopussa sovitus. Samoin nytkin, ennen kuin Kristuksen lunastustyö ihmisen hyväksi on täydellinen, on suoritettava sovitus synnin poistamiseksi pyhäköstä. Tämä palvelus alkoi 2300 päivän kuluttua loppuun (vuonna 1844). Silloin meidän Ylimmäinen pappimme astui kaikkeinpyhimpään suorittaakseen valtavan työnsä viimeisen osan - pyhäkön puhdistamisen.
Kristuksen siirtyminen Ylimmäisenä pappinamme kaikkein pyhimpään, jotta hän voisi puhdistaa pyhäkön (Dan.8:14), Ihmisen Pojan tulo Vanhaikäisen tykö (Dan.7:13) ja Malakian kuvaama Herran tulemus kertovat samasta tapahtumasta kuten myös Yljän tulo häihin, Kristuksen itsensä kertoma vertaus Matteuksen evankeliumin 25. luvussa.
Pyhäkön puhdistamiseen liittyy tutkiminen ja tuomitseminen. Tämän täytyy tapahtua, ennen kuin Kristus tulee lunastamaan kansaansa omakseen, sillä kun hän tulee, hän tuo mukanaan palkan jokaiselle tämän tekemän työn mukaan.
Lopullisen tilinteon päivänä arvo, asema tai rikkaudet eivät vaikuta hiuskarvankaan vertaa ihmisen kohtaloon, Kaikkinäkevä Jumala tuomitsee ihmiset sen perusteella, ovatko he puhtaita, jaloja, ja rakastavatko he Kristusta.
Dan.7:13 -- Tässä kuvattu Kristuksen tulemus ei ole hänen toinen tulemuksensa maan päälle. Hän tulee Vanhaikäisen luo ottamaan vastaan kunnian, vallan ja valtakunnan, jotka hänelle annetaan, kun hänen tehtävänsä välittäjänä päättyy. Tämä ennustettiin tapahtuvan 2300 vuoden jakson kuluttua Jerusalemin jälleenrakennusmääräyksestä (457eKr) ja se tuo meidät vuoteen 1844. Taivaan enkelien saattamana meidän Ylimmäinen pappimme saapuu pyhistä pyhimpään ja astuu Jumalan eteen suorittamaan tutkivaa tuomiota ja sovittamaan kaikki, joilla on siihen oikeus.
Kristuksen suuri työ ihmisten opastamiseksi jatkuu kaikkeinpyhimmässä. Jumalan enkelit ovat yhteydessä ihmisten kanssa. Kristus toimittaa pyhäkköpalvelusta. Me emme seuraa häntä pyhäkköön, niin kuin meidän tulisi. Kristus ja enkelit tekevät työtä ihmislasten sydämessä. Taivaan ja maan seurakunta käyvät yhdessä hyvää kamppailua maan päällä. Sielun tulee puhdistua täällä maan päällä samalla tavalla Kristuksen suorittaman taivaallisen pyhäkön puhdistamisen kanssa.
Jumalan kansan tulee nyt kiinnittää katseensa taivaalliseen pyhäkköön, jossa Ylimmäinen pappimme toimii kansansa välittäjänä.
Tuhannen kahdeksansadan vuoden ajan tämä ylimmäispapillinen työ jatkui pyhäkön ensimmäisessä osassa. Kristuksen veri, joka vuodatettiin katuvien syntisten tähden, varmisti heille Isän anteeksiannon ja hyväksynnän. Heidän syntinsä jäivät kuitenkin vielä taivaan kirjoihin. Vertauskuvalliseen pyhäkköpalvelukseen kuului vuoden lopussa sovitus. Samoin nytkin, ennen kuin Kristuksen lunastustyö ihmisen hyväksi on täydellinen, on suoritettava sovitus synnin poistamiseksi pyhäköstä. Tämä palvelus alkoi 2300 päivän kuluttua loppuun (vuonna 1844). Silloin meidän Ylimmäinen pappimme astui kaikkeinpyhimpään suorittaakseen valtavan työnsä viimeisen osan - pyhäkön puhdistamisen.
Kristuksen siirtyminen Ylimmäisenä pappinamme kaikkein pyhimpään, jotta hän voisi puhdistaa pyhäkön (Dan.8:14), Ihmisen Pojan tulo Vanhaikäisen tykö (Dan.7:13) ja Malakian kuvaama Herran tulemus kertovat samasta tapahtumasta kuten myös Yljän tulo häihin, Kristuksen itsensä kertoma vertaus Matteuksen evankeliumin 25. luvussa.
Pyhäkön puhdistamiseen liittyy tutkiminen ja tuomitseminen. Tämän täytyy tapahtua, ennen kuin Kristus tulee lunastamaan kansaansa omakseen, sillä kun hän tulee, hän tuo mukanaan palkan jokaiselle tämän tekemän työn mukaan.
Lopullisen tilinteon päivänä arvo, asema tai rikkaudet eivät vaikuta hiuskarvankaan vertaa ihmisen kohtaloon, Kaikkinäkevä Jumala tuomitsee ihmiset sen perusteella, ovatko he puhtaita, jaloja, ja rakastavatko he Kristusta.
Dan.7:13 -- Tässä kuvattu Kristuksen tulemus ei ole hänen toinen tulemuksensa maan päälle. Hän tulee Vanhaikäisen luo ottamaan vastaan kunnian, vallan ja valtakunnan, jotka hänelle annetaan, kun hänen tehtävänsä välittäjänä päättyy. Tämä ennustettiin tapahtuvan 2300 vuoden jakson kuluttua Jerusalemin jälleenrakennusmääräyksestä (457eKr) ja se tuo meidät vuoteen 1844. Taivaan enkelien saattamana meidän Ylimmäinen pappimme saapuu pyhistä pyhimpään ja astuu Jumalan eteen suorittamaan tutkivaa tuomiota ja sovittamaan kaikki, joilla on siihen oikeus.
Kristuksen suuri työ ihmisten opastamiseksi jatkuu kaikkeinpyhimmässä. Jumalan enkelit ovat yhteydessä ihmisten kanssa. Kristus toimittaa pyhäkköpalvelusta. Me emme seuraa häntä pyhäkköön, niin kuin meidän tulisi. Kristus ja enkelit tekevät työtä ihmislasten sydämessä. Taivaan ja maan seurakunta käyvät yhdessä hyvää kamppailua maan päällä. Sielun tulee puhdistua täällä maan päällä samalla tavalla Kristuksen suorittaman taivaallisen pyhäkön puhdistamisen kanssa.
Jumalan kansan tulee nyt kiinnittää katseensa taivaalliseen pyhäkköön, jossa Ylimmäinen pappimme toimii kansansa välittäjänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Silloin kun sain syntini anteeksi,ne poistettiin täydellisesti,niitä ei yksinkertaisesti ole enää olemassakaan,edes Jumalan muistissa.Kenet Jumala on armahtanut,se on täydellisesti ja lopullisesti ARMAHDETTU!Näin minä ainakin asian koen,olenko väärässä?
Uskoontuloon liittyy oleellisesti se että hyväksyy Jumalan tuomion myös omalle kohdalleen.
Se tuomio kuuluu näin "se sielu joka syntiä tekee, sen on kuoltava"(Hes18:4,19).
Edelleen koko uskossa olo aika on jatkuvaa parannuksessa elämistä ja parannuksen tekemistä joka tulee kun me luemme Jumalan sanaa. Jumalan sana herkistää omantuntomme tunnistamaan syntimme ja rikkomuksemme Jumalaa ja toisiamme kohtaan, ja se jolla on nöyrä asenne Jumalan sanan edessä taipuu parannukseen, eli haluaa tulla Jumalan tuomittavaksi, ja sen kautta sitten armahdettavaksi, tätä on siis katumus ja anteeksianto.
Milloin syntimme heitetään meren syvyyteen ja siirretään niin kauas kuin itä on lännestä, eikä niitä enää muisteta?
Silloin kun olemme Kristuksessa. Ainoastaan kun olemme Kristuksessa. Kun otamme Hänet vastaan ja elämme ja olemme Hänessä, ja viimein kun kuolemme Hänessä, silloin ei syntejämme muisteta, vaan meidät tuomitaan tekojemme mukaan, tässä tapauksessa Kristuksen pyhien, hyvien ja vanhurskaiden tekojen mukaan, Hänen ansioidensa mukaan, ja se merkitsee vapautusta ja ikuista elämää.
Mutta tuomio, joka alkaa Jumalan huoneesta, koskee kuitenkin kaikkia Jumalan huoneessa olevia. Se tutkii kaikki uskovat, ovatko he Kristuksessa vaiko eivät. Sillä ihmiselle on mahdollista suullaan tunnustaa Herraa, mutta sydämessään ja salassa pettää Häntä.
Paavali sanookin, tutkikaa onko Kristus teissä...
2Kor 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Olenko minä uskossa? Mistä minä sen tiedän?
Siitä että minä haluan ja toivon olevani kuin Kristus. Miten Hän rakasti ihmisiä, siten minäkin haluaisin. Ja kun en siihen pysty ja olen mitä olen minä elän katumuksessa ja parannuksessa eläen Jumalan armosta armon päälle.
Tätä yhtä minä toivon, että minä muuttuisin, enkä tekisi enää syntiä Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, että olisin kuin Kristus on, hyvä ja rakastava veli ja ystävä.
Johannes, rakkauden apostoli, sanoo...
1Joh 3:2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
1Joh 3:3 Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.
Laitamme siis tällaisen toivon Kristukseen, sillä se on se toivo joka on jokaisella katuvalla uskoon tulevalla ensihetkestään alkaen, halu tehdä parannusta, halu ja toivo olla jotain muuta kuin mitä me luontojaan olemme. Halu ja toivo että Kristus elää meissä ja Hänen elämänsä voittaa meidän kuolemamme.