Katsoin MikroRabista tuomiota ja pani miettelijääksi.
1 Piet 4:17. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia?
Tuomio alkaa meistä, sinusta ja minusta Jumalan huoneesta, viitteena nousee mieleeni viimeinenkin tuomio ajatukseen vuohet ja lampaat, tuomion peruste suhtautuminen lähimmäiseen, siitä tuomittiin, myös sanat jotka olen lausunut (turhat sanat).
Myös ajatus, veljes viha = murhaaja.
vaihtoehto totutuuko minussa Kristusnäköinen rakkaus lähimmäiseen, koska se vain on tae uskonvaelluksessa perillepääsyyn. ts. ehdollinen vaellus. (synti eroittaa, olkoon kuka vain).
Raamattuhan kehottaa anteeksiannon tielle jos olemme rikkoneet, tulkoon vasta sitten minun eteeni.
ja anna meille anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Tuosta ylläolevasta avautui alaviitteet, ja kun ne ajatuksella miettii, ei aivan voi hylätäkään tai sulkea silmiään asiasta.
Jes 10:12. Mutta tietäkää: kun minä, Herra, olen saattanut päätökseen kaikki työni Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assyrian kuninkaan tilille hänen pöyhkeän sydämensä turhamaisuudesta ja hänen katseensa ylpeästä välkkeestä.
>
Tässä on hieman jatkoakin, mutten liitä tähän lukekaapa.
sitten Jeremia 25:
29. Kun minä annan tuhon ensin kohdata sitä kaupunkia, jonka olen ottanut omakseni, niin luuletteko, että te muut jäisitte rankaisematta? Ette jää! Minä lähetän miekan kaikkien ihmisten kimppuun maan päällä, sanoo Herra Sebaot.'
lukekaapa tätäkin hieman pidemmälle.
Hes. 9 kirjoittaa.
Minä lankesin kasvoilleni ja huusin: "Voi, Herra! Aiotko tuhota kaikki, jotka Israelista vielä ovat jäljellä, kun vihassasi näin lyöt Jerusalemia?" 9. Hän vastasi: "Israelin ja Juudan synti on suuri, hyvin suuri. Maa on veren tahraama, ja Jerusalemissa poljetaan oikeutta. He sanovat: 'Herra on hylännyt maamme, ei Herra meistä välitä.' 10. Niinpä en minäkään sääli enkä säästä. Minä rankaisen heitä heidän tekojensa mukaan." 11. Silloin saapui pellavapukuinen mies, se, jolla oli kirjoitusvälineet vyössään, ja hän ilmoitti: "Olen tehnyt sen minkä käskit."
Jumalan tuomio lähti kulkemaan kansansa keskuudesta, ja kohtaa vääryyttä, omanmielen mukainen ajatus ei pelasta.
Pitäisikö meidän pysähtyä tänäänkin näiden ajatusten eteen.
Aivan vilpittömiä mielipiteitä. Avasin tämän aivan äsken ja edellinen aihe laittoi haulla avaamaan tuon rabin. Koen uskovanakin kohtikäyvää kirjoitusta, tosin tietäen sen, että aina kuljetaan vajaamittaisena, mutta onko se hyväksyttyä tietoista kulkemista.
Lauluntekijäkin kirjoittaa, Kerran lähti mies, alas kulkemaan Jerusalemista Jerikoon päin,
kohtasi ryövärit, ja kuinka moni hänen ohitsensa sitten kulki.
Ei se, että on jotakin juutalainen, kreikkalainen, suomalainen, kirkollinen, tahi karkollinen merkitse mitään jos elämä tuoksuu muulle.
No lähden tästä jatkamaan maalauspukille töitäni, ja katson illalla tulleita viestejänne.
1 Piet 4:17. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia?
Tuomio alkaa meistä, sinusta ja minusta Jumalan huoneesta, viitteena nousee mieleeni viimeinenkin tuomio ajatukseen vuohet ja lampaat, tuomion peruste suhtautuminen lähimmäiseen, siitä tuomittiin, myös sanat jotka olen lausunut (turhat sanat).
Myös ajatus, veljes viha = murhaaja.
vaihtoehto totutuuko minussa Kristusnäköinen rakkaus lähimmäiseen, koska se vain on tae uskonvaelluksessa perillepääsyyn. ts. ehdollinen vaellus. (synti eroittaa, olkoon kuka vain).
Raamattuhan kehottaa anteeksiannon tielle jos olemme rikkoneet, tulkoon vasta sitten minun eteeni.
ja anna meille anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Tuosta ylläolevasta avautui alaviitteet, ja kun ne ajatuksella miettii, ei aivan voi hylätäkään tai sulkea silmiään asiasta.
Jes 10:12. Mutta tietäkää: kun minä, Herra, olen saattanut päätökseen kaikki työni Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assyrian kuninkaan tilille hänen pöyhkeän sydämensä turhamaisuudesta ja hänen katseensa ylpeästä välkkeestä.
>
Tässä on hieman jatkoakin, mutten liitä tähän lukekaapa.
sitten Jeremia 25:
29. Kun minä annan tuhon ensin kohdata sitä kaupunkia, jonka olen ottanut omakseni, niin luuletteko, että te muut jäisitte rankaisematta? Ette jää! Minä lähetän miekan kaikkien ihmisten kimppuun maan päällä, sanoo Herra Sebaot.'
lukekaapa tätäkin hieman pidemmälle.
Hes. 9 kirjoittaa.
Minä lankesin kasvoilleni ja huusin: "Voi, Herra! Aiotko tuhota kaikki, jotka Israelista vielä ovat jäljellä, kun vihassasi näin lyöt Jerusalemia?" 9. Hän vastasi: "Israelin ja Juudan synti on suuri, hyvin suuri. Maa on veren tahraama, ja Jerusalemissa poljetaan oikeutta. He sanovat: 'Herra on hylännyt maamme, ei Herra meistä välitä.' 10. Niinpä en minäkään sääli enkä säästä. Minä rankaisen heitä heidän tekojensa mukaan." 11. Silloin saapui pellavapukuinen mies, se, jolla oli kirjoitusvälineet vyössään, ja hän ilmoitti: "Olen tehnyt sen minkä käskit."
Jumalan tuomio lähti kulkemaan kansansa keskuudesta, ja kohtaa vääryyttä, omanmielen mukainen ajatus ei pelasta.
Pitäisikö meidän pysähtyä tänäänkin näiden ajatusten eteen.
Aivan vilpittömiä mielipiteitä. Avasin tämän aivan äsken ja edellinen aihe laittoi haulla avaamaan tuon rabin. Koen uskovanakin kohtikäyvää kirjoitusta, tosin tietäen sen, että aina kuljetaan vajaamittaisena, mutta onko se hyväksyttyä tietoista kulkemista.
Lauluntekijäkin kirjoittaa, Kerran lähti mies, alas kulkemaan Jerusalemista Jerikoon päin,
kohtasi ryövärit, ja kuinka moni hänen ohitsensa sitten kulki.
Ei se, että on jotakin juutalainen, kreikkalainen, suomalainen, kirkollinen, tahi karkollinen merkitse mitään jos elämä tuoksuu muulle.
No lähden tästä jatkamaan maalauspukille töitäni, ja katson illalla tulleita viestejänne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.