Olen ajatellut, että eikö se ovelta ovelle kiertäminen ole vähän ajan hukkaa kun niin harvaa nämä uskonasiat oikeasti kiinnostavat? Jos evankeliointi suoritettaisiin ns. puhelinmarkkinointina, olen varma, että useammalle saataisiin levitettyä sitä väkevää sanaa ja istutettua uskon siemen. Eikä kotoa tarvitsisi mennä mihinkään. Soittelisi vaan pari tuntia ihmisille ja herättäisi keskustelua.
Toinen hyvä vaihtoehto olisi julkiset puheet paikoissa, mihin kokoontuu paljon ihmisiä. Esimerkiksi kaupunkien kävelykadut. Megafoni ja hyvin valmisteltu puhe saavuttaisi huomattavasti suuremman kuulijakunnan kuin kiertämällä ihmisten koteja ovelta ovelle. Mitä olette mieltä?
Toinen hyvä vaihtoehto olisi julkiset puheet paikoissa, mihin kokoontuu paljon ihmisiä. Esimerkiksi kaupunkien kävelykadut. Megafoni ja hyvin valmisteltu puhe saavuttaisi huomattavasti suuremman kuulijakunnan kuin kiertämällä ihmisten koteja ovelta ovelle. Mitä olette mieltä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuohon puhelinsaarnaamiseen kannustetaankin aina välillä vissiin. Julkisia puheita ei ainakaan Suomessa harrasteta.
Puhelinsaarnaamisessa on se huono puoli, että se maksaa ja toisaalta lähes kaikki vastaavat kun kännykkä kulkee mukana. Tulee hankalaksi "tehdä tunteja" jos ei saa välillä kävellä tyhjillä ovilla tms.
Vanhaa kaappiruokaa.
Megafonia käytettiin aikoinaan viime vuosituhannen viimeisen vuosisadan puolivälin aikoihin. Puhelinta on käytetty pitkään ja on havaittu hyvin hyödylliseksi sellaisissa paikoissa missä ei ole mahdollista tavoittaa ihmisiä kotiovilta. Tehokkain tapa on kuitenkin yrittää tavoittaa ihmiset henkilökohtaisesti. Ensimmäisellä vuosisadalla hankitun kokemuksen seurauksena ja kuninkaan käskyn mukaisesti!
Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen - kun tarkastellaan asiaa jt-ilmiönä on se, että jt-ovityö ei ole evankelioimista vaan Vartiotornilahkon mainostamista.
Toiseksi, jt-ovityö on yksi mielenhallintakeino jolla jäseniin iskostetaan me-henkeä. Ajatelkaapa sitä kuinka jehnulaisuutta pohtiva ehtojeppu (jehofiili) voi tuntea itsensä kuuluvan joukkoon kun hän tekee sitä samaa jt-mainostamista kuin muutkin, ja kuinka hän ajattelee ovella välinpitämättömyyttä kohdatessaan sen olevan merkkinä oikeassa olemisesta kun häntä on siihen etukäteen 'valmistettu'.
Kolmanneksi, tuota typerää mainostamista vahditaan epäraamatullisella pakkoraportoinnilla, jonka ansiosta kyylävanhimmat näkevät jos ote alkaa lipsumaan. Jehoville muuten ei riitä se, että tuota mainostyötä tekee, vaan "sitä pitää tehdä oikeiden henkilöiden kanssa". Näin sanoi eräs beetteliläinen vanhin J.L. Hiekkaharjun seurakunnassa 90-luvun alussa.
-Corrector-
"kylähullut" hipaisee aika läheltä toisiaan.
Vartiotornilahko a la "kylähullut".