Kirjoitan tästä aiheesta täällä siksi, että katson sen saavan täällä eniten huomiota joka on tarkoituskin sillä haluan asettaa kysymyksiä.
Olen kirkosta eronnut ihminen mutta en suinkaan Jumalata eronnut. Olen laittanut merkille kuinka uskonnonvastaisuus on noussut maassamme tasaisesti vuosi vuodelta ja erityisesti kristinuskon vastaisuus. Kristilliseen Jumalaan uskovana ihmisenä tämä ei ole minulle yllätys, ei omaa uskoani heikentävä vaan itse asiassa vahva todistus uskolleni.
Olen huomannut kuinka erityisesti uskontoa halveksivat suorastaan vihaavat ihmiset tuohtuvat siitä jos uskonto näkyy kuuluu tai vaikuttaa jollakin tavalla tai tasolla yhteiskunnassamme ja tämä näyttää ärsyttävän heitä. Samalla kuitenkin nämä samat henkilöt puhuvat erilaisten vapauksien ja oikeuksien puolesta mutta ne ei ilmeisesti koske uskontoja lainkaan. Tai kylläkin kenties uskontoja mutta ei ehkäpä kristinuskoa? Ajatukset ja niiden teot ovat siis täysin ristiriitaisia keskenään. Onhan jo nyt kovasti tietyt ihmiset jotka katsovat, että heidän ajatusmaailmaa loukkaa se ja se asia jos siinä vaan on tavalla tai toisella mukana uskonnollisuus. Tältä pohjalta luulisi jo Suomen tai kansainvälisen punaisen ristinkin loukaavan, sillä onhan sen tunnksena uskonnollinen symboli, risti joka viittaa toimintaan kristinuskon alueella ja puolikuu joka viittaa vastaavasti islmamilaiseen toimintakenttään.
Mutta kovasti kepaa ihmisille mm. uskonnolliset vapaapäivät jotka ovat myös palkallisia. Ei löydy yhtäkään uskonnon ryttääjää vaatimaan, että joulun vapaapäivät pitäisi poistaa koska niihin sisältyy juutalais-kristillistä mytologiaa! Samaa linjaa voisi soveltaa niin uudenvuoden pyhiin kuin pääsiäisen vapaapäiviin. Palkallisen Juhannuksen menettämien voisi olla kova pala suomalaisille sillä liittyyhän juhannukseen ei-kristillisyyden lisäksi kristillisyyttä. Ts. uskonnottomatkin ihmiset saavat uskonnon myötävaikutuksella itselleen palkallisia vapaapäiviä. Ja jos oikein "pirulliseksi" heittäytyy niin voidaan ajatella, että uskonnollistaustaista vapaapäivää nauttiessa tulee harjoittaneeksi ky uskontoa. Se on siis uskonnon harjoittamista. Tämä vertailu muuten kestää täysin jos käytämme vastavertailuna sitä, kuinka koulujen elämänkatsomustiedon opettajien mielestä uskonnon opetus on sama kuin uskonnon harjoittaminen. Siis läsnäolo-osallistuminen jo riittää uskoi tai ei, osallistuu itse opetukseen tai ei. Näin ateistinen ihminenkin joka ottaa vastaa uskonnolistaustaisen vapaapäivän osallistuu ky uskonnon harjoittamiseen.
Tulisiko nämä vapaapäivät poistaa tai muutta kentien vaapaehtoisiksi ja palkattomiksi? Näin ateistinen ihmiminenkin voisi uskonnollisen vapaapäivän asemasta käydä töissä samoin kuin uskonnollinen ihminen voisi pitää vapaapäivänsä mutta palkatta. Olisi siis vapaus valita.
Tulisiko uskonnolliset vapaapäivät kenties korvata uusilla nimikkeillä? Vai olisiko ne vain nimettömiä palkallisia vapaapäiviä? Tähän eivät varmaankaan työnantajatahot ole samaa mieltä, sillä vapaiden asiaperusteet näin puuttuisivat.
Haluan tällä kirjoituksella vain osoittaa tietynlaisen tekopyhyyden ja kaksinaismoraalin joka ei tässä tapauksessa tule parjatun uskonnollisuuden suunnasta vaan sen vastaisesta suunnasta pikemminkin.
Lopuksi eräs esimerkki naurettavuudesta ja erittäin pahasta suvaitsemattomuudesta (jos kopioisin 'maailmaa' kyse olisi rasismista!): Erään tehtaan työntekijä kieltäytyi tekemästä samaa työtä samassa työpisteessä uuden työtoverinsa kanssa sillä perusteella, että tämä kuului tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaa ja katsoi, että se olisi häntä ja hänen arvomaailmaansa loukaavaa vaatia tehdä tämän kanssa yhdessä työtä. Hän myös "pelkäsi" uskonnon pakkosyöttöä ja käännytysyrityksiä. Suvaitsemattoman työtoverin nostettua tälläisen metelin tämä uskovainen työn tekijä antoi peräti kirjallisen vakuutuksen siitä, että hän ei millään tavalla tuo julki uskonnollisuuttaan työmaallaan ettei se provosoi ketään. Onko tämä nykyaikaa, demokratiaa, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa? Vosiko kenties vasemmistoliittolainen perustellusti kieltäytyä tekemästä työtä keskustalaisen kanssa, suomalaisen ulkomaalaisen kanssa, vaalea mustan kanssa? Täytyiskö kenties poliittinen toiminta tai sen "agitointi" kieltää suomalaisilla työpaikoilla koska sehän saattaa (tai loukkaakin) ei-poliittisia ihmisä mm. vaatimalla häntä liittymään ammattiliittoon ts. siis harjoittamaan politiikaa? Asia ei millään ole eri vaan täsmälleen ihan sama!
MAAMME ON TODELLAKIN SUVAITSEVAISUUDEN JA TASA-ARVON MALLILAPSI!
(en tarkoituksenmukaisesti paljastanut sitä mihin uskonnolliseen ryhmään kirjoituksessani mainittu henkilö kuuluu koska en halua, että heihin alkaa kohdistumaan kenties vainoamista kirjoitukseni johdosta. Samoin perustein en tuonnut esille omasta uskonnollisuudesta muuta kuin sen, että olen kristitty ja yhdestä maamme valatkirkosta eronnut)
Olen kirkosta eronnut ihminen mutta en suinkaan Jumalata eronnut. Olen laittanut merkille kuinka uskonnonvastaisuus on noussut maassamme tasaisesti vuosi vuodelta ja erityisesti kristinuskon vastaisuus. Kristilliseen Jumalaan uskovana ihmisenä tämä ei ole minulle yllätys, ei omaa uskoani heikentävä vaan itse asiassa vahva todistus uskolleni.
Olen huomannut kuinka erityisesti uskontoa halveksivat suorastaan vihaavat ihmiset tuohtuvat siitä jos uskonto näkyy kuuluu tai vaikuttaa jollakin tavalla tai tasolla yhteiskunnassamme ja tämä näyttää ärsyttävän heitä. Samalla kuitenkin nämä samat henkilöt puhuvat erilaisten vapauksien ja oikeuksien puolesta mutta ne ei ilmeisesti koske uskontoja lainkaan. Tai kylläkin kenties uskontoja mutta ei ehkäpä kristinuskoa? Ajatukset ja niiden teot ovat siis täysin ristiriitaisia keskenään. Onhan jo nyt kovasti tietyt ihmiset jotka katsovat, että heidän ajatusmaailmaa loukkaa se ja se asia jos siinä vaan on tavalla tai toisella mukana uskonnollisuus. Tältä pohjalta luulisi jo Suomen tai kansainvälisen punaisen ristinkin loukaavan, sillä onhan sen tunnksena uskonnollinen symboli, risti joka viittaa toimintaan kristinuskon alueella ja puolikuu joka viittaa vastaavasti islmamilaiseen toimintakenttään.
Mutta kovasti kepaa ihmisille mm. uskonnolliset vapaapäivät jotka ovat myös palkallisia. Ei löydy yhtäkään uskonnon ryttääjää vaatimaan, että joulun vapaapäivät pitäisi poistaa koska niihin sisältyy juutalais-kristillistä mytologiaa! Samaa linjaa voisi soveltaa niin uudenvuoden pyhiin kuin pääsiäisen vapaapäiviin. Palkallisen Juhannuksen menettämien voisi olla kova pala suomalaisille sillä liittyyhän juhannukseen ei-kristillisyyden lisäksi kristillisyyttä. Ts. uskonnottomatkin ihmiset saavat uskonnon myötävaikutuksella itselleen palkallisia vapaapäiviä. Ja jos oikein "pirulliseksi" heittäytyy niin voidaan ajatella, että uskonnollistaustaista vapaapäivää nauttiessa tulee harjoittaneeksi ky uskontoa. Se on siis uskonnon harjoittamista. Tämä vertailu muuten kestää täysin jos käytämme vastavertailuna sitä, kuinka koulujen elämänkatsomustiedon opettajien mielestä uskonnon opetus on sama kuin uskonnon harjoittaminen. Siis läsnäolo-osallistuminen jo riittää uskoi tai ei, osallistuu itse opetukseen tai ei. Näin ateistinen ihminenkin joka ottaa vastaa uskonnolistaustaisen vapaapäivän osallistuu ky uskonnon harjoittamiseen.
Tulisiko nämä vapaapäivät poistaa tai muutta kentien vaapaehtoisiksi ja palkattomiksi? Näin ateistinen ihmiminenkin voisi uskonnollisen vapaapäivän asemasta käydä töissä samoin kuin uskonnollinen ihminen voisi pitää vapaapäivänsä mutta palkatta. Olisi siis vapaus valita.
Tulisiko uskonnolliset vapaapäivät kenties korvata uusilla nimikkeillä? Vai olisiko ne vain nimettömiä palkallisia vapaapäiviä? Tähän eivät varmaankaan työnantajatahot ole samaa mieltä, sillä vapaiden asiaperusteet näin puuttuisivat.
Haluan tällä kirjoituksella vain osoittaa tietynlaisen tekopyhyyden ja kaksinaismoraalin joka ei tässä tapauksessa tule parjatun uskonnollisuuden suunnasta vaan sen vastaisesta suunnasta pikemminkin.
Lopuksi eräs esimerkki naurettavuudesta ja erittäin pahasta suvaitsemattomuudesta (jos kopioisin 'maailmaa' kyse olisi rasismista!): Erään tehtaan työntekijä kieltäytyi tekemästä samaa työtä samassa työpisteessä uuden työtoverinsa kanssa sillä perusteella, että tämä kuului tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaa ja katsoi, että se olisi häntä ja hänen arvomaailmaansa loukaavaa vaatia tehdä tämän kanssa yhdessä työtä. Hän myös "pelkäsi" uskonnon pakkosyöttöä ja käännytysyrityksiä. Suvaitsemattoman työtoverin nostettua tälläisen metelin tämä uskovainen työn tekijä antoi peräti kirjallisen vakuutuksen siitä, että hän ei millään tavalla tuo julki uskonnollisuuttaan työmaallaan ettei se provosoi ketään. Onko tämä nykyaikaa, demokratiaa, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa? Vosiko kenties vasemmistoliittolainen perustellusti kieltäytyä tekemästä työtä keskustalaisen kanssa, suomalaisen ulkomaalaisen kanssa, vaalea mustan kanssa? Täytyiskö kenties poliittinen toiminta tai sen "agitointi" kieltää suomalaisilla työpaikoilla koska sehän saattaa (tai loukkaakin) ei-poliittisia ihmisä mm. vaatimalla häntä liittymään ammattiliittoon ts. siis harjoittamaan politiikaa? Asia ei millään ole eri vaan täsmälleen ihan sama!
MAAMME ON TODELLAKIN SUVAITSEVAISUUDEN JA TASA-ARVON MALLILAPSI!
(en tarkoituksenmukaisesti paljastanut sitä mihin uskonnolliseen ryhmään kirjoituksessani mainittu henkilö kuuluu koska en halua, että heihin alkaa kohdistumaan kenties vainoamista kirjoitukseni johdosta. Samoin perustein en tuonnut esille omasta uskonnollisuudesta muuta kuin sen, että olen kristitty ja yhdestä maamme valatkirkosta eronnut)
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja palkallisina, mieluiten riisuttuna uskonnollisista taustoitaan. Kyllä kesä syys talvilomalle ihan normaalinimiäkin riittää.
Sitä paitsi monet kirkkopyhät ovat pakanallisten juhlien pitoaikoja historian hämärästä. Esimerkkinä vaikkapa Joulu joka on vanha Saturnalia juhla, jonka kristityt ottivat ja antoivat uuden merkityksen.
Meni näin paremmin läpi kuin keksiä uusi päivä jota kukaan ei olisi juhlinut.
oli erinomainen ja antoi aihetta ajatteluun. Kiitos:)
Olen itse pohdiskellut samankaltaisia asioita ja ihmisten "farisealaisuutta". Ihmiset luokitetaan, pistetään tiettyyn muottiin, yleistetään.
Ymmärrän hyvin, että kokemukset mm.uskovaisista, jotka tuputtavat näkemyksiään saavat aikaan ärtymystä. Näitä piisaa ja näiden takia uskikset niin huonossa huudossa ovatkin.
Toinen kaihtamisen syy lienee se, että voi tulla fiilis syntisestä, saatanasta, kurjasta:) Katsotaan, että uskikset ovat olevinaan parempia ihmisiä kuin muut ja tosikkoja ronskimman huumorin suhteen.Lisäksi on aina pelko asioista, joita ei tunne. Tämähän on yleisempää kuin arvaammekaan.
Sana uskovaisuus tuo mieleen lauseen: hyvästi hauskuus:) Itse uskon ihan omalla tavallani korkeimpiin voimiin, mutta en usko siihen että jonkun koulukunnan pappi pelastaa tai kirkko yleensä.
Kunnioitan jokaisen oikeutta olla sitä mitä on. Mikäli se loukkaa ihmisyyttä, niin silloin on aihetta puuttua asiaan.
Se etu mikä on taloudellisesti saavutettu on suorastaan mahdoton saada millään ilveellä pois työelämästä. En tiedä, onko niin väliksikään olipa kyse sitten minkänimisisistä vapaapäivistä tahansa . Ollaanhan me kaikki jossain määrin suvaitsemattomiakin, vaikka itse yritän siitä irtisanoutua:)
Esimerkkisi uskis oli kyllä joutunut tosiaan itse vainon kohteeksi. Tätähän ne toiset eivät kylläkään itse tajua.
Varmastikin ymmärsin kirjoitukseni syvemmän merkityksen, enkä siis näin ollen ihmisenä ole suinkaa happama tai tosikko jos joku sellaisen käsityksen saa. Hirtehinen saatan toki olla...
Kirjoitukseni syvempi viesti on se, että kaikesta suvaitsevaisuus ja tasa-arvohöpinöistä huolimatta ihmiset ovat yhä vaan suvaitsemattomampia kaikelle sille mikä ei vastaa omaa maailmankuvaa. Ns. pikkusieluisuus johtaa lopulta siihen, että kohta on ikään kuin "kaikki kielletty kaikilta" ja sitten ei enää kenelläkään ole hauskaa. Ymmärtänet mitä ajan takaa.
Uskovaisena ihmisenä todeten, moninaiset ovat herran vastustajan työt ja "valon enkeliksi" häntä myös Raamatussakin on kuvattu. Vaikka saan tästä vihaista palautetta rohkenen silti sanoa ääneen, että tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat niitä saatanan "hajota ja hallitse" menetelmiä jolla me olemme kohta kaikki toistemme "kurkussa".
sanonta että kaikki vapaus ei ole vapautta. Siinä on vinha perä, joka tuon oivaltaa:)
En tunne sinua, joten en kirjoittanut sinusta, kun kerroin happamista uskiksista:)
Vastapainoksi on sanottava, että tunnen monia myös upeita ihmisiä jotka ovat vilpittömästi mukana hengellisessä elämässä. Se vain on niin, että yksikin mätä omena tahtoo niis pienis ympyröis pilata koko korillisen. Toisaalta kun ei poistaakaan saisi, jos joku joukoissanne on.
Itse en kirkkoja tarvitse omaan näkemykseeni elämästä. Siinä on ripaus sitä sun tätä ja se on minulle riittävä:)
Luen monenlaisia kirjoja ja yritän pysyä edes jollain tavoin mukana, etten kokonaan kärryiltä putoaisi. Muiden ihmisten ajatukset avartavat ja antavat paljon, vaikkei kaikesta samaa mieltä olisikaan. Väittelyt ovat mukavia, kun eivät mene ihan ala-arvoiseksi kinasteluksi.
Hyvää joulunalusaikaa sinulle. Älkäämme me olko toistemme kurkussa edes virtuaalisesti:)