Sinä tulit eläämääni..Rakastuin sinuun..Heti ensisilmäyksellä..vai oliko se toisella? En tiedä. Pieniä kohtaamisia, mistä sain valtavasti voimaa...Ja kipua, ikävää. Kaiken ottaisin uudelleen vastaan, jos saisin valita. Yhtä täysillä, kuin silloinkin. Ensirakkauteni, tiedät kyllä kuka kirjoittaa. Minä en voi unohtaa, sinulla on ollut niin iso merkitys elämässäni. Kiitos, kun tulit...vaikka tulit pieninä palasina..hetkittäin... Minä rakastan Sinua valtavasti...vieläkin. Sinä epäilet..tiedän kyllä sen. Mutta se ei haittaa minua. Minulla on tämä tunne, ikuisesti.
Sinulle Pekka...
satumaa
4373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikea,mutta kerron kuitenkin.Samoin tunsin Sinun kanssasi kun tapasimme.Minusta tuntui ensi hetkestä alkaen "kotoiselta"kanssasi,myös ensi käynti luonasi tuntui kun olisin kotiin tullut,ensin ihastuin kasvoihisi,hiuksiisi.
Niistä yhteisistä hetkistä joita sain viettää kanssasi,pikku hiljaa myös rakastuin.Ei se että vetäydyit kuoreesi ja katosit välillä jonnekkin.Ei myöskään se ettet voinut/halunnut kertoa tunteistasi saanut,eikä saa tunteitani muuttumaan.
Jotenkin vaan tuntuu ettei Rakkaus aina riitä,opin näköjään jotain uutta vielä tässä elämän vaiheessa.
T:Pekka
jos nimesi uskaltaisit laittaa tänne. Niin tuskallisen tutulta kuulostaa tarinasi.
nimessäni on neljäkirjainta ja taphtumat ovat ensimmäisen viestin kanssa yhtäläisiä
Muistatko ensikohtaamisemme? Me näimme, kun me olimme molemmat työssämme..Jos en olisi sillä hetkellä istunut, minulla olisi mennyt jalat alta. Muistatko sen käsinkosketeltavan sähköisen ilmapiirin välillämme? Minä muistan, kaiken..Sinun hymysi, katseesi. Sinun puhetyylisi jäi soimaan päähäni, niin pehmeä ääni..rauhallinen..
Muistatko toiseksi viimeisen kohtaamisen? Sinä puhuit hiljaa..jossakin vaiheessa sinulla oli kyyneleitä silmissä. Minä mietin usein, johtuiko ne minusta..vai jostakin muusta? Kun lähdimme luotani yhtämatkaa ulos, ovella en uskaltanut katsoa sinuun..Olisit nähnyt sisintäni riistävän luopumisen tuskan, olisin purskahtanut lohduttomaan itkuun. En halunnut sinun näkevän sitä, tiesin, että sinä tiedät, että kun olet mennyt, niin käy.
Vain luoja tietää, kuinka onnellinen olin kanssasi. Ja kuinka onnellinen olen vieläkin, kun muistelen sinua. Minulla on nämä muistot, kukaan ei voi viedä niitä...