maailman typerin ja lapsellisin uskonto.
"Aion elää loppuikäni, mutta en sen pitempään. Mielestäni kuolemattomuus tai tuhannen vuoden ihmisikä on jo ajatuksena omituinen."
Minä painoin jehtod-lapsuudenkodin oven takanani kiinni lähes 40 vuotta sitten. Silloin Harmagedonin taistelu oli "aivan varmasti" tulossa vuonna 1975. Menipä vaan sekin vuosi ilman kummempia taisteluita.
Vanha mummoni oikein purskahti itkuun, kun menin näyttämään kesällä - neljä vuotta Harmagedonin jälkeen - vauvaani hänelle. "Säästyisipä tuokin lapsiraukka Harmagedonissa."
No mummo on tiettävästi 144.000:n joukossa, ollut jo yli 20 vuotta. Ei ole tullut terveisiä eikä viestejä.
Nyt ovat omat vanhemmat dementoituneita 80-vuotiaita ja kova on heillä pelko, avuttomuus ja yksinäisyys. Seurakunnan sisaret ja veljet viis veisaavat näistä reppanoista. Kannattikohan hylätä omat lapsensa mokoman amerikkalaislahkon takia?
WTC-tornien romahduspäivänä soitin veljelleni ja yhdessä naureskelimme, että nyt taisi tulla se jehujen Harmagedon.
Tässä sitä vaan ollaan. Onneksi elämästä on tilastojen valossa 2/3 elettynä ja vain kolmannes kärsimättä; jehu-koti antoi nimittäin äärimmäisen huonot valmiudet suomalaisesta reaalitodellisuudesta selviytymiseen. Unohtuneet eivät ole myöskään selkäsaunat ("joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan") sen paremmin kuin koulutuksen ja tiedonjanon halveksintakaan, mikä ainakin ennen muinoin esti lukion suorittamisen ja akateemiset opinnot.
Eipä tunnu olevan jehuissa paljon akateemisia tänäkään päivänä: tämä on heikkotasoisen Suomi24 keskustelun uunoin palsta, kaikin kriteerein.
"Aion elää loppuikäni, mutta en sen pitempään. Mielestäni kuolemattomuus tai tuhannen vuoden ihmisikä on jo ajatuksena omituinen."
Minä painoin jehtod-lapsuudenkodin oven takanani kiinni lähes 40 vuotta sitten. Silloin Harmagedonin taistelu oli "aivan varmasti" tulossa vuonna 1975. Menipä vaan sekin vuosi ilman kummempia taisteluita.
Vanha mummoni oikein purskahti itkuun, kun menin näyttämään kesällä - neljä vuotta Harmagedonin jälkeen - vauvaani hänelle. "Säästyisipä tuokin lapsiraukka Harmagedonissa."
No mummo on tiettävästi 144.000:n joukossa, ollut jo yli 20 vuotta. Ei ole tullut terveisiä eikä viestejä.
Nyt ovat omat vanhemmat dementoituneita 80-vuotiaita ja kova on heillä pelko, avuttomuus ja yksinäisyys. Seurakunnan sisaret ja veljet viis veisaavat näistä reppanoista. Kannattikohan hylätä omat lapsensa mokoman amerikkalaislahkon takia?
WTC-tornien romahduspäivänä soitin veljelleni ja yhdessä naureskelimme, että nyt taisi tulla se jehujen Harmagedon.
Tässä sitä vaan ollaan. Onneksi elämästä on tilastojen valossa 2/3 elettynä ja vain kolmannes kärsimättä; jehu-koti antoi nimittäin äärimmäisen huonot valmiudet suomalaisesta reaalitodellisuudesta selviytymiseen. Unohtuneet eivät ole myöskään selkäsaunat ("joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan") sen paremmin kuin koulutuksen ja tiedonjanon halveksintakaan, mikä ainakin ennen muinoin esti lukion suorittamisen ja akateemiset opinnot.
Eipä tunnu olevan jehuissa paljon akateemisia tänäkään päivänä: tämä on heikkotasoisen Suomi24 keskustelun uunoin palsta, kaikin kriteerein.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Veljeni on demetisoitunut. Seurakunta ei piittaa mitään. Kukaan ei edes käy sairaalassa katsomassa.Tuntuu vähän turhalta uskonnolta. Vain rikkaita ja terveitä muistetaan.Onkohan syy siinä ettei enään muista demetisoituneena antaa rahaa lahjoituksiin?
>>Eipä tunnu olevan jehuissa paljon akateemisia tänäkään päivänä: tämä on heikkotasoisen Suomi24 keskustelun uunoin palsta, kaikin kriteerein.
Koska itse kirjoitit niin hyvän jutun, että tuli "tippa" silmään! Itse oon kokenut aivan samanlaisia asioita!
..tuli sitten "leguri" (ihan oikee), mutta en oo onnistunut koskaan tässä "reaalielämässä" toimimaan. Nyt kohta 6-kymppinen, sairaseläkkeellä, yksin, ja vailla minkäänlaista "tunnetta" elämään.
Erottamisen jälkeen -71, yritin "mukautua" "tähän maailmaan", mutta kun ei "pakassa" ollut mitään sosiaalisia "pohjia" (kaikki sukulaiset JT:ia), niin jouduin hakeen uudet "sukulaiset" kapakoista.
Kun valmistuin leguriks (-79), niin omat "vanhempani" pilkkasivat ilkeesti, miten "maailmalliseksi" olin tullut.
Sain 4 lasta (nykyään myös 2 lastenlasta), eikä "rakkaat" JT-vanhempani (vanhempi, mutsi kuoli "käsiin" katkerana) ole edes kiinnnostuneita tietämään heidän nimiään!
Siinä heidän "rakkaudellinen" uskontonsa on!
Ite dokaan ja yritän ymmärtää että "tällaista tää elämä vaan sitten on"!
Kiitti sulle hyvästä aloitteesta, ei tää niin nuija palsta ookkaan, mitä mäkin luulin aluksi!
Ja taas kerran kiitoksia Markku Meilolle, joka herättti mut edes vähän yrittään elää!
Sanon vielä senkin, että kaiken maailman pirunkuvat minullekin maalailtiin puheissa ja uhkailuissa ennen lapsuudenkodista lähtöäni, mutta totuus on se, että ns. "maailman ihmiset" eivät ole taipaleeni varrella olleet lainkaan sellaisia, joiksi jehu-vanhemmat heitä kuvailivat. Päinvastoin.
Kun nyt katson menneitä vuosikymmeniä taaksepäin, huomaan että olen löytänyt uuden suvun (mieheni kautta), saanut omien lasten (ja heidän kauttaan lisää sukua), kestäviä ystävyyssuhteita (opiskeluajoilta, jotka paahdoin työn ohella) ja sadoittain fiksuja, koulutettuja, normaalijärkisiä työtovereita.
Ei ole tarvinnut istua viittä tuntia viikossa kuuntelemassa järjetöntä höpinää, ei ole tarvinnut laukata ihmisten ovilla kotirauhaa häiritsemässä, ei ole tarvinnut tulla leimatuksi vähä-älyiseksi eikä alleviivata sunnuntaiksi Vartsikan käsittämätöntä hölynpölyä. Aviopuolisonkin on saanut valita aivan vapaasti aika laajasta tarjonnasta eikä sellaiseksi tarvinnut ottaa seksuaalisesti kokematonta salapervoa tai muiden 'veljien' kanssa ryypiskelevää tekopyhää rottaa.
Parrat ja tukat ovat saaneet kasvaa meidän perheessämme, tupakkaakin on poltettu, viiniä juotu enemmänkin kuin lasillinen kerrallaan, on kuunneltu monenlaista musiikkia, luettu kirjat oman maun mukaan ja katsottu ne leffat, jotka tuntuvat kiinnostavilta. On ollut vapaus valita itselle sopiva elämänmuoto!
Kerranhan täällä vain ollaan, se oli minun omakohtainen oivallukseni ja vakaumukseni jo 13-vuotiaana. Sen mukaan olen yrittänyt elää. Nyt katson elettyä elämään ja olen tyytyväinen valintaani.
Vakaa aikomukseni oli myös omien lasteni kohdalla katkaista ahdistuksen, kurituksen, syyllisyyden, salailun ja häpeän kierre. Olen saanut sen suuntaista palautetta heiltä, että uskon ainakin osittain onnistuneeni. Välimme ovat avoimet ja lämpimät.
Oma arvioni, on että moni jehu pysyttelee porukoissa juuri omaisten, sukulaisten tai tuttavien vuoksi: ei ole rohkeutta kulkea omaa tietä ja astua elämään.
>Nyt ovat omat vanhemmat dementoituneita 80-vuotiaita ja kova on heillä pelko, avuttomuus ja yksinäisyys. Seurakunnan sisaret ja veljet viis veisaavat näistä reppanoista.
Minunkin vanhempani - nuorempia mutta eläkkeellä jo - ovat syrjäytyneet tai oikeastaan syrjään jätetyt jt-yhteisöstä. Tavallaan on toki positiivista etteivät he enää kierrä ovilla jujuttamassa pahaa-aavistamattomia jt-lahkon pariin mutta heidän oma tilanteensa ei ole kadehdittava: Jälkikasvu on jo valinnut toisen tien, he itsekin ovat kai vähitellen huomaamassa ettei mitään harmagedonia eikä paratiisia ole tulossa ja elämä on kääntymässä ehtoopuolelle - elämä josta paras osa meni vt-seuran orjina. Ystäviä heillä ei enää jt-yhteisön sisällä ole ja työyhteisössä jäivät jt-uskon vuoksi kehittymättä sellaiset ystävyyssuhteet jotka olisivat eläkkeelle asti kantaneet.
Mikä on vt-seuran vastuu? Kysymys on heitteillejätöstä sen jälkeen kun ihmisiltä on ensin viety itsenäisen elämän edellytykset. Tylympää uskontoa ei juuri ole. Sekin toiminta, mitä kutsuvat rakkaudeksi (jt-rakkaushan on määritelty sen kautta miten se ilmenee eikä aitona tunteena), on ehdollista. Ikääntyviä jt-pariskuntia, joiden perheet olivat aktiivisia silloin kun jt:t tässä maassa vielä näyttivät menestyvältä uskonnolta, on paljon. Tuossa on sosiaalinen aikapommi, jonka räjähtämisen ulospäin näkyväksi jt-järjestö koettaa estää sulkeutumalla yhä tiiviimmin kuoreensa ja istuttamalla jäseniinsä syyllisyydentunteen estäen heitä saamasta apua ulkoapäin. Täysin vastuutonta politiikkaa.
>Eipä tunnu olevan jehuissa paljon akateemisia tänäkään päivänä: tämä on heikkotasoisen Suomi24 keskustelun uunoin palsta
Ex-jt:issa akateemisia on jonkin verran. Niiden harvojen akateemisten, jotka jt:ina pysyvät, aivot ovat lokeroituneet ja ulkoapäin katsoen he ovat uunoista uunoimpia.
>>Mikä on vt-seuran vastuu? Kysymys on heitteillejätöstä sen jälkeen kun ihmisiltä on ensin viety itsenäisen elämän edellytykset.
Kun vielä jaksoin toimia "ammatissani", niin tapasin useita nuorukaisia, lähinnä naispuolisia, joita heidän vanhempansa olivat "väärinkäyttäneet" väkivaltaisesti!
Jokainen tapaus koski minuun kovasti, usein myös olin mukana n.s "laillisessa selvittelyssä" ASIANTUNTIJANA!
Mikä oli hirveintä, oli se että näiden "tapausten" kera ymmärsin, kuinka pahasti minut itse oli "raiskattu" lapsena!!
Mutta siihenhän ei "lailliset selvitttelyt" puutu!!
KUKA PUUTTUU!!! Kysyn vaan, niinkuin sinäkin!
Onneksi täällä tapaa muitakin, jotka kokenut saman helvetin, sanon vaan!
Muistaaakseni Harmakeedonin taistelu oli myös v.1963 Heinäkuun puolessa välissä. Ei tullut sotaa, ei Maailmojen loppua silloinkaan.
Kuinkahan monta niitä minunkin pitkän elämäni aikana on ollut.
Luulempa että Amerikkalaisten J.h.v:t-pammppujen alkaa olla kiire kehitellä uusi jumala Jahven tilalle. Eihän samoilla ennustuksilla voida ikuisesti höynäytellä "yksinkertaista kirkkokansaa".
>> Eipä tunnu olevan jehuissa paljon akateemisia tänäkään päivänä: tämä on heikkotasoisen Suomi24 keskustelun uunoin palsta, kaikin kriteerein.
Tervetuloa, löysit vihdoinkin vertaistasi seuraa.
vuodatuksestasi se palstan taso yhtään noussut, ei yhtään... Mielestäni.
Niinhän se elämä monilla menee, ikävä kyllä. Minä hyppäsin onneksi ennen kastetta jengistä pois, joten saan luvan kanssa jutella todistajakavereideni kanssa. Vaikka pidänkin muutamista todistajista erittäin paljon, porukan asenne risoo. Tunnen monesti itseni objektiksi, josta kiinnostutaan vaan sen takia, että "ulkopuolisesta" irtoo tunteja raporttilappuseen. Vanhemmista ei onneksi ole tuota pelkoa, koska molemmilla on todistajuus takanapäin.