Palautuksen taloudellisista vaikutuksista on maalailtu ruusuisia mielikuvia, jos sitten kamalia uhkakuvia toisaalta. Todellisuuden hahmottaminen on vaikeaa, koska palautus, ei tapahdu tässä ajassa jos sellainen ylipäätään toteutuu. Kuten hyvin tiedetään, on ennustaminen vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Olen alla miettinyt nykyisen kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvaa palautusta.
Taloudellisen kohenemisen perustana olisi, että alueelle syntyisi perusteollisuutta. Tämä olisi edellytys jälleenrakentamisen kannattavuudelle. Ulkomaisia investointeja on ennustettu ja kaivataan alueelle. Mutta millaista teollisuutta sinne sitten tulisi?
Erittäin epätodennäköistä on, että paperiteollisuus investoisi tulevaisuudessakaan uusiin paperitehtaisiin Suomen alueella, nykyisetkin ovat jatkuvasti leikkausuhan alla. Karjalan palautuminen ei muuttaisi tilannetta. Mikäli alueelle rakennettaisi uutta yksikin paperitehdas, se tietäisi pakostakin jonkun muun tehtaan lopettamista. Alueella on mittavat metsävarat ja niistä hyötyisivät muualla Suomessa sijaitsevat paperitehtaat kuten tähänkin asti, tosin kalliimpaan hintaan. Sahateollisuus saattaisi olla valmiimpi investoimaan, mikäli jälleenrakennus lähtisi ripeästi käyntiin.
Transiitto ja logistiikkapalvelut on yksi todennäköinen alueen työllistäjä, mutta suurin osa tästä toiminnasta olisi muualta Suomesta siirtyvää ja jättäisi aukon sinne. Suomen itäiset satamat kilpailevat jo nyt Helsingin satamien kanssa. Paperitehtaiden on edullisempaa kuljettaa tavara Helsinkiin, kuin naapurikaupunkiin. Sitä paitsi tämä on Venäjän viennin osalta hiipuvaa toimintaa. Venäjä kehittää omia satamiaan ja logistiikka palveluita toimivampaan suuntaan.
Olisiko metalliteollisuudesta sitten toivoa ? Raskasta metalliteollisuutta vaivaavat samat ongelmat, kuin paperiteollisuuttakin, jokunen itävientivoittoinen yritys saattaisikin olla kiinnostunut sijoittautumisesta rajan tuntumaan, mutta se tietäisi todennäköisesti yksikön lopettamista muualla.
Entäpä sitten maatalous, Karjalan sanotaan olleen Suomen viljavinta aluetta. No maatalous Suomessa pyörii tukien varassa omavaraisuuden säilyttämiseksi, eikä karjalan palautus toisi muuta kuin lisää tuettavia hehtaareita. Kyllähän sinne toki muutama suurtila mahtuu ja syntyisikin.
Elektroniikkaelollisuuden kulta-aika on jo takanapäin, eikä uutta Nokiaa ole syntymässä kannaksellekaan. Vanhakin suuntautuu vahvasti Kaukoidän suuntaan. Kulutuselektroniikka menee Venäjällä, kuin kuumille kiville tällä hetkellä, mutta sitähän ei täällä enää kannata valmistaa. Kännyköistä täällä tehdään enää vain huippumalleja, eli kommareita. Kommaritehdas Venäjän rajan pinnassa kuulostaisikin hauskalta. Lehdistökin repisi otsikoita kommareita virtaa suomesta Venäjälle.
Turismi lienee sellainen elinkeino, jonka lisäämisen ei tarvitsisi olla muualta pois. Ei siinä kuitenkaan sellaista volyymia olisi, joka saisi ulkomaisen pääoman virtaamaa maahamme. Kesämökkiläiset vaativat täydet palvelut lähialueille, tällaista ei kykene tarjoamaan, kuin muutama paikkakunta tällähetkellä, joista Terijoki tuskin koskaan palutuu.
Entä alueen nykyiset teollisuuslaitokset, tehtaat ovat enimmäkseen huonokuntoisia ja toiminta edellytykset ovat halpojen tuotantokustannusten varassa. Palautus lopettaisi näiden toiminnan lähes välittömästi. Samoin kävisi alueella toimiville ulkomaalaisille yrityksille. Toimintaedellytykset loppuisivat. Millainen vaikutus olisi vaikkapa Imatran seudulle Svetogorskin tehdaskombinaatin lopettaminen.
Ylläoleva koskee siis nykyisen kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvaa palautustilannetta. Mitä asiaan vaikuttaa Venäjän nykyne taloudellinen kehitys ja mitä suomen talouden kurjistuminen.
Vaikka alueelle ei tulisi minkäänlaista teollisutta, pitäisi peruspalvelut kuitenkin turvata alueelle jäävälle väestölle, niinkuin sinne mahdollisesti muuttavillekin.
Taloudellisen kohenemisen perustana olisi, että alueelle syntyisi perusteollisuutta. Tämä olisi edellytys jälleenrakentamisen kannattavuudelle. Ulkomaisia investointeja on ennustettu ja kaivataan alueelle. Mutta millaista teollisuutta sinne sitten tulisi?
Erittäin epätodennäköistä on, että paperiteollisuus investoisi tulevaisuudessakaan uusiin paperitehtaisiin Suomen alueella, nykyisetkin ovat jatkuvasti leikkausuhan alla. Karjalan palautuminen ei muuttaisi tilannetta. Mikäli alueelle rakennettaisi uutta yksikin paperitehdas, se tietäisi pakostakin jonkun muun tehtaan lopettamista. Alueella on mittavat metsävarat ja niistä hyötyisivät muualla Suomessa sijaitsevat paperitehtaat kuten tähänkin asti, tosin kalliimpaan hintaan. Sahateollisuus saattaisi olla valmiimpi investoimaan, mikäli jälleenrakennus lähtisi ripeästi käyntiin.
Transiitto ja logistiikkapalvelut on yksi todennäköinen alueen työllistäjä, mutta suurin osa tästä toiminnasta olisi muualta Suomesta siirtyvää ja jättäisi aukon sinne. Suomen itäiset satamat kilpailevat jo nyt Helsingin satamien kanssa. Paperitehtaiden on edullisempaa kuljettaa tavara Helsinkiin, kuin naapurikaupunkiin. Sitä paitsi tämä on Venäjän viennin osalta hiipuvaa toimintaa. Venäjä kehittää omia satamiaan ja logistiikka palveluita toimivampaan suuntaan.
Olisiko metalliteollisuudesta sitten toivoa ? Raskasta metalliteollisuutta vaivaavat samat ongelmat, kuin paperiteollisuuttakin, jokunen itävientivoittoinen yritys saattaisikin olla kiinnostunut sijoittautumisesta rajan tuntumaan, mutta se tietäisi todennäköisesti yksikön lopettamista muualla.
Entäpä sitten maatalous, Karjalan sanotaan olleen Suomen viljavinta aluetta. No maatalous Suomessa pyörii tukien varassa omavaraisuuden säilyttämiseksi, eikä karjalan palautus toisi muuta kuin lisää tuettavia hehtaareita. Kyllähän sinne toki muutama suurtila mahtuu ja syntyisikin.
Elektroniikkaelollisuuden kulta-aika on jo takanapäin, eikä uutta Nokiaa ole syntymässä kannaksellekaan. Vanhakin suuntautuu vahvasti Kaukoidän suuntaan. Kulutuselektroniikka menee Venäjällä, kuin kuumille kiville tällä hetkellä, mutta sitähän ei täällä enää kannata valmistaa. Kännyköistä täällä tehdään enää vain huippumalleja, eli kommareita. Kommaritehdas Venäjän rajan pinnassa kuulostaisikin hauskalta. Lehdistökin repisi otsikoita kommareita virtaa suomesta Venäjälle.
Turismi lienee sellainen elinkeino, jonka lisäämisen ei tarvitsisi olla muualta pois. Ei siinä kuitenkaan sellaista volyymia olisi, joka saisi ulkomaisen pääoman virtaamaa maahamme. Kesämökkiläiset vaativat täydet palvelut lähialueille, tällaista ei kykene tarjoamaan, kuin muutama paikkakunta tällähetkellä, joista Terijoki tuskin koskaan palutuu.
Entä alueen nykyiset teollisuuslaitokset, tehtaat ovat enimmäkseen huonokuntoisia ja toiminta edellytykset ovat halpojen tuotantokustannusten varassa. Palautus lopettaisi näiden toiminnan lähes välittömästi. Samoin kävisi alueella toimiville ulkomaalaisille yrityksille. Toimintaedellytykset loppuisivat. Millainen vaikutus olisi vaikkapa Imatran seudulle Svetogorskin tehdaskombinaatin lopettaminen.
Ylläoleva koskee siis nykyisen kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvaa palautustilannetta. Mitä asiaan vaikuttaa Venäjän nykyne taloudellinen kehitys ja mitä suomen talouden kurjistuminen.
Vaikka alueelle ei tulisi minkäänlaista teollisutta, pitäisi peruspalvelut kuitenkin turvata alueelle jäävälle väestölle, niinkuin sinne mahdollisesti muuttavillekin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Karjalassa.
Perusteollisuutta ei Karjalassa voisi juuri kehittyä. Ainoastaan hieman papperi/selluloosateollisuutta siellä, missä nykyisinki. Tehtaat ovat nykyisellään pieniä ja osin vanhoja.
Svetogorskin tehtaat ovat suurimmat. Pehmopaperia tehdään Kamennogorskissa (Antrea). Lisänä ovat tehtaat Läskelässä ja Pitkärannassa Laatokan Karjalassa.
Näistä osa voisi säilyä. Ainakin ne joissa on lyhyet puun kuljetusmatkat.
Kiven louhintaa ja jalostusta on Kamennogorskissa ja Ruskealassa. Lisänä muutama sahalaitos ja meijeri. Muuta suurempaa teollisuuslaitosta ei ole tiedossani.
Elinkeinoina maatalous ja hieman kalankasvatusta. Siinä se.
Ei Karjalan taloutta voi laskea perusteollisuuden ja maatalouden varaan. Ei siellä ole mitään sellaista tekijää joka antaisi etuutta nykyiseen Suomeen nähden.
Parhaana yhdistelmänä pitäisin nykyisten teollisten toimintojen parhaiden osien kehittämistä, alueellista maataloutta liitännäiselinkeinoineen ja erityisesti matkailua.
Matkailu olisi se elinkeino, joka tuottaisi parhaiten. Siinä voitaisiin parhaiten käyttää nykyiset resurssit ja siihen olisi mahdollista saada lisävolyymia kohtalaisen pienillä investoinneilla.
Mutta mikään näistä ei olisi erityisen tuottavaa, ellei raja Venäjälle madallu. Jos rajaa pelkästään siirretään, on edessä konkurssi. Ei Suomi ole mikään markkina-alue, ei tänne voi myydä Karjalasta mitään. Kotiseutumatkailu korkeintaan. Riippumatta siitä siirretäänkö rajaa vai ei, pitää rajaa madaltaa. Vienti Venäjälle on ehdoton edellytys Karjalan menestykselle.
Teollisten tuotteiden vienti ja elintarvikkeiden vienti Pietarin alueelle. Ja erityisesti matkailijoiden houkutteleminen Pietarin alueelta.
Karjalaan voidaan rakentaa muutama riittävän iso turistirysä, joihin on tulijoita, mutta ei suomalaiset turistit riitä tyydyttämään tarjontaa.
Pelkkä palautus kurjistaisi, mutta rajan madaltuminen ilman palautustakin rikastuttaa. Raja madaltuu varmasti - onko sitten palautukselle enää tarvetta?
"Perusteollisuutta ei Karjalassa voisi juuri kehittyä. Ainoastaan hieman papperi/selluloosateollisuutta siellä, missä nykyisinki. Tehtaat ovat nykyisellään pieniä ja osin vanhoja.
Svetogorskin tehtaat ovat suurimmat. Pehmopaperia tehdään Kamennogorskissa (Antrea). Lisänä ovat tehtaat Läskelässä ja Pitkärannassa Laatokan Karjalassa.
Näistä osa voisi säilyä. Ainakin ne joissa on lyhyet puun kuljetusmatkat. "
Tuskin lyhyet puunkuljetusmatkatkaan pelastaisivat näitä huonokuntoisia tehtaita. Kunnostus läsimaisiin tuotanto olosuhteisiin ja kohoavat palkkakustannukset tekisivät tuotannon kannattamattomaksi.
"Parhaana yhdistelmänä pitäisin nykyisten teollisten toimintojen parhaiden osien kehittämistä, alueellista maataloutta liitännäiselinkeinoineen ja erityisesti matkailua. "
Kuten edellä. Niiden kehittäminen tulisi liian kalliiksi. Tietysti jos tuotantoa lopetettaisi muualla, niin ehkä, mutta se olisi vain peiton jatkamista toisesta päästä, toista leikaten.
"Matkailu olisi se elinkeino, joka tuottaisi parhaiten. Siinä voitaisiin parhaiten käyttää nykyiset resurssit ja siihen olisi mahdollista saada lisävolyymia kohtalaisen pienillä investoinneilla. "
Tämä on totta, mutta matkailun katteet kovasti kilpailtuna palveluna ovata aika pienet. Pelastajaksi siitä ei olisi. Ilman perusteollisuutta ei matkailullakaan ole tulevaisuutta.
"Mutta mikään näistä ei olisi erityisen tuottavaa, ellei raja Venäjälle madallu. Jos rajaa pelkästään siirretään, on edessä konkurssi."
Tämä on totta. Itäinen Suomi on jo nyt Pietarin talousaluetta, halusimmepa tai emme ja miksi emme haluaisi.
"Ei Suomi ole mikään markkina-alue, ei tänne voi myydä Karjalasta mitään. Kotiseutumatkailu korkeintaan. "
Kotiseutumatkailukin todennäköisesti hiipuisi alkuinnostuksen jälkeen.
"Riippumatta siitä siirretäänkö rajaa vai ei, pitää rajaa madaltaa. Vienti Venäjälle on ehdoton edellytys Karjalan menestykselle. "
Näin. Ja miksi ei aloitettaisi rajan madaltamisesta, koska se on realistisempaa ja helpompaa.
"Teollisten tuotteiden vienti ja elintarvikkeiden vienti Pietarin alueelle. Ja erityisesti matkailijoiden houkutteleminen Pietarin alueelta.
Karjalaan voidaan rakentaa muutama riittävän iso turistirysä, joihin on tulijoita, mutta ei suomalaiset turistit riitä tyydyttämään tarjontaa. "
Näitä on pikkuhiljaa syntymässä jo nyt. Moskova - Pietari akseli on Venäjän nopeiten kehittyvää aluetta. Vaikutukset näkyvät jo Viipurinkin alueella. Ise asiassa jälleenrakennus Viipurin alueella on hyvässä vauhdissa. Sorvalin ja Neitsytniemen alueilla on jo kohta yhtä paljon uusia, kuin vanhojakin taloja. Uudisrakennuksen myötä alue on siistiytynytkin melkoisesti.
"Pelkkä palautus kurjistaisi, mutta rajan madaltuminen ilman palautustakin rikastuttaa. Raja madaltuu varmasti - onko sitten palautukselle enää tarvetta? "
Ei ainakaan näytä kenelläkään vastaan sanomista.
Karjalan talous on mielenkiintoinen aihe.
Varsinkin Laatokan-Karjala poikkeaa Kannaksesta sijaintinsa vuoksi. Etäisyys Pietariin on suurempi, joten Pietarin vaikutus on vähäisempi.
Mutta matkailun osalta Laatokan-Karjala on kehittyvää seutua. Potentiaalisia matkailukohteita on runsaasti. Nykyisellään vain Valamo on vakiinnuttanut paikkansa.
Minusta Karjalan palautushanke on yksinkertaisesti riski jota meidän ei kannata ottaaa. Sen tuomat haitat olisivat suuremmat kuin hyödyt. Hinnalla millä hyvänsä ei Karjalaa tarvitse palauttaa.
Onhan Karjalan palautus -kirjan kirjoittaja ProKarelian Veikko Saksikin kirjoittanut näin:
"Jos Karjalan palautus epäonnistuisi, se olisi sangen paha musta aukko veronmaksajille ja he sen sataprosenttisesti maksaisivat. Alueelle sijoittuneet yritykset menettäisivät liiketoimintansa ja maksaisivat siitä, etteivät osanneet ennakoida asiakkaitten käyttäytymistä ja/tai tuotannontekijöiden muodostumista riittävästi.
Sen sijaan veronmaksaja, tavallinen palkkatyöläinen, havaitsisi, että hänelle käteen jäävä osa onkin entistä pienempi. Kun aikaisemmin veroa meni 500 euroa kuussa, niin menee vaikkapa 600 euroa. Ei kai kovin kummallista matikkapäätä tarvita laskemaan, että veronmaksaja maksaa enemmän. "
Karjalan palautuksen onnistumisesta ei ole mitään takeita, eikä kukaan sellaisia pysty varmasti antamaan. Jos se todellakin olisi sellainen kultakaivos ja onnenpotku Suomelle, jota palautusjärjestöt meille yrittävät kaupata, niin tokihan jo maamme talouselämän vaikuttajat olisivat päättäjämme lobanneet sen taakse. Tällaistahan ei reaalimaailmassa tapahdu, ainoastaan palauttajien valveunissa.
Haluan puuttua Karjalan palautuskeskusteluun omalla, toisen polven siirtokarjalaisen mielipiteelläni. Olen halunnut välttää arkaan aiheeseen puuttumista, mutta erään tuuttavani, matkakirjailijan aktiivinen (ystäviäni sähköposteilla häiritsevä) toiminta Karjalan palautuksen puolesta pakotti minut mielipiteen ilmaisuun.
Suomi hävisi sodan Neuvostoliitolle, ja rauhansopimuksen mukaisesti luovutimme voittaneelle valtiolle mm. Laatokan ja Kannaksen Karjalan alueet. Karjalan menetys oli valtava tragedia Suomelle, ja eniten tietysti karjalaisille. He joutuivat muuttamaan esi-isiensä mailta, jotka olivat kappale kauneinta Suomea ja kalevalaisen identiteettimme henkinen tukijalka. Siirtokarjalaisten asuttaminen ympäri Suomea on kuitenkin ehkä maalimanhistorian onnistunein asutusoperaatio: kaikille karjalaisille annettiin uusi koti. Sulautuminen valtaväestöön ei tietenkään sujunut kivuttomasti – karjalaiset joutuivat usein luopumaan kielestään ryssittelyn pelossa. Karjalaisten evakkotaival on kuitenkin koitunut myös Suomen voitoksi: maamme on tasaisesti hiukan karjalaistunut muuttoliikkeen myötä: iloisuus, avoimuus ja karjalainen luovuus ovat tunkeneet läpi kaikissa kansankerroksissa.
Onnistunut asustusoperaatio ei tietenkään poista menetyksen tuskaa. Menetetyt alueet on valtion toimesta korvattu, mutta synnyinmaata ei tietenkään voi korvata rahassa, kuten ei voi korvata sodassa menetettyä isää, veljeä, lasta tai ystävääkään. Ihmisen ja elämän luonteeseen kuuluu menetysten hyväksyminen. Muuten elämä pysähtyy. Omassa suvussani on hyvin vähän mielialaa Karjalan palautukselle. Isäni sanoi viisaasti, että jos Karjala olisi palautettu 1950-luvulla olisi se vielä voinut omien ihmistensä rakentamana palautua entiseksi Karjalaksi. Nyt aika on tehnyt tehtävänsä: nykyisille mieskuntoisille karjalaisille menetetty Karjala on yhtä vieras kuin muillekin suomalaisille. Ilman ihmisiä paikalliskulttuuri katoaa. Karjalassa asuu nyt muita ihmisiä, joille Karjala on yhtä rakas kuin se oli isillemme.
Loput kirjoituksesta löytyy osoitteesta:
http://www.nettilinja.fi/~pniikko/karjalanpalautus.htm
Voiko asiaa enää tyhjentävämmin sanoa?
"Ihmisen ja elämän luonteeseen kuuluu menetysten hyväksyminen. Muuten elämä pysähtyy."
Jos tämä palsta lopetettaisiin tänään, tästä mietelmästä saisi täydellisen lopetuksen kaikelle palautuskeskustelulle.
tuohan jatkuu heti näin:
"Eli mennäänpä tosiasioihin. Karjalan palautukselle ei ole etnisiä, poliittisia eikä inhimillisiä perusteita. Pro-Karelia seuran palautustavoitteet eivät ole YK:n, EU:n tai Venäjän tavoitelistoilla, eikä niitä kannata monikaan täyspäinen suomalainen, saati karjalainen äänioikeutettu."
Tämähän pitää 100% paikkansa.
"Voiko asiaa enää tyhjentävämmin sanoa? "
Eipä sitä enää tuon paremmin voi sanoa. Loppu onkin sitten kiinni lukijan luetun ymmärryskyvystä.
Monet ihmiset ottavat tämän palstan turinat aivan liian vakavissaan ja polttavat päreensä kun joku on eri mieltä kuin itse. Tuskinpa kovinkaan moni aikuinen täyspäinen ihminen vakavissaan uskoo, että Karjala koskaan Suomelle palautuisi mutta onhan sitä hauskaa spekuloida. Se kun ei maksa mitään.
Nyttemminhän Venäjä on rakentanut Karjalaan öljyputkia ja satamia joten eipä taida palautus olla heillä ihan päällimmäisenä mielessä.
Tämä koko palautuskeskustelu on mielestäni hieman omituista. Nimittäin, mikäli suurin osa suomalaisista olisi sitä mieltä, että on olemassa ongelma niin siinä tapauksessa olisi olemassa ongelma ja ongelma pitäisi tavalla tai toisella ratkaista.
Kuitenkin, suurimman osan suomalaisten mielestä mitään ongelmaa ei ole mutta joidenkin mielestä ongelma pitäisi olla.
Lainaanpa taas Karjalan palautus kirjan kirjoittajaa ProKarelian puhemiestä maisteri Veikko Saksia:
"Ns. Karjalan palautusasiassa kyse ei olennaisimmalta osaltaan ole palautuksesta, vaan Suomen kansan ja erityisesti poliittisen eliitin heräämisestä oivaltamaan se henkisen tila, missä ollaan. "
Saksin ylläpitämää Kareliaforumia seuraamalla pääsee samaan johtopäätökseen - Karjalan palautus on pelkkä keppihevonen, millä ratsastetaan "poliittista eliittiä" vastaan ja yritetään saada kansalle "henkinen herääminen" huomaamaan, että vallankahvassa on väärät ihmiset. Ihan pelkkää sisäpolitiikkaa siis, jossa Karjalan palautus on vain pelkkä tekosyy minkä takaa päästään toteuttamaan aivan muita tavoitteta.
"Menetetyt alueet on valtion toimesta korvattu, mutta synnyinmaata ei tietenkään voi korvata rahassa, kuten ei voi korvata sodassa menetettyä isää, veljeä, lasta tai ystävääkään."
Valtio on korvannut 39% keskimäärin menetetystä omaisuudesta. Se omaisuus on edelleen karjalaisten omistuksessa. Ainakin sen asianajan mukaan, joka on haastanut Venäjän valtion. Tästä voimme päätellä, että ainaikin oikeustajun perusteella asia on vielä kesken.
Minusta Karjal-kysymys elää nykytilanteessa niin kauan, kun sille on jotain tehty, se on käsitelty, omaisuus paalutettu tai alue palautettu. Näin on aivan varmasti.
Mielestäni menetyksen kanssa on osattava elää, mutta sitä ei pidä hyväksyä ja antaa asian olla, sillä silloin tulee hyväksyä myös tulevaisuudessa vastaavat totalitarismin rikosten tulokset.
Suopmettuneet ihmiset eivät koskaan ymmärrä palautuksen perimmäistä tarkoitusta, se miiksi yleensä on ominaista oikeustajulle ja ihmisoikeuksille. Heille on ihanturha selittää sitä. Se pitää iste älytä ja oivaltaa.
"Mielestäni menetyksen kanssa on osattava elää, mutta sitä ei pidä hyväksyä ja antaa asian olla, sillä silloin tulee hyväksyä myös tulevaisuudessa vastaavat totalitarismin rikosten tulokset. "
Taas tyypillinen logiikkavirhe. Otat huomioon vain kaksi ääripäätä, vaikka useampiakin vaihtoehtoja on olemassa. Jos antaa jonkin muinaishistoriassa tapahtuneen jäädä sinne minne se kuuluukin, eli muisteloihin, niin ei se todellakaan tarkoita sitä että pitäisi hyväksyä jos sellaista uudelleen tapahtuisi.
Onko se ulkomaalainen joka alkaa Suomessa asuttuaan pitää ajan myötä itseään suomalaisena vai mikä?
Suomettuminen - keinotekoinen lyömäase 70-luvulla valtapolitiikan kanssa hätää kärsineille, Neuvostoliiton mörköä kusi sukassa pelänneille ressukoille, jotka eivät ole elämässään päässeet eteenpäin vaan ovat jämähtäneet muinaisen luokkataistelun juoksuhautoihin. Sinnepähän maatukoot kun muut menevät elämässä eteenpäin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomettuminen
Lue tarkasti. Sopiiko henkinen taudinkuva itseesi?
"Taas tyypillinen logiikkavirhe. Otat huomioon vain kaksi ääripäätä, vaikka useampiakin vaihtoehtoja on olemassa. Jos antaa jonkin muinaishistoriassa tapahtuneen jäädä sinne minne se kuuluukin, eli muisteloihin,
Ei ole muinaishistoriaa, vaan lähihistoriaa, koska asianosaisia on vielä elossa.
"niin ei se todellakaan tarkoita sitä että pitäisi hyväksyä jos sellaista uudelleen tapahtuisi."
Eli, jos se tapahtuu uudellen, silloin pitäisi vastaava maa-alue paaluttaa alkuperäisille omistajilleen?
"Suomettuminen voidaan nähdä myös erikoistapauksena yleisempää selviytymisstrategiaa, jota on Suomessa sovellettu tilanteessa jossa Suomen olemassaolo on ollut (esimerkiksi) Venäjän uhkaama. Tämän selviytymistrategian ajatuksena on että kansallisen olemassaolon ollessa uhattuna on tehtävä kompromisseja jotta tärkein päämäärä – kansallinen olemassaolo – kyettäisiin turvaamaan."
Hittolainen, eihän tuo kansallinen olemassaolo niin tärkeä asia ole, että venäläisten kanssa olisi pitänyt rauhassa elää väen väkisin viimeiset 60 vuotta. Varsinainen häpeätahra on teillä jälkiviisailla housuissanne.
"Eli, jos se tapahtuu uudellen, silloin pitäisi vastaava maa-alue paaluttaa alkuperäisille omistajilleen? "
Sinun pistämätön logiikkamyllysi jauhaa nyt niin ylikierroksilla ettei tällainen tavallisella maalaisjärjellä varustettu pysy enää mukana. Unohda koko juttu ettei käämisi kärähdä :D
Pitääkö se palauttaa vai ei, jos vastaavaa totalitarismia ei enää saa hyväksyä?
Et näe siis suomettumisessa, joka sisälsi paljolti oman poliittisen aseman pönkittämistä, tiedoitusvälineiden sensurointia "ikäviltä idän uutisilta", mitään hävettavää?
Taitavat itse elää vielä vahvasti elää siinä suomettumisen ajassa. Eivät ole huomanneet sitä, että sosialismi on romahtanut jo yli kymmenen vuotta sitten, mitä nyt muutma muumio natisee jossain. Sosialistisen ja kapitalistisen vastakkaisasettelun aika on auttamatta ohi. Poliittiset jännitteet puolieiden väliltä ovat kaikonneet. Paljon suuremmat ristiriidat ovat puolueiden sisällä, kuin niiden välillä. Tervetuloa vaan nykyaikaan.
..."vastaavaa totalitarismia" enää?
Ihan mitäänsanomatonta tekstiä, jälleen kerran.
Setä voi selittää.
Turhaan selittelet, kukaan ei ota vakavasti.
Tuota huumorintajuasi.
Älä kiemurtele. Kyse oli siitä, jos vastaavan totalitarismin voimalla viedään tulevaisuudessa Suomelta alueita, pitääkö ne palauttaa Suomelle vai ei? Vastaa.
Löydä nyt ensin sitä "vastaavaa totalitarismia" joka uhkaa Suomelta alueita viedä ja uhkaile sillä vasta sitten. Ei uhkailussasi muuten mitään kärkeä ole.
Vastaa nyt kuitenkin. Jos kävisi näin tulevaisuudessa, pitäiskö Suomelle palauttaa totalitarismilla ryöstetyt alueet?
"Vastaa nyt kuitenkin. Jos kävisi näin tulevaisuudessa, pitäiskö Suomelle palauttaa totalitarismilla ryöstetyt alueet?"
Vastaan heti kun osoitat mikä totalitarismi meiltä uhkaa viedä alueita, nyt tai tulevaisuudessa. Kysymykseesi ei voi vastata ennen kuin tiedetään mitä sillä tarkoitat, joten ole hyvä ja tarkenna kysymystäsi.
Saisimme vielä kannaksenkin työttömät elätettäväksemme.