Onko teille kenellekään sattunut

Asettelehan nuorille tuollaisia muistamisvaatimuksia, niin alkavat karttaa sinua oikein tosissaan. Loppuelämä on tietysti sitten hiljaisempaa.

Olen hyvin pahoillani puolestasi Pohjankukka
Olen kuulluut liian paljon tarinoita,joissa lapset,tai lapsenlapset eivät muista enää vanhusta tavallisesssa arjessa,saatika merkkipäiviä. En ymmärrä heidän ajatusmaailmaansa. Toivon,että jaksat arjessa ja ettet kanna suurta kaunaa heitä kohtaan,vaikka olet itse aikoinasi heitä auttanut ja hoitanut.
Katkeruus vie loputkin voimat,kuten varmasti tiedät. TOIVON SINULLE VOIMIA JOKAISEEN PÄIVÄÄSI JA MUISTA,MEITÄ KOHTALONTOVEREITA PIISAA!!!IKÄVÄ KYLLÄ.

vastauksesta! Koetetaan vaan ymmärtää nuoriamme. Laritsa M:lle: Eihän liene vaatimusten esittämistä, jos mielessään odottelee onnitteluja näiltä "omiltaan" varsinkin, kun sähkeitä ja kortteja tuli paljon muilta sukulaisilta ja ystäviltä. Pahoitin kyllä mieleni kovasti lastenlasteni (2) käytöksestä.

Onneksi jaksan vielä harrastaa liikuntaa ym. ja ystäviäkin ja sitä omaa elämää vielä on. Ja sehän on selvää, että "kruunua" emme tekemisistämme saa - minä en ole sellaista odottanutkaan, pientä kohteliasta elettä vain. "Onnea, mummo" -- olisi hyvin riittänyt!

Sisarpuoleni ja hänen kaksi tytärtään laiminlyvät rakkaan läheisensä melkein tyystin. He olivat olevinaan huolehtivaisia silloin kun mummun omaisuus oli vielä jakamatta, mutta kun saivat rahat ja muuta omaisuutta, niin jo muuttui ääni kellossa.
Ellemme me veli ja siskopuolet kävisi tervehtimässä ja kutsuisi häntä luoksemme, hän olisi sukulaistensa taholta kuin syrjään sysätty, uhohdettu.
Laritsa on heitellyt noita kommenttejaan ja tule tekemään, niin kauan kuin palstoille kirjittelee.
Älä välitä! Meitä ymmärtäjiä on enemmän kun tuomareita ja "lyödyn mieltä lyöviä."
Voimia Sinulle!

En muista edes itse syntymäpäivääni, saatikka sitten toisten syntymäpäiviä, enkä todellakaan odota että joku muistaisi minua.
Olen kieltäytynyt esim. äitienpäivän vietosta.
Äitienpäivä on aina kun poika tulee moikkaamaan, eikä silloin kun sen näkee almanakasta ja aiheuttaa huonoa omaatuntoa niille, joitten päivyriin on unohtunut tehdä merkintö tuosta tärkeästä päivästä.
Mielestäni spontaanit muistamiset tuntuvat aidommilta kuin velvollisuudesta tehdyt muistamiset.
Mutta asioitahan voi nähdä ja tuntea niin monelta kantilta.

He ovat ehkä vain unohtaneet eikä sen kummenpaa. Riippuu aika tavalla perheestä ja suvusta, miten paljon syntymäpäiviä muistetaan.

Minä olen aika yllättynyt, jos joku muistaa syntymäpäiväni. Yleensä joku muistaa, mutta eivät läheskään kaikki. En minäkään muista toisten syntymäpäiviä, vaikka merkitsen niitä kalenteriin. Sitten vain huomaan, etten olekaan katsonut kalenteria.

Älä turhaan pahoita mieltäsi tällaisesta asiasta. Niin voi käydä kenelle tahansa.

Eri asia on, jos lapsenlapsesi muuten ovat osoittaneet mieltään. Toivottavasti ei. - Voithan kutsua heidät "myöhästyneille syntymäpäiväkahveille", ja ladata sillä vähän paineita heidän päälleen.

Jos on kysymyksessä pyöreä vuosi, niin sitten asia on kyllä vähän eri näköinen. (Minua nolottaa vieläkin se, että toistakymmentä vuotta sitten onnittelin erästä henkilöä 75-vuotispäivästä, kun itse asiassa hän täytti 76.)

Ei tuo ole mitään ihmeellistä.
En ole vielä saanut omilta pojiltani onnittelua, en jouluna, en äitienpäivänä enkä syntymäpäivinä.
Yksi pojantytär muistaa aina, muut ei koskaan. Olisiko miniöillä sormet pelisssä??????