ne ovatkaan, ranskalaiset.
Kerroin tässä taannoin arabijutun, miksi en siis kertoisi fransmannijuttua.
No. Olin eka kertoja ranskassa. Ruumasta kuului naurun räkätystä. Katsoin luukun reunalta että mikä siellä on niin hauskaa. Ei siinä vaiheessa enää mikään. Mutta kun kerran katselin muuten vaan, niin joku kurkotti jotakin ja toinen nappasi takaapäin munista kiinni, ja voi sitä naurun räkätystä.
Ensimmäisellä kerralla minuakin nauratti, oli se sen verran törkeä pila. Toisella kerralla nauratti vähemmän. Lopulta tiesin katsomattakin että siellä ollaan taas toistensa munissa kiinni ja sadannella vitutti jo raskaasti, mutta fransmannit ei kyllästyneet toistensa munien koittelemiseen, niitä nauratti aina yhtä makeasti.
Siitä on aikaa kolmisenkymmentä vuotta, mutta yhä vieläkin ranskankielen kuunteleminen teettää työtä. Olkoonkin että en ymmärrä siitä sanaakaan, Jumalan kiitos.
Sen teeskentelevämpää munienkoittelijoiden kieltä ei ole toista.
Kerroin tässä taannoin arabijutun, miksi en siis kertoisi fransmannijuttua.
No. Olin eka kertoja ranskassa. Ruumasta kuului naurun räkätystä. Katsoin luukun reunalta että mikä siellä on niin hauskaa. Ei siinä vaiheessa enää mikään. Mutta kun kerran katselin muuten vaan, niin joku kurkotti jotakin ja toinen nappasi takaapäin munista kiinni, ja voi sitä naurun räkätystä.
Ensimmäisellä kerralla minuakin nauratti, oli se sen verran törkeä pila. Toisella kerralla nauratti vähemmän. Lopulta tiesin katsomattakin että siellä ollaan taas toistensa munissa kiinni ja sadannella vitutti jo raskaasti, mutta fransmannit ei kyllästyneet toistensa munien koittelemiseen, niitä nauratti aina yhtä makeasti.
Siitä on aikaa kolmisenkymmentä vuotta, mutta yhä vieläkin ranskankielen kuunteleminen teettää työtä. Olkoonkin että en ymmärrä siitä sanaakaan, Jumalan kiitos.
Sen teeskentelevämpää munienkoittelijoiden kieltä ei ole toista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.