omaperäinen pieni tarina, miten maailma olisi voinut syntyä kreationismin mukaan. ( Itse en usko tätä )
Aluksi oli vain pelkkää pimeyttä, jossa vallitsi yliluonnollinen voima, joka oli Jumala. Jumala oli alunperin vain henki, joka ei tiennyt olevansa olemassa. Ajan kuluessa Jumala alkoi käyttämään mielikuvitustaan ja alkoi miettimään asioita. ( Aluksi Jumalan mielikuvitus ja ajattelu oli aika vähäistä, ensiksi hän kai keksi kielen aloittamalla perus hyminällä )
Kun sitten Jumala oli oppinut ajattelemaan ja oli keksinyt kielen, niin hän alkoi mietiskelemään "mielikuvitusmaata", pitääkseen itsensä pirteänä. Tässä vaiheessa Jumala loi kaikki luonnonlait, eläimet ja kaiken muutkin asiat. ( Hän myös keksi millainen hän itse voisi olla, joten hän loi ihmisen omaksi kuvakseen )
Mietiskeltyään asioita kauan Jumala oli tullut viisaaksi ja hänelle oli kehittynyt luonne. Hän oli myös silti tylsiintynyt ja yksinäinen, koska hänellä ei ollut muuta tekemistä, kuin ajattelu. Sitten Jumala sai päähänsä idean. Hän ymmärsi vihdoinkin, että mikään niistä luonnonlaista, jonka hän oli luonnut, ei toiminut siellä yliluonnolisen voiman puolella. Siksi Jumala päätti kokeilla ja sanoi mielessään maailmanluonnin alusanat. Maailma syntyi, koska luonnonlait syrjäyttivät yliluonnollisen voiman ehdot.
Jumala oppi rakastamaan maailmaa ja kiintyi siihen niin paljon, että päätti tehdä tarinalleen "juonen" joka sitten loppuisi maailman lopussa. Ihmiselläkin on kyky luoda, niin kuin Jumalalla. Ihminen voi tehdä esimerkiksi robotteja, satuja, pelejä. Näillä kaikilla on oma juonensa ja sen takia ihminen muistuttaa hyvin paljon Jumalaa.
Koska Jumala on niinkuin ihminen, niin hänelläkin on oma persoonallisuutensa. Kun vertaa vanhaa- ja uutta testamenttia, niin voi huomata eron. Vanhassa testamentissa Jumala oli paljon "murhanhimoisempi", kuin uudessa testamentissa. Johtuneeko se siitä, että hänen luonne voi muuttua, niin kuin ihmiselläkin.
Ja niin Jumalamme elää lopun ikäänsä onnellisesti maailman loppuun asti.
Aluksi oli vain pelkkää pimeyttä, jossa vallitsi yliluonnollinen voima, joka oli Jumala. Jumala oli alunperin vain henki, joka ei tiennyt olevansa olemassa. Ajan kuluessa Jumala alkoi käyttämään mielikuvitustaan ja alkoi miettimään asioita. ( Aluksi Jumalan mielikuvitus ja ajattelu oli aika vähäistä, ensiksi hän kai keksi kielen aloittamalla perus hyminällä )
Kun sitten Jumala oli oppinut ajattelemaan ja oli keksinyt kielen, niin hän alkoi mietiskelemään "mielikuvitusmaata", pitääkseen itsensä pirteänä. Tässä vaiheessa Jumala loi kaikki luonnonlait, eläimet ja kaiken muutkin asiat. ( Hän myös keksi millainen hän itse voisi olla, joten hän loi ihmisen omaksi kuvakseen )
Mietiskeltyään asioita kauan Jumala oli tullut viisaaksi ja hänelle oli kehittynyt luonne. Hän oli myös silti tylsiintynyt ja yksinäinen, koska hänellä ei ollut muuta tekemistä, kuin ajattelu. Sitten Jumala sai päähänsä idean. Hän ymmärsi vihdoinkin, että mikään niistä luonnonlaista, jonka hän oli luonnut, ei toiminut siellä yliluonnolisen voiman puolella. Siksi Jumala päätti kokeilla ja sanoi mielessään maailmanluonnin alusanat. Maailma syntyi, koska luonnonlait syrjäyttivät yliluonnollisen voiman ehdot.
Jumala oppi rakastamaan maailmaa ja kiintyi siihen niin paljon, että päätti tehdä tarinalleen "juonen" joka sitten loppuisi maailman lopussa. Ihmiselläkin on kyky luoda, niin kuin Jumalalla. Ihminen voi tehdä esimerkiksi robotteja, satuja, pelejä. Näillä kaikilla on oma juonensa ja sen takia ihminen muistuttaa hyvin paljon Jumalaa.
Koska Jumala on niinkuin ihminen, niin hänelläkin on oma persoonallisuutensa. Kun vertaa vanhaa- ja uutta testamenttia, niin voi huomata eron. Vanhassa testamentissa Jumala oli paljon "murhanhimoisempi", kuin uudessa testamentissa. Johtuneeko se siitä, että hänen luonne voi muuttua, niin kuin ihmiselläkin.
Ja niin Jumalamme elää lopun ikäänsä onnellisesti maailman loppuun asti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noihan se varmaan menee, turha tässä enää on mistään kiistellä.
Mikä mahdollisti sen, että Jumala onnistui tekemään tyhjästä jotakin? Tässä on eräänlainen selitys sille. Jumala pystyi tekemään samoja asioita kuten ihminenkin, mutta ei pelkästään sanan voimalla. Jumalalle oli kehittynyt kyky ajatella, koska hänelle oli tapahtunut "yliluonnollistaevoluutiota" ( tässä syy, että miksi ihminen luulee olevansa evoluution tuotetta, koska hän on perinyt sen Jumalalta ja mistä sitä tietää, vaikka täällä olisikin tapahtunut sitä. Jumala oli sen ansioista saanut ihmisen muodot, koska hän ajatteli olevansa sellainen ja evoluutio toimi sen mukaan. Jumala oli silti onnistunut luomaan yliluonnollisen olemuksensa, mutta ainetta ei vielä ollut. Niin Jumala sai idean, että jos hän leikkaisi kätensä irti, niin sitä ei enää olisi. Hän siis leikkasi kätensä irti ja koska yliluonnollinen aine oli erillään hänestä, niin se muuttui energiaksi. Tämän jälkeen hän alkoi siitä kehitellä atomia ja onnistuikin siinä, tässä vaiheessa siis JUmala kehitti aineen ominaisuuden ja muun vastaavan. Sen jälkeen hän leikkasi ison osan ruumiistaa, jonka jälkeen synti enemmän energiaa ja hän alkoi luomaan atomeista maailmaa.
Tämä kaikki tapahtuu vaan jumalan omassa päässä. Olleen vaan ajatteleva osa sen aivoja.
Ei kai.
Jos ihminen olisi ollut pimeässä kopissa synmästään asti. Ei ihminen voisi kuvitella mitään mikä liittyisi näkemiseen tai muuhunkaan. Voisi vaikka kuolla kupsahtaa virikkeiden puutteeseen.
Mutta jumalahan on erimaata. Eiks joo.
ikinä tietää, että olemmeko me Jumalan päässä olevia mielikuvitusolentoja vai mitä.
"Jos ihminen olisi ollut pimeässä kopissa synmästään asti. Ei ihminen voisi kuvitella mitään mikä liittyisi näkemiseen tai muuhunkaan. Voisi vaikka kuolla kupsahtaa virikkeiden puutteeseen."
Kuten tarinassa kerroinkin. Jumala alkoi perus äänteellä oli jonkun moisella hyminällä. Miten ihmisen kieli sitten evoluutionkaan mukaan olisi voinut tapahtua?
"Mutta jumalahan on erimaata. Eiks joo."
Ken tietää.
mistä se pelkkä pimeys oli tullut, ja mistä sinne oli tullut se yliluonnollinen voima, joka oli jumala?