Sartola laittaa taas faktat paikoilleen

täältäkin voi löytää faktaa, vihan ja tuhon faktaa kansasta jonka historia on pelottavan sotainen ja jopa saatanallinen
Onko tämä juutalainen rotu joiltakin osin kertakaikkiaan kyvytön elämään sovussa ja tarvitsee aina vihoillista jota voi huijata tai jonka voi tuhota? Geenivikako?

THE SPIRITUAL JEW, excerpted from *The Yellow Peril*, by Professor Revilo P. Oliver



...It may be that we err when we think of the Jewish race as only materialists, predatory for profit. We think of cut-throat methods and dirty tricks to take over the businesses of *goyim* and drive them from the professions, of political corruption and lucrative incitement of depravity. We think of the habitual device used in its simplest form by the parasites who swarmed into the South in the wake of the invading armies in 1865. It was neatly described by Mark Twain. As soon as the ruined plantations were made productive again, a store was promptly established by "a thrifty Israelite, who encourages the thoughtless negro and his wife to buy all sorts of things they could do without--but on credit, at big prices, month after month, credit based on the negro's share of the growing crop; and at the end of the season, the negro's share belongs to the Israelite, and the negro is in debt besides." It is always the same: in Rumania, in Hungary, in Poland, in every country infested by the international race. Of course, the simple method that suffices for Congoids and simple-minded peasants has to be made more elaborate and sophisticated when applied to prosperous Aryans, including millionaires, but the principle remains the same. Where there is blood to be sucked from the natives, the leeches are always fat. (1)



(1. The obtuseness of White men would be incredible, if it were not attested by innumerable examples. The Irish, for example, still venerate the memory of the "great Irish patriot," Robert Briscoe, and his "heroic part in the Irish revolt [against Britain]," his heroism having consisted of inciting murders and planning riots from a place of safety and of smuggling into Ireland arms and bombs that the Irish purchased at high prices from Jewish dealers. They venerate that hero because their newspapers tell them to, and they do so quite oblivious of the fact that "Briscoe" did not have in his veins a drop of Irish blood, being the offspring of Jews who crawled into the island from Lithuania, either before or after his birth. In March 1957, he strutted through Boston at the head of a procession of Irish, suitably adorned while the band played "Wearing of the Green" and he waved his cane at the cheering crowds of "those dumb Micks," as he called them when speaking later to a German-American, although the Jew seems to have concealed his contempt for his dupes when he was with them.

We should not think of such stupidity as a peculiarity of the Irish. In his *Racial Contours* (Douglas, Isle of Man, 1965), H.B. Isherwood, on the basis of his own observations and the latest anthropological data then available, stated that the highest percentage of Nordics was to be found in Sweden, where the Nordic characteristics were more common than in Norway. In my review of Donald Day's book in the January issue of *Liberty Bell*, I commented on his observation of the Swedes. A reader tells me that he recently attended an academic ceremony at the University of Uppsala: he says the University was swarming with Jews and that the Swedes could not tell the difference between a Jew and a Swede--not because they cowered before the Jewish Terror, which would be understandable, but because they were too stupid to perceive a difference between persons who spoke Swedish. He said that he at last understood that the common phrase, "dumb Swede," did not refer to a person stricken with aphasia or a disease of the vocal chords. The Swedish government has arrested Dietrich Felderer for disrespect to God's Race and has placed him at the mercy of Jewish "psychiatrists." Felderer's crime was to write a book in which he analysed the hoax called *Anne Frank's Diary*, a piece of fiction so carelessly put together that any person who can read it while awake and fail to recognize it as clumsy fiction is so deficient in common sense that he must be considered intellectually subnormal. It would be bad enough if the Swedish authorities who are persecuting Felderer were doing so in expectation of being rewarded with a few dollars by the Jews, but one cannot exclude the horrible thought that some of them may actually believe the silly story told in the hoax. If they do, they probably believe Grimm's Fairy Tales to be historical records.

The publication of Professor Butz's analysis of the "holocaust" swindle, *The Hoax of the Twentieth Century*, naturally has caused among the Jews some dissent as to the policy the race should pursue, and several rabbis, in their own publications and even in their columns in papers for the *goyim*, such as the *Chicago Sun-Times*, issued veiled warnings that too much agitation about their Holohoax might give Americans ideas they would put into practice. The ruling element in Jewry decided to use their newspapers and boob-tubes to pump a steady stream of sludge in the faces of the dumb brutes; but some intelligent rabbis continued to have misgivings. The *Stratford* (Connecticut) *Express*, 23 September, quoted the opinions of two rabbis concerning the slop currently sprayed from the boob-tubes; one said that the film might make people "wonder why Hitler did not complete the job, and it could encourage Fascism to rear its ugly head again"; the other said that the film was "far too contrived...and could encourage Fascism again." Even the device of ramming the pus into the minds of school children seems to be becoming counter-productive, and one hears that some Jews are coming to feel that they are only advertising their dominion over their American plantation and its livestock. Such dissidents may have been the object of a warning in *Jewish Week*, 29 April: "The Holocaust is our strength. We have been shielded by it for a generation." The blatant hoax, however, may prove to be their great and perhaps fatal weakness.)



That picture of the invading hordes is accurate so far as it goes, but it may not be complete. A race is more than an aggregation of individuals, and it is as much a spiritual as a physical entity. And there are historical incidents in which the spiritual force of Judaism has unmistakably overcome the selfish interests of individuals. A famous example is an event in A.D. 117, which was summarized in Ralph Perier's little booklet, *The Jews Love Christianity*:

"In the capital city [Cyrene] of that prosperous province [Cyrenaica] of the Roman Empire, the Jews, naturally, had planted a huge ghetto and they undoubtedly controlled a large part of the trade on which the province's prosperity depended. Many Jews must have been among the wealthiest inhabitants. But, nevertheless, the race's innate nihilism was excited by a christ, who announced the glad tidings that Yahweh had said that the time had come to put the *goyim* in their place. Filled with a zeal for righteousness, the Jewish swarm caught the stupidly complacent Greeks and Romans off their guard and slaughtered more than 200,000 men and women in various ingenious ways....God's People then destroyed all the property in the city *including their own!*, apparently by burning the city and then levelling to the ground such walls as remained standing. They then rushed out into the countryside to destroy the villages and uproot the crops."

I italicized the significant phrase. We do not know whether the wealthy Jews whose riches were thus annihilated were overmastered by the mob or had themselves caught the enthusiasm for ripping the guts out of people whose civilization and culture the race has always hated, but what is more significant is that *every* one of the Jewish rabble, even the very poorest, must have had to abandon and sacrifice his possessions, however few they may have been, when he and his fellows were inflamed by a spiritual ardor.

A race's innate character is most clearly shown in its favorite myths. No reader of the "Old Testament" can have failed to notice that while there are many tales of highly profitable theft, subversion, and looting by God's Chosen Bandits, the real *Leitmotiv* of the whole collection is destruction, universal massacres and total destruction. There is the well-known passage (Exod. 23.27) in which Yahweh promises each and every Jew that he "will destroy all the people to whom thou shalt come." (2) And the story narrates, over and over again, with wearisome iteration, the triumphs of the blood-thirsty and nihilistic marauders. Yahweh's special pet, Moses, boasts, "And we took all the cities [of Bashan]...threescore cities...and we utterly destroyed them...utterly destroying the men, women, and children of every city." And although Moses didn't get to enjoy much more carnage, the savage swarm moved on to Jericho, "And they utterly destroyed all that was in that city, both man and woman, young and old, and ox and sheep and ass, with the edge of the sword....And they burnt the city with fire, and all that was therein." "And Joshua (3)...utterly destroyed all the inhabitants of Ai...And Joshua burnt Ai, and made it a heap for ever, even a desolation unto this day." And so the inspiring tale goes on and on and on. "So Joshua smote all the country of the hills, and of the south, and of the vales, and of the springs, and all their kings: he left none remaining, but utterly destroyed all that breathed." A righteous lust to kill all the men, all the women, all the children, all the animals, everything that breathed, and to destroy cities and make of them mounds of desolation in a desert, was stronger even than the greed of the godly brigands whose piety is celebrated in their exemplary tales.



(2. The words that I have quoted from the King James Version are attenuated in later translations on the basis of quibbles about the Hebrew text that are not worth mentioning. Very significant, however, is the meaning of the Hebrew text that was current in the first century B.C. and was translated into Greek in the Septuagint. In it are the crucial words that Yahweh promises "I will befuddle the minds of all the gentiles [=goyim]." This text agrees with the rest of the chapter, in which Yahweh explains that the hated races are not to be exterminated all at once, but gradually and "little by little." That, in turn, fully agrees with the explanation given by Philo Judaeus, the Jew's great apologist of the First Century A.D. Admitting that the tales about the conquest of Canaan were intrinsically unbelievable, he gave a rational explanation of them (*Hypoth.* 6.6-7 = 356d-357a). When the wandering tribe of Jews reached Canaan, intending to slaughter the natives and take their country from them, the Jews were necessarily incapable of armed aggression against a strong nation, but the Canaanites were so befuddled that they believed their implacable enemies to be a godly and peaceful folk and accordingly invited the Jews into their country and permitted them to set up their synagogues and colonies. That proves that the Jews are God's People, because God must have made the Canaanites so stupid as to let the Jews immigrate. Of course, when the Jews had securely lodged themselves in the country they intended to steal, they destroyed the gullible *goyim* by methods, doubtless including their habitual technique of subversion and inciting civil discord and war, that Philo thought it would be tactless to describe. We may be virtually certain, therefore, that the Septuagint preserves the meaning of the original text, although later tales in the collection lovingly describe a military invasion of Canaan and the delights of slaughtering its inhabitants. One Jewish hoax that long imposed on our people was the claim that they sedulously preserved the texts of their holy books without alteration; that was, of course, definitively exposed by the few Dead Sea Scrolls that have been published, and is probably one reason why the Jews, with, of course, the complicity of the Christians, have made certain that the great bulk of those scrolls will never be read by honest *goyim*. (The story now is that a mysterious infection has attacked the organic fibers of the scrolls and is turning them into gelatin, so they are now said to be locked up in lightless vaults and one of the "custodians" has boasted that no one will ever again see them.)



(3. The King James Version (and, so far as I have noticed, all others in English) is in error here. The name of the supposed leader of the Jewish invasion and despoliation of Canaan should be spelled 'Jesus' since that is the spelling of the same name when it refers to the protagonist of the "New Testament." The name is the Hebrew YSW, and since vowels were not written in Hebrew, it was easy to deceive persons who did not know Hebrew or the language from which that dialect was derived by supplying different vowels in the two contexts. In the last centuries B.C. and early centuries A.D. the name was pronounced as *Yeshua* or *Yeshwa*, which, as filtered through Greek and Latin, gives the English 'Jesus.' Of this, there can be no possible doubt: in the Septuagint the character whom ignorant Christians call "Joshua' in the Christian's Bible is entitled "Jesus." The fact that there was only the one name is admitted by Christian theologians, but they maintain the false distinction for business reasons.)



Their "prophets" attain a memorable eloquence when they are inspired by visions of world-wide death and desolation. "The indignation of the Lord is upon all nations;...he hath utterly destroyed them, he hath delivered them to the slaughter. Their slain shall be cast out, and their stink shall come out of their carcasses, and the mountains shall be melted [!] with their blood. And all the host of heaven [i.e., the constellations] shall be dissolved, and the heavens shall be rolled together as a scroll."--"Their land shall be soaked with blood, and their dust made fat with fatness [of decaying flesh]....And the streams thereof shall be turned to pitch, and the dust thereof into brimstone, and the land thereof shall become burning pitch. It shall not be quenched night or day; the smoke thereof shall go up forever: from generation to generation it shall lie waste; none shall pass through it for ever and ever."--"I will break in pieces the horse and his rider...I will break in pieces the chariot and its rider...I will break in pieces man and woman...I will break in pieces old and young...I will break in pieces the young man and the maid...I will break in pieces the shepherd and his flock...I will break in pieces the husbandsman and his yoke of oxen...I will break in pieces the captains and rulers...And the land shall tremble and sorrow: for every purpose of the Lord shall be performed...to make the land of Babylon a desolation without an inhabitant."--"I [Yahweh] have cut off the nations: their towers are desolate; I have made their streets waste, that none passeth by; their cities are destroyed, so that there is no man, that there is no inhabitant...My determination is to gather the nations, that I may assemble the kingdoms, to pour upon them mine indignation, even all my fierce anger: for all the earth shall be destroyed with the fire of my jealousy."

The same spiritual *Leitmotiv* of Judaism appears vividly in the apocalypse that was selected for inclusion in the "New Testament." It would take too long to enumerate the ingenious ways in which Jesus afflicts, tortures, and kills all the inhabitants of the earth, and every reader of that mad phantasmagoria will remember that Jesus, in a paroxysm of nihilistic fury, destroys the mountains and the seas, destroys the whole earth, destroys the sun and the moon, destroys all the stars--destroys the whole universe, destroys everything, destroys and destroys.

No other mythology so reeks of an insane lust to torture, to kill, to destroy, to create only desolation and nothingness. And this spiritual force has characterized the activities of the Jews throughout history: they can only destroy. And the few Jews to whom we should be profoundly grateful, notably Marcus Eli Ravage, Oscar Levy, and Maurice Samuel, have been so candid as to tell us the truth explicitly: "We are intruders, we are subverters."--"We Jews...today are nothing else but the world's seducers, its destroyers, its incendiaries, its executioners."--"We Jews, we the destroyers, will remain destroyers forever." (4)



(4. The passages from which I have taken these sentences are more fully quoted, with bibliographic references, by Colonel Farrell in his article in the March 1983 issue of *Liberty Bell*, p.31.)



This is a cardinal fact that we must take into account in our estimates of the present. It is obvious that the Jews derive great profits from the many forms of subversion--from pornography and the incitement to degeneracy, from class warfare, from wars between nations of our race, from the inflation of counterfeit currencies and the impoverishment of our people, and from many similar activities. (5) But it we consider such things from the standpoint of the race, not from the standpoint of the individual Jew who battens on us, is it not likely that the material profit counts for much less than the spiritual satisfaction? And if we consider some of the Jew's work, I cannot see how it could conceivably yield a net profit. What monetary gain can they have obtained, or intended to obtain, by spending vast sums to incite the niggers to rape, murder, and arson? What profit from destroying civilization in Rhodesia and making that land again a land of savages? What can the Jews in South Africa gain in material terms from their present intensive effort to destroy the white population and make of that country another Rhodesia? Is it not obvious that they could squeeze much more money out of the White population by peaceful parasitism and without inciting the racial hatreds that disrupt the economy and could conceivably bring retribution upon themselves? The only explanation, it seems to me, is that with their race as a whole spiritual considerations are paramount, paramount over profit and even over self-preservation. One can foresee the logical end in a future that may not be too distant: one can see the last Jews dying with exultation on the surface of a planet from which they have exterminated all other human beings, all animal, all vegetation, all life--a planet of which they have made "a desolation of desolations."



(5. This includes, of course, the instigation of destructive lusts in the natives. Malcolm Muggeridge, writing in *Time*, 3 December 1979, proposed an explanation of the intensive campaign in our schools and newspapers to spread the race-destroying plague of homosexuality. His explanation merits consideration. He believes that John Maynard Keynes, for example, incensed by the loss of the ministrations of a favorite pervert, took vengeance on society "by inventing an economic theory which, after a period of spurious prosperity, must infallibly bankrupt the countries which adopt it." The article is accompanied by a photograph which reminds us that Keynes can have been only partly an Englishman; I do not know whether or not the non-Aryan race that entered into his composition was Jewish, but it is well known that intelligent mongrels usually feel a bitter rancor against the society that made them possible. Muggeridge by implication also accuses E.M. Forster and Lytton Strachey of the same social incendiarism, but, so far as I know, they and the other noted homosexuals whom he mentions were of uncontaminated English descent.)

Mutta: nyt kun suomalainen rauhanturvaaja on verisesti tapettu ja Israel käy omin luvin raadollista sotaansa vastoin kansainvälisiä ja muitakin sopimuksia, niin kysympähän Sartolalta ja nykyiseltä Israein ja USAn ystävältä että oletko todella mukana tukemassa näitä hankkeita?
Ja kun olet - ainakin kirjoitustesi perusteella - niin miten tämän puolustamisesi motivoit?
Jos esim. Suomessa suunniteltaisiin vastaavaa niin eikö se olisi hirvittävää taantumusta ja suuriluuloista hulluutta, jonka kaikki täällä oitis tuomitsisivat.
Näyttäisi siltä etteivät suomalaiset Israelin ystävät tajua missä mennään!
-------------------
Uusi Sanhedrin tutkii Temppelin paikkaa

Sanhedrin on kuullut monien rabbien, arkeologien ja muiden Temppelivuoren asiantuntijoiden lausuntoja siitä, missä juutalainen Temppeli sijaitsi Temppelivuorella. Paikalla ei koskaan ole tehty kaivauksia ja muslimien hallinto sekä heidän pyrkimyksensä tuhota juutalaiset muistomerkit vuorella vaikeuttavat Temppelin paikan tunnistamista. Temppelin sijaintipaikan suhteen on monta ehdotusta. Sanhedrinille asia on tärkeä koska se suunnittelee tulevaisuudessa tapahtuvaa pääsiäisuhrin toimittamista Temppelivuorella. Sanhedrinin päämäärä on myös Temppelin jälleenrakentaminen. Kaksi ehdotusta sijaintipaikaksi ovat muita edellä: paikka, jossa nyt sijaitsee islamilainen Kalliomoskeija tai alue heti sen pohjoispuolella. Myös mahdollisuus, että Temppeli olisi sijainnut vuoren eteläpuoliskolla, suurin piirtein nykyisen Itkumuurin kohdalla, oli myös esillä. Sanhedrin aikoo määrittää oikean paikan perustamassaan komiteassa. Komitea tutkii tarkoin eri mahdollisuudet ja esittää päätelmänsä Sanhedrinille, joka antaa lopullisen päätöksen. Uuden Sanhedrinin perustajat sanovat täyttävänsä raamatullista tehtävää. ”Meidän erityinen velvollisuutemme (mitzvah), perustuen läsnäoloomme Israelissa, on Sanhedrinin perustaminen”, selitti rabbi Meir HaLevi. Rabbi Chaim Richmanin mukaan Temppelin rakentamisen valmistelu on keskeistä juutalaiselle kansalle. ”Sanhedrin tutkii tapoja uudistaa uskomme syvimmät juuret, palauttaa temppelipalvelus ja juutalainen lakiperinne… Kansallamme on edessään yksi tie ja jatkamme kulkua kohti päämääräämme” (Arutz Sheva 9.2.2005).



Uusi Sanhedrin haluaa Daavidin huoneen maallisen jälkeläisen johtamaan Israelia

Juhani Aitomaa



14.10.2004 Tiberiaassa vietettiin ainutlaatuista seremoniaa, ainoaa laatuaan Israelissa yli 1400 vuoteen. Tuolloin perustettiin uudelleen juutalainen Sanhedrin, korkein juutalainen lakineuvosto. Sanhedrin, uskonnollinen neuvosto, johon kuului 71 juutalaista uskonnollista johtajaa, kokoontui Jerusalemin Temppelissä jossa sillä oli oma kokoushuone. Se toimi useita vuosisatoja eKr. ja aina vuoteen n. 425 jKr.

Viimeinen Sanhedrinin nimellä nimetty neuvosto kokoontui Israelin ulkopuolella Napoleonin Ranskassa tämän tavoitellessa sillä itselleen poliittista etua. Pian Israelin valtion perustamisen jälkeen silloinen uskontoasiain ministeri Judah Leib Maimon otti asian esille, mutta se ei johtanut mihinkään.



Nykyisen Sanhedrinin koollekutsujat ilmoittivat tarkoituksena olevan koota yhteen 71 rabbia, jotka on asetettu virkaan muinaisen juutalaisen oppineen Maimonideksen (myös Rambam 1134-1204) ohjeiden mukaan. Joitakin satoja vuosia sitten tehtiin Tzfatin kaupungissa yritys uudelleenperustaa Sanhedrin. Tuolloin mukana oli mm. maineikas rabbi Yosef Karo, joka on klassisen juutalaisen lakikokoelma Shulhan Arukhin tekijä. Yritys kariutui useiden johtavien rabbien vastustukseen.



Rabbi Yeshai Ba’avad Beit Elistä on yksi nykyisen yrityksen taustahahmoja. Hänen mukaansa Sanhedrinin jäsenyys ei ole pysyvä. Kaikkein tärkeintä on saada se uudelleen perustetuksi. Kaikki ne, jotka ensivaiheessa siihen kuuluvat eivät välttämättä jatka myöhemmin. Tavoite on aikaansaada yksi rabbiininen instituutio Jerusalemiin, joka kokoontuu kuukausittain päättämään keskeisistä asioista. Ba’avadin mukaan se on ”sukupolvemme ja aikamme tarve”.

Rabbi Yisrael Ariel johtaa Jerusalemissa sijaitsevaa Temppeli-instituuttia ja on yksi hankkeeseen osallistuvista rabbeista. Hänen mukaansa tulevaisuus näyttää, onko nyt syntyvä Sanhedrin pysyvä. ”Iloitsemme tästä kuten Israelin valtion syntymästä, mutta odotamme silti jotakin täydellisempää. Tämä on prosessi… Talmudin ajan oppineet kuvaavat 10 vaihetta Sanhedrinin karkotuksessa Jerusalemista muualle, kunnes sen aika päättyi Tiberiaassa. Tiberias on paikka missä sen on ennustettu tulevan taas esiin ja täältä se sijoitetaan taas Jerusalemiin.”



Nykyinen ryhmä koostuu pitkälti edesmenneen rabbi Kahanen suunnan kannattajista. Uudelleen perustettuun Sanhedriniin kuuluu hareidi, sefardi, askenazi, hasidi, uskonnollinen sionismi, ym. liikkeiden rabbeja. Tunnettuja nimiä ovat myös Yoel Schwartz ja Adin Shteinzaltz. Rabbi Arielin mukaan ”emme voi odottaa suurta yhteisymmärrystä, mutta joskus prosessi menee näin – alhaalta ylös.”



Sunnuntaina 8.1.2005 he kokoontuivat keskustelemaan Israelin valtion muodostamisesta juutalaiseksi kuningaskunnaksi. Viime vuosina ryhmä, jota kutsutaan monarkisteiksi, on tutkinut tarkkaan useiden perheiden sukulinjoja löytääkseen läheisimmän yhteyden, verilinjan, Raamatun kuningas Daavidiin. Tämä on jokaisen tulevan kuninkaan ehdoton edellytys. Heidän mielestään Israelin kuninkaan kruunajaispäivä on lähellä. Yhden ryhmän jäsenen mukaan, ”haluaisimme, että se olisi tapahtunut jo eilen, mutta olemme halukkaat odottamaan huomiseen.”



Rabbi Yosef Dayan, joka tunnetaan siitä, että hän on uhannut asettaa kuolemankirouksen PM Sharonin ylle, on kuuleman mukaan lähin ehdokas ”Israelin kuninkaaksi”. ”Dayanilla on paras sukupuu kuningas Daavidiin”, kertoivat useat Sanhedrinin jäsenet Jerusalem Postille. Hänellä on kaksi muinaista dokumentoitua tietolähdettä, joiden mukaan 3000 vuoden takaisesta kuningas Daavidista on suora sukulinja häneen ja hänen sukunsa miehiin. ”Monet voivat osoittaa olevansa kuningas Daavidin jälkeläisiä, mutta he eivät voi näyttää toteen, että sukulinja on ainoastaan miespuolinen”, selitti yksi Sanhedrinin jäsenistä. ”Siksi Dayan on lähin ehdokas kuninkaaksi.” Monarkistit ovat konsultoineet myös ei-juutalaisten sukututkija-asiantuntijoiden kanssa. He ovat vahvistaneet Dayanin olevan Daavidin huoneen suora jälkeläinen.



Kysymys on, kuinka perustaa juutalainen monarkia nykyisen demokraattisen hallituksen sijaan? ”On kaksi mahdollisuutta”, sanoi Dayan, ”ensimmäinen on, että kansakunta tai sen enemmistö haluaa kuninkaan ja tekee lopun nykyisestä hallintotavasta.” Toinen realistisempi tapa on katsoa Maimonideksen ohjeen mukaan, ”kukaan ei tiedä kuinka se tulee tapahtumaan kunnes se tapahtuu.”



Sanhedrinissa keskusteltiin myös mahdollisuudesta pystyttää alttari Temppelivuorelle, jolloin siinä voitaisiin uhrata pääsiäisuhri tulevana juhla-aikana. Erään ehdotuksen mukaan Temppelivuorelle kiivettäisiin ja alttari pystytettäisiin sekä uhrilampaan uhraus toimitettaisiin nopeasti ennen kuin turvallisuusviranomaiset estäisivät toiminnan. Sanhedrinin jäsen Baruch Ben-Yosef esitti rukousta, että tsunamin kaltainen tuho kohdistuisi Temppelivuoreen. ”Sekunnissa Jumala pyyhkäisi 150000 ihmistä olemattomiin”, sanoi hän, ”kuka tietää, ehkä Hän auttaa meitä, jos osoitamme Hänelle olevamme valmiina.”



Osallistujat keskustelivat myös Ben-Yosefin ajatuksesta aloittaa jälleen Sanhedrinin auktoriteetilla Rosh Hodesh’in julistaminen, eli uuden kuukauden alkaminen kuunvaiheiden mukaan. ”On hyvin tärkeää ottaa käyttöön Sanhedrinin arvovalta kuun vaihteen ilmoittamiseen, koska se pakottaa ihmiset ymmärtämään, että Jumala antoi meille vallan kontrolloida kalenteria ja omaa kohtaloamme”, sanoi Ben-Yosef.



(Lähteet: Yaakov Katz, The Jerusalem Post, Hear ye, hear ye: Sanhedrin seeks David's scion as king, 12.1.2005, Israel National News, Arutz Sheva 14.10.2004).

___________________



Juutalaisen oikeuskäytännön ylin aste oli siis 71-jäseninen Sanhedrin. Jokaisessa kaupungissa oli lisäksi 23-jäseninen neuvosto, ns. pieni Sanhedrin. Lisäksi tunnustettiin 3 tuomarin neuvosto, jollainen toimi Sanhedrinin sisällä, esim. kun piti ottaa huomioon vierasmaalaisen, joka puhui omalla äidinkielellään, todistus. Sanhedrinin jäsenistä vähintään kahden piti osata ko. kieltä ja vielä kolmannen ymmärtää sitä. Nämä 3 sitten esittivät asian muille.



Sanhedrin oli muinaisen Israelin korkein lakielin. Se myös ylläpiti ja tulkitsi juutalaisen uskonnon suullista lakiperintöä. Rabbi Kaplan kirjoittaa teoksessa ”Handbook of Jewish Thought”, että VT edellyttää tällaista käytäntöä, sillä 5Moos.16:18 on kirjoitettu, ”Aseta tuomarit ja päällysmiehet eri sukukuntiasi varten kaikkien niiden kaupunkiesi portteihin, jotka Herra sinun Jumalasi sinulle antaa, he tuomitkoon kansaa oikein.”



Sanhedriniin kuuluvien oppineiden lukumäärä tulee 4Moos.11:16, jossa Jumala määräsi Mooseksen valitsemaan 70 Israelin vanhinta (vanhin tarkoittaa johtajaa) johtamaan kansaa yhdessä Mooseksen kanssa, eli yhteensä 71 johtajaa. Koska tuo luku on Raamatussa määrätty, sitä ei voi muuttaa. Sanhedrinilla oli kuitenkin lupa kuulla niitäkin oppineita, jotka eivät kuuluneet joukkoon. He saivat osallistua Sanhedrinin kokouksiin mutta ilman äänioikeutta. Mitään lopullista tuomiota tai päätöstä ei julistettu, jos yksikin varsinainen jäsen puuttui kokouksesta. Jos jäsen oli estynyt saapumasta, hänen sijalleen voitiin nimetä väliaikainen jäsen.



Mooseksen jälkeen Sanhedrinin johtajasta käytettiin nimeä Rosh HaYeshiva (istuvien päämies). Myöhemmin häntä alettiin kutsua nimellä Nasi (presidentti). Jos Nasi ei ollut läsnä, päätökset eivät olleet päteviä. Nasin jälkeen Sanhedrinin vaikuttavin jäsen oli Av Beit Din (tuomioistuimen isäntä t. johtaja). Sekä Nasi, että Av Beit Din osallistuivat äänestyksiin muiden mukana. Sanhedrinin kokouksissa istuttiin yleensä puoliympyrässä, jotta jäsenet näkivät toisensa. Todistajien ja muiden osallisten paikka oli puoliympyrän edessä. Av Beit Dinin paikka oli äärimmäinen oikealla ja hänestä seuraavana istui Nasi.



Jäseniltä edellytettiin hyvän maineen ja erinomaisen Tooran tuntemuksen lisäksi koeteltua viisautta, nöyryyttä, jumalanpelkoa, rakkautta totuuteen ja lähimmäiseen, sekä sitä, että henkilö ei ollut rahanahne. Sanhedrinin toiminta oli tietenkin sitä oikeudenmukaisempaa, mitä paremmin näissä vaatimuksissa onnistuttiin. Jäsenillä piti myös olla tietoa matematiikasta ja muista tieteistä, heidän tuli tuntea muita uskontoja ja okkultiikkaa epäjumalanpalvelemisen tunnistamiseksi. Piti olla myös fyysisesti terve. Lisäksi tuli hallita useampia kieliä, ainakin niitä, joita juutalaisten keskuudessa yleisesti puhuttiin. Kokemusta pidettiin kunniassa. Sanhedrinin jäseneksi ei yleensä otettu alle 40-vuotiaita. Nasin tuli olla tavallisesti vähintään 50 vuotta täyttänyt. Missään olosuhteissa Sanhedriniin ei valittu alle 18-vuotiasta. Jäsenen ei tullut olla aivan vanhus, eikä perheetön ja lapseton. Suositus oli myös, että Sanhedrinissä istuisi pappeja (kohen) ja leeviläisiä (Leevin jälkeläiset). Sanhedrinin kelpoisuusvaatimukset sopivat osaltaan ohjeeksi myös kristillisen seurakunnan johtajistolle.



Temppelissä Sanhedrinin istuntopaikka oli Lishkat HaGazit (hakattujen kivien kammio). Huone sijaitsi Temppelin pohjoismuurissa, niin että sen ovista päästiin sekä temppelialueelle, että Temppelin ulkopuolelle. Vuonna 28 jKr. istuntopaikka muuttui muualle temppelialueelle ja myöhemmin se siirtyi pois temppelialueelta Jerusalemin kaupungin keskuuteen. Kun Jerusalem hävitettiin 68-70 jKr., Sanhedrin siirtyi Yavneen. Muutaman lisäsiirron jälkeen sen viimeinen istuntopaikka oli Tiberias.



Uskotaan, että Sanhedrinin uudelleenperustaminen edeltää Messiaan paluuta. Tällöin viitataan esim. Jes.1:26-27. Uskomuksen mukaan vain toimiva Sanhedrin voi asettaa tulevan Messiaan, juutalaisen kuninkaan, virkaansa. Perimätiedon mukaan Sanhedrin perustetaan, kun osa juutalaisia asuu jälleen omassa maassaan. Näin monelle hurskaalle juutalaisen uskonnon edustajalle yritys muodostaa toimiva Sanhedrin, on merkki Messiaan ilmestymisestä.

************************

Muistamme, että Jeesus Kristus, Messias, ei paluussaan tarvitse yhdenkään ihmisen tai ihmisinstituution (Sanhedrin) apua. Mikään inhimillinen toimi ei ole Häntä asettanut ”virkaan”, eikä tule asettamaankaan. Hän saapuu ajallaan suvereenina sekä Israelin Messiaana että koko maailman Kuninkaana, pelastamaan ihmiskunnan ja koko luomakunnan täydeltä Saatanan Synagoogan tuholta, jonka ihminen muuten saisi aikaan.
Tärkein asia meille on Kristuksen suorittama sovitus ihmisen ja Jumalan välillä, Joh.8:24, 17:3. Jumalan sovitustyö Jeesus Messiaan kautta kuuluu samalla tavalla sekä juutalaiselle että pakanalle.
-----------
Niin, Sanhedrinkö se siellä jyllää kaiken takana?
Pekka, kertoisitko lisää.