…kuin eräät ihan viisaina pitämäni ihmiset sen haluavat nähdä! Tarkoitan tuota Lähi-idän tilannetta, ja viisailla ihmisillä täällä mm. Mielipidepankkia. Ja valtakunnan politiikan tasolla tarkoitan lähinnä presidenttiämme ja ulkoministeriämme. Vanhasen vaikeneminen taitaa tällä kertaa olla ihan viisautta eikä päättämättömyyttä.
Olen aikonut kirjoittaa täällä pitemmän jutun kyseisestä asiasta ja sen taustoista, syistä ja seurauksista, kun oletan itselläni olevan tällä alueella asiantuntemusta hieman enemmän kuin useimmilla asiasta paljon ja varmoin äänenpainoin puhuneella. Mutta nyt en enää ole varma, kannattaako minun niin tehdä. Kun nimittäin moni ihan täyspäinen ihminen pyrkii kuittaamaan asian vain yhden tapahtuman tuomitsemisella. Ja luultavasti heidän tuomioperusteissaan painaa paljonkin se, että yksi uhri oli suomalainen.
Israelin tilanne on sellainen, että minun taidoillani siitä on lähes mahdotonta sanoa mitään lyhyesti. Niin tekemisen vaikeutta lisää se, että tosiaankin olen vuosikymmenet ollut melkoisesti harrastunut tilanteelle, jossa itsekin olen muutamia vuosia mukana elänyt ja toiminutkin omalla vaatimattomalla osuudellani.
Jätän omaan arvoonsa nuo Timo Ristimäet siksi, että on perin helppo havaita heidän paljon porunsa perusteeksi jo valmiina odottanut asenne, jota he nyt pääsevät vyöryttämään kiitollisina siitä, että saivat sille mielestään nyt hyvää vahvistusta. Ihan huomiotta jätän nuo hörhöt, jotka puhuessaan talmudisteista, sanhedrineistä ja muista vilkkaan mielikuvituksensa tuotteista osoittavat olevansa ulkona paitsi tuosta vaikeasta asiasta myös kaikesta muusta todellisuudesta.
Mutta kun täällä ovat asiaan ottaneet mielestäni kovin ymmärtämätöntä kantaa ihan täyspäiset, viisaana pitämäni ihmiset, kuten esim. Mielipidepankki, minun pitää sittenkin yrittää sanoa asiasta jotakin. Tosin jo joku muu näkyy myös esittäneen ajatuksia, joihin voin yhtyä. Näitä ovat ainakin Neutraalitarkkailija ja Keskustaporvari. Myös Oiva Härkönen on lyhyeen tapaansa käyttänyt puheenvuoron, jota olen linkittänyt eräässä omassakin viestissäni. Ja perusteissaan oikeilla linjoilla näkyy olevan – yllätys, yllätys – myös Seppo Hietanen, joskaan hän ei malta nytkään olla sekoittamatta asiaan poliittista propagandaansa.
Minun ei tarvinne kertoa Israelin syntyhistorioita ja sen syitä, jotka ainakin sivistyneinä ja humaaneina itseään pitävät ihmiset täälläkin hyväksynevät, koskapa ne hyväksyi aikanaan myös YK ja koko maailma lukuun ottamatta Israelin arabinaapureita. Ne eivät hyväksyneet, vaan yllyttivät maan palestiinalaiset maanpakoon, jotteivät he tulisi työnnetyiksi Välimereen yhdessä juutalaisten kanssa. Sitä nuo lukumääräisesti täysin ylivoimaiset naapurit yrittivät 1948, mutta kärsivät katkeran tappion, ja Israel laajensi aluettaan YK:n sille määrittämästä. Ainakin jokainen sotilas ymmärtää Israelin motiivit siihen, kun maa oli kapeimmalta kohdaltaan 26 km. leveä ja kaikki sen tärkeimmät alueet – silloinen pääkaupunki Tel Aviv mukaan lukien – naapureiden tykinkantaman alla.
Minun ei tarvinne kertoa edes niistä kolmesta myöhemmästä sodasta (1956, 1967 ja 1973), joista jokaisen arabinaapurit aloittivat, ja aina hävisivät. Tosin Egyptin viisas presidentti Anwar Sadat voitti rauhanteon, ja Egypti sai Siinain takaisin. Israel olisi silloin mielellään palauttanut Egyptille YK:n sille määrittämän Gazankin, mutta Sadat ei huolinut vaivoikseen pienelle alueelle sulloutunutta miljoonaa palestiinalaista, joista arveli maalleen riesan koituvan, kuten olisi tapahtunutkin.
Monet tietänevät ja muistanevat varmaan myös sen, miten Israel keväällä 1982 hyökkäsi Libanoniin. Minä olin sitä aitiopaikalta, ”Golanin mäeltä” seuraamassa. Ja minä kuten muutkin ”mäellä” olleet rauhanturvaajat – suomalaiset, kanadalaiset ja itävaltalaiset – ymmärsimme tapahtuman hyvin. Olimme jo kauan aprikoneet, että kuinkahan kauan Israelin kantti kestää sietää niitä päivittäisiä Katjusha-rakettien iskuja, joita Libanonin puolelta päivittäin tapahtui Pohjois-Israelin rauhallisten ihmisten niskaan. Viimeinen pisara taisi olla isku alakouluun Rosh Pinnan kaupungissa, jossa kuoli muistaakseni kahdeksan koululasta. Uhreja oli sitä ennen tullut jo paljon, suurin osa aivan viattomia siviilejä.
Tuosta hyökkäyksestä olen kertonut jotakin mm. täällä esittämissäni YK-muistelmissani.
Nyt alueella tilanne on ollut jo jonkin aikaa aivan sama muuten, paitsi että hizbollahilla on nyt paljon tehokkaammat ja kauemmas kantavat aseet kuin Syyrian tukemilla palestiinalais-libanonilaisilla 24 vuotta sitten. Israel ei taaskaan voinut olla lopulta reagoimatta muuten kuin on nähty. Millainen valtio olisi se, joka ei jo tuossa vaiheessa olisi tehnyt jotain radikaalia omien kansalaistensa tappamisen lopettamiseksi? Millainen olisi kansa, joka kauan sietäisi johtajia, jotka eivät niin tekisi? Millainen olisi armeija, joka ei tuossa tilanteessa ryhtyisi toimiin, joita varten se on olemassa: suojelemaan maataan ja kansalaisiaan?
Tuohon suomalaisenkin sotilastarkkailijan kuolemaan johtaneet syyt on täälläkin näköjään jo tuotu esille. Kokemuksesta tiedän, että noissa tilanteissa pahojaan tekemään pyrkivä mielellään hakeutuu puolueettoman ulkopuolisen läheisyyteen saadakseen siitä läheisyydestä suojaa itselleen voidakseen jatkaa pahojensa tekoja. Niin nytkin nuo hizbollahin ”taistelijat” tarkoituksella kaivautuivat aivan sotilastarkkailijoiden aseman viereen.
Israelin tiedustelu tietää tasan tarkkaan, mistä lähtevät ne raketit, joilla tulitetaan Haifaa ja muita Pohjois-Israelin asutuskeskuksia. Heidän omankin tiedustelunsa sellainen on helppo selvittää, ja varmaankin heillä on käytettävissään amerikkalaisten satelliittien jatkuvasti lähettämät tiedot, joiden perusteella voidaan jokainen lähtevä ammus osoittaa neliömetrin tarkkuudella.
Israelin sotilaat varmaan myös tiesivät, että sotilastarkkailijoiden tukikohta on aivan sen pisteen vieressä, josta mm. raketteja tulee. Siellä ilmeisesti joku pataljoonan komentajan tasoinen päällikkö teki ratkaisun ”toivotaan, toivotaan” –perusteella, eli antoi pommituskäskyn toivoen, että sotilastarkkailijat sittenkin säästyisivät, mutta heidän vieressään olevat terroristit eliminoitaisiin. Mutta se toive ei toteutunut.
Hieman kyllä ihmettelen minäkin tuollaista todennäköisenä pitämääni päätöstä. Minulla on korkea käsitys Israelin sotilaiden ammattitaidosta, ja se käsitys on myös muilla asiaa tuntevilla. Kyllä pataljoonan komentajan – vähintään kapteenin arvoisen upseerin – olisi pitänyt tajuta riski, kun hän varmasti tiesi, että hizbollahin terroristit ovat paljon paremmin suojautuneita – betonibunkereissa pääosin – kuin lähinnä itse rakentamissaan tilapäissuojissa olevat tarkkailijat.
Millään en jaksa uskoa, että Israelin armeijan isku tarkkailijoiden tukikohtaan olisi ollut tahallinen, tarkoituksella surmata nimenomaan tarkkailijat. Vaikka YK ei olekaan enää kovassa kurssissa Israelissa – minun aikanani oli kovemmassa – niin kyllä he sentään sen verran seuraamuksia pelkäävät, että eivät he ehdoin tahdoin sitä vastaan rupea tappelemaan. Israelin poliittinen johto ei taatusti sellaista tue. Olen varma, että syyllinen tuohon tapaukseen selvitetään ja joku tai jotkut upseerit todennäköisesti menettävät virkansa.
Mutta eiväthän mitkään toimenpiteet tuo menehtyneitä takaisin elämään. Kun Seppo Hietanen näkyy avauksessaan sanovan, että YK on vastuussa tapahtuneesta, hän on jokseenkin oikeassa. Itse lähes ensi reaktionani ajattelin samoin; paikallisen korkeimman YK-sotilaan olisi pitänyt komentaa aseettomat tarkkailijat pois alueelta heti Israelin hyökkäyksen alettua. Niin tapahtui 1973 Suezilla ja samoin myös 1982 Pohjois-Libanonissa, mutta silloin korkeimpina sotilasjohtajina olivatkin suomalaiset kenraalit Ensio Siilasvuo ja Erkki Kaira. En tiedä, kuka siellä nyt on ylimpänä. Rohkeus on sotilashyve, mutta uhkarohkeus on tyhmyyttä ja vaarallista muillekin kuin itselle.
Alueelle pitäisi nyt pian saada rauhanturvaajat, ja Israel niitä jo sinne vaatii, mutta hizbollat panevat kai hanttiin perusteella, että ”älkää ulkopuoliset tulko sotkemaan meidän sotaamme”. Ellei sinne pian rauhanturvaajia väliin saada, Israel etenee todennäköisesti niin pitkälle, että saa valvontaansa ja miehittämäkseen niin laajan suoja-alueen, että sen takaa eivät mitkään ammukset varsinaiselle Israelin alueelle yllä. Se tekee sen varmasti, jos rauhanturvaajia ja niille riittävän laajaa hallinta-aluetta ei väliin tule.
Mutta millaiset rauhanturvaajat sinne pitäisi saada? Uskoakseni Nato olisi paras, sillä hampaattomaksi koettu YK on menettänyt arvostustaan Israelissa ja arabinaapureissa sitä rasittaa se, että Israel aikoinaan syntyi YK:n päätöksellä. Tosin Siinailla kuten Golanillakin ainakin aikoinani YK:n rauhanturvaajat ja varsinkin suomalaiset nauttivat myös arabien täyttä kunnioitusta. EU:sta ei ole mihinkään, kun sen ulkopoliittinenkin sekoilu ”kolmen lautasen” kanssa tekee sen ihan kyvyttömäksi tuossa asiassa.
Tämä ei ollut se aikomani pitempi juttu, sillä tuosta asiasta en voisi sanoa mitään tätä lyhyemmin. Ja kun kiireeni vielä jatkuvat, niin älköön kukaan hermostuko, jos en ainakaan heti kommentoi mahdollisia vastineita.
Olen aikonut kirjoittaa täällä pitemmän jutun kyseisestä asiasta ja sen taustoista, syistä ja seurauksista, kun oletan itselläni olevan tällä alueella asiantuntemusta hieman enemmän kuin useimmilla asiasta paljon ja varmoin äänenpainoin puhuneella. Mutta nyt en enää ole varma, kannattaako minun niin tehdä. Kun nimittäin moni ihan täyspäinen ihminen pyrkii kuittaamaan asian vain yhden tapahtuman tuomitsemisella. Ja luultavasti heidän tuomioperusteissaan painaa paljonkin se, että yksi uhri oli suomalainen.
Israelin tilanne on sellainen, että minun taidoillani siitä on lähes mahdotonta sanoa mitään lyhyesti. Niin tekemisen vaikeutta lisää se, että tosiaankin olen vuosikymmenet ollut melkoisesti harrastunut tilanteelle, jossa itsekin olen muutamia vuosia mukana elänyt ja toiminutkin omalla vaatimattomalla osuudellani.
Jätän omaan arvoonsa nuo Timo Ristimäet siksi, että on perin helppo havaita heidän paljon porunsa perusteeksi jo valmiina odottanut asenne, jota he nyt pääsevät vyöryttämään kiitollisina siitä, että saivat sille mielestään nyt hyvää vahvistusta. Ihan huomiotta jätän nuo hörhöt, jotka puhuessaan talmudisteista, sanhedrineistä ja muista vilkkaan mielikuvituksensa tuotteista osoittavat olevansa ulkona paitsi tuosta vaikeasta asiasta myös kaikesta muusta todellisuudesta.
Mutta kun täällä ovat asiaan ottaneet mielestäni kovin ymmärtämätöntä kantaa ihan täyspäiset, viisaana pitämäni ihmiset, kuten esim. Mielipidepankki, minun pitää sittenkin yrittää sanoa asiasta jotakin. Tosin jo joku muu näkyy myös esittäneen ajatuksia, joihin voin yhtyä. Näitä ovat ainakin Neutraalitarkkailija ja Keskustaporvari. Myös Oiva Härkönen on lyhyeen tapaansa käyttänyt puheenvuoron, jota olen linkittänyt eräässä omassakin viestissäni. Ja perusteissaan oikeilla linjoilla näkyy olevan – yllätys, yllätys – myös Seppo Hietanen, joskaan hän ei malta nytkään olla sekoittamatta asiaan poliittista propagandaansa.
Minun ei tarvinne kertoa Israelin syntyhistorioita ja sen syitä, jotka ainakin sivistyneinä ja humaaneina itseään pitävät ihmiset täälläkin hyväksynevät, koskapa ne hyväksyi aikanaan myös YK ja koko maailma lukuun ottamatta Israelin arabinaapureita. Ne eivät hyväksyneet, vaan yllyttivät maan palestiinalaiset maanpakoon, jotteivät he tulisi työnnetyiksi Välimereen yhdessä juutalaisten kanssa. Sitä nuo lukumääräisesti täysin ylivoimaiset naapurit yrittivät 1948, mutta kärsivät katkeran tappion, ja Israel laajensi aluettaan YK:n sille määrittämästä. Ainakin jokainen sotilas ymmärtää Israelin motiivit siihen, kun maa oli kapeimmalta kohdaltaan 26 km. leveä ja kaikki sen tärkeimmät alueet – silloinen pääkaupunki Tel Aviv mukaan lukien – naapureiden tykinkantaman alla.
Minun ei tarvinne kertoa edes niistä kolmesta myöhemmästä sodasta (1956, 1967 ja 1973), joista jokaisen arabinaapurit aloittivat, ja aina hävisivät. Tosin Egyptin viisas presidentti Anwar Sadat voitti rauhanteon, ja Egypti sai Siinain takaisin. Israel olisi silloin mielellään palauttanut Egyptille YK:n sille määrittämän Gazankin, mutta Sadat ei huolinut vaivoikseen pienelle alueelle sulloutunutta miljoonaa palestiinalaista, joista arveli maalleen riesan koituvan, kuten olisi tapahtunutkin.
Monet tietänevät ja muistanevat varmaan myös sen, miten Israel keväällä 1982 hyökkäsi Libanoniin. Minä olin sitä aitiopaikalta, ”Golanin mäeltä” seuraamassa. Ja minä kuten muutkin ”mäellä” olleet rauhanturvaajat – suomalaiset, kanadalaiset ja itävaltalaiset – ymmärsimme tapahtuman hyvin. Olimme jo kauan aprikoneet, että kuinkahan kauan Israelin kantti kestää sietää niitä päivittäisiä Katjusha-rakettien iskuja, joita Libanonin puolelta päivittäin tapahtui Pohjois-Israelin rauhallisten ihmisten niskaan. Viimeinen pisara taisi olla isku alakouluun Rosh Pinnan kaupungissa, jossa kuoli muistaakseni kahdeksan koululasta. Uhreja oli sitä ennen tullut jo paljon, suurin osa aivan viattomia siviilejä.
Tuosta hyökkäyksestä olen kertonut jotakin mm. täällä esittämissäni YK-muistelmissani.
Nyt alueella tilanne on ollut jo jonkin aikaa aivan sama muuten, paitsi että hizbollahilla on nyt paljon tehokkaammat ja kauemmas kantavat aseet kuin Syyrian tukemilla palestiinalais-libanonilaisilla 24 vuotta sitten. Israel ei taaskaan voinut olla lopulta reagoimatta muuten kuin on nähty. Millainen valtio olisi se, joka ei jo tuossa vaiheessa olisi tehnyt jotain radikaalia omien kansalaistensa tappamisen lopettamiseksi? Millainen olisi kansa, joka kauan sietäisi johtajia, jotka eivät niin tekisi? Millainen olisi armeija, joka ei tuossa tilanteessa ryhtyisi toimiin, joita varten se on olemassa: suojelemaan maataan ja kansalaisiaan?
Tuohon suomalaisenkin sotilastarkkailijan kuolemaan johtaneet syyt on täälläkin näköjään jo tuotu esille. Kokemuksesta tiedän, että noissa tilanteissa pahojaan tekemään pyrkivä mielellään hakeutuu puolueettoman ulkopuolisen läheisyyteen saadakseen siitä läheisyydestä suojaa itselleen voidakseen jatkaa pahojensa tekoja. Niin nytkin nuo hizbollahin ”taistelijat” tarkoituksella kaivautuivat aivan sotilastarkkailijoiden aseman viereen.
Israelin tiedustelu tietää tasan tarkkaan, mistä lähtevät ne raketit, joilla tulitetaan Haifaa ja muita Pohjois-Israelin asutuskeskuksia. Heidän omankin tiedustelunsa sellainen on helppo selvittää, ja varmaankin heillä on käytettävissään amerikkalaisten satelliittien jatkuvasti lähettämät tiedot, joiden perusteella voidaan jokainen lähtevä ammus osoittaa neliömetrin tarkkuudella.
Israelin sotilaat varmaan myös tiesivät, että sotilastarkkailijoiden tukikohta on aivan sen pisteen vieressä, josta mm. raketteja tulee. Siellä ilmeisesti joku pataljoonan komentajan tasoinen päällikkö teki ratkaisun ”toivotaan, toivotaan” –perusteella, eli antoi pommituskäskyn toivoen, että sotilastarkkailijat sittenkin säästyisivät, mutta heidän vieressään olevat terroristit eliminoitaisiin. Mutta se toive ei toteutunut.
Hieman kyllä ihmettelen minäkin tuollaista todennäköisenä pitämääni päätöstä. Minulla on korkea käsitys Israelin sotilaiden ammattitaidosta, ja se käsitys on myös muilla asiaa tuntevilla. Kyllä pataljoonan komentajan – vähintään kapteenin arvoisen upseerin – olisi pitänyt tajuta riski, kun hän varmasti tiesi, että hizbollahin terroristit ovat paljon paremmin suojautuneita – betonibunkereissa pääosin – kuin lähinnä itse rakentamissaan tilapäissuojissa olevat tarkkailijat.
Millään en jaksa uskoa, että Israelin armeijan isku tarkkailijoiden tukikohtaan olisi ollut tahallinen, tarkoituksella surmata nimenomaan tarkkailijat. Vaikka YK ei olekaan enää kovassa kurssissa Israelissa – minun aikanani oli kovemmassa – niin kyllä he sentään sen verran seuraamuksia pelkäävät, että eivät he ehdoin tahdoin sitä vastaan rupea tappelemaan. Israelin poliittinen johto ei taatusti sellaista tue. Olen varma, että syyllinen tuohon tapaukseen selvitetään ja joku tai jotkut upseerit todennäköisesti menettävät virkansa.
Mutta eiväthän mitkään toimenpiteet tuo menehtyneitä takaisin elämään. Kun Seppo Hietanen näkyy avauksessaan sanovan, että YK on vastuussa tapahtuneesta, hän on jokseenkin oikeassa. Itse lähes ensi reaktionani ajattelin samoin; paikallisen korkeimman YK-sotilaan olisi pitänyt komentaa aseettomat tarkkailijat pois alueelta heti Israelin hyökkäyksen alettua. Niin tapahtui 1973 Suezilla ja samoin myös 1982 Pohjois-Libanonissa, mutta silloin korkeimpina sotilasjohtajina olivatkin suomalaiset kenraalit Ensio Siilasvuo ja Erkki Kaira. En tiedä, kuka siellä nyt on ylimpänä. Rohkeus on sotilashyve, mutta uhkarohkeus on tyhmyyttä ja vaarallista muillekin kuin itselle.
Alueelle pitäisi nyt pian saada rauhanturvaajat, ja Israel niitä jo sinne vaatii, mutta hizbollat panevat kai hanttiin perusteella, että ”älkää ulkopuoliset tulko sotkemaan meidän sotaamme”. Ellei sinne pian rauhanturvaajia väliin saada, Israel etenee todennäköisesti niin pitkälle, että saa valvontaansa ja miehittämäkseen niin laajan suoja-alueen, että sen takaa eivät mitkään ammukset varsinaiselle Israelin alueelle yllä. Se tekee sen varmasti, jos rauhanturvaajia ja niille riittävän laajaa hallinta-aluetta ei väliin tule.
Mutta millaiset rauhanturvaajat sinne pitäisi saada? Uskoakseni Nato olisi paras, sillä hampaattomaksi koettu YK on menettänyt arvostustaan Israelissa ja arabinaapureissa sitä rasittaa se, että Israel aikoinaan syntyi YK:n päätöksellä. Tosin Siinailla kuten Golanillakin ainakin aikoinani YK:n rauhanturvaajat ja varsinkin suomalaiset nauttivat myös arabien täyttä kunnioitusta. EU:sta ei ole mihinkään, kun sen ulkopoliittinenkin sekoilu ”kolmen lautasen” kanssa tekee sen ihan kyvyttömäksi tuossa asiassa.
Tämä ei ollut se aikomani pitempi juttu, sillä tuosta asiasta en voisi sanoa mitään tätä lyhyemmin. Ja kun kiireeni vielä jatkuvat, niin älköön kukaan hermostuko, jos en ainakaan heti kommentoi mahdollisia vastineita.
Vastaukset 36
Vanhimmat
"Tämä ei ollut se aikomani pitempi juttu,"
Nauran kyynelteni läpi..
"Olen aikonut kirjoittaa täällä pitemmän jutun kyseisestä asiasta ja sen taustoista, syistä ja seurauksista,"
Eikö se ole ruudin keksimistä toiseen kertaan?
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
...en tarkoittanut aikomuksellani pitemmästä esityksestäni tuollaista, vaan pelkästään nuo viime päivienkin tapahtumat antaisivat sellaiseen aihetta. Sitä paitsi minäkin olen esittänyt täällä mm. YK-muistelmieni yhteydessä noita laajempia ja kauemmas historiaan ulottuvia näkemyksiä, joílla Sartolakin esitystään taustoittaa.
Kerran eräässä muussa asiassa nojauduin Sartolaan, ja sain hyvin voimakkaan vastareaktion saitin eräiltä kepulaisilta, jotka mitätöivät Sartolan näkemykset sillä perusteella, että tämä on helluntailainen.
Olisit kyllä voinut lukea enemmän ajatuksella tuon avaukseni, jossa osoitin arvostustani myös Sinun esittämillesi näkemyksille:
>> Mutta kun täällä ovat asiaan ottaneet mielestäni kovin ymmärtämätöntä kantaa ihan täyspäiset, viisaana pitämäni ihmiset, kuten esim. Mielipidepankki, minun pitää sittenkin yrittää sanoa asiasta jotakin. Tosin jo joku muu näkyy myös esittäneen ajatuksia, joihin voin yhtyä. Näitä ovat ainakin Neutraalitarkkailija ja Keskustaporvari. Myös Oiva Härkönen on lyhyeen tapaansa käyttänyt puheenvuoron, jota olen linkittänyt eräässä omassakin viestissäni. Ja perusteissaan oikeilla linjoilla näkyy olevan – yllätys, yllätys – myös Seppo Hietanen, joskaan hän ei malta nytkään olla sekoittamatta asiaan poliittista propagandaansa.
arvioimaan tilannetta objektiiviesti.
Hän on kuin Nokialla töissä oleva joka kehuu Nokian kännykkää.
sinä et yritäkkään kirjoittaa näitä valistavia ajatuksia minkään muun puolueen palstalla.
...Sinä ole oppinut tajuamaan sen tosiasian, että esim. sossujen palstalla ei ole muuta kuin se tuulipukukansa, jolle ei kannata mitään järjellistä juttua kehittää!
etteivät ole kapista kiinnostuneita.
eläintä.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Mal.1.html#o1
Tarkkailijoiden surmaamisesta on ihan turha tehdä monimutkaisempaa asiaa kuin se on. Lähi-idän historia ei tähän kysymykseen kuulu. Tässä on surmattu neljän aseetonta YK-tarkkailijaa ja sitä ja vain sitä tilannetta tulee katsoa oikeuden ja vääryyden näkökulmasta.
Israelin pääministeri antoi Kofi Annanille lupauksen siitä, että Israel varoo kohdistamasta hyökkäyksiään tarkkailojoiden asemaan tai sen välittömään läheisyyteen. Tämä on lähtökohta ja lupaus, mihin perustuen tarkkailijoiden komentaja todennäköisesti päätöksensä antaa miesten jatkaa tehtäväänsä perusti. Jos pääministeri Olmeart ei olisi tällaista lupausta tehnyt, asiaa voisikin tarkastella eri tavalla. Israelin vastuullinen sotilasjohto antoi vastaavan lupauksen.
Mikä on olennaista. Olennaista on se, että asia eli vaara oli kyllä tiedostettu. Sen vuoksi neuvotteluja oli käyty ja lupauksia oli annettu. Jos Israel olisi tullut myöhemmin katumapäälle, sen olisi tullut viestittää YK:lle, että se vetäisi tarkkailijansa pois. Kyllä Israelin tiedossa oli se, että sissit voivat käyttää YK-tarkkailijoita suojakilpenään. Pääministeri antoi lupauksensa tietoisena tästä asiasta.
Korhosen on aivan turha vedota kokemukseensa. Joku päivä sitten Hesarissa tai taisi olla sittenkin ehkä Kalevassa kirjoitti muistaakseni everstiluutnantin tasoinen upseeri, jolla hänelläkin oli yllin kyllin YK-kokemusta paikan päältä sävyyn, missä Israelin toiminta tuomittiin vastaansanomattomasti ja vastaansanomattomin perustein.
Kuten olen sanonut, teossa ei ole olennaista se, minkä maan sotilaat tällaisiin tappotoimiin ryhtyivät. Olennaista on se, että toiminta on häpeäksi sotilaalle kuten viittaamani YK-upseeri kirjoitti ja että toiminta on tuomittavaa, koska siinä ei piitata ihmishengistä.
Myös ministeri Tuomiojan ihmettely siitä, että Israelin täsmäpomitukset tuntuvat tehoavan parhaiten siviileihin ja YK-tarkkailijoihin, muttei Hizbollahin sotureihin, on varmaan pyörinyt monen muunkin "ulkopuolisen" mietteissä. Eikä syyttä.
...en pyri kiistämään näkemystäsi, sillä oikeassahan olet siinä, että tapahtunut ei ole kunniaksi Israelin poliittiselle johdolle eikä sen muuten kaiken arvostuksen ansaitsevalle armeijalle.
Mutta konfliktin syiden ja Israelin käyttäytymisen ymmärtämisen suhteen pysyn kannassani, samoin siinä, että vastuulliset YK-viranomaiset - siviilit tai sotilaat - olivat liian hyväuskoisia, kun eivät vetäneet tarkkailijoita pois alueelta, jolla he olivat suuressa hengenvaarassa. Kyllä ainakin asiantuntevan ja tilanteen tasalla olevan sotilasjohdon olisi pitänyt asia tajuta ja toimia sen mukaisesti.
mistä Laitinen kirjoitti kolumnissaan!
http://www.iltalehti.fi/mielipide/
...Miksi höpöttää päivänselviä ajatuksia, niinkuin joku uutistenlukija?!
Minulle asia ei ole ihan noin yksioikoinen Hizbollahin suhteen, mitä se sinulle ja ulkoministeri Tuomiojalle on.
Teillä näyttäisi olevan se näkemys, että hizbollahin terroristeja saisi tuhota vain silloin, kun he ovat ryppäänä jossain syrjäisessä paikassa asutuksen ulkopuolella?
Hizbollahin terroristeilla sen sijaan tuntuu olevan se taktiikka, että he toimivat asuttujen alueiden sisällä ja liepeillä nimenomaan siviilien turvallisuudesta välittämättä. Se on tietysti tietoinen taktinen veto, siviiliuhrien aiheuttama hajaannus vanhojen demokratioiden piirissä palvelee islamistien vaatimuksia ja Lähi-Idän loputonta poliittista veivausta.
Miten hizbollahin terroristeja vastaan voi taistella korrektisti? Hehän lähettelivät rakettejaan YK-aseman välittömästä läheisyydestä. Minusta sellainen armeija, joka pyrkii puolustamaan kansalaistensa turvallisuutta, on ansainnut olemassaolonsa oikeutuksen.
Ok, minustakin sinulla meni vellit ja puurot sekaisin. Konfliktin syistä en ole lausunut mitään. Tämän nyt koettavan konfliktin ensisijainen syypää on minusta Hizbollah -järjestö ja sitä tukevat valtiot kuten Syyria ja Iran ja myös Libanon. Roistomainen toiminta ei kuitenkaan oikeuta Israelia samanlaiseen roistomaisuuteen muita kohtaan.
YK:n toimintaan en osaa ottaa kantaa. Käsittääkseni YK:llä ei ole ollut syytä olettaa ennakkoon, että Israel ryhtyisi näin mittaviin sotatoimiin. Toiseksi YK:lle annettiin lupaksia siitä, että tarkkailijoiden turvallisuus otetaan tarkasti huomioon. Lienee kuitenkin myös Israelin etu, että puolueettomat tarkkailijat voivat tuoda asian oikean laidan esille. Siis esim. sen, että Hizbollah pommittaa tarkoituksellisesti israelilaisia sivillikohteita Libanonista käsin. Edelleen tarkkailijoilla on mahdollisuuksia tarkkailla sitä, osallistuuko Syyria Hizbollah-sissien aseistamiseen ja munlaiseen auttamiseen alueella. Nämä seikat ovat myös Israelin etujen mukaista saada oikeassa valossa julkisuuteen.
YK:n toiminta on jossain määrin vaarallista. Se kuuluu toiminnan luonteeseen. Kun näin on, meidän tulee kai sitten suhtautua vielä monta astetta varovaisemmin siihen, että suomalaiset osallistuvat erilaisiin nopean toiminnan joukkoihin tai muihin asellisiin liittymiin, missä vaarat ovat vielä moninkertaiset.
Myönnän kyllä sen, että Hizbollah toimii vastoin kaikkia oikeuskäsityksiä. Se käyttää siviilejä suojakilpenään. Israelissa tiedetään tämä ja siitä huolimatta YK:lle annettiin lupaus olla pommmittamatta YK-tarkkailijoiden asemia. Jos Israel ei haluaisi, etteivät tarkkailijat ole asemissaan, se olisi ilmoittanut, ettei se kykene takaamaan tarkkailijoiden turvallisuutta. Näin se ei kuitenkaan tehnyt.
Israelilla olisi varmaankin ollut aikaa antaa siviileille ja YK-tarkkailijoille mahdollisuuden paeta alueelta, jota se tulee pommittamaan. Näin Israel on osin menetellytkin mutta vain osin. Kukaan ei kyennyt ennalta arvaamaan, että Israel ryhtyisi näin mittavaan operaatioon. Tähän astihan se on tyytynyt vain rajoitettuihin kostoiskuihin.
Israelilla on tietysti täysi oikeus puolustaa kansalaisiaan. Tässä se ei silti saa aiheuttaa viattomien ihmisten kuolemaa. Asia olisi pitänyt ensin yrittää ratkaista muilla keinoin. Israel olisi voinut uhata YK:ta sillä, että se ryhtyy omin avuin sotatoimiin, ellei Israelin pommittamisia saada muilla keinoin loppumaan. Marssijärjestys on ollut väärä.
YK:ta voi arvostella asiasta monin perustein. Se on ollut tehoton turvaamaan Israelin turvallisuuden. Tässä YK olisi pitänyt asettaa selkä seinää vasten ennen sotatoimia eikä nyt niiden jälkeen, jolloin tilanne monimutkaistuu.
...ja nyt katsomme vanhaa hyvää filmiä (jollaisia ei tehdä enää) "Mies, joka tiesi liikaa". Eikö sovikin hyvin meihin molempiin?
Mutta ollenkaan samaa mieltä en ole kanssasi siitä(kään), että meidän pitäisi pysyä erossa noepan toiminnan joukoista tai muista vaarallisista tehtävistä.
Vastuumme on kannettava meidänkin, kun meillä sittenkin on myös noihin tehtäviin paremmat edellytykset kuin monien muiden maiden sotilailla. Jos olisin runsaat 20 vuotta nuorempi, olisin jo niihin ilmoittautunut ja uskoakseni minut olisi niihin hyväksyttykin!
Kiristykselle ja terrorille ei ole loppua. Itse samaistun järjestäytyneen yhteiskunnan turhautuneisuuteen saada pysyvää ratkaisua alueelle. Monenlaista viritystähän on ollut vireillä vuosikymmenet, mutta aina joku lähettää itsemurhapommittajan tai raketin siviilien keskuuteen. Nyt kamelin selkärangan näytti katkaisevan sotilaiden sieppaukset, joissa yhden israelilaisen ajateltiin vastaavan useita satoja vangittuja palestiinalaisia-arabeja vaihtokaupassa. Sille tielle ei ole loppua, vaikka sitä on kokeiltu.
Ainoa joka todella oikeasti haluaa tehdä pahaa YK:lle on George Bush. Hän on Kofi Annanin pahin vihollinen.
Israelin olemassaoloa, sen atomiasetta, tai mitään mitä Irsaelissa tapahtuu ei pidä käsitellä ikään kuin USA ei vaikuttaisi asioihin.
Ei täällä kukaan pidä Israelin toimintaa tässä nimen omaisessa tapauksessa mitenkään puolusteltavana, mutta vastenmielistä tässä on se, että tätä Hizbollahien taktista riemuvoittoa tuntuvat juhlivan myös nämä pohjolan valkoihoiset jihadistit. Vai luuletko sinä, että nämä vähälahjaiset räkättäjät näillä eri keskustelupalstoilla ovat aidosti pahoillaan näiden YK-miesten kuolemasta?
"Myös ministeri Tuomiojan ihmettely siitä, että Israelin täsmäpomitukset tuntuvat tehoavan parhaiten siviileihin ja YK-tarkkailijoihin, muttei Hizbollahin sotureihin, on varmaan pyörinyt monen muunkin "ulkopuolisen" mietteissä. Eikä syyttä."
Tuomiojalta ja kumppaneilta taisi jäädä viikolla Ajankohtainen kakkonen katsomatta. Siinä toimittaja ja Hizbollahin mies kiertelivät raunioilla ja joutuivat myöntämään että ihmeen tarkasti ovat Israelin pommit osuneet juuri hizbollareitten rakennuksiin.
Osut oikeaan, jos haluat sanoa ettei vähälahjainen räkättäjä Bush ole aidosti pahoillaan YK-miesten kuolemista.
Miksi muuten pitäisi suhtautua arvostaen valtioon, joka on itse irtisanoutunut YK:sta ja päättänyt ottaa oikeuden omiin käsiinsä?
Miksi muuten Israelin asioita pitäisi käsitellä ikään kuin niistä päätettäisiin Israelissa?
Korhonen ei ymmärrä yhtään mitään, sotilaallisissa kysymyksissä hän on haka.
-Järkeenkäypä ja valaiseva kirjoitus.
...kiittää vai olla tyytymätön? Ei epäselvyyttä sittenkään, sillä tietysti otan tuon tunnustuksena siitä, että olen jotain sisäistänyt alueelta, jolla olen toiminut. Siis sotilasammatissa että Lähi-idässä.
Jos olisin toiminut tai ollut edes enemmän kiinnostunut politiikasta, niin varmaan olisin pätevöitynyt silläkin alueella niin, että ymmärtäisin jotin jopa kepun politiikasta, joka kieltämättä menee usein yli ymmärrykseni.
Joten: Kiitos!
ON PUHUNUT. ASIA LOPPUUNKÄSITELTY.
En halua olla vastarannan kiiski, joten pysy toki näkemyksessäsi. Kiva, ettei minun tarvitse sitä enää vahvistaa, joten voin ruveta katselemaan tv:sta tulevaa vanhaa hyvää elokuvaa miehestä, joka tiesi liikaa. Usein koen täällä sukulaisuutta häneen. Tai ainakin sen elokuvan nimeen.
lähettää tervesiä suurelle sotapäällikölle!
"17.3: ”Romaniaan ei voi luottaa. Unkarista ei saa olla varma. Sillä puuttuu kaikenlainen motivaatio toimenpiteisiin Venäjää vastaan.” (Hitlerin mielipiteitä).
- 3.4: ”Valtion rautatiehallitus tiedotti rautateillä olevasta katastrofaalisesta tilanteesta.”
- 5.4: ”Ei ole mahdollista ratkaista ongelmaa konekivääripataljoonista.”
- 7.4: ”Täytyy myöntää, että Venäjän joukkojen ryhmitys täysin mahdollistaa nopean hyökkäyksen, joka olisi meidän kannaltamme äärimmäisen epämiellyttävää.”
- 11.4: Hitlerillä oli hysteriakohtaus
- 23.4: ”Rommel ei absoluuttisesti vastaa hänelle, kuin komentajalle, annettuihin velvollisuuksiin.”
- 26.4: ”Vara-autoja on vähän. Huoltopäällikön käytössä ei ole mitään.”
- 5.5: ”Joukot kestävät heikosti yökylmää. Ampumatarviketilanne on kireä.”
Puhe on Saksan joukoista Bulgariassa. He paleltuvat toukokuussa, Bulgarian kylpylöissä… Ja nyt heille tuli himo mennä Venäjälle.
- 7.5: ”Varaosat. vaatimuksista saadaan tyydytettyä vain 10-15%… Rommel hajottaa joukkojaan kaikkein mielettömimmällä tavalla.”
- 11.5: ” Tilanne Pohjois-Afrikassa on iloton. Välittämättä käskystä, Rommel joutui tilanteeseen, jossa me emme pärjää materiaalisesta puolesta. Pohjois-Afrikan joukkojen johtaminen on selvästi ylivoimaista Rommelille.”
- 17.5: ”OKW vaati juuri toista divisioonaa Hollantiin. Meillä ei yksinkertaisesti ole sitä.”
Millä te sitten, herrasväki, meinaatte miehittää Venäjän?
- 20.5: ”Operaatioon Barbarossa osallistuvia moottoroituja joukkoja ei voida saattaa täysivahvuisiksi määrä-ajassa… Polttoainetilanne: kesäkuussa – tarpeeksi. Heinäkuussa tulee puuttumaan 10%.”
- 21.5: ”Hyvin suuri puute asepuvuista.”
- 22.5: ”17. panssaridivisioonalla on 240 eri merkkiä olevia ajoneuvoja.”
- 29.5: ”Polttoainepula! Upseerireservi on rajallinen.”
- 31.5: ”Tiedustelulennostoissa on hyvin kireä tilanne autokuljetuksissa.”
- 13.6: ”Syksyllä polttoainevarastot loppuvat.”
Ja tätä me joudumme sanomaan sotavalmiudeksi?
Mutta todellinen valmius sotaan ilmenee 22.6.1941 (Saksan hyökkäyspäivä itään – jp) jälkeen. Halder jatkaa.
- 4.7.1941: ”Hodtin panssariryhmän esikunta raportoi, että rivissä on enää 50% ajoneuvojen määrävahvuudesta.”
- 9.7: ”Panssarivaunutappiomme eivät ole suuria, mutta ihmistappiot ovat.”
- 12.7: ”Neukkulan tykistön kranaattien teho on suuri, moraalinen vaikutus on suuri. Paljon uusia tähän saakka tuntemattomia tykistöjärjestelmiä.”
- 13.7: ”Panssarivaunutappiot keskimäärin 50%.”
- 17.7: ”Joukot ovat loppuun väsyneitä.”
- 20.7: ”Johtavien instanssiemme mieliala on laskenut. Eniten se näkyy ylipäällikön masentuneessa mielialassa.”
- 23.7: ”Yksittäisissä joukko-osastoissa on upseeritappiot jopa 50%.”
- 1.8: ”Ylijohdon reservissä on 0 divisioonaa.”
- 7.8: ”Olemassa olevalla polttoaineella on mahdotonta suorittaa suurempia operaatioita.”
Suunniteltiin Neuvostoliiton murskaamista kolmessa kuukaudessa, tietäen, että polttoainetta on varattu vain kahdeksi kuukaudeksi. Mutta se loppui puolessatoista kuukaudessa.”
-------------
Puhastus sivu 313:
”Siteerasin edellä mitättömän osuuden kenraalin päiväkirjasta. Koko päiväkirja – se on hätähuuto Saksan totaalisesta valmistautumattomuudesta sotaan. Selailemme sivuja muistelmista, joita jättivät meille Z. Westpahl, G. Blumentritt, K. Zeitzler, K. K. Tippelskirch, W. Picht, E. Mitteldorf, F. Mellenthin, L. Rendulich, H. Holdt ja toiset.
Kaikissa kirjoissa on parku taivaaseen saakka: Saksa ei ollut ollenkaan valmis sotaan. H. Guderian sanoi suoraan jopa seuraavan mielipiteensä: ”Meidän johtomme mielipuolinen itsepäisyys ylitti jopa Kaarle XII ja Napoleon I:n.” (”Itogi Vtoroi mirovoi voinõ” M.: 1956, 7. sivu 123) H. Teske: … Suurella Saksan imperiumilla oli vuonna 1939 pienempi veturi ja vaunuvaranto kuin keisarillisella Saksalla vuonna 1914.” (Samassa, sivu 402).
Saksan kenraalit suunnittelivat käyttävänsä Neuvostoliiton murskaamiseksi 320 junallista taisteluampumatarvikkeita. F. Halder todistaa, että Saksan joukot kuluttivat taisteluissa Venäjän alueella kahdessa viikossa enemmän taisteluampumatarvikkeita kuin oli suunnitelmien mukaisesti koko sodassa. Halderin päiväkirjasta 16.8.1941: ”Taisteluampumatarvikkeiden kulutus: 1.8 mennessä on rintamalle tuotu sellainen määrä ampumatarvikkeita, kuin oli suunniteltu operaatio Barbarossaan kaiken kaikkiaan.”
Mutta tässä on samasta päiväkirjasta 24.11-41: ”Tarvitsemme Välirauhan.”
Venäjän talvi on vasta edessä… Hitlerin mielestä Stalinilta puuttuivat reservit. Tästä oli päiväkirjassa 2.12.1941. Saksan tiedustelu erehtyi, kuten aina. Stalinilla oli reservit, ja 5.12.1941 hän heitti verekset divisioonat, armeijakunnat ja armeijat suurisuuntaiseen vastahyökkäykseen. Mutta jo ennen sitä ennätti Halder vakuuttua välirauhan tarpeesta.
Ja tässä on päiväkirjasta 12.12-41: ”Panssarivaunutuotantoon liittyen: tilanne on parhaillaan sellainen, ettemme pysty enää jatkamaan sotaa.”
Ja minä en ymmärrä: miksi marksistit ja hitleristit eivät siteeraa kaikkea sitä? Mutta nyt julkaisi joku G. Gorodetski Venäjän Puolustusministeriön aktiivisella osallisuudella, Venjän Ulkomaantiedustelun julkisella ja demonstratiivisella avulla kirjan, jossa ei ole sanottu yhtään huonoa sanaa Saksan ”valmiudesta” sotaan, mutta meidän ”idioottien” suhteen ei ole sanottavana yhtään hyvää sanaa: venäläiset ovat pelkureita ja tomppeleita. Saksan kenraalit aikoivat valloittaa Neuvostoliiton, eikö Gorodetski olisi voinut nauraa makeasti Hitlerille! Mutta ei, hän ei naura.
Venäjän pystyivät valloittamaan aasialaiset, mutta eurooppalaisille se ei ollut mahdollista. Venäjä on helppo alistaa petoksella, mutta voimalla sitä ei ota. Ihan sama miten pitkän sodan kuluessa. Valloittaa Venäjä kolmessa kuukaudessa? Eikö se ole hulluutta? Ja miksi te, toveri Gorodetski ei arvioi pölkkypäiden osuutta Saksan nerojen joukossa? Miten on selitettävissä teidän rakkautenne Hitleriä ja hänen piestyjä strategejaan kohtaan?
----------------
....Onneksi nykyajan sotilasjohtat ymmärtävät keskustapuolueen vahingollisuuden strategisessa agtissa!...
NARSISTEILLE JA PSYKOPAATEILLE, väittää psykiatrian oppikirja.
Otsikossa kysymys (vaikka en olekaan se nimimerkki Otsikossa kaikki).
Ensinnäkään en ole demari sen enempää kuin mitään muutakaaan, jos sillä taroitetaan puoluepoliittista sidonnaisuutta (vai oletanko minä nyt väärin tarkoituksesi?). Olen vapaa demokraatti, ja se perusasenteeni antaa melkoisen liikkumavaran ainakin äänestyskäyttäytymiseni suhteen.
Toiseksi en ole varsinaisesti Isaral-fani, joskin tunnen kyllä sydämessäni lämpöä sitä maata kohtaan ja arvostan Israelin ja sen kansan saavutuksia, enemmän rauhanomaisia kuin sotilaallisia, vaikka entinen sotilas olenkin. Mutta kyllä minulla on myös kriittisyyttä Israelia kohtaan, paljonkin, ja olen sitä tuonut esille muualla enemmän kuin täällä, jossa olen joutunut maan puolustajan rooliin lähinnä sitä kohtaan tulleiden kohtuuttomien hyökkäilyjen vuoksi.
Ja kolmanneksi: ketkä meillä ovatkaan olleet enemmän israelmyönteisiä kuin demarit? K-A.Fagerholm toimi jo nuorena poliitikkona sionistimyönteisissä liikkeissä ja osoitti sotien loppuvaiheissa niin suurta juutalainmyönteisyyttä, että otti huostaansa (muodollisesti kotiapulaisekseen) juutalaistytön, joka oli vaarassa joutua palautetuksi Saksaan. Fagerholm tulikin myöhemmin kutsutuksi Suomi-Israel-seúran kunniajäseneksi. Demaripoliitikko, kirjailija Arvo Salo toimi pitkään mainitun seuran puheenjohtajana.
Ja onhan Israelin valtiokin oikeastaan sosialidemokraattinen - ellei peräti sosialistinen - projekti! Sen työväenpuolueen (sosialidemokraatteja vastaavan) riveissä on noussut maan johtoon myös kaksi entistä sotilasta, kenraalit Moshe Dayan ja Isaac Rabin. Tosin myös likudin (kokoomusta vastaavan) riveistä on noussut maan johtoon ainakin yksi kenraali, Ariel Sharon.
Marksismin perustajana pidetään upporikasta juutalaista, Saksan sosialidemomokraattisen puolueen luojaa, sittemmin Israeliin haudattua Moses Hessiä (1812-1875).
Hänen sanotaan käännyttäneen Marxin ja monet muut juutalaiset kommunismiin. Hessin iskulauseita olivat "Uskonto on oopiumia kansoille" ja "Rotujen taistelu on tärkeintä, luokkataistelu on toisarvoista".
Leninillä oli myös juutalaisia sukujuuria, tosin kaukaisia. Koko Neuvostoliiton historian ajan juutalaiset onnistuivat sielläkin saavuttamaan tärkeän aseman erityisesti liike ja talouselämässä. Neuvostoliiton romahdettua maan valtavasta omaisuudesta suuri osa joutui juutalaisten käsiin (esim. Berezovksi, Hodorkovski ja Abrhamovits). Tästä syystä antisemitismi kasvaa Venäjällä koko ajan eikä Putinilla ole mitään sitä vastaan.
PSYKOPATIAN TUNTOMERKIT psykiatrisen tautiluokituksen mukaan:
psykopatian (tyrannivallan) diagnostiset DSM-kriteerit ovat:
1. piittaamattomuus muiden tunteista
2. kyvyttömyys kestäviin suhteisiin
3. välinpitämättömyys muiden turvallisuudesta
4. toistuva valehteleminen ja huijaaminen oman edun saavuttamiseksi
5. kyvyttömyys kokea syyllisyyttä
6. kyvyttömyys sopeutua sosiaaliseen normiin ja lain vaatimaan käyttäytymiseen
Israelin valtion toiminta - myös usan - täyttää selkeästi nämä kriteerit
psykopaattien tavasta toimia
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1211411
pois se
>>Minun ei tarvinne kertoa Israelin syntyhistorioita ja sen syitä, jotka ainakin sivistyneinä ja humaaneina itseään pitävät ihmiset täälläkin hyväksynevät>>
"lyhyt oppimäärä Israelin terroristisesta historiasta:
-Haganah: 1900-luvun alkupuolelta toiminut järjestö jonka alkuperäinen tarkoitus oli suojella juutalaissiirtolaisia arabien hyökkäyksiä vastaan. Toisen maailmansodan jälkeen Haganah kuitenkin aloitti terroritoiminnan (Sternin ja Irgunin rinnalla) brittejä vastaan. Israelin itsenäistymisen vaiheilla Haganahin johdossa oli Jitzhak Rabin.
Irgun: Haganahista 1930-luvun alussa Tehomin johdolla irrottautunut siionistinen taistelujärjestö. Liike ryhtyi 1937 luomaan puhtaasti juutalaista valtiota alueelle käymällä aktiivisesti sekä brittihallinnon että arabien kimppuun. 1943 Irgunin johtajaksi tuli Menachem Begin. Irgunista irronneena terroristijoukkona toimi Sternin (Lechi) ryhmä.
Haganahia lähellä olevat perustivat Israelin työväenpuolueen kun taas Irgunia lähellä olevat perustivat Likud-puolueen."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017982446
Juutalaisten autonominen alue:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juutalaisten_autonominen_alue
"Stalin on perustanut sitten kaksi valtiota nimenomaan juutalaisille ensin Birobidzan ja sitten massiivisella Neuvostoliiton tuella Israel joka oli Brittiläisten hallinnassa oleva Palestiina ja Neuvostoliitto oli myös ensimmäinen valtio joka tunnusti Israelin."
http://www.worldweather.org/107/c01047m.htm
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000018215127
Useimmat kapintasoiset ihmiset haluavat uskoa suuriin kertomuksiin, ja juuri suurena satunahan tuo tyypillinen Israelin syntyhistoria kerrotaan. Ja yhä juutalaiset itse uskovat ja haluavat muiden uskovan siihen "moraaliseen" tarinaan, etträ Israelin valtio perustettiin jotta Hitlerin juutalaisille tekemä paha tulisi "muun maailman" taholta hyvitetyksi.
Mikään ei ole kauempana todellisuudesta. Israelin syntyhistoria on yhtä likainen kuin natsi-Saksankin syntyhistoria oli, ja Israel tänä päivänä on USA:sta johdettu likainen öljydominassin etuvartio. Esimerkiksi Israelin ydinase on asia, joka kertoo kaiken siitä mistä Israelia johdetaan.
Israel on valtio, joka ei edusta sitä mitä juutalaisuus parhaimmillaan (maalistuneena) on maailmalle tuottanut. Israel ei ole demokratia, Israel ei ole tieteen suosija, Israel on militantti ja verenhimoinen, koston voimista elävä valtio. Se on pettänyt oman kansansa, on alusta alkaen sortunut ja vaipuu koko ajan totaalisemmin väkivallan kierteisiin.
…lienet jonkin verran opiskellut etkä liene muutenkaan niin tyhmä, kuin mitä tuossa esität, joten kyseessä lienee pelkkä provo.
Et toki liene uusnatsi-hörhö, joka kieltäisi kuuden miljoonan juutalaisen murhaamisen keskitysleireillä, ja hyvin ymmärtänet sen - ja siitä aiheutuneen voittajavaltioiden johtajien ja kansalaisten omantunnon vaatimusten - yhdeksi tärkeimmistä syistä nyky-Israelin syntyhistoriassa.
Toki tiennet senkin, että Israel on demokratia, ainoa demokratia tuolla alueella, ja vahvasti epäilen, että jenkit eivät sellaista pysty tekemään Irakistakaan, sillä arabimaissa demokratiaa pidetään epäjärjestyksenä ja johtajan demokraattista mielenlaatua hänen heikkoutenaan.
No, mieliksesi provosoidun. Mutta en sentään viitsi mitään uutta väsätä, vaan otan pätkän täälläkin esitettyjen YK-muistelmieni loppuyhteenvedosta:
- - -
Monessa asiassa eripuraiset arabit ovat yksimielisen ylpeitä historiastaan ja valistuneimmat myös tietoisia siitä, että heidän valtakuntansa ulottui satoja vuosia Eurooppaan ja he kantoivat kreikkalaista sivistysperinnettä pimeän keskiajan yli kehittäen tieteitä ja taiteita ennennäkemättömään kukoistukseen mm. Avicennan ja Averroeen johdolla. Arabit odottavat, että tämä muistetaan ja heidän mielipidettään alueen asioissa edelleen kuullaan ja arvostetaan.
Toisaalta heille on arka paikka tietoisuus siitä, että he joutuivat myöhemmin muiden alistamiksi. Nyt monet kokevat Israelin lyövän kiilan heidän keskellensä ja noihin myöhempiin alistajiin suhtaudutaan edelleen epäluuloisesti siksi, että ne nähdään tuon karsastetun Israelin ystävinä.
Ei ole kuitenkaan olemassa mitään yhtenäistä arabikansaa. Tavalliset ihmiset kokevat olevansa ennen muuta egyptiläisiä, palestiinalaisia, syyrialaisia jne, ja arabimaiden johtajienkin pyrkimykset käyvät usein ristiin. Islam toki yhdistää, mutta toisistaan paljon poikkeavat pääsuunnat sunnalaisuus ja shiialaisuus ja lisäksi monet lahkot vaikuttavat heidän keskuudessaan.
Arabimaat omaavat erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä, mutta demokratioita ne eivät koskaan ole. Niissä mielellään ihaillaan vahvoja johtajia, vaikka ne usein näyttävät johtavan maitaan omien valtapyrkimystensä mukaisesti kansastaan vähät välittäen. Länsimaisen näkemyksen mukaan on paradoksaalista, että Egyptin johtajista maansa kolmeen hävittyyn sotaan vienyt Gamal Abdel Nasser sai kuolla palvottuna sankarina ja viimeisen sodan Egyptille voitolliseen rauhaan johtanut Anwar Sadat sai maksaa siitä hengellään!
Arabimaissa ilmenevä Israelin viha ei ole yhdenmukaista ja aukotonta. Egyptissä vihaa on lähinnä vain muslimifundamentalistien keskuudessa ja Jordaniassa oikeastaan vain palestiinalaispakolaisten joukossa. Syyriassa Israelia vihataan maan alueiden valloittajana, Libanonissa maahantunkeutujana ja miehittäjänä, joskin eräät tahot siellä vihaavat Syyriaa samasta syystä ja pitävät Israelia suojelijanaan.
Syyriassa vihalla yritetään peittää myös maan sisäisiä ongelmia, jotka johtuvat osin mm. siitä, että pienellä alauiittien heimolla, johon al Assadien presidenttisuku kuuluu, on suhteettoman suuri valta. Minun Golanilla ollessani ongelmat kärjistyivät sisällissodan asteelle, verilöylyksi Hamassa ja eräissä muissakin kaupungeissa.
Arabit vakuuttavat, etteivät he vihaa juutalaisia, ja eihän historian saatossa arabimaissa ole esiintynyt antisemitismiä samassa mitassa kuin useimmissa Euroopan maissa. Jo keskiajan suuret arabioppineet työskentelivät ystävyydessä aikansa suuren juutalaisen oppineen Maimonideen kanssa. Arabit sanovat vihaavansa vain sionismia, eli tuota Itävallan juutalaisen kirjailija Theodor Herzlin 1896 perustamaa juutalaiseen valtioon tähtäävää liikettä ja sen konkreettista ilmentymää, Israelin valtiota. Kieltämättä tästä johtuen Israelin arabinaapureiden vaivoiksi on tullut valtavasti palestiinalaispakolaisia, joiden vaatimuksia omaan kotimaahan he tukevat ei niinkään veljellisestä myötätunnosta kuin voidakseen häätää nuo pakolaiset pois omasta maastaan.
Israel ei ole naapureitaan yhtenäisempi. Maassa on suuri palestiinalaisvähemmistö, johon kuuluvista monet haluaisivat vain tehdä työtä ja elää rauhassa maan valtaväestön kanssa, mutta ääriainekset ja ulkopuoliset tekevät sen mahdottomaksi. Juutalaisten suhtautuminen palestiinalaisiin ei yleisestä nuivuudesta huolimatta ole sekään yhdenmukaista. Länsirannan kysymys jakaa kansaa ja on erilaisia mielipiteitä siitä, millainen asema palestiinalaisilla tulisi olla Israelin valtiossa.
Jizhak Rabin, entinen maineikas sotilas, myöhempi puolustus- ja pääministeri sekä Nobelin rauhanpalkinnon saaja tuli tapetuksi, kun hän solmi rauhansopimuksen palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa. Eräisiin naapurivaltioihin ei luoteta lainkaan ja toisiin suhtaudutaan varsin myönteisesti. Jordanian kuningas Husseinia monet Israelilaiset suorastaan rakastivat ja Egyptin presidentti Sadat koettiin Israelissa sankariksi ja suureksi valtiomieheksi.
Juutalainen kansa on muutenkin kovin heterogeeninen. Sen enemmistö on eri puolilta maailmaa tulleita ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia, jotka puhuvat monia eri kieliä - toki lähes kaikki osaavat myös hebreaa - ja omaavat erilaisia kulttuureja. Israel on demokratia ja sen väestö poliittisesti tiedostavaa. Poliittinen kenttä on pirstaloitunut lukuisiin, hyvin erilaisia arvoja tavoitteleviin ja toisiaan jyrkästi vastustaviin puolueisiin. Juutalaiset eivät enää jakaudu heimoihin raamatullisesti Jaakobin poikien mukaan, vaan diasporan, juutalaisten hajaannuksen aikaisen maantieteellisen alkuperän perusteella lähinnä sefardeiksi ja ashkenaseiksi. Sukupolvien ajan Israelissa asuneet kutsuvat itseään sabroiksi. (Sabra on kaktus, ja nuo juutalaiset pitävät itseään sen kaltaisena: päältä piikikkäänä, sisältä pehmeänä!)
Heimoilla ei ole suurta roolia Israelissa. Uskonnollisesti juutalaiset jakautuvat moniin lahkoihin, pääsuuntina ortodoksit, reformistit ja hasidit. Jyrkimmät eivät edes tunnusta Israelin valtiota, vaan odottavat Messiaan tuloa ja valtakunnan perustamista. Suuri osa väestöstä on hyvin maallistunutta. Lähes kaikille valtio on tärkeä, minkä he ovat osoittaneet puolustaessaan sitä uhrautuvasti.
Miten tuo lässynlässy liittyy siihen tosiasiaan että Israelilla on ydinpommi?
Sen sijaan se että Israelin johdetaan USA:sta ja ettei Israel ole demokrattinen valtio ilmenevät erittäin konkreettisesti siitä että Israelilla on ydinpommi.
Korhonen vain kohteliaisuuttaan sanoo, että et voi olla niin pöljä kuin esität. Kyllä sinä olet ihan oikeasti täysi toope. Nuo möläyksesi sen viimeistään todistavat.
Mitä se ydinpommi tähän kuuluu? Kyllä kai mikä tahansa maa olisi sellaisen kehitellyt, jos olisi niin uhanalaisessa asemassa ja joutunut niin monta kertaa naapuriensa hyökkäyksen kohteeksi. Israelissa ovat etevämmät tiedemiehet kuin naapureissaan, jotka sellaista eivät yrityksistään huolimatta ole pystyneet kehittämään.
Onhan ydinpommi USA:n lisäksi ainakin Venäjällä, Kiinalla, Intialla, Pakistanilla ja ainakin täysi valmius sen nopeaan rakentamiseen myös Ranskalla, Englannilla ja Saksalla. Miksei saisi olla Israelilla, jolla se on itsepuolustusase selvemmin kuin noilla muilla.
Israelia johdetaan Jerusalemista, jos et sastu tietämään. Menepäs sanomaan jollekin israelilaiselle, että hänen maataan johdetaan USA:sta, niin saat kuonoosi, sen verran itsetietoista porukkaa ja ihan syystä he ovat.
Suositeltavaa luettavaa: PNAC, USA:n kansallisen turvallisuuden strategia -ohjelmapaperi. Taustatietona voin kertoa, että molemmat ovat lähtöisin saman neokonservatiiviryhmän kynästä.
Nämä luettuaisi voit miettiä miksi USA ei koskaan ole nostanut melua Israelin ydinaseesta, mutta on valmis niiskaamaan öljyalueen kaikkien muiden valtioiden ydinasehankkeet keinolla millä tahansa.
Ja jos parhaimmaksi katsoo, ilman mitään YK:n kanssa tehtävää yhteistyötä.
Kun joku julistaa päämääräkseen hallita maailman öljyvaroja, se ei eroa siitä mitä Hitler halusi. On se ja sama katsotko Israelin olevan mukana pakotettuna vai omasta aloitteestaan. Intressit tässä käyvät yksiin. Näitä intressejä ei vain ole käsitelty missään demokraattisessa elimessä.
Maailmanvallan hamuaminen ei Bushin jengin kohdalla pysähdy öljyyn. Antoisia lukuhetkiä.
perustuvia kirjoituksia mitä olen täällä lukenut.
mene hyvä mies nyt opiskelemaan ja palaa sitten vasta kirjoittelemaan tänne.
Vai eikö sulla ole mitään menetettävää? Että voit puuta heinää kirjoitella.