Mihis mutsi nyt pääsee, kun taitaa olla tuo kuolema melko lähellä?
Sairaalassa teholla
Äitini..
211775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mikäli hän ei ole onnistunut kämmeltämään todella pahasti, hän palaa takaisin Taivaan Isän luo, jossa häntä odottaa loppuraportti sekä kotiinpaluujuhla ja palaaminen takaisin sielunsiskojen ja -veljien luo.
'Kiitos!!!''
Vanhassa virsikirjassa oli kappale "Valmistautuminen kuolemaan". Vaikka lapsena se pelotti, vanhemmiten olen ymmärtänyt sen merkityksen.
Kun palaamme takaisin todelliseen kotiimme (sinne, josta kerran lähdimme tullaksemme tänne), siihen matkaan on syytä valmistautua samalla tavoin kuin mihin tahansa pitempään reissuun. On hyvä tehdä valmistelut valmiiksi ja hyvästellä jälkeenjäävät.
Koska Jumala on Rakkaus ja koska me olemme jokainen osa Jumalaa, meiltä edellytetään rakkautta ja välittämistä toisistamme. Koska jokainen rukous kuullaan, nyt on aika panna kädet ristiin (tai miten sitten oman uskontosi mukaan rukoillaan) ja rukoilla Taivaan Isää, ja pyytää äidille turvallista kotiinpaluuta. Jumalan rakkaus vetää meitä kaikkia puoleensa, ja Häneen turvaamalla palaamme kaikki turvallisesti kotiin.
että mikä on homman nimi tuon suhteen kun sanot että olemme kerran taivaasta tänne tulleet. Minua kiinnostaa eri kirkkojen käsitykset uskonasioista ja mm. mormonikirkko opettaa että asuimme kerran Jumalan luona taivaassa josta sitten tulimme tänne. Siis tarkoititko että olemme joskus asuneet kenties taivaassa vai jotain muuta???
Taivas on oikea kotimme, ja olemme tulleet sieltä tänne. Olemme täällä kaikki vapaaehtoisena, ja tulimme tänne, "lankesimme syntiin", koska halusimme kasvaa ja kehittyä ja tulla Jumalan kaltaisiksi. Olemme täällä oppimassa sitä varten ja "kokeilemassa siipiämme" - soveltamassa vapaata tahtoa, ja kärsimässä sekä kokemassa tekomme ja niiden seuraukset.
Ja kun aikamme on täysi, palaamme takaisin Isukin luo.
että äitisi joutuu hetkelliseen kooman tapaiseen tilaan ja herää silloin kuolleista, kun vanhurskaat herätetään eroon. En silti tiedä tapaatko häntä silloin, mutta jos nyt olette Jumalalle uskollisina eläneet, niin näette sitten taivaassa, eli uudessa Jerusalemissa.
kuolee, eli hänen persoonallisuutensa lakkaa olemasta jättäen jäljelle vain elottoman ruumiin ja muistojäljet Sinun ja muiden hänen rakkaidensa mieliin.
pahasta maailmasta.
minäkin ihmettelen. odottavan aika on pitkä.
Laita vielä kädet ristiin ja rukoile aidosti, että äitisi ottaa Jeesuksen vastaan vapahtajanaa. Sitten huoli pois. Voit uskoa, että hän menee taivaaseen, kunhan uskoo Jeesuksen sovitustyöhön.
Ei enää olla lain alla. Armo riittää.
ja vain Rakkaudella on merkitystä loppupeleissä.
Veikkaan, että kohta on tapaaminen henkioppaiden kanssa, joiden kanssa sitten "itketään ja nauretaan" kaikkea sitä, mitä maan päällä tapahtui.:)
Sitten hän joutuu/pääsee vielä tekemään "tiliä" elämästään tietylle "neuvostolle" (toki me kaikki myös joudumme samaan kuoltuamme), joka sitten punnitsee hänen tämänhetkisen sieluntilansa.
Mistään varsinaisesta RANGAISTUKSESTA ei ole kuitenkaan kyse.
Unohda helvetti tulijärvineen tms...
Luepa kirja Sogyal Rinpoche "The Tibetan book of living and dying".
Ehdotan että etsii rajan toisella puolella Intialaisen Yoginin tai Buddhalaisen munkin joka auttaa eteenpäin. Muuten voi olla aika pihalla kaikesta. Ehkä tärkeintä on kuitenkin kuolla onnellisena ja ilman huolia ja sitoumisia tähän elämään jotta pääsee kätevästi jatkamaan seuraavaan elämään.
Ensin palataan takaisin Taivaan Kotiin :) Kun tämänkertainen on käyty läpi ja analysoitu ja ehditty nauttia hyvin ansaitusta kotiinpaluusta ja tapaamisesta kaikkien sielunsiskojen ja -veljien kanssa, vasta sen jälkeen on aika miettiä, että palatako tänne takaisin ja miten ja millaisena.
Tärkeintä todellakin on kuolla onnellisena, kaunat ja riidat anteeksiannettuina ja sovittuina, tilit lähimmäisten ja Jumalan kanssa selväksi tehtyinä ja "matkalaukut pakattuina". Elämä on luopumusta.
Tuo "Tiibetin kuolleiden kirja" on hyvää luettavaa, joskin se kannattaa ottaa cum grano salis.
Huomauttaisin että ketjun aloittaja ei ottanut kantaa äitinsä uskonnolliseen vakaumukseen, joten ei kai se nyt itsestään selvää ole että hän joutuu kärsimään kristinuskon mukaiset kuoleman jälkeiset tapahtumut. Vai onko asia ymmärrettävä näin että ihminen voi uskoa aivan mihin tahansa ja silti joutuu taivaaseen?
sillä Jumala on meille kaikille sama aivan uskonnostamme riippumatta, halusimmepa me tai emme. On huomattava, että Bardo Thodol eli Tiibetin Kuolleiden Kirja on buddhalainen teksti, mutta silti se kuvaa kuolemanjälkeisiä tapahtumia varsin samoin sanankääntein kuin kristinuskokin.
Entäpä ateistit, kuten minä, mihin me joudumme kun emme tunnusta mitään jumalaa?
Kuoleman hetkellä kuulema ihmiset käyvät yksitellen läpi kaikki kokemuksensa ja tekonsa elämässä, ja kiihkottomasti arvioivat ovatko ne olleet taitavia ja hyödyllisiä. Kuolleita rakkaita saattaa tulla saattamaan juuri kuolevaa rajan yli. Sitten kuoleva irtoaa kehostaan ja liikkuu kohti katonrajaa...
Jotkut sanovat että noin kolmen päivän ajan juurikuollut on tiedottomassa tilassa, ilmeisesti tämä auttaa häntä pääsemään irti fyysisen kehonsa vetovoimasta. (Jotkut ovat niin onnettomia sieluja että käyvät vielä mätänevää kehoaankin ihmettelemässä haudassa, ja kauhistuvat...)
On myös energiajäänteitä jotka ovat vähän kuin fyysisen kehon ja sielun välistä materiaalia, ja nämä myös hajoavat. Näiden jäänteiden hajoaminen tosin saattaa kestää hyvinkin pitkään, ja oletan että nämä saatetaan toisinaan nähdä kummituksina, varsinkin jos kuoleman hetkeen liittyy syvää dramatiikkaa joka on ladannut jäänteet tunne-energialla. (Oikeiden, elävien sielujen en usko juurikaan kummittelevan.)
Sielu siirtyy sitten sellaiseen virtuaaliympäristöön kuin sille on ominaista. Aika pitkäänkin se saattaa kuvitella olevansa edelleenkin se henkilö joka se oli eläessään. Tässä vaiheessa saatetaan ehkä tavata yhä kehoissaan olevia läheisiä näiden nähdessä unta. (Nämä unessa kohtaamiset kumoavat sen näkemyksen että kuollut olisi "koomassa kunnes Jeesus herättää").
Mikäli joku Jeesus, Buddha tms. on ollut kuolleelle tärkeä, hän saattaa nähdä tämänkaltaisen hahmon heti rajan ylitettyään, mutta se ei mielestäni ole mikään todiste siitä että em. joskus eläneet ihmiset olisivat siellä välttämättä. Rajan tuolla puolen oleminen on vähän samanlaista kuin tietoisen (lucid) unen näkeminen: ihminen pitkälti itse luo kaiken ympärillään.
Kun siellä pikkuhiljaa unohtaa kuka oli, luopuu henkilöllisyydestään, sukupuolestaan, iästään jne. muusta jonninjoutavasta ja on joko kiduttanut itseään ajattemalla pahoja tekojaan (jotka siellä plastisessa maailmassa näyttäytyvät jatkuvana ympärillä pyörivänä 3D-show'na) tai nauttinut kaikesta siitä kauniista mitä kaipasi Maan päällä, niin sitten sitä pikkuhiljaa menettää täysin kaiken ihmisyytensä ja jäljellä on vain sielu, henki. Tämä sitten aikanaan saa kutsumuksen ottaa uusi fyysinen keho, joka luonnollisestikaan ei uusilla aivoillaan muista juuri mitään siitä mitä on tullut aiemmin tehtyä.
Tämmöinen näkemys tämä.
Just!
siis kun siirrymme iäisyyteen on edessä just se mitä olemme tehneet elämämme aikana.
Kuka hyvää kuka pahaa ja palkka on sen mukainen.
Meidän mummo ainakin joutui helvettiin.
Luepas tuo minun aloittama keskustelu tässä osiossa, niin ymmärrät paremmin mitä tarkoitan. Taivaaseen pääseminen on vain naurettava uskomus, jolla yritetään lievittää omaisten tuskaa kuoleman hetkellä.