Ei ole paljon näitä luomisjuttuja tullut pohdiskeltua, mutta eilen loin tässä filosofian joka yhdistää evoluutiteoriaa ja jumaluus teoriaa.
Eli kun evoluutiossa lajit kehittyvät koko ajan "korkeammalle" tasolle. Ja valtaavat elintilaa tällä planeetalla. Kuten esim. kissa ja koira lajeina ovat nähneet edukseen liittoutua ihmisen kanssa tavalla tai toisella. Tällä tavalla nämä lajit ovat levinneet koko maapallolle. Turvannut näin oman lajinsa säilymistä. Samaten molemmat lajit kehittyvät ihmisen älykkyydestä ylöspäin "ravintoketjussa".
Mikäli ihminen kuolisi sukupuuttoon niin toinen laji näistä nousisi luomakunnan kruunuksi älykkyydellään, jonka se on perinyt ympäristötekijänsä vaikutuksena ihmiseltä.
Ihmisen seuraava askel evoluutiossa on siirtyä asuttamaan avaruutta ja kehittymään siellä ja leviämään sinne. sieltä varmaankin löytyy lajeja, jotka ovat samalla tasolla meidän kanssamme, myös lajeja jotka ovat kehittyneet evoluution tuloksena pidemmälle aina käsitämäksemme Jumaliksi asti. Jotka ovat henkisesti tai teksnisesti kehittyneet olennoiksi jotka hallitsevat materiaa ja aikaa. Maailmankaikkeuden alkua ja loppua.
Me olemme olleet vain niitä näiden olentojen kasvatteja, lemmikkieläimiä, jotka he ovat onneksi hylänneet.
Vaan mitä on Evoluution huipulla tässä teoriassa Jumalien jälkeen? Onko evoluution kehitys loputonta? Vai kiertääkö se kehää alkuräjähdys, lajien kehitys, siitä seuraava maailmankaikkeuden tiivistyminen, puristuminen kasaan kunnes taas tulee uusi alku? Vieläkö tämän käsittämämme mailmankaikkeuden yläpuolella/ulkopuolella on jotain muuta? Onko tämä ksäittämämme maailmankaikkeus vain pieni osa jotain suurempaa järjestelmää. Ehkäpä ne käsittämämme evoluution/maailmankaikkeutumme/luomakunnan kruunut eli jumalat pohtivat ja etsivät vastausta, mitä löytyy meidän maailomankaikkeuden ulkopuolelta?
Siinäpä loputtomia ja ah niin turhia pohdintoja.
Eli kun evoluutiossa lajit kehittyvät koko ajan "korkeammalle" tasolle. Ja valtaavat elintilaa tällä planeetalla. Kuten esim. kissa ja koira lajeina ovat nähneet edukseen liittoutua ihmisen kanssa tavalla tai toisella. Tällä tavalla nämä lajit ovat levinneet koko maapallolle. Turvannut näin oman lajinsa säilymistä. Samaten molemmat lajit kehittyvät ihmisen älykkyydestä ylöspäin "ravintoketjussa".
Mikäli ihminen kuolisi sukupuuttoon niin toinen laji näistä nousisi luomakunnan kruunuksi älykkyydellään, jonka se on perinyt ympäristötekijänsä vaikutuksena ihmiseltä.
Ihmisen seuraava askel evoluutiossa on siirtyä asuttamaan avaruutta ja kehittymään siellä ja leviämään sinne. sieltä varmaankin löytyy lajeja, jotka ovat samalla tasolla meidän kanssamme, myös lajeja jotka ovat kehittyneet evoluution tuloksena pidemmälle aina käsitämäksemme Jumaliksi asti. Jotka ovat henkisesti tai teksnisesti kehittyneet olennoiksi jotka hallitsevat materiaa ja aikaa. Maailmankaikkeuden alkua ja loppua.
Me olemme olleet vain niitä näiden olentojen kasvatteja, lemmikkieläimiä, jotka he ovat onneksi hylänneet.
Vaan mitä on Evoluution huipulla tässä teoriassa Jumalien jälkeen? Onko evoluution kehitys loputonta? Vai kiertääkö se kehää alkuräjähdys, lajien kehitys, siitä seuraava maailmankaikkeuden tiivistyminen, puristuminen kasaan kunnes taas tulee uusi alku? Vieläkö tämän käsittämämme mailmankaikkeuden yläpuolella/ulkopuolella on jotain muuta? Onko tämä ksäittämämme maailmankaikkeus vain pieni osa jotain suurempaa järjestelmää. Ehkäpä ne käsittämämme evoluution/maailmankaikkeutumme/luomakunnan kruunut eli jumalat pohtivat ja etsivät vastausta, mitä löytyy meidän maailomankaikkeuden ulkopuolelta?
Siinäpä loputtomia ja ah niin turhia pohdintoja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Ja valtaavat elintilaa tällä planeetalla. Kuten esim. kissa ja koira lajeina ovat nähneet edukseen liittoutua ihmisen kanssa tavalla tai toisella."
Luultavasti ihminen se liittoutui kissan ja koiran kanssa, siis hyvin kaukaisen koirien ja kissojen esi-isän kanssa. Ei noin pienellä älykkyysosamäärällä tajua liittoutua. Ihminen katsoi kissan ja etenkin koiran hyväksi hyödyksi metsästäessä.
Ihminen tarvitsi kumppania ja alisti toisen lajin. Lopulta se koitui toisenkin lajin eduksi ja se hyväksyi ihmisen hallitsijakseen, koska hyötyi siitä itsekin lajikehityksensä kannalta.
No tämä on pieni ajatusvirhe tarinassa.
Ihmisen ja suden symbioottisen-omaisesta yhdessä olosta kehittyi ja sai alkunsa koira.
Vielä nykyäänkin susipopulaatiossa ilmenee sellaista käyttäytymistä, jossa osa susista on selvästi enemmän tai vähemmän ihmisasuntojen läheisyydessä viihtyviä ja ihmisten jättämien elintarvikkeiden hyödyntäjiä. (esim. kaatopaikkasudet)
Entisinä aikoina symbioosi oli vieläkin läheisempää ja selvempää, osa susista pesi ja teki pentunsa hyvinkin lähelle ihmisten asuttamia alueita ja jossain vaihessa ihminen onnistui ottamaan pentuja jotka kesyyntyvät tietyllä "leimautumis" ajanjaksolla koiran tavoin.
Sudella pentuiän leimautumisaika on lyhyempi kuin koiralla, mutta niiden tiedetään olevan yhtä uskollisia isännälleen kuin koirienkin.
Koirasudet tekee ongelmalliseksi se, että niiden lähestyessä aikuisikää, vähän ennen 2 vuotta, ne muuttuvat enemmän tai vähemmän susiksi ja sen jälkeen niiden luontaiset vietit alkavat ohjaamaan niitä. Tällöin ne eivät enää suvaitse vieraiden ihmisten tuttavuutta ja niille ominainen laumakäyttäytyminen hierarkioineen näyttelee suurempaa osaa niiden käyttäytymisessä.
Tälläinen sudelle ominainen käyttäytyminen kuitenkin hävisi pikkuhiljaa ihmisen ja suden (tai kutsutaan sitä paremminkin alkukoiraksi)yhteiselossa, ihmisen karsiessa tällaista ominaisuutta ja koirasusi joka lopulta ei lähtenytkään kokonaan pois ihmisen huostasta, periytti yhä kesympää ja ihmisen laumakseen hyväksyvää koirasusirotua.
Aiheesta tuli noin vuosi sitten dokumentti erään amerikkalaisen susitutkijan esittämänä.
Suden evolutiivinen polku koiraksi tapahtui ihmisen ja suden yhteisestä halusta, jossa tavallaan molemmat, ihminen ja susi, "kesyttivät" toisiaan.
Kiintoisaksi asian tekee että ilmiö tapahtui eripuolilla maailmaa ja sitä tapahtuu nykyäänkin.
Ihmisellä on ollut taipumus hakea lemmikkejä luonnosta kautta aikojen.
Se että susi pentuna on söpön näköinen oli yksi tekijä, mutta suden aikuistuessa ihminen huomasi sen olevan myös hyödyllinen. Ihmisen kuuluessa suden omaan yhteisöön, susi myös karkoitti vieraaseen laumaan kuuluvat sudet laumansa läheisyydestä, puhumattakaan karhuista ja muista samoja resursseja hyödyntävistä pedoista. Susi on myös taitava metsästäjä ja ihminen hyötyi sen saamista saaliseläimistä yhtälailla kuin susi hyötyi ihmisen tarjoamasta turvallisuudesta ja ruuasta.
Itseasiassa koiran älykkyys ei todellakaan ole kehittyny evoluution seurauksena. Koira on tyhmentynyt iha helvetisti siitä mitä se joskus on ollu :D Tosin siinä on ihmisellä näppinsä pelissä, ihminen on aina suosinut alistuvia koiria jotka ei omaa tahtoa. Eli nykyinen koira on pelkkä tyhmä sohvaperuna joka ei tulis edes toimeen ilman ihmistä. Esimerkiksi susi taas on ihan toista maata.
Ei sillä, koirat on ihan kivoja, mutta mikä tahansa kotikissakin hakaa koiran älykkyydessä mennen tullen.
koiraa älykkäämpi luontokappale. Molemmilla lajityypeillä on pitkälle jalostunut selviytymisstrategia.
Kissa ja koira ovat levinneet tosi laajalle alueelle maapallolla. Napajäätiköitä myöten ovat molemmat lajit kehittäneet rodun joka selviää.
Tai no se jääleopardi tai mikä se nyt jäätiköillä elänyt kissaeläin kuoli sukupuuttoon. Mutta onhan vielä Ilves jäljellä.
Ja kotikissa, joka onkin se laajimmalle levinnyt lajiselviytyjä, ihmisen ansiosta tai syystä.