Jeesus tarinan tausta

http://www.christiancadre.org/topics/historicaljesus.html

Koska nähdäkseni kaikkia UT:n ulkopuolisia varhaisia lähteitä (Josefus, Tacitus) koskien Jeesuksen historiallisuutta voidaan perustellusti enemmän tai vähemmän kyseenalaistaa, voidaanko sitten UT:sta itsestään löytää tukea historian Jeesukselle? Mielestäni evankeliumeista varhaisimmassa Markuksen evankeliumissa on tiettyjä piirteitä jotka saattavat tukea jonkinlaisen Jeesuksen historiallisuutta.

- Jeesuksen kaste Johannes Kastajan toimesta, viitaten siihen että hän piti itseään syntisenä ja Johannesta itseään suurempana (1:9). Matteus oli tästä ongelmasta hyvin tietoinen ja kertoikin Johanneksen todellisuudessa aluksi vastustelleen Jeesuksen kastamista,

Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänelle. -- Mt. 3:14,15

Perusteluksi Matteus kertoo Jeesuksen siis todenneen epämääräisesti sen olevan Tooran täydellistä noudattamista, mikä ei kuitenkaan selitä miksi asia olisi näin, ja jättää avoimeksi sen kysymyksen miksi oletetusti synnitön tarvitsisi syntisen kastetta. Esittäessään Johanneksen tunnistaneen Jeesuksen hänen jälkeensä tulevaksi häntä suuremmaksi, hän joutuu myös ristiriitaan Johanneksen evankeliumin kanssa, jossa tämä tunnistaa Jeesuksen vasta sen jälkeen kun Pyhä Henki laskeutuu tämän päälle kasteen jälkeen.

Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä'. -- Jh. 1:33

Kun Matteus kohtaa ongelman, Luukas taas näyttää sen sijaan välttelevän sitä mainitsemalla sen ikäänkuin ohimennen, kun Johannes taas jättää sen kokonaan mainitsematta, vaikka kertookin kyllä kyyhkysen laskeutumisesta.

Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni... -- Lk. 3:21

Myöskin ajalta n. 100-160 jaa. oleva Nasarealaisevankeliumi painii samaisen ongelman kanssa ja esittää puolestaan ratkaisuksi että Jeesus oli saattanut syyllistyä tahattomaan tietämättömyydestä johtuvaan syntiin.

Katso, Herran äiti ja hänen veljensä sanoivat hänelle: Johannes Kastaja kastaa syntien anteeksiantamiseksi, menkäämme ja tulkaamme hänen kastamikseen. Mutta hän sanoi heille: Missä olen tehnyt syntiä että minun tulisi mennä ja tulla hänen kastamakseen? Ellei sitten mitä olen sanonut ole tietämättömyyttä (tietämättömyyden synti). -- Hieronymus, Adversus Pelagianos 3.2

Yksinkertaisin selitys lieneekin siis että Jeesus koki itsensä syntiseksi ja parannusta kaipaavaksi, ja tämän vuoksi meni Johanneksen kastettavaksi, jota hän myös piti itseään suurempana. Tämä ihailu näkyy myös Jeesuksen omissa sanoissa.

Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja... -- Mt. 11:11 (Lk. 7:28)

Toisaalta, joskus varhaisemmassa vaiheessa on saattanut vallalla olla myös käsitys jonka mukaan Messiaan tulisikin olla syntinen, täyttääkseen ne lukuisat psalmit joissa Daavid Messiaan esikuvana tunnustaa syntinsä, ja kaste saattaisi näin yhtäkaikki ollakin fiktiota, josta on tullut ongelmallista vasta kun kristityt alkoivat uskomaan Jeesuksen synnittömyyteen. Esim. Ps. 40 jonka Heprealaiskirjeen kirjoittaja väittää ennustavan Jeesuksen itsensäuhraamisen ristillä, toteaa.

Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina. Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt. -- Ps. 40:11(12),12(13)

Tähän saattaa viitata myös Heprealaiskirjeen puhe siitä kuinka Jeesus oppi kuuliaisuuden (5:8), viitaten siihen ettei hän ollut aiemmin täysin kuuliainen Jumalalle, sillä Salomonkin mukaan "ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee" (1 Kun. 8:46). Myös Matteuksen puhe vanhurskaudesta voisi selittyä tälläisen varhaisemman näkemyksen puitteissa; kaste oli käännekohta jossa Jeesus sai anteeksi entisen elämänsä synnit ja saattoi aloittaa kaiken vanhurskauden täyttämisen. Tässäkin tapauksessa tarinan läpi paistava Johanneksen alkuperäinen suuruus Jeesukseen verrattuna kuitenkin voi viitata jälkimmäisen historiallisuuteen.

- Jeesuksen kotikaupungin tieto siitä että hän oli vain Marian poika, siis äpärä (6:3). Näin ollen ei olekaan ihme että myöhemmässä Matteuksen evankeliumissa nasaretilaisten sanoja muutetaan hieman, antamaan kuva että he tunsivatkin hänen isänsä, joka kuitenkin tunnetaan ilmeisen korjailun vuoksi oudosti vain ammattinsa, eikä nimensä mukaan.

Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika -- Mrk. 6:3

Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria... -- Mt. 13:55

Ja vielä myöhemmässä Luukkaan evankeliumissa nasaretilaiset yht'äkkiä tunnistavatkin Jeesuksen Joosefin pojaksi, samoin kuin ihmiset tekevät myös nuorimmassa evankeliumissa Johanneksessa.

"Eikö tämä ole Joosefin poika?" -- Lk. 4:22

[J]a he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? -- Jh. 6:42

Kyse näyttää siis olevan selkeästä Jeesuksen syntyperän kunniallistamisesta, jossa Marian ja tuntemattoman isän aviottomasta pojasta kehittyy Joosefin ja Marian kunniallinen lapsi, seuraten evankeliumikirjojen ajallista etääntymistä Nasaretin tapahtumista. Ja vaikka Matteus ja Luukas luonnollisestikin uskoivat että Marian tuleminen raskaaksi oli ollut seurausta jumalallisesta ihmeestä, näkivät he mitä ilmeisimmin parempana että ei-kristityt uskoivat nasaretilaisten todistuksen perusteella Jeesuksen olevan edes kunniallisesti Joosefin poika, vaikkeivat neitsyestäsyntymiseen olisi uskoneetkaan, kuin että he olisivat pitäneet häntä aviottomana lapsena. Jeesuksen vastustajien syytökset Marian uskottomuudesta heijastuvat myös muutoin UT:n kerronnassa.

He sanoivat hänelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala". -- Jh. 8:41

Myös Matteuksen Joosefin sukuluetteloon sisällyttämät neljä naista, joista Taamar oli kanaanilainen joka harjoitti prostituutiota appensa Juudan kanssa, Raahab kanaanilainen prostituoitu ja Ruut mooabilainen, mutta joista tuli Daavidin esi-äitejä, sekä Batseba joka oli Daavidin kanssa aviorikoksen tehnyt heettiläinen, mutta josta tuli Salomon äiti, selittyvät Mariaa vastaan tehtyjen aviorikos- ja prostituutiosyytösten kilpistämisellä viittauksilla Messiaan esi-äitien seksuaalisiin synteihin, jotka eivät kuitenkaan estäneet heitä tulemasta niin juutalaisten kuin Jumalan valitseman kuningassuvunkaan esi-äideiksi. Mamzer oli ihminen joka joko syntynyt 1) aviorikoksesta, 2) insestistä ja joidenkin mukaan 3) juutalaisen ja ei-juutalaisen 4) t. orjan välisen suhteen tuloksena. Matteuksen sukuluettelo näyttäisi viittaavaan siihen suuntaan että Mariaa oli syytetty ainakin kohdista 1. ja 3., mikä heijastuu myös juutalaisessa tarinassa jossa Jeesus syntyy miehensä Joosefin aviorikoksen vuoksi hylkäämän Marian ja Panthera nimisen roomalaisen sotilaan lapsena. Ebioniittien mukaan Jeesus oli kuitenkin Joosefin poika, kun taas nasarealaiset uskoivat pakanakristittyjen tapaan neitseestäsyntymiseen, kummankin juutalaiskristillisen suuntauksen valitessa erilaisen strategian Jeesuksen syntymän kunniallistamiseksi.

Toisaalta, jossain varhaisemmassa vaiheessa on jälleen saattanutkin olla niin että Jeesuksen onkin uskottu syntyneen "synnissä", koska hänen messiaaninen esikuvansa Daavidkin oli psalmissa 51 tunnustanut, tehtyään aviorikoksen Batseban kanssa,

Psa 51:5 (51:7) Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

Ja yhtäältä sitten myös Adonis, jonka sanottiin olleen kuninkaan poika, jonka äidin Myrrhan nimi tulee samasta seemiläisestä juuresta kuin Mariankin ja joka kuoli ja haudattiin Jeesuksen tavoin kasvi/salaattitarhaan (Tertullianus), oli myöskin "synnissä siitetty", isän ja tämän tyttären välisestä insestistä, joten vaikutteita on saattanut tulla myös sieltä suunnalta, joista puheena oleva on sitten voitu perustella raamatulliseksi Ps. 51 tekstillä.

- Se että Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?", viitaten siihen ettei Jeesus pitänytkään ristille joutumistaan jonkin suuren suunnitelman täyttymyksenä vaan odottamattomana ja käsittämättömänä hylkäämisenä. Luukas ja Johannes jättävätkin nämä sanat kokonaan pois ja korvaavat ne paljon ylevämmillä ja oikeaoppisilla sanoilla "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni" ja "Se on täytetty".

- Se että haudalle tulleet naiset eivät kertoneet nuorukaisen sanoista kellekään, myöskään opetuslapsille ja Pietarille, kyseenalaistaen koko ajatuksen siitä että nuorukainen olisi ollut Jumalan lähettämä enkeli, jotta opetuslapset ja eritoten Pietari saisivat häneltä naisten kautta tiedon ylösnousemuksesta ja tietäisivät lähteä Galileaan häntä tapaamaan (16:7,8).

Näitä lienee siis mahdollista pitää Jeesuksen historiallisuutta tukevina piirteinä, johtuen juuri niiden ongelmallisuudesta Markukselle, mutta josta huolimatta hän on kuitenkin joutunut tuomaan ne esille koska ne olivat siinä vaiheessa vielä liian hyvin tunnettuja asioita jotta hän olisi voinut kieltää ne. Sille että myös muut kristityt pitivät näitä ongelmallisina jo ensimmäisellä vuosisadalla, voidaan löytää tukea myöhemmistä evankeliumeista, joissa niiden aiheuttamaa uhkaa uskolle on pyritty korjailemaan.

http://www.infidels.org/library/historical/kersey_graves/16/chap5.html

In corroboration of this statement we might cite many cases, if our space would permit, from the religious records of India, Egypt, Persia, Greece, Rome, Mexico, Tibet, etc. Maia, mother of Sakia and Yasoda of Chrishna; Celestine, mother of the crucified Zunis; Chimalman, mother of Quexalcote; Semele, mother of the Egyptian Bacchus, and Minerva, mother of the Grecian Bacchus; Prudence, mother of Hercules; Alcmene, mother of Alcides; Shing- Mon, mother of Yu, and Mayence, mother of Hesus, were all as confidently believed to be pure, holy and chaste virgins, while giving birth to these Gods, sons of God, Saviors and sin-atoning Mediators, as was Mary, mother of Jesus, and long before her time.