Eilenillalla ykköskanavalla esitettiin Reino Paasilinnan 60-luvun lopulla tekemä dokumentti pohjoisesta Sallan kunnan Lapajärven kylästä, jossa asutustilalliset kertoivat koko totuuden koko sodanjälkeisestä asutuspolitiikasta.
Ihmiset oli palkittu sotaponnisteluista panemalla heidät täysin toivottomaan tilaan ja vieläpä toisistaan erilleen niin ettei mitään yhdessä tapahtuvaa etujen ajamista oikein ollut mahdollista saada aikaan. Erinomainen kiteytymä koko sodan tragediasta: yksille yläpään ihmisille sota merkitsi hienoja henkisiä arvoja, jotka sodan mittaan vaihtuivat natsisympatioista sankarillisen pienen Suomen itsenäisyytensä puolesta käymään erillissotaan -- mutta varsinaisille rintamamiehille pantiin luu käteen ja heitettiin heidät hyisille pohjan perukoiden suomaille.
Paasilinnan dokumentti oli esteettisesti menettänyt jotain siitä dramaattisuudesta, joka siinä aikanaan sai yhtenäiskulttuurin "herrasmiehet" raivoihinsa. Esimerkiksi varsinainen "herrasmies" Raimo Ilaskivi, joka siirappimaisen makealla äänellään piti pienen talousteoreettisen esitelmän käsitteestä "noususuhdanne", kaikessa äitelyydessään näyttäytyi juuri sellaisena yhtenäiskulttuurin arvojen ja "asiallisuuden" mallinukkena, jollaisia ajatteleva ihminen ei oikeastaan voi muuta kuin inhota oikein sydämensä pohjasta.
Mutta asiallisesti ottaen dokumentissa esitetyt tiedot ovat ajan myötä vain saaneet lisää todistusvoimaa. Suomi ei huolehtinut heikompiosaisistaan silloin, eikä huolehdi nytkään. Silloin ei Keskustasta ollut apua. Yhtä turhaa on ollut köyhien odottaa nyt mitään hallistusta johtavalta Keskustalta.
Ihmiset oli palkittu sotaponnisteluista panemalla heidät täysin toivottomaan tilaan ja vieläpä toisistaan erilleen niin ettei mitään yhdessä tapahtuvaa etujen ajamista oikein ollut mahdollista saada aikaan. Erinomainen kiteytymä koko sodan tragediasta: yksille yläpään ihmisille sota merkitsi hienoja henkisiä arvoja, jotka sodan mittaan vaihtuivat natsisympatioista sankarillisen pienen Suomen itsenäisyytensä puolesta käymään erillissotaan -- mutta varsinaisille rintamamiehille pantiin luu käteen ja heitettiin heidät hyisille pohjan perukoiden suomaille.
Paasilinnan dokumentti oli esteettisesti menettänyt jotain siitä dramaattisuudesta, joka siinä aikanaan sai yhtenäiskulttuurin "herrasmiehet" raivoihinsa. Esimerkiksi varsinainen "herrasmies" Raimo Ilaskivi, joka siirappimaisen makealla äänellään piti pienen talousteoreettisen esitelmän käsitteestä "noususuhdanne", kaikessa äitelyydessään näyttäytyi juuri sellaisena yhtenäiskulttuurin arvojen ja "asiallisuuden" mallinukkena, jollaisia ajatteleva ihminen ei oikeastaan voi muuta kuin inhota oikein sydämensä pohjasta.
Mutta asiallisesti ottaen dokumentissa esitetyt tiedot ovat ajan myötä vain saaneet lisää todistusvoimaa. Suomi ei huolehtinut heikompiosaisistaan silloin, eikä huolehdi nytkään. Silloin ei Keskustasta ollut apua. Yhtä turhaa on ollut köyhien odottaa nyt mitään hallistusta johtavalta Keskustalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joka tekeytyi Helsingin herraksi melkein yhtä hyvin kuin Reagan Yhdysvaltain presidentiksi. Kirsi Pihakin hylkäsi hänet päästyään itse politiikassa pidemmälle.
Ilaskivi on hyvä esimerkki siitä miten mies voi muotoilla kaiken ihan viimeisen päälle muka-asiallisesti, mutta puhua täyttä paskaa.
Ohjelmasta vaistosi kaikista asiantuntijalausunnoistakin sen että elettiin vielä aikaa, jolloin tietty puheensävy itsessään toimi todistuksena "asiallisuudesta". Hyi hitto.
Yhä on ihmisiä, jotka uskovat että kaikki mitä sanotaan papillisella paatoksella on totta.
No joskus ennen vanhaan uskottiin yleisesti että kaikki mikä oli painettu lehteen oli totta. Tai taitaa niitä hesariuskovaisia olla vieläkin.