Lapsuuteni kokemuksia

Leo Salmela kirjoitti:

Samoin erittäin ratkaisevaa osaa persoonallisuuteni sekä hyvän ja pahan käsitteiden muodostumisessa näytteli myös se, että koulupoikana olin monet vuodet mummoni apuna ja turvana hänen paljon yksin asuessaan ja sairastellessaan.


Siihen aikaan käytäntö meillä Lapissa oli, että pienviljelijävaltaisen maatalouden lisäksi elantoa oli hankittava satunnaisista töistä kuten savotoilta. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että miltei jokaisessa maalaistalossa oli pieni karja sekä hevonen, jolla silloiset tukkisavotoiden tukit ajettiin. Miehet olivat talvisin joskus useita kuukaisia savottamatkoilla ja kotiin jääneet saivat selviytyä kuka mitenkin. Näin oli myös mummoni laita. Jo paljon ennen kymmentä ikävuottani asuin mummoni luona ja yhdessä hoidettiin pientä karjaa, lähetettiin maitoa meijeriin, kasvatettiin perunaa, nauriita sipulia ja muita juureksia tulevan talven varalle. Erityisesti mieleeni on jäänyt talon etelänpuoleisella seinustalla kasvavat unikot, joita käytiin kastelemassa; ja jotka sulkivat illalla auringon laskiessa kukkansa ja vaipuivat yöuneen. Tästä niiden nimikin. Sitten myöhemmin kun mummoni sairasteli enemmän, kävi usein niin, että jouduin vastaamaan koko taloudesta silloin kun mummoni joutui jäämään sairaalahoitoon. Niinpä 12 vuotiaana, ensimmäisen sputnikin aikoihin, kävin päivisin kansakoulua, tulin illansuussa linja-autolla mummolaan jonka jälkeen lämmitin pirtin, ruokin lehmät, laitoin ruoan itselleni ja luin läksyt milloin satuin ehtimään. Seuraavana aamuna taas kouluun, takaisin ja samat kotityöt. Äitini tai naapurin emäntä kävi hoitamassa vain lehmien lypsämisen. Näin saattoi kulua parikin viikkoa ja nuoresta iästäni selvisin täysin, lypsämistä lukuunottamatta, kaikista talon töistä. Koin, että minuun luotettiin ja halusin olla luottamuksen arvoinen......"

http://www.aretalogia.com/spiritus/spirit.1.htm

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä