Oletko sattunut lukemaan tämän Marisan kertomuksen? Olen todella kauhistunut.
http://www.exmormon.org/boards/w-agora/view.php?bn=exmobb_recovery&key=1154333272&newest=1154368916
http://www.exmormon.org/boards/w-agora/view.php?bn=exmobb_recovery&key=1154333272&newest=1154368916
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minä koin omassa mormonikodissani kaikki mahdolliset väkivallan muodot.
Kun me lapset joskus myöhemmin aikuisina olemme kysyneet mormoni-isältämme, mistä moinen lasten innokas piiskaaminen, hän on vain kysynyt että "jäikö jälkiä?"
Ilmeisesti hän pitää pahoinpitelynä vasta sellaista, josta jää pysyvät jäljet. En tiedä, mikä on kirkon virallinen kanta lasten ruumiilliseen kurittamiseen ja muuhun alentavaan ja häpäisevään kohteluun.
Mormonismi toi meidän kotiimme pahuuden ja rakkaudettomuuden hengen. Valitettavasti niin näyttää käyneen myös Marisan kodissa. Emmekä me valitettavasti ole todellakaan ainoita, vaan omituinen uskonnollinen suorittaminen, lakihenkisyys, autoritäärisyys ja saatanallinen pahuus jatkuu kotien seinien sisällä salassa katseilta. Kunnes lapset aikuisiksi tultuaan kertovat, mitä oli kasvaa mormonikodissa...
Huomautan, että myönteisiäkin tapauksia varmasti on, mutta itselläni ei ole sellaisista kokemusta.
muistaakseni yhden kerran. Hyvin vähän ruumiillista kuritusta on kodissamme ollut, mutta sitä on ollut kyllä. Itse en uskaltaisi käyttää ruumiillista kuritusta, mutta se voi tosiaan olla myös positiivinen asia, kuten mainitsit. Toki perheväkivalta voi olla muutakin kuin kuritusta, ja silloin se yleensä onkin sitten tuomittavinta. Ruumiillinen kuritus jakaa käytännössä mielipiteitä, vaikka yleinen konsensus näyttäisikin olisikin sitä vastaan.
Ehkä tärkeintä olisi rakkaus. Virheitä tekee varmasti jokainen, mutta riittävä rakkaus kun on, ne voidaan korjata. Sinulle on selvästikin jäänyt jälkiä näistä kokemuksista. Uskoakseni olet kuitenkin pyrkinyt pitämään viidennen käskyn.
kun olit lapsi, oli aivan tavanomaista, että käytettiin myös ruumiillista kuritusta. Se ei ollut laitonta silloin. Olen varma, että saamasi kuritus oli varsin kohtuullista ja aiheellista. Nyt arvioit tilannetta uuden lainsäädännön kannalta ja kiihdytät itsesi vihaan isääsi kohtaan.
Me tuon ajan aikuiset olemme saaneet melkein kaikki ruumiillista kuritusta. Vanhempien ohjenuorana oli Raamatun lause: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan." (Sananl. 13:24) Tuskin monikaan on laillasi katkera vanhemmilleen. Olemme hyväksyneet kurituksen kohdallamme. Ylilyöntejäkin on ollut, mutta satun tietämään, ettei sinun kohdallasi ollut sellaista.
Laki kieltää aivan yksiselitteisesti lasten ruumiillisen kurittamisen ja muun alentavan kohtelun. Jos tämä ei ole mormoniseurakunnissa selväöä, olisi korkea aika palata omien uskonkappaleittenne äärelle. Siellä sanotaan ykskantaan, että uskotte että laeille ja esivallalle tulee olla kuuliainen. Miksi sitten tässä lain kohdassa rikotte lakia?
mutta minä en ole mikään auktoriteetti MAP-kirkon seurakunnassa, joten minun mielipiteeni eivät toki edusta kirkon oppia. Kirkon oppi löytyy Pyhistä kirjoituksista.
Missä kohtaa kirjoitin että mormonit rikkovat lakia?
"Olen varma, että saamasi kuritus oli varsin kohtuullista ja aiheellista."
"Ylilyöntejäkin on ollut, mutta satun tietämään, ettei sinun kohdallasi ollut sellaista."
Huomatkaapas lukijat miten himomormoni puolustaa toista mormonia henkeen ja vereen vaikka kuolemaan asti, vaikka väkivallan uhri kertoisi mitä.
monen monet kerrat. En ole kuitenkaan katkera. Sellaisten ylihän täytyy päästä. Se ei ole maailman suurin asia. Paljon pahempaakin on olemassa kuin vanhemmilta saatu kuritus. Olen myös saanut kokea henkistä väkivaltaa vanhemmiltani. Siihen aikaan se oli aivan tavallista eikä suinkaan lain rikkomista niinkuin tänäpäivänä, joten en voi (enkä haluakaan) tehdä vanhemmistani rikollisia enkä halua moittia heitä. Mikä minä olen tuomitsemaan, kun itselläni on omat vikani? Huomautan vielä, että kotini oli ihan tavallinen luterilainen koti, jossa tuskin kukaan edes tiesi mormoneista.
Ihailen muuten isääsi. Tuo isäsi vastaus antaa mielikuvan sellaisesta ihmisestä, joka pystyy antamaan itselleen myös anteeksi virheensä. Varmaan hän myös osaa pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Mitä voi tehdä asialle, joka on ollut ja mennyt? Mitä muuten odotit isäsi tekevän tuossa tilanteessa, jossa kysyitte siitä piiskaamisesta? Odotitko, että hän olisi "nuollut kengän pohjasi"? Ei se nöyristely olisi varmasti voinut muuttaa suhtautumistasi menneisiin tapahtumiin vai olisitko saanut isäsi alentamisesta jotain tyydytystä? Minulla ei tulisi mieleenkään tehdä mitään tuollaista kuin kaivella vanhoja asioita.
"En tiedä, mikä on kirkon virallinen kanta lasten ruumiilliseen kurittamiseen ja muuhun alentavaan ja häpäisevään kohteluun."
Onkohan tuo väite aivan totta? Hieman epäilen.
kommentissasi hieman ylilyöntejä ja turhia kärjistyksiä?
Joka ei kadu pahoja ja vääriä tekojansa on paatunut. Saako myös sellainen ihminen anteeksi, joka ei edes ymmärrä hävetä ja katua? Varmasti lapset antaisivat isälle anteeksi, jos tämä sitä vilpittömästi pyytää. Omien pahojen tekojen puollustelu ei auta tässä elämässä sen enemmän kuin tulevassakaan. Itse olen monta kertaa joutunut pyytämään lapsiltani anteeksi ja samoin he minulta. En ole koskaan kokenut sitä nöyryyttävänä kumminkaan puolin.
sillä tunnen tuon Calmaton henkilökohtaisesti kuten hänen vanhempansakin.
Jos ei kadu niin ei kadu. Eihän keneltäkään voi vaatimalla vaatia, että hän katuisi. Se on jokaisen oma asia ja päätös. Eihän sitä voi jäädä surkeilemaan, että kun tuo toinen ei kadu.
Kirkon johtajat ovat yksiselitteisesti tuominneet kaikentyyppisen väkivallan ja hyväksikäyttöön, erityisesti sen kohdistuminen lapsiin pidetään törkeänä. On viitattu mm. raamattuun, jossa sanotaan jotain sinne päin, ”että jos joku koskee näihin minun pienimpiin parempi olisi, että myllynkivi laitettaisiin kaulaan ja uinti retkelle.” Lasten ruumiillinen häpäiseminen myös ja pahoinpitely on rikos, josta saa tuomion. On totta, että suomessa ylipäätään uskonnosta riippumatta on ollut ankara kasvatus kulttuuri sodan jälkeen aina -80 luvulle. Osa lapsista sai vitsaa, jotkut vähän, jotkut enemmän, joitakin pahoinpideltiin. Tapauksesi kuulostaa aika pahalta. Olisi hyvä varmaan mennä terapiian käymään tuollaisia kokemuksia läpi, jos isäsi ei pysty niistä kanssasi keskustelemaan ja ai niin – tämä saattaa kuulostaa lapselliselta – joku on sanonut: ”Olen heti valmis antamaan anteeksi omille vanhemmilleni heidän tekemät virheet jos omat lapseni antavat minun tekemäni virheet minulle anteeksi.”
Tsemppiä vaan. Koita keräillä itsesi.
Rivi mormooni.
kun Calmatoa kuritettiin ja näit ettei mennyt yli? Mitä öriset? Jos jotenkin "tiedät" niin tiedät sen toisen osapuolen kertomuksista ... ja päätit sitten, että mormoniveli puhuu totta, ja "luopio" tytär valehtelee? Vai miten sinä "tiedät"?
Hyvin kiteytetty
Tuon luettuani ensimmäinen ajatus on, ettei MAP-kirkkoa tarvitse henkilön ikävästä lapsuudesta syyttää, vaan vanhempia. Vanhemmathan ne olivat, jotka lasta väärin kohtelivat.
täällä, tunnettu ja tuttu juttu.
Minä voin käsi Raamatulla oikeudessa vannoa, että en ole mormoni, Jumalan nimeen. Jos olisin uskova mormoni, sanoisinko näin??