voi myös olla eettinen ja moraalinen valinta.
Silloin ihminen etsii omat arvonsa ja maailmankatsomuksensa. Se on uskallusta ja rohkeutta vaativa tie.
Varsinkin, jos on ilman omaa valintaansa syntynyt JT-perheeseen ja todella saanut kokea uskonnon uhrin elämäntien täydellisessä karmeudessaan.
Silloin ihminen etsii omat arvonsa ja maailmankatsomuksensa. Se on uskallusta ja rohkeutta vaativa tie.
Varsinkin, jos on ilman omaa valintaansa syntynyt JT-perheeseen ja todella saanut kokea uskonnon uhrin elämäntien täydellisessä karmeudessaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän tuo ole ihan hyvä ja palstan aiheen sisään mahtuva viesti kaikille, että myös uskonnottomuus voi olla eettinen ja moraaninen valinta, kun on saanut kokea uskonnon uhrin elämäntien täydellisessä karmeudessaan.
Varinaisesti tuosta valinnasta, eli uskonnottomuudesta, keskustellaan ateismi palstalla. Samoin uskonnon uhreista on oma palstansa.
JT-historia ja siihen liittyvän historian kokemuksista tehdyt eettiset ja moraaliset valinnat liittyvät ilmanmuuta myös tälle palstalle. Tällöin on hyvä pitää tämä JT-historia jutussa mukana, etten vahingossa siirrä viestiä ateismi-palstalle;)
Itse ajattelen siten että ymmärrän moisen valinnan. Olen kuitenkin itse päätynyt siihen että ei ole Jumalan vika, jos ihmiset tekevät Jumalan nimissä vääryyttä. Sanotaanhan Raamatussakin jotain siihen tyyliin että Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi ja viihtyy Jumalan nimi huulillaan...
En ole jumalankieltäjä, ateisti. Valintani on uskonnottomuus. Motiivi oman maailmankatsomuksen etsimiseen tuli aikoinaan väkisin tyrkytetystä JT-uskosta. Minun on todellisuudentajuni tason ja tietojeni vuoksi mahdoton uskoa mm. satuihin, taruihin, tonttuihin, keijuihin, enkeleihin, ufoihin, horoskooppeihin, luontaistuotteisiin, homeopatiaan, ihmeparantumiseen, kielilläpuhumiseen uskonnollisen hurmoksen seurauksena... luettelo on päättymötön.
Tietoni JT-uskosta olen saanut 'isäni kädestä' vuoteen 1969 saakka. Sen jälkeen en ole ensimmäistäkään painotuotetta avannut enkä lukenut. Päivitän tietojani ja muistikuviani tätä palstaa selaamalla. Vastaisuudessa esiinnyn rekisteröidyllä nimimerkillä Hengellinen tsunami.
myös minä ajattelen. olen elänyt jt-perheessä kovan kasvatuksen alla 17 vuotta, sen jälkeen olen pikkuhiljaa erottautunut uskonnosta, lopullinen eroaminen tapahtui kolmisen vuotta sitten.
minun maailmannäkemykseni on myös hyvin henkilökohtainen, valintani on uskonnottomuus. mielestäni minä määrään elämääni ja mikä on mielestäni oikein ja väärin. en tietenkään toimi lakia vastaan, mutta en todellakaan voisi enää ikinä kuvitella uskovani jumalan käskyihin tai eläväni jonkin lahkon tai uskonnon sääntöjen mukaan.
hyvää jatkoa vain sinulle, hengellinen tsunami!! =) oman elämän elämiselle, hurraa!
En muuten ole paljoa ajatellutkaan näitä jt-juttuja, joiden kanssa väkipakolla jouduin tekemisiin lapsuudenkodissa. Nyt vain sattui niin, että töissä on aivan puuduttavan kuiva ja hiljainen kausi: löysin tämän palstan etsiessäni mitä tahansa forumia, jossa käydään jokseenkin reaaliaikaista keskustelua.
Kun sitten lueskelin muutamia stooreja, rupesi oikein ketuttamaan, että sama jumputus vain jatkuu vuosikymmenestä toiseen jt-jengin kanssa tekemisiin joutuneiden puheista päätellen, ts. toisten yksityisyyteen puuttuminen, epäloogiset ja huonosti argumentoidut kiellot ja käskyt, ihmisoikeuksien loukkaus, lasten autoritäärinen kohtelu, kaikkiin jäseniin kohdistuva henkinen väkivalta...
Toisaalta mieltäni myös kuohuttaa se, että haudan partaalla horjuvat puolidementoituneet vanhempani, "uskolliset kokoajan palvelijat", ovat joutuneet paikallisseurakuntansa kätevästi hylkäämiksi, kaikkensa annettuaan, varallisuutta myöten.
Että silleen. Kyllä "maailman ihmisenä" elämä maistuu ihan oikealta, mutta saa päättyä sitten aikanaan kuten muidenkin ihmisten elämät ovat kautta aikojen päättyneet. Ikuisuutta, puhumattakaan mistään Barbie-Ken-paratiisista, en kaipaa omaan enkä läheisteni elämään.
ei voisi asiaa ilmaista. ei mitään lisättävää.