Feministi testi

on ollu täällä niin miljoonatta kertaa.

tämä kertoo kaiken:

Kristiina-instituutin pikkuiseen kokoushuoneeseen kerääntyy yhdeksän naista, joiden tarkoituksena on puhua feminismistä postkolonialistisessa maailmassa.

Pyydän lupaa valokuvaukseen, mutta se vaikuttaa virheeltä. Valokuvaamisessa on jotain problemaattista liittyen “feminismin representointiin” ja “leimaantumiseen”.

Jos olisin kyyninen, epäilisin syytä haluttomuuteen sillä perusteella, että kukaan ei ole saanut valmistautua kuvaa varten (lue: meikata tms.), mutta tyydyn kysymään miksi kukaan ei halua “leimautua” feministiksi, jos he kerran kuitenkin ovat sitä.

“Mistä sä muka tiedät, mitä me ajatellaan”, siilitukkainen, pelottavan älykkään tuntuinen nuori nainen kysyy En Syö Ystäviäni-paidassaan, ja sisarellinen tunnelma on hyytävä.

“Mä en halua kuvaan, koska en ole feministi”, sanoo toinen nainen, jonka otsahiukset ovat niin pitkät, ettei hänen katsettaan näy lainkaan niiden takaa, ja ajattelen kuinka hyvä vitsi olisi leikata ne joulukuun ensimmäisenä päivänä lyhyiksi ja sanoa adventtiluukun avautuneen.

Kiusallisen tuijottelun jälkeen keskustelu, teoreettinen kieriskely sen ympärillä voiko länsimainen feministi kertoa kolmannen maailman naisille miten hommat kuuluisi hoitaa, pääsee vauhtiin.

“Tehdäänköhän me asiat liian vaikeiksi”, pöydän päässä istuva filosofian opiskelija kysyy, kun keskustelua on pyöritetty tunti ja viisi minuuttia.

“Kyllä, ehdottomasti”, ajattelen, mutta pidän turpani kiinni ja katselen viattomalta näyttävää pääsiäisjulistetta, joka onkin taas osa salajuonta: siinä kukko kulkee edellä ja kana perässä!

että hyvin on kirjoitettu. Vaikka sisältöäkään ei tarkastelisi niin kieliasu ainakin hivelee minun mieltäni.

Mutta sisällöstä: Tietenkin kirjoitus on laadittu hieman karrikoiden ja ehkä kärjistäen. Ja vaikkakaan ehkä feministinen "totuus" ei olisi oikeasti tuollainen mitä kirjoituksessa kirjoitetaan niin se on kuitenkin se näkemys jonka valtaväestö aatteesta omaa - halusivatpa feministit sitä tai ei.

Erityisesti väkivaltakeskustelussa feministien näkökanta alkaa jo jäämään vanhaksi ja jumiutuneeksi. Koska kuka tahansa valveutunut kansalainen saa tietoonsa tilastoja joiden perusteella myös naiset harrastavat väkivaltaa niin kotona kuin sen ulkopuolella niin väite miehestä väkivallan alkulähteenä saa ehkä kansan hieman katsomaan säälivästi. Samoja rummutuksia kuin 80-luvulla ei jaksa kuunntella kuin satunnaisesti. Lisäksi väkivaltakeskustelu saa täälläkin omituisia piirteitä. Jos joku sattuu huomauttamaan, että myös naiset syyllistyvät väkivaltaan niin nähdään tämä pikemminkin pyrkimyksenä hakea hyväksyntää miesten väkivallalle tai jopa sen unohtamista tyystin.

Epätasa-arvoa kuitenkin on jossain määrin vielä. Tiettyä asenteellisuutta ei vanhoista "patuista" saada kitkettyä mitenkään pois. Mutta heistäkin aika jättää ja nuoremmalla sukupolvella on huomattavasti avoimempi katsantokanta elämään.

Kiintiöistäkin puhutaan. Mikäli niitä vastustava mies avaa suunsa, vetää feministi välittömästi opettajakoulutuksen hihasta. No, ainakaan minä en ole halunnut opettajakoulutukseen miespisteitä. Sen on tehnyt joku joka on sitä mieltä, että miehiä pitää saada lasten mielenterveyden vuoksi opettajiksi lisää. Feministi kuitenkin muistaa tässä vaiheessa, että lapsi ei tarvi miehen / isän roolia tullakseen normaaliksi. Kuitenkin yksinhuoltajien aikakaudella huostaanotot lisääntyvät ja lastenkodit pursuavat lapsia. En syytä tästä yksinhuoltajia. Syytän tästä isää sekä äitiä.

No ei jaksa enempää avautua.

kokeillut yhdyssanatestiä?