Moniko sivareista ja totaalikieltäytyjistä on koskaan kokeillut käytännössä, mitä on olla armeijassa? Moniko on kertaakaan käynyt edes kasarmialueella?
Ihmetyttää, kun nää kaverit puhuvat suut vaahdossa siitä, miten paska paikka intti on, miten koville siellä joutuu ja mitä kauheuksia siellä joutuu kokemaan ja tekemään.
Veikkaisinpa, että suurin osa näistäkin jutuista on sellaisten ressukoiden suusta, jotka yrittivät muutaman päivän olla armeijassa, mutta kun jo eka yönä tuli äitiä ikävä, oli pakko lähteä kotiin.
Ihmetyttää, kun nää kaverit puhuvat suut vaahdossa siitä, miten paska paikka intti on, miten koville siellä joutuu ja mitä kauheuksia siellä joutuu kokemaan ja tekemään.
Veikkaisinpa, että suurin osa näistäkin jutuista on sellaisten ressukoiden suusta, jotka yrittivät muutaman päivän olla armeijassa, mutta kun jo eka yönä tuli äitiä ikävä, oli pakko lähteä kotiin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaati itsenäisyyttä ja kovan identiteetin omaavuutta, jos aikoo pärjätä armeijassa. Luulenpa että monille sivareille tulikin jo ekana yönä äitiä ikävä, ja sitten puolustuksekseen julistivat
olevansa sodan vastaisia rauhanmiehiä ,kun todellisuudessa asuvat vanhempien luona 50-kymppiseksi asti.
Kyllä sitä älyttömyyttä tuli muutama viikko katsottua ja se oli sitten "Goodbye"!
on ollut sivarissa?
Kerropas sitten meille tietämättömille, millaista siellä sivarissa oikein onkaan! Olisi mielenkiintoista tietää.
lyhyesti:
Sivarit tekevät tärkeää työtä yhteiskunnan hyväksi. Yleensä sivariduunit on sosiaalialalla. Sieltä siviilipalveluksesta on todellakin suurin hyöty. Työt ovat usein sekä henkisesti että fyysisesti raskaita.
Mun duunipaikassa on tällä hetkellä vain 3 sivaria. Yksi on töissä teho-osastolla. Hän joutuu usein näkemään sairaita ihmisiä, kärsiviä ihmisiä sekä kuolevia ihmisiä. Tuo on psyykkisesti raskas duuni, mutta samalla hänelle on siitä tulevaisuudessa hyötyä, kun aikoo lääketiedettä opiskella.
Toinen kollega on talonmiehenduunissa täällä... kaikkea roudaamista sillä on. Suhteelisen raskas duuni fyysisesti.
Itse olen sairaalan potilasarkiston vastaava. Kontrolloin sairaalakirjeet ja välitän edelleen/postitan.
olen vastuussa siitä että osastot saavat esim potilaan vanhoiltä käynneiltä kaikki tiedot.
tos nyt vaan lyhyesti noit tehtäviä.
Ei kukaan vihaa sivaria, se on tullut hyvin esille mm tämänkin palstan kirjoituksissa. Jos haetaan tunneskaalaa, niin se on minun tuntemastani säälistä joiden inhoon.
"Ihmetyttää, kun nää kaverit puhuvat suut vaahdossa siitä, miten paska paikka intti on, miten koville siellä joutuu ja mitä kauheuksia siellä joutuu kokemaan ja tekemään"
Paska paikka? Kieltämättä vähän, vaihtelee varuskunnittain.
Joutuu koville? Ei erityisemmin, riippuu tietenkin lajista. Leirit talvisaikaan ehkä typerimpiä.
Joutuu kokemaan kauheuksia? No ei sitten yhtään.
Itse puhuisin enemmänkin siitä miten helpolla armeijassa pääsee, 90% niistä pelottelujutuista sun muista on täyttä roskapuhetta. Olin armeijassa vajaa neljä kuukautta, joten tiedän kyllä. Ja älkää tulko väittämään että kun en käynyt loppuun niin en voi tietää minkälaista siellä on. Ajattelin että aikaa en heitä hukkaan puolta vuotta enempään. Pistivät kuitenkin aukkiin -> lähin veke. Sivarissa sentään saa tehdä edes jotain järkevää.
Sadomasokismi on varmasti saanut alkunsa armeijassa. Se joka tahtoo että oma tahto pannaan säpäleiksi, niin tervemenoa armeijaan.
Liika itsenäisyys voi olla pahastakin. Siten niitä rikollisiakin syntyy. Liika auktoriteettien kunnioittaminen ei tietenkään ole muuta kuin perseennuolemista, mutta jos ei kykene ollenkaan toimimaan käskyjen alaisena ja aina vaan oman pään mukaan "mutku mä haluun tällai, ni" asenteella.... No vedä omat johtopäätökset.
Järjestäytynyt yhteiskunta vaatii tietynasteista auktoriteettien kunnioittamista.
Nuoria miehiä astuu asepalvelukseen hyvinkin erilaisista lähtökohdista. On poikia, joilla on ollut tiukka kuri jo kotona ja toisessa ääripäässä on nuorukaisia, joille ei ole saatu kuria edes koulussa, kodista puhumattakaan.
Kun samaan varuskuntaan astuu palvelukseen tuhatkin alokasta, lienee päivänselvää, ettei kovinkaan yksilöllistä kohtelua voida antaa. Myöskin aseiden käsittely jne. asettaa hyvin tarkat säännöt ja rajat varusmiehille.
Mielestäni on hyvin tärkeää ja tarpeellista, että armeijassa pidetään yllä kovaa kuria ja tottelevaisuutta, sillä muutoin ei suuria ihmismassoja pystytä käsittelemään yhtä aikaa. Toiset ymmärtävät, miksi johtamistapa on juuri tuo, mutta on myöskin ihmisiä, jotka eivät sitä tajua ja siksi heidän on vaikea motivoitua siihen. Monasti omakohtaiset esimiestehtävät valmentavat eri johtamistapoihin ja tuolloin ihminen ymmärtää johtamistapojen tärkeyden.
"Nuoria miehiä astuu asepalvelukseen hyvinkin erilaisista lähtökohdista."
Nurinaa aiheuttaa usein sekin, että osa palvelukseen astuvista nuorista ei ole tottunut pienimpäänkään fyysiseen ponnistukseen saati sitten ottamaan muita huomioon sosiaalisessa kanssakäymisessä, jota todellakin tarvitaan kun 8-14 miestä majoittuu samoissa huoneissa eikä yksityisyyttä juuri ole. Monet eivät ole tottuneet ollenkaan elämään ilman yksityisyyttä. Tupakavereiden kanssa toimeentuleminen ei ole itsestään selvyys huonot sosiaaliset kyvyt omaaville nuorille.
Eipä siis ihme, että inttiä sanotaan "miesten kouluksi". Armeijassa opitaan kaikkien muiden taitojen lisäksi juuri sosiaalista kanssakäymistä, ettei Suomen miehistä kasva itsekkäitä, omaan napaansa tuijottavia ummikoita. Puolikin vuotta samassa tuvassa muiden, erilaisten nuorten miesten kanssa opettaa suvaitsevaisuutta, kärsivällisyyttä ja sopeutuvaisuutta.
Olenpa vuosien saatossa huomannut, miten monesta epävarmasta, rajoja vailla olevasta, levottomasta nuoresta miehestä kasvaa armeijassa sosiaalinen, itsevarma ja vastuuntuntoinen Mies.
"Puolikin vuotta samassa tuvassa muiden, erilaisten nuorten miesten kanssa opettaa suvaitsevaisuutta, kärsivällisyyttä ja sopeutuvaisuutta."
Suvaitsevaisuutta? Kärsivällisyyttä? Että vihollisen vihaamisen ja mahdollisimman nopean ampumisen opettelu on jompaa kumpaa noista?
Jos olet suvaitsevainen niin voithan suvaita tietenkin myös ne jotka eivät suvaitse olla kanssasi samaa mieltä.
Jos olet suvaitsevainen, kärsivällinen ja sopeutuvainen niin sitten soitkin sen vihollisen tullessa (odotellaan eka et se tulee jostain) jättää sen vihollisen tappamatta. Ensn suvaitset sen vihollisen halut vallata sun maas, sitten sopeudut sen vallan alle ja sit kärsivällisesti odotat että se vihollinen kuolee vaikka vanhuuteen tai tulee järkiinsä ja antaa sun vaan olla ja lähtee menemään.
Vuosien saatot ovat antaneet sulle väärän käsityksen.
Intillä ei ole mitään tekemistä noiden sun mietteitten kanssa, vaan ikä, jossa intti tavataan käydä. Ns peruskoulujen jälkeen tulee joillekkin ns välivaihe, jonka aikana käydään ns pakkointti. Jos henkilö on ns perusjätkää nohevampi syystä tai toisesta, niin tämän pakkointti lykkääntyy ... myöhemmin hän saa vapautuksen. Silti tämä tyyppi on myös kuvailemasi Mies.
Honasitko? Noh, ei se mitään, ei sillä ole mitään väliä, kunhan pidät tyhmyytesi omana tietonasi, etkä julista sitä edes nimettömänä julkisilla keskustelupalstoilla.
Oletko koskaan ajatellut vaihtoehtoa, että joku ei ole mennyt armeijaan siitä syystä, että se on "paska paikka" tai että siellä "joutuu koville".
Kenties valinnan taustalla ei olekaan ollut se, että pelkää, että intissä ei ole "mukavaa". Saattaahan olla niinkin, että sivarissa tai linnassa on huomattavsti "paskempaa" kuin intissä.
Ei Suomen armeija varmasti ole mikään "paska paikka". Eikä siellä joudu "kauheuksia tekemään". Päin vastoin. Jos intissä olisi oikeasti "kauheaa" ei siellä nykyisistä ikäluokista kestäisi kuin murto-osa.
Koko varusmiespalvelus-järjestelmäähän on viimeisten kymmenen vuoden aikana koko ajan viilattu helpommaksi ja kevyemmäksi. Niin fyysisesti, kuin psyykkisestikin. Tässä ruljanssissa kuolutuksen taso vain on ikävä kyllä laskenut kuin lehmän häntä.
Jaa että täytyy ensin tulla murhatuksi, jotta voi tietää onko se mukavaa vai ei? Miksi jokaisen olisi tarvis pärjätä armeijassa? Miksi jokaisne tarvitsisi olla sotilas ja se olisi tässä maassa hyve, siviilielämä ei?
Armeija ei motivoi jos se ei motivoi. Jokainen ei voi olla samanlainen kuin sinä, jos siitä satut pitämään, hyväksy se tai et. Tämä on sivistysvaltio, jossa erilaisuus on hyväksyttyä, ei mikään entisajan Neuvostoliitto tai Saksa, jossa homot, juutalaiset ja toisinajattelijat teloitettiin.
No yleensähän ne on niitä isin pikkupoikia jotka haluaa mennä leikkimään sotaa jotta isi olis ylpeä. Ja aika monet intin käyneetkin asuu kyl himassa viel 25-vuotiaana. Ite muutin jo 18-vuotiaana pois vaikken ookaan inttiä viel käyny. 22 olen ja toinen lykkäys menossa. Ja mitä hyötyä mun ois sinne inttiin mennä jos oon kerran laiska sivaripaska? Eihän siel sellasia kaivata, vaan kunnon isin poikia. Hyödyllisempi olen yhteiskunnalle kun käyn töissä ja maksan veroja. Sekin puolvuotta jossain metsässä konttaamassa olis täydellistä ajantuhlausta. Elämä opettaa mulle kaiken mitä tarviin. Virheiden ja vaikka kantapään kautta. Tykkään ajatella omilla aivoilla ja tehdä omia päätöksiä, en isin tai äipän päätöksiä. Ja snägäril tippuis kyl aika moni inttijätkä mua vastaan! :)
Ei se armeija niin mukava paikka ollut, että sitä nautinnolla muistelisi(paitsi hiukan ottaneena). Kyllä sen ymmärrtää, ettei sinne kaikki halua mennä. Jos tosi tilanne tulisi, niin olisin huomattavasti valmiimpi toimintaan kuin armeijan "harjoittelu". Pelleilyähän se on suurimmaksi osaksi.