Taustaa EMU-varaumalle, jolla maanpetos tehtiin
Milloin Suomen eduskunta sai hallitukselta lakiesityksen hallitusmuotoon merkitystä markasta luopumiseksi?
Ei koskaan, sillä kyseessä on suuri perustuslaki-kikkailu. Maanpetos.
Anteeksi, että kirjoitin näin pitkän. Lyhyemmin ei asiaa voi näin perinpohjin ilmaista.
Tallentakaa, teksti on rankkaa, virallisiin asiakirjoihin perustuvaa faktaa.
Tulostakaa - niin on parempi lukea!
Markasta luopuminen eli EMU:n hyväksyminen oli jo liittymisneuvottelujen aloittamisen ehto.
Neuvottelut aloitettiin 1.3.1993, jolloin Pertti Salolainen Suomen neuvottelujen avauspuheessaan täytti Suomen puolesta tuon ehdon.
Eikös asiaa olisi pitänyt kysyä eduskunnalta jo ennen avauspuhetta, siis tehdä hallitusmuotoon muutos markan poistamisesta perustuslaista?
Ei, koska eduskunnasta ei olisi löytynyt tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä markasta luopumiseksi.
Ahon hallituksen oli turvauduttava kikkailuun. Eduskunta piti sivuuttaa ja uskotella, että eduskunta saa aikanaan päättää asiasta.
Salolaisen avauspuhe oli hyväksytty iltakoulussa vko 4/93, 27.2.1993. Oikeuskansleri Aalto ei nähnyt puheessa mitään perustuslain vastaista. Iltakoulun aikoihin oli myös EY-ministeriryhmän kokous, jossa todettiin, että Salolainen yksin vastaa avauspuheen sisällöstä!
Suomi ei neuvotellut yhdessäkään neuvottelutilaisuudessa yhdestään Maastricht-aiheesta. Asia selviää virkamieskokouksista touko-kesäkuulta 1993! - Ei edes yhteisestä puolustuksesta. Liittoutumattomuuskin oli rasite. Suomen tarkoitus oli oikein välttää näitä neuvotteluaiheita.
Maastricht-aiheiden deklaraatio (hyväksymisilmoitus) annettiin 21. ja 22. päivä joulukuuta 1993 Brysselissä.
Deklaraatiossa Suomi hyväksyi kaiken.
Ennen deklaraatiota Suomen EU-ministeriryhmä oli koolla 20.12.1993, siis ennen Brysseliin matkustamista. Kikkailu-varauma tekaistiin kansallista harhautusta ajatellen kokouspöytäkirjaan 16/93 20.12.1993. Pöytäkirjan 6 §:ään kirjoitettiin :
Talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskeva neuvotteluluku voidaan sulkea. Siinä yhteydessä muistutetaan, että talous- ja rahaliitoa koskien tehdään päätös aikanaan hallituksessa ja eduskunnassa.
Esko Aho kertoi eduskunnalle 13.6. 1994 vastatessaan Andersonin välikysymykseen:
Neuvoteltaessa on todettu, että talous- ja rahaliitoa koskien tehdään päätös aikanaan hallituksessa ja eduskunnassa.
Pöytäkirjan 16/93 muistutusteksti oli siis ollut Ahon avustajalla vastauspuheenvuoroa laadittaessa!
Ahon vastauspuheesta eduskunta sai käsityksen, että neuvoteltaessa on todettu, että se saisi aikanaan, liittymissopimuksen hyväksymisen ulkopuolellakin, päättää EMU:sta.
Samoin pääministeri Esko Aho ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck kertoivat syyskuun alussa 1994 perustuslakivaliokunnalle, että neuvoteltaessa on todettu, että talous- ja rahaliiton hyväksyminen edellyttää aikanaan perustuslain mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
Valiokuntasihteeri Jarmo Vuorinen piti tätä neuvotteluasiantuntijaselvitystä niin itsestäänselvyytenä, ettei kirjoittanut asiaa edes pöytäkirjaan!
Asia olikin etukäteen sovittu. Ahon ja Sundbäckin asiantuntijalausuntojen perusteella perustuslakivaliokunta (pj Sauli Niinistö) antoi lausunnon;
Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.
Nämä sanat olivat Ahon hallitukselle tärkeät. Sanat, joiden perusteella lakiehdotusta markan poistamiseksi hallitusmuodosta ei tarvitse antaa.
Lausunto meni ulkoasiainvaliokuntaan, jossa EMU-kriittinen Erkki Tuomioja ehdotti ponnen liittymissopimuksen hyväksymisen ehdoksi; Eduskunta hyväksyy liittymissopimuksen, edellyttäen, että hallitus aikanaan antaa erillisen esityksen hallitusmuodon muuttamiseksi mietinnössä mainittujen seikkojen mukaan.
Tämä Ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui 30.10.1994. Pari viikkoa kansanäänestyksen jälkeen. 2.11. se jaettiin eduskunnalle ja 18.11. käytiin äänestys.
Eduskunta hyväksyi liittymissopimuksen täsmälleen Tuomiojan ponnen mukaisesti ja luuli samalla saavansa myöhemmin päättää asiasta.
Lipposen I hallitus kirjoitti hallitusohjelmaansa kyseisen erillisen esityksen, muttei antanut sitä koskaan eduskunnalle, koska oli pelko, ettei eduskunnasta löydy kyseistä 5/6 enemmistöä.
Niinpä pääministeri Lipponen ja oikeusministeri Niinistö löysivät perustuslakimuurista aukon, josta markka oli ilman eduskunnalle annettua lakia jo aikaisemmin Ahon hallituksen aikana kikkaillen luiskahtanut.
Tätä Lipponen tarkoitti tuhahtaessaan Aholle: "Nahkurin orsilla tavataan!"
Siis; ole hiljaa, kun olet itse näin kikkaillut.
Lipponen äänestytti eduskuntaa "historiallisessa" EMU-äänestyksessä luottamuslauseäänestyksellä.
Aho oli luottamuslauseäänestystä vastaan, koska hän oli eduskunnalle luvannut, että eduskunta saa asiasta erillisen lakiesityksen.
Aho ja Tuomioja sanastelivat eduskunnassa Suomen ja Ruotsin EMU-varaumista ja totesivat sitten, että molemmilla mailla on samanlainen EMU-varauma.
Miksi Ruotsi kuitenkin jäi EMU:n ulkopuolelle, vaikka Ruotsinkin avauspuheenvuorossa täytettiin velvoite EMU:n hyväksymisestä.
Kuinka moni kansanedustaja tiesi, että asia piti jo avauspuheessa ilmoittaa?
Salolainen avauspuhetta ei kyllä ole hallituskaan hyväksynyt. Avauspuheen pitäminen merkittiin pöytäkirjaan tiedoksisaattoasiana. Ja mitä EY-ministeriryhmän pöytäkirjassa lukeekaan, Salolainen vastaa avauspuheen sisällöstä!
Mitä deklaraation yhteydessä Brysselissä ilmoitettiin?
Varaumako?
Ei! Siellä luettiin muistutusvirke lisättynä kahdella sanalla: PERUSTAMISSOPIMUKSEN MUKAISESTI!
Jos Esko Aho olisi kertonut vastauspuheenvuorossaan 13.6. 94 eduskunnalle ja syyskuussa perustuslakivaliokunnalle myös nuo kaksi sanaa, ei varaumaluonnetta olisi ollenkaan kansanedustajien mielikuvaksi syntynyt.
Kansanedustajat eivät tiedä, miten Esko Aho on heitä harhauttanut.
Tai jos joku heistä tietää, asia hävettää.
Lopuksi:
Tunnen itseni ohikulkijaksi, joka havaitsee talon olevan tulessa. Ilmoituksista huolimatta palokunta ei jostakin syystä lähde liikkeelle.
Palokuntahan lähtee liikkeelle, vaikka ilmoituksen tekijänä olisi humalainen.
Olen sattumalta sattunut palopaikalle eli saanut haltuuni asiakirjoja, joista em. faktat ilmenevät.
En ole ns. EU-kriittinen. Kritisoin vain suomalaista eduskunnan sivuuttavaa päätöksentekoa.
Milloin Suomen eduskunta sai hallitukselta lakiesityksen hallitusmuotoon merkitystä markasta luopumiseksi?
Ei koskaan, sillä kyseessä on suuri perustuslaki-kikkailu. Maanpetos.
Anteeksi, että kirjoitin näin pitkän. Lyhyemmin ei asiaa voi näin perinpohjin ilmaista.
Tallentakaa, teksti on rankkaa, virallisiin asiakirjoihin perustuvaa faktaa.
Tulostakaa - niin on parempi lukea!
Markasta luopuminen eli EMU:n hyväksyminen oli jo liittymisneuvottelujen aloittamisen ehto.
Neuvottelut aloitettiin 1.3.1993, jolloin Pertti Salolainen Suomen neuvottelujen avauspuheessaan täytti Suomen puolesta tuon ehdon.
Eikös asiaa olisi pitänyt kysyä eduskunnalta jo ennen avauspuhetta, siis tehdä hallitusmuotoon muutos markan poistamisesta perustuslaista?
Ei, koska eduskunnasta ei olisi löytynyt tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä markasta luopumiseksi.
Ahon hallituksen oli turvauduttava kikkailuun. Eduskunta piti sivuuttaa ja uskotella, että eduskunta saa aikanaan päättää asiasta.
Salolaisen avauspuhe oli hyväksytty iltakoulussa vko 4/93, 27.2.1993. Oikeuskansleri Aalto ei nähnyt puheessa mitään perustuslain vastaista. Iltakoulun aikoihin oli myös EY-ministeriryhmän kokous, jossa todettiin, että Salolainen yksin vastaa avauspuheen sisällöstä!
Suomi ei neuvotellut yhdessäkään neuvottelutilaisuudessa yhdestään Maastricht-aiheesta. Asia selviää virkamieskokouksista touko-kesäkuulta 1993! - Ei edes yhteisestä puolustuksesta. Liittoutumattomuuskin oli rasite. Suomen tarkoitus oli oikein välttää näitä neuvotteluaiheita.
Maastricht-aiheiden deklaraatio (hyväksymisilmoitus) annettiin 21. ja 22. päivä joulukuuta 1993 Brysselissä.
Deklaraatiossa Suomi hyväksyi kaiken.
Ennen deklaraatiota Suomen EU-ministeriryhmä oli koolla 20.12.1993, siis ennen Brysseliin matkustamista. Kikkailu-varauma tekaistiin kansallista harhautusta ajatellen kokouspöytäkirjaan 16/93 20.12.1993. Pöytäkirjan 6 §:ään kirjoitettiin :
Talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskeva neuvotteluluku voidaan sulkea. Siinä yhteydessä muistutetaan, että talous- ja rahaliitoa koskien tehdään päätös aikanaan hallituksessa ja eduskunnassa.
Esko Aho kertoi eduskunnalle 13.6. 1994 vastatessaan Andersonin välikysymykseen:
Neuvoteltaessa on todettu, että talous- ja rahaliitoa koskien tehdään päätös aikanaan hallituksessa ja eduskunnassa.
Pöytäkirjan 16/93 muistutusteksti oli siis ollut Ahon avustajalla vastauspuheenvuoroa laadittaessa!
Ahon vastauspuheesta eduskunta sai käsityksen, että neuvoteltaessa on todettu, että se saisi aikanaan, liittymissopimuksen hyväksymisen ulkopuolellakin, päättää EMU:sta.
Samoin pääministeri Esko Aho ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck kertoivat syyskuun alussa 1994 perustuslakivaliokunnalle, että neuvoteltaessa on todettu, että talous- ja rahaliiton hyväksyminen edellyttää aikanaan perustuslain mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
Valiokuntasihteeri Jarmo Vuorinen piti tätä neuvotteluasiantuntijaselvitystä niin itsestäänselvyytenä, ettei kirjoittanut asiaa edes pöytäkirjaan!
Asia olikin etukäteen sovittu. Ahon ja Sundbäckin asiantuntijalausuntojen perusteella perustuslakivaliokunta (pj Sauli Niinistö) antoi lausunnon;
Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.
Nämä sanat olivat Ahon hallitukselle tärkeät. Sanat, joiden perusteella lakiehdotusta markan poistamiseksi hallitusmuodosta ei tarvitse antaa.
Lausunto meni ulkoasiainvaliokuntaan, jossa EMU-kriittinen Erkki Tuomioja ehdotti ponnen liittymissopimuksen hyväksymisen ehdoksi; Eduskunta hyväksyy liittymissopimuksen, edellyttäen, että hallitus aikanaan antaa erillisen esityksen hallitusmuodon muuttamiseksi mietinnössä mainittujen seikkojen mukaan.
Tämä Ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui 30.10.1994. Pari viikkoa kansanäänestyksen jälkeen. 2.11. se jaettiin eduskunnalle ja 18.11. käytiin äänestys.
Eduskunta hyväksyi liittymissopimuksen täsmälleen Tuomiojan ponnen mukaisesti ja luuli samalla saavansa myöhemmin päättää asiasta.
Lipposen I hallitus kirjoitti hallitusohjelmaansa kyseisen erillisen esityksen, muttei antanut sitä koskaan eduskunnalle, koska oli pelko, ettei eduskunnasta löydy kyseistä 5/6 enemmistöä.
Niinpä pääministeri Lipponen ja oikeusministeri Niinistö löysivät perustuslakimuurista aukon, josta markka oli ilman eduskunnalle annettua lakia jo aikaisemmin Ahon hallituksen aikana kikkaillen luiskahtanut.
Tätä Lipponen tarkoitti tuhahtaessaan Aholle: "Nahkurin orsilla tavataan!"
Siis; ole hiljaa, kun olet itse näin kikkaillut.
Lipponen äänestytti eduskuntaa "historiallisessa" EMU-äänestyksessä luottamuslauseäänestyksellä.
Aho oli luottamuslauseäänestystä vastaan, koska hän oli eduskunnalle luvannut, että eduskunta saa asiasta erillisen lakiesityksen.
Aho ja Tuomioja sanastelivat eduskunnassa Suomen ja Ruotsin EMU-varaumista ja totesivat sitten, että molemmilla mailla on samanlainen EMU-varauma.
Miksi Ruotsi kuitenkin jäi EMU:n ulkopuolelle, vaikka Ruotsinkin avauspuheenvuorossa täytettiin velvoite EMU:n hyväksymisestä.
Kuinka moni kansanedustaja tiesi, että asia piti jo avauspuheessa ilmoittaa?
Salolainen avauspuhetta ei kyllä ole hallituskaan hyväksynyt. Avauspuheen pitäminen merkittiin pöytäkirjaan tiedoksisaattoasiana. Ja mitä EY-ministeriryhmän pöytäkirjassa lukeekaan, Salolainen vastaa avauspuheen sisällöstä!
Mitä deklaraation yhteydessä Brysselissä ilmoitettiin?
Varaumako?
Ei! Siellä luettiin muistutusvirke lisättynä kahdella sanalla: PERUSTAMISSOPIMUKSEN MUKAISESTI!
Jos Esko Aho olisi kertonut vastauspuheenvuorossaan 13.6. 94 eduskunnalle ja syyskuussa perustuslakivaliokunnalle myös nuo kaksi sanaa, ei varaumaluonnetta olisi ollenkaan kansanedustajien mielikuvaksi syntynyt.
Kansanedustajat eivät tiedä, miten Esko Aho on heitä harhauttanut.
Tai jos joku heistä tietää, asia hävettää.
Lopuksi:
Tunnen itseni ohikulkijaksi, joka havaitsee talon olevan tulessa. Ilmoituksista huolimatta palokunta ei jostakin syystä lähde liikkeelle.
Palokuntahan lähtee liikkeelle, vaikka ilmoituksen tekijänä olisi humalainen.
Olen sattumalta sattunut palopaikalle eli saanut haltuuni asiakirjoja, joista em. faktat ilmenevät.
En ole ns. EU-kriittinen. Kritisoin vain suomalaista eduskunnan sivuuttavaa päätöksentekoa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kannattaisiko harkita rikosilmoitusta ja syytteen nostamista maanpetoksen tehneitä henkilöitä vastaan, kun olet noin varma asiasta, vai lämpimiksesikö juttelet.
Se rikosilmoitus ei johtaisi mihinkään. Kun ei supo, eikä oikeusasiamies, niin tuskin tavallinen 'reinikainenkaan' asiasta välittää tai mitään mahtaa. Tuomarit ovat asiasta jo venkoilleet, ja venkoilisivat loppuun saakka, joten mitään polliisi-ilmoitusta ei ole tulossa, vaan korkeintaan eduskunnan käsittely ja eräiden päätösten toteaminen laittomiksi.
Rikos, valtiopetos. Törkeä, jatkettu.
Sotilasvalaansa vedoten ovat monet tehneet ilmoituksia, mihinhän ne ovat menneet ellei poliisille? Kysytään poliisilta, voisiko EU:hun liittymisestä tehdä rikosilmoituksen. Soittaisin heti, mutta kun lopputuloksen tietää: ei korppi korpin silmää noki. Virkarikoksen tekijöitä on ennenkin suojeltu koko koneiston voimin tässä maassa.
Alkuperäinen kysymykseni oli suunnattu satakunnan ukolle. Poliisihan ei muuten päätä sitä, voitko tehdä asiasta rikosilmoituksen vai et. Se henkilö, kuka katsoo, että rikos on tapahtunut voi tehdä rikosilmoituksen eikä poliisilla ole siihen sen kummempaa lisättävää. Poliisin on pakko kirjata tapahtuma ja käsitellä asiaa.
No saisikovatko rikolliset sitten rangaistuksen, jos eduskunta vain toteaisi väitetyt lait laittomiksi. Mitä tapahtuisi näille törkeän maanpetoksen tehneille henkilöille, eihän eduskunta voi tuomita heille rangaistuksia.
niin vastaus on sama - lisättynä omalla kommentillasi. Korppi ei korpin silmää noki. Tehtaanjohtajasta ammattiyhdistysjohtajaan ovat eliitit yhteisellä asialla, mutta kuka maksaa laskun?
Jätä asia muiden huoleksi, ellet sitten mene ja tee sitä rikosilmoitusta.
Etpä taida olla koskaan ollut oikeudessa?
Siellä pystytään vänkäämään IHAN MITÄ TAHANSA. Eduskunta voi sen asian laittaa vireille, mutta se on sen ajan murhe.
mm. sotilasvalan mukainen ilmoitus oikeuskanslerille.
Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen vastasi, ettei esittämissänne asioissa tullut esiin mitään uutta, eikä mitään sellaista, josta pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin.
Lisäksi Pasanen sanoi, että EMU-päätöksen muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.
Siis oikeuskansleri ei ole tehnyt hänelle perustuslain mukaan kuuluvaa tehtävää:
valvonut hallituksen toimia.
Lisäksi asiasta on tehty keskusrikospoliisille tutkintapyyntö.
KRP vastasi, ettei asian selvittäminen kuulu heille.
Näin. Ei korppi korpin silmää noki.
Mediakaan ei suostu kertomaan asiasta.
Ainoa tie on ruohonjuuritaso. Kertoa netin kautta kansalaisille.
EMU-varaumapöytäkirja tuli eduskunnasta faksilla Satakuntaan 1.12.1999. Esko Aho sai kuulla asian paljastuneen presdentinvaalitilaisuudessa Huittisissa samana päivänä, ja unohti kirjastaan komean Ryti-salin kokonaan!
No oikeuskanslerille ilmoitus ei tietenkään riitä. Jos näen jonkun rikoksen tai tiedän sellaisen tapahtuneen, niin en minä oikeuskanslerille siitä ilmoita.
Marssi vaan poliisin puheille ja tee rikosilmoitus. Riippumatta siitä, tutkiiko poliisi asian vai ei, voit nostaa henkilökohtaisesti omalla vastuulla syytteen rikosepäiltyjä kohtaan asiassa. Soita vaikka alueesi syyttäjälle ja kysy asiaa.
Mikäli vielä joku jatkaa tällaista maanpetos asian esilläpitoa, ilman että on itse ryhtynyt toimiin, niin pidän sitä kyseenalaisena ja tarkoitushakuisena.
Jos joku on tehnyt asiasta keskusrikospoliisille tutkintapyynnön ja jättänyt asian siihen, niin toiminta ei ole uskottavaa. Miten voi tietää jotain maanpetosasioista, jos ei tiedä miten homma viedään loppuun.
On kirjoitettu, että paha saa palkkansa! Ilmoitus tullaan tekemään, mutta ei se mihinkään toimenpiteisiin johda siitä huolimatta.
Ainoastaan vierasta valtaa edustavien bryssän kätyreiden lakaiseminen ensin ulos emu:skunnasta puree todenteolla ja poliisi ei voi, mutta eduskunta voi, tehdä päätöksen irtautua laittomasta ja kalliista euroneuvostoliitosta.
Kysymyshän on siis siitä, että poliisi tuskin tutkii vaikka jättäisit rikosilmoituksen. Siitä huolimatta voit itse nostaa asiassa syytteen, riippumatta siitä nostaako yleinen syyttäjä syytettä vai ei. Asia siis käsiteltäisiin oikeudessa asianosaisineen ja tämä olisi se teidän toimenpide.
No onhan tässä ollut aikaa tehdä asia jo kohta 8 vuotta, kauanko pitää vielä odottaa? Mutta asia on tosiaan niin, että sitten kun olet laittanut asiaa eteenpäin, niin sitten voit uskottavammin tiedottaa asiasta.
kunnes eduskuntaan saadaan EU-kriittinen enemmistö. Ainakin tätä yritetään. Sitten voidaan EU:sta irtautua ja jos niin halutaan, asettaa maanpetos syytteeseen valtakunnanoikeudessa. Uskottavuus uskottavuutena, mutta Eu:n laittomuuskin on koko EU-kokonaisuuteen verrattuna ärsyttävä pikkuasia. Laitetaan asia eteenpäin, mutta muukin totuus EU:sta tulee samalla kansalle.
Mainitsin edellä oikeuskanslerin ja KRP:n.
KRP:llä ei ole toimivaltaa asian tutkimiseen, koska EY-lait menevät poliisin toimivaltaa sanelevan lain yli.
Muitakin teitä on koluttu, kaikki vastaukset on talletettu myöhempää käyttöä varten.
Hallintoviranomaisista oikeuskanslerin lisäksi asiaa voi tutkia perustuslakivaliokunta.
Mutta Perustuslakivaliokunta ei ota asiaa tutkittavakseen, koska osa sen jäsenistä on ollut antamassa tiettyjä lausuntoja. Lisäksi jokaisen puolueen edustaja on tavalla tai toisella mukana maanpetoksessaa. Korppi ei korpin silmää noki.
Anteeksi, kaksi eduskuntaryhmää on täysin ulkopuolella; Perussuomalaiset (Vistbacka) ja Alkiolainen er (Aittoniemi). Näiden voimat eivät riitä, koska ministerivastuulain mukaisen kysymyksen tekemiseen tarvitaan uuden perustuslain mukaan 10 edustajaa. 28.2.2000 saakka riitti vielä viisi edustajaa.
Kristillisillä on seuraavaksi puhtaimmat "paperit" sotkussa. Varsinkin ministeri Toimi Kankaanniemeltä on muutama mukava paperi selvittämisen edistämiseksi.
Mutta Kristillisillä maallinen etu ajaa taivaallisen edun edelle; EU:n antama puoluetuki on tärkeä.
Kaikille kansanedustajille lähetettiin nettikirja asian selvittämiseksi. Vain yksi kuittasi vastauksen, Maria Kaisa Aula. Aula kertoi lukevansa kirjan. Asia hautautui.
Sittemmin monille henkilökohtaisesti tutuille kansanedustajille tehtiin pyyntö tutkia Suomen tekaistuun EMU-varaumaan liittyvät Ulkoministeriössä salaisiksi julistetut asiakirjat.
Pyyntö oli aiheellinen, koska liittymissopimuksen hyväksymisen ehdoksi oli aikanaan tehty ponsi;
Liittymissopimuksen hyväksymisessä eduskunta edellyttää, ettei neuvottelujen aikaisia asiakirjoja ryhdytä salaamaan.
Asia koski seuraavaa:
Ulkoministeriö ryhtyi 21.1.2000 salaamaan EMU-harhautus asiakirjaa ja sen liitemuistiota. KHO vahvisti salassapidon 17.10.2000.
Mitä pyynnöstä seurasi?
Eduskunnasta löytyi vain yksi kansanedustaja, Aittoniemi, joka teki asiasta puhemiehelle kirjallisen kysymyksen. Se seurauksena ulkoministeri Tuomioja vapautti salassapidon.
Sen seurauksena heräsi mielenkiinto, ja ulkoministeriön arkistoon meni kymmeniä pyyntöjä kyseisiä asiakirjoja koskien.
Valtamedia ei kuitenkaan uskaltanut kertoa asiasta, koska sen selvittäminen olisi johtanut toteamukseen, ettei Suomen liittymisneuvottelut kestä päivänvaloa. Samalla todettaisiin, ettei harhautuksella tehty sopimus ei ole lainvoimainen.
Asiakirjojen vapautumisesta kertoi vain kaksi lehteä. Satakunnan kansa kahdesti, viiden päivän välein. Asia herätti mielenkiintoa, mutta media ei uskaltanut ryhtyä tekemään kysymyksiä neuvottelujen aikaiselle pääministerille, Esko Aholle. Toinen lehti oli Kokemäellä ilmestyvä SataSeutu, joka oli ihmetellyt kyseistä salaamista pääkirjoituksissaan jo 11.10.2000 ja 25.10.2000.
Kyseiset pääkirjoitukset on luettavissa SataSeudun kotisivulla.
Salassapidon päätyttyä 27.4.2001 tehtiin 10.5. 2001 Ministerivastuulain mukaisen kysymyksen esittäminen eduskunnalle.
Yksikään kansanedustaja ei puuttunut asiaan. Eivät edes kysyjille henkilökohtaisesti tutut edustajat ole puuttuneet asiaan.
Myös pyyntö oikeuskanslerin toimintakertomukseen puuttumiseen tehtiin. Turhaan.
Oikeuskansleri on se Valtioneuvoston valvontaviranomainen, jolle hallituksen toimia koskevat kantelut ja ilmoitukset tehdään.
Oikeuskanslerin tehtävä on nimenomaan valvoa, että hallitus ja presidentti toimivat perustuslain mukaan.
Myös hallituksen lakiesitysten etukäteen tutkiminen kuuluu oikeuskanslerin tehtävään.
meinaan siihen että eduskuntaan tulee eu-vastainen enemmistö.
Voi olla että kuussa on jo pysyvää ihmiskunnan asutusta siihen aikaan.
epäilen, että kaikkia teitä olisi jo käyty. Asia ei tietääkseni ole ollut missään oikeudessa käsiteltävänä. Miksette ole vieneet, onko pupu mennyt pöksyyn?
Eli tärkein puuttuu. Jos sitä ruvetaan odottelemaan sellaista eduskuntaa, joka ryhtyisi toimiin, niin voi mennä aika kauan.
Ette ole ilmeisestikään varmoja asiasta, kun ette toimi millään kunnollisella tavalla asian eteenpäin viemiseksi?
Miksi tehdä sellaisia kanteluita pinottain, joista tietää etukäteen, että ne eivät johda tulokseen, kun riittää yksi oikea toimintamalli.
Kuulostaa pikemminkin poliitikkojen toheloinnilta kuin salaliitolta. En pitäisi asiaa kovin vakavana koska EU:iin liityttiin joka tapauksessa kansanäänestyksen tuloksena. Ainakin minä olin jo silloin tietoinen valuuttaunionin mahdollisuudesta ja valmis hyväksymään sen.
Myöhäistä itkeä kun on jo tullut housuun...
Ei kysymyksessä ollut salaliitto, eikä tohelointi, vaan palava halu päästä Euroopan yhteisön päättäviin pöytiin.
Salaisia asiapapereita kyllä on olemassa, koska suomalaiset päätökset eivät kestä päivänvaloa.
Minäkin tiesin EMU:n, yhteisen puolustuksen ja EU-perustuslain tuomat velvoitteet.
Hallussani on Eurooppa-tietoa antanut julkaisu keväältä 1991 (Holkerin hallitus). Sain sen silloin postin tuomana, Taloudellisen Tiedotuskeskuksen lähettämänä.
Julkaisussa kerrottiin, ettei kysymyksessä ole vain omasta rahasta luopuminen, vaan Euroopan finanssivallan luovuttaminen jäsenmaista riippumattomalle keskuspankille.
Turha on perustella liittymisen lainmukaisuutta kansanäänestyksen päätöksellä, sillä kansanäänestys oli vaalipetos.
Neuvottelut olivat kesken vielä silloin.
Kansaa äänestytettiin kysymyksellä:
Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI?
Nämä kolme sanaa "NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI" kirjoitettiin lakiin liikaa.
Kansanäänestyksessä ei siis ollut kyseessä mikään yleiskysely.
Sulla voi olla housuissa, mulla ei.
Maanpetos ei vanhene koskaan.
Kansanäänestys on ollut ja mennyt ja lailliseksi todettu, Suomi EU:ssa ja EMU:ssa. Se on tämän päivän todellisuutta. Sitä ei muuta minkään marginaaliporukan rähinät. Luuletko tosiaan mussutuksesi muuttavan mitään?
osin neuvottelut olivat kesken kansanäänestyksen
ajankohtana?
Mikko Pesälä valehteli eduskunnalle pe 14.10.1994 (siis kaksi päivää ennen kansanäänestystä).
Mehän muistamme, että lokakuun 7. päivä 1994 pääsi komission edustajalta vahingossa vuotamaan Ylen toimittajalle tieto, ettei Suomen maatalous saa, mitä Suomelle oli luvattu. Tuon uutisen jälkeen maatalousministeri Pesälä katosi, ja porasi jossakin komerossa. Sen jälkeen Pesälä teki jo eroilmoituksenkin maatalousministerin hommista. Kirjansa tuhonnut Antti Kuosmanen matkusti Brysselistä Suomeen rauhoittamaan tilannetta; Kuosmanen tapasi Pesälän ja muutaman keskeisen ministerin (ilmeisesti Esko Aho, Heikki Haavisto ja Pertti Salolainen). Kuosmanen esti Pesälää eroamasta, sillä Pesälän erolla olisi ollut haitallinen vaikutus: Keskusta olisi äänestänyt liittymissopimusta vastaan ja Suomesta ei olisikaan tullut jäsentä!
EU-Suurlähettiläs Erkki Liikanen puolestaan Kuosmasen kirjan mukaan meni pyytämään komissiota pyörtämään puheensa.
No, niinpä komissio antoi Pesälälle "vihreätä valoa", josta Pesälä kertoi eduskunnassa pitämässään puheessa 14.10.1994: Komissiolla ei ole Suomen kanssa erimielisyyttä sopimuksesta!
Kansanäänestys oli 16.10.1994 ja kansanäänestyslakiin oli kirjoitettu kysymys:
Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI?
Suomen EU-ministerivaliokunta kokoontui viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen, pe 21.10.1994, hyväksymään LOPULLISEN EHDOTUKSEN!
Mukana olleet ministerit tiesivät, että neuvottelut olivat kesken.
Nuo kolme kansanäänestyslakiin kirjoitettua sanaa, NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI merkitsevät, ettei kysymys ollut mistään yleisgallupista "musta tuntuu" periaatteella.
Siis ei musta tuntuu, vaan NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI!
Koska sanat oli kirjoitettu kansanäänestyslakiin, pitää siitä sananmukaisesti myös pitää kiinni.
Kuosmanen kertoo kirjassaan, että neuvottelut jatkuivat kansanäänestyksen jälkeen ja vielä senkin jälkeen, kun eduskunta oli jo hyväksynyt liittymislain.
Kysymyksessä on siis vaalipetos!
Ei ole ihme, että Kuosmanen määrättiin tuhoamaan kirjansa koko painos.
Mistä kirjan taloudellisen vastuun ottanut oululainen Kustannusosakeyhtiö Ultima Thule sai rahat maksaakseen kirjapainolle?
Eivät kai Ultima Thulen omistajat Matti ja Pekka Vuoria Kuosmasen kirjaa nahoissaan kärsineet?
Vain annettiinko Matti Vuorialle Fortumin johtajuus palkaksi "Kuosmasen kirjan aiheuttamista kivuista"?
Onneksi muutama kirja myytiin Akateemisessa kirjakaupassa ennen kuin Kuosmanen haki kirjansa takaisin!
Lain edellyttämiä ilmaiskirjojakaan ei Helsingin Yliopiston kirjastoon ole koskaan lähetetty!
Kuosmanen tuli kertoneeksi joitakin asioita, joita ei olisi saanut.
Jerry Falwell, puolustatko Ahon hallituksen huijauksia?
En ota kantaa EU-jäsenyyden etuihin tai haittoihin, joten en ole ns. EU-kriittinen.
Kirjoitusteni ainoa tavoite on totuuden perääminen.
siinä sopimuksessa sitten muuttui äänestyksen jälkeen?
Ensiksi taustaa, sitten varsinaiset vastaukset. Tässä on toistoakin, mutta kertaus on opintojen äiti.
Ei sopimuksessa mikään muuttunut.
Se oli EU:ssa hyväksytty jo toukokuun alussa 1994, kun se oli kirjoitettu lakitekstiksi.
Ainoastaan ratifiointi, joka Korfulla 24.6. 1994 allekirjoituksin tehtiin puuttui sopimuksesta.
Viime talvena saanut lukea sopimuksen. Siinä on Norjankin allekirjoitukset, vaikkei se ole jäsenkään!!!!
Se vaan oli sopimus, jota ei voinut suomenkielellä näyttää, ettei asiat paljastu. Englanninkielistä ei varmaan kukaan viitsinyt lukea. Se on vaikeatajuinenkin, koska siinä on jokaisessa asiassa viittaukset noin 60-tuhatsivuisiin EY-sopimuksiin, artikloihin ja asetuksiin. Ei suomenkielinenkään olisi kaikkia asioita valaissut sopimuksien sisällöstä.
EY-Maataloussopimus oli neuvottelujen aikaan Antti Kuosmasen mukaan "elävä" asiakirjasopimus, jota kutsuttiin nimellä Blue Angel. Se oli tehty leikkaa - liimaa -periaatteella. Muutoksia tehtiin jatkuvasti, eikä siitä tiennyt, mikä paperiläpyskä oli viimeksi liimattu ja minkä päälle!
Se taustasta.
Kansalle ja eduskunnalle syötettiin väärää tietoa elikä
VASTAUS YKSI:
EMU on tulevaisuuden tavoite, ja eduskunta saa siitä aikanaan päättää.
Mutta:
Eduskunta ei ole kuitenkaan KOSKAAN saanut erillistä lakiesitystä EMUsta eli Hallitusmuodon muutosesitystä (72 § Suomen markka). Sen Esko Aho lupasi, eduskunnalle 13.6. 1994 pitämässään puheessa.
Erillinen lakiesitys kirjoitettiin Lipposen I hallituksen ohjelmaankin, mutta...
Lipposen EMU-selonteossa 20.5. 1997 todettiin, ettei Hallitusmuodon 72 §:n muutosta koskevaa erillistä lakia tarvitsekaan antaa eduskunnalle.
Perustuslakivaliokunnan lausunto ko asiasta on kuitenkin päivätty vasta 10. vai oliko se 11. kesäkuuta 1997!!!!
Että semmonen DIKTAATTORI TUO LIPPONEN!
"Aukkoteoria" keksittiin , koska oli mahdollista ettei eduskunnasta löytyisi riittävää 5/6 kiireellisyysenemmistöä markasta luopumiseksi.
Halu valtiontalouden itsenäisyydestä oli niin kova - tai olisiko EU:hun päättämään pääseminen ollut syynä, ettei voida jäädä pois?
Aukkoteoriaselitys oli:
Perustuslakiin oli EU-Liittymislain hyväksymisen yhteydessä eduskunnan 2/3 enemmistön päätöksellä porautunut (eduskunnan tietämättä) aukko, jolla markasta olikin jo luovuttu!
Markasta luopumiseksi, eli perustuslain muuttamiseksi tarvitaa 5/6 kiireellisyysenemmistö silloin kun asia ei voi jättää lepäämään yli vaalien.
Tästä syystä Lipponen antoi eduskunnalle Valtioneuvoston tiedonannon eikä lakiesitystä. Tiedonannosta äänestettiin "historiallisessa" EMU-äänestyksessä 17.4. 1998.
Ylen toimittaja Leena Brand totesikin tuolloin Brysselistä, että täältä katsoen Suomen eduskunnassa leikitään demokratiaa, asiasta, joka oli päätetty jo kauan sitten!
Jokainen varmaan muistaa Lipposen lausahduksen: Nahkurin orsilla tavataan!
Siis koska Aho huijasi eduskuntaa, Lipponenkin saa tehdä mitä haluaa, eli olla antamatta lakiesitystä markasta luopumiseksi!
VASTAUS KAKSI:
Maratonneuvotteluissa oli sovittu, että EU antaa Suomelle maataloustukea lisähinnoissa ja että EU antaa myös muuta tukea.
Tosiasia on Suomen maatalous menetti tuotekohtaiset lisähinnat, joista oli "neuvotteluissa sovittu".
Niitä ei uusille jäsenmaille annettu. Tästä syystä Norja kertoi sopimuksen todellise sisällön jo huhtikuussa norjan kielellä.
On huomattava, että Ruotsissa pohjoinen vuoristotukialue on Suomea alempana!
Sopimuksesta tehtiin sellainen, jonka molemmat sopijaosapuolet saivat ymmärtää haluamallaan tavalla. Suomalaisten versio oli tehty suomalaisia maanviljelijöitä varten. Mutta
suomalaiset neuvottelijat antoivat pettää itseään. Sanottiin, että EU oli luvannut maataloudelle tukea. Todellisuutta ei tietenkään kenellekään kerrottu!
Lisähinnoista ei oltu sovittu, koska EU ei halunnut niitä antaa. Maatalouden saamasta vuoristotuesta käytiin kovaa kädenvääntöä vielä kun sopimus oli jo ratifioitu Korfulla.
Oli hyvä, kirjoitti Kuosmanen, ettei tieto koskaan päässyt tiedotusvälineisiin!
Ja neuvottelut jatkuivat vielä sittenkin kun kansa oli jo äänestänyt ja eduskunta hyväksynyt liittymislain, kertoo Kuosmanen.
Todellakin.
Järkyttävintä on se, että LOPULLINEN ehdotus hyväksyttiin Suomen EU-ministerivaliokunnassa viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen EU:lle toimitettavaksi.
Vastaus EU:lta tuli helmikuussa 1995!
Mutta koska kukaan ei tiennyt suomalaisneuvottelijoiden huijauksesta, syytettiin vain EU:ta! Viimeksi silloinen ulkoministeri Heikki Haavisto syytti EU:ta toukokuussa 2002 Lallissa!!
Maatalousministeri Mikko Pesälä suoraan sanottuna juotti omilleen ruunan kusta valehdellessaan eduskunnassa!
MTK:n puheenjohtajaksi siirtyneen Esa Härmälänkään ei ollut hyvä olla, kun kenttä kapinoi.
Härmälä, joka kyseisen maatalouskoijauksen oli itse virkamiesneuvottelijana tehnyt, alkoi heti MTK:n puheenjohtajana syyttää EU:ta!
Tämä maataloushuijaus ja vaalipetos paljastuivat vasta viime keväänä Antti Kuosmasen "tuhotun" kirjan luettuani. Pyysin Ulkoministeriöstä ja Valtioneuvostosta kyseiset asiakirjat. Ilman Erkki Tuomiojan 27.4.2001 tekemää temppua en niitä asiakirjoja olisi koskaan saanut!
Kiitos Tuomiojalle!!
Niinpä venyttelenkin oikeata kättäni pidemmäksi, jotta Tuomiojan vastaan tullessa voi kohottaa lakkia korkealle!
Ironisinta muuten on, että että Esa Härmälä piti peukaloaan kartan pohjoisella puolella ja luiskautti maataloustukirajan peukalon kuvana omille mailleen etelämmäksi. Näin Härmälä sai neuvotteluissa itselleen vuoristotukea!!!
Kerron myös syyn, miksi Lipposen hallitus otti sitotumattoman maatalousministerin peräti seitsemäksi vuodeksi:
Yksikään poliittinen ministeri ei olisi kestänyt vastuuta, jolla maatalouden alasajo tehtiin. Kalevi Hemilä on ollut tunteeton viljelijöiden vihaaja, siitä lähtien kun veljensä sai hänen kotitilansa.
Hemilä kutsuttiin ministerin tehtäviin virkamiestehtävästä.
Maanviljelijät ovat alistuneet kohtaloonsa. Hehän ovat vain vähemmistöryhmä. Edes Kepu-eliitti ei välitä heidän kohtalostaan.
Esko Aho ja Esa Härmälä ovat niin pyhiä, ettei heistä saa sanoa mitään pahaa.
mitä sinä sitten selität?
>Ei sopimuksessa mikään muuttunut.
>Se oli EU:ssa hyväksytty jo toukokuun alussa 1994, kun se oli kirjoitettu
>lakitekstiksi.
>Ainoastaan ratifiointi, joka Korfulla 24.6. 1994 allekirjoituksin tehtiin
>puuttui sopimuksesta.
Ratifioinnin tekee Suomessa Eduskunta.
EU oli todellakin hyväksynyt sopimuksen jo toukokuun alussa 1994.
Mutta Suomen Eduskunta ei ennen Korfulla tapahtunutta ratifiointia todellakaan saanut nähdä suomenkielistä liittymissopimusta!!
Ja se äänestys, jonka perusteella eduskunta antoi valtuudet E. Ahon, P. Salolaisen, H. Haaviston ja V. Sundbäckin ratifioida eli allekirjoittaa sopimus Korfulla 24.6.1994, oli erittäin ovela ja kyseenalainen!!
Viimeiset allekirjoitukset,jotka ovat sopimuksessa on, on päivältä 24.6.1994!
Eräät Satakunnan miehet tilasivat Hollannista suomenkielisessä liittymisasiakirjan, jossa näin lukee. Sitä ei Suomesta saa ostaa. Hinta on noin 30 euroa postikuluineen.
Keskustakin kritisoi (hiljaa) silloista Korfua edeltävänyttä eduskunnan äänestysmenettelyä.
Samaten Liberaalisen kansanpuolueen Tuulikki Ukkola kritisoi eduskunnassa ääneen.
Lue eduskunnan pöytäkirja, hämmästy ja lakkaa jankuttamasta.
Kansanäänestys 16. lokakuuta ja eduskunnan äänestys 18. marraskuuta oli jälkikäteistä, eikä sopimuksen sisältö silloinkaan ollut eduskunnalle selvä.
Ahtisaari ratifioi liittymisasiakirjan muistaakseni 8. tai 9. päivä joulukuuta 1994. Asiakirja on presidentin sinetillä varustettuna Roomassa säilytettävänä. Minulla on siitä Suomeen lähetetyn kopion kopio.
Olet aivan pihalla asioista Jerry Falwell!
Ota selvää asioista ennenkuin jatkat jankkaamistasi.
tästä:
>1. Korkeat sopimuspuolet ratifioivat tämän sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Ratifioimiskirjat
>talletetaan Italian tasavallan hallituksen huostaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1994.
>Tehty Korfulla kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä kesäkuuta vuonna tuhat yhdeksänsataayhdeksänkymmentäneljä.
Kaksi suoraa lainausta Korfun sopimuksesta. Huomaa aikamuodot.
Vertaa oman tekstisi ensimmäistä ja toiseksi viimeistä kappaletta.
Olisiko niissä jokin ristitiita?
Sinulta, Jerry, puuttuu tietoa, et ole ymmärtänyt lukemaasi, jionka olen kirjoittanut.
Lukekaa, millaisia äänestyksiä eduskunnassa on käyty ja milloin, ja mistä aiheista.
Miten eduskunta hyväksyi Korfun?
Annan tietopaketin viikon päästä uutena alustuksena.
Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille lukijoille
tässä on paha ristiriita
Ensin ollaan Korfulla
>EU oli todellakin hyväksynyt sopimuksen jo toukokuun alussa 1994.
>Mutta Suomen Eduskunta ei ennen Korfulla tapahtunutta ratifiointia
>todellakaan saanut nähdä suomenkielistä liittymissopimusta!!
Tässä onkin sitten aika paikka ja ratifioia muuttuneet
>Ahtisaari ratifioi liittymisasiakirjan muistaakseni 8. tai 9. päivä joulukuuta
>1994. Asiakirja on presidentin sinetillä varustettuna Roomassa
>säilytettävänä. Minulla on siitä Suomeen lähetetyn kopion kopio.
>Miten eduskunta hyväksyi Korfun?
HE 135/1994
Hyvä Jerry!
Luepa eduskunnan pöytäkirjat ennen Korfulla 24.6.1994 tapahtunutta Suomen liittymisasiakirjan ratifointia.
Korfulla tapahtunut allekirjoitustilaisuus oli Suomen liittymisasiakirjan hyväksymistilaisuus.
Kansanäänestys ja sen jälkeiset tapahtumat olivat leikkidemokratiaa asiasta, josta oli päätetty, ja joka 24.6.1994 oli allekirjoitettu, mutta jota ei näytetty suomenkielellä eduskunnalle.
Minäkin luulin marraskuussa 1994, että on tyydyttävä eduskunnan enemmistön päätökseen, niinkuin demokratiassa on tapana.
Samoin luulin 17.4.1998 eduskunnassa päätetyn "historiallisen" euroalueeseen liittymisen yhteydessä.
Mutta neljä vuotta sitten, joulukuussa 1998 kuulin, mitä olikaan tapahtunut. Kuulemani perusteella sitten 1.12. 1999 sain sattumalta otteen "Suomen EMU-varauma-pöytäkirjasta", jonka sanoilla eduskuntaa harhautettiin liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä.
Sen jälkeen vastaan on tullut uskomatonta aineistoa Ulkoministeriön ja Valtioneuvoston arkistoista. Lisänä kaikelle on keskeisen EY-neuvottelijan Antti Kuosmasen kirja. Kirja, jonka "koko" painos on tuhottu.
Hyvä Jerry, luepa ja vastaile mielessäsi alustuksen alle pistämäni RAUTALANKAA -kirjoitus!
Jospa rautalankaa auttaisi ristiriitaisuuksien selviämisessä Sinunkin päässäsi.
ei riitä, mutta jos vastaisit kysymykseen:
Miksi väität Korfun sopimukselle kahta eri
ratifiointi päivää? Kysymyksen ei pitäisi
olla liian vaikea, ettet sitä ymmärtäisi.
Kirjoitit:
"Miksi väität Korfun sopimukselle kahta eri
ratifiointi päivää?"
Milloin olen väittänyt Korfulle kahta eri ratifiointipäivää?
En ymmärrä, mitä jankkaat.
Olen kertonut vain, että:
Suomen, Ruotsin, Itävallan ja Norjan liittymisasiakirja ratifioitiin eli allekirjoitettiin 24.6.1994 Korfulla.
Suomen allekirjoittajat olivat (presidentti Ahtisaaren valtuuttamina) pääministeri E. Aho, ulkoministeri H. Haavisto, ulkomaankauppaministeri P. Salolainen ja virkamiespääneuvottelija V. Sundbäck.
Ydinkysymys on, ettei eduskunta antanut heille ratifiointivaltuuksia.
Todellakin, Korfulla suoritetun ratifioinnin jälkeen Suomen liittymisasiakirjaan ei ole kirjoitettu yhtään nimeä.
Joulukuun alussa Ahtisaari allekirjoitti sinetillään varustetun asiakirjan.
muistutus omasta tekstistäsi:
>Ahtisaari ratifioi liittymisasiakirjan muistaakseni 8. tai 9. päivä joulukuuta
>1994. Asiakirja on presidentin sinetillä varustettuna Roomassa
>säilytettävänä. Minulla on siitä Suomeen lähetetyn kopion kopio.
Huomaa lainauksen toinen sana.
Tämä lainaus on myös sinun tekstiä. Huomaa seitsemäs sana.
>Suomen, Ruotsin, Itävallan ja Norjan liittymisasiakirja ratifioitiin eli
>allekirjoitettiin 24.6.1994 Korfulla.
Seuraavaan voit saada vastauksen joltain asiantuntijalta
>Ydinkysymys on, ettei eduskunta antanut heille ratifiointivaltuuksia.
Kannattaisi ehkä lukea se sopmus jonkun asiantuntijan kanssa ja avustuksella.
Myös tutustuminen Suomen lainsäädäntöön niiltä osin kuin se koskee
kansainvälisten sopimusten tekemistä olisi hyödyksi.
Ei tässä asiantuntijoita tarvita, vaan Sinä tarvitset tietoa ja sisälukutaitoa.
Et ole vieläkään tajunnut lukemaasi tekstiä, vaan jaksat jankuttaa. Uskon, että sekoitit ensiksi EY-maiden toukokuun alussa tapahtuneen sopimuksen hyväksynnään ja Korfun ratifioinnin ja nyt alat vänkätä muutamista sanoista. Siirryt varsinaisesta aiheesta sivuun kirjoittamalla, etten tietäisi kansainväisten sopimuksien hyväksymisestä.
Suomen liittymisasiakirja ratifoitiin asiakirja-allekirjoituksin 24.6.1994 presidentti Ahtisaaren valtuuttamien allekirjoittajien toimesta. Ei kuitenkaan eduskunnan valtuuttamina.
Oletko jo lukenut kesäkuun alkupuolen 1994 eduskunnan pöytäkirjat?
Ahtisaari puolestaan, koska hän hallitusmuodon 33 §:n mukaan johti ulkopolitiikkaa, ratifioi sopimuksen erillisella ratifiointiasiakirjalla joulukuun alussa. Sitä ei kuitenkaan ole liitetty liittymisasikirjaan.
Ahtisaari allekirjoitti silloin paperin, jossa hän ilmoitti huolellisesti lukeneensa liittymisasiakirjan ja hyväksyvänsä sen.
Mutta: Eduskunta ei kuitenkaan ollut hyväksynyt todellista liittymissopusta, koska EMU jäi hyväksymättä!
Tiesikö Ahtisaari pääministeri Ahon EMU-varaumavalheesta? Siitä, joka johti siihen, ettei eduskunta hyväksynytkään EMU 3:a?
Ja maatalousneuvottelut olivat kesken! Oletko lukenut edes sen kirjoituksistani?
Kansanäänestys siis oli vaalipetos, koska
kansa ei (et varmaan Sinäkään Jerry) tiennyt edellämainituista.
Tiesikö Ahtisaari maatalousneuvottelujen keskeneräisyydestä?
Lukiko Ahtisaari ollenkaan, että eduskunta oli jättänyt sopimuksen oleellisen osan, EMU:n 3. vaiheen hyväksyntänsä ulkopuolelle?
Toisaalta eduskunnalla ei jälkikäteen (Korfun ratifioinnin jälkeen) ollut kompetenssia päättää sopimusta.
Mikä järkyttävintä, Esko Aho huijasi perustuslakivaliokuntaa syyskuun alussa 1994 antamaan valheeseen perustuvan lausunnon.
Kirjoitit:
"Myös tutustuminen Suomen lainsäädäntöön niiltä osin kuin se koskee kansainvälisten sopimusten tekemistä olisi hyödyksi."
Tiedän vpj 69 §:n rukkaamisesta tammikuun 17. 1992. Tuolloin eduskunta ei ollenkaan tiennyt, mitä sillä myöhemmin tultaisiin tekemään.
Luepa eduskunnan pöytäkirjasta, millaiset keskustelut asiasta tuolloin käytiin.
Kukahan oli Ahon sisäpiiriin kuulumattomana vähällä kaataa koko valtiopäiväjärjestyksen muutoksen?
Tuskin kukaan kansanedustajista uskaltaa avata suutaan asiasta, ettei joudu suden suuhun!
Kerropa minulle, miten helmikuun loppuun 2000 saakka käytössä ollutta perustuslakia sai muuttaa - siis perusperustuslain säätämisjärjestyksen.
Siis millaisin päätöksin hallitusmuotoon merkitty markka voitiin poistaa.
Ylittikö kansainvälisen sopimuksen hyväksyminen perustuslainsäätämisjärjestyksen?
Markka oli kova pala hallitusmuodosta hävitettäväksi! Se tehtiin kikkaillen - perustuslain vastaisesti! Aho on sen Huittisissa vaalikiertueellaan tunnustanutkin.
Tässä markan hävittämisessä on yksi pointti, miksi Aho ei antanut sopimusta suomenkielellä eduskunnalle. Toinen on (keskeneräiset) maatalousneuvottelut, jotka salattiin.
Tosiasia on, ettei Eduskunta ei ole koskaan antanut liittymisasiakirjan ratifiointivaltuuksia.
Tämä on niin rankka asiakirjoihin perustuva petos, että se on tutkittava.
Sinun, Jerry, on turha puolustaa Esko Ahon tekemää maanpetosta!
on siis mahdoton myöntää kirjoittaneesi potaskaa?
Vaikka alkuperäinen tekstisi on kenen tahansa
luettavissa ja arvioitavissa?
Aloitan uuden keskustelun taustaksi:
EU-pommi nettikirjasena,
lue tarkkaan.
Parempaa Uutta Vuotta!
Väännetäänpä rautalankaa nyt laajentuvan EU:n jäsenkandien sopimuksien hyväksymisestä, esimerkkinä vaikkapa Puola.
Jäsenyyden hyväksyminen on neljäosainen:
1. EY-säännöstö on ensinnäkin hyväksyttävä, jos mielii mukaan. Niistä ei jäsenyysneuvotteluja edes käydä.
2. Jokainen jäsenmaaksi mielivä käy SOPEUTTAMISneuvotteluja, millä ehdoilla jäsenyyteen mukaudutaan. (Ministeri Pertti Salolainen nimitti Suomen sopeuttamisneuvotteluja harhaanjohtavasti EY-jäsenyysneuvotteluiksi.)
Jäsenkandien neuvottelut on jo saatu päätökseen ns. jäsenyysneuvotteluissa, lue SOPEUTTAMISNEUVOTTELUISSA.
Puolalle maatalous on sopeuttamisneuvotteluissa ollut kova pala.
Puheenjohtajamaa Tanska antoi tulokkaille enemmän kuin muut EY-maat olisivat luvanneet; Tanska jakaisi uusille jäsenmaille enemmän tukea kuin yleisesti oli ollut esillä.
Tanskan antama lupaus herätti maanantaina 25. marraskuuta 2002 julkisuuteen päästessään ristiriitaisia tunteita vanhoissa jäsenmaissa.
3. Neuvottelutulos eli liittymissopimus kirjoitetaan lakitekstiksi, jonka vanhat jäsenmaat kuitenkin ensin hyväksyvät.
Vielä ei ole ollenkaan selvää, saako Puola haluamiaan myönnytyksiä, joita Tanska on luvannut.
4. Uudet jäsenmaat ratifioivat sopimuksen.
--
Jatkan tekemällä kysymyksiä sopimuksen hyväksymisestä ja vastaan niihin sillä tavoin kuin katson oikeaksi.
Hyvä lukijani olet eri mieltä, kommentoi ja argumentoi, miksi olet eri mieltä.
Seuraavana kirjoituksenani teen kronologia Suomen liittymissopimuksen hyväksymisestä. Vertaa sitä seuraaviin Puolaa koskeviin asioihin.
Lähtökohta: Kun sopimusteksti hyväksytään vanhoissa jäsenmaissa, nämä voivat vielä vaikuttaa sopimuksen sisältöön ja samalla Puola saattaa menettää Tanskan kanssa sopimiaan myönnytyksiä.
Milloin kiistanalainen Tanskan lupaus lopullisesti Puolassa selviää? Niinpä kysynkin:
1. Pitäisikö Tanskan kanssa sovittu asia kirjoittaa Puolan liittymisasiakirjan tekstiin?
Kyllä.
2. Kuuluuko liittymisasiakirja ratifioida ennen kuin Puolan parlamentti on sen nähnyt ja hyväksynyt?
Ei.
3. Kuuluuko kansanäänestys järjestää ennen kuin Tanskan kanssa sovittu asia varmistuu?
Ei.
4. Kuuluuko Puolan kansanäänestys järjestää ennen liittymisasiakirjan ratifiointia?
Kyllä.
Tanskan lupaus on ilmassa.
Mitä mieltä olette; Pitäisikö asian olla Puolassa selvä ennen ratifiointia, vaiko vasta ratifioinnin jälkeen?
Mielestäni: ennen ratifiointia.
Näin ei ollut Suomessa. Niinpä kirjoitan alustuksen alle seuraavan kirjoituksen:
RAUTALANKAA SUOMEN SOPIMUKSESTA.
Kysymykset ovat samat kuin Puolan tapauksessa. Milläiset ovatkaan vastaukset!
Vain pieniä kommentteja.
>3. Neuvottelutulos eli liittymissopimus kirjoitetaan lakitekstiksi, jonka
>vanhat jäsenmaat kuitenkin ensin hyväksyvät.
Lakiteksti se on vain sinun haavemaailmassa.
Voisitko mitenkään kuvitella, että jotkut muutkin
hyväksyivät sen ensin?
>Vielä ei ole ollenkaan selvää, saako Puola haluamiaan myönnytyksiä,
>joita Tanska on luvannut.
Missä ja miten asia vielä voisi muuttua?
>4. Uudet jäsenmaat ratifioivat sopimuksen.
Miksi niin monta asiaa pois kohtien 3 ja 4 välistä?
Jätitkö ne pois tietämättömyyttäsi vai hämätäksesi?
Jerry kirjoitti ja kommentoi kirjoitustani:
"Vain pieniä kommentteja.
>3. Neuvottelutulos eli liittymissopimus kirjoitetaan lakitekstiksi, jonka
>vanhat jäsenmaat kuitenkin ensin hyväksyvät.
Lakiteksti se on vain sinun haavemaailmassa.
Voisitko mitenkään kuvitella, että jotkut muutkin
hyväksyivät sen ensin?"
Kommentti:
Ei se ole kuvitelmaa. Vaan kylmää asiakirjatietoa! Liittymisasiakirja on lakiteksti, johon on kirjoitettu liittymisen ehdot. Lakitekstiä se on siksi, että liittymisasikirjassa jokaisen ehdon kohdassa viitataan aikaisemmin tehtyjen EY-säännösten kohtiin (60 000 painosivua).
Vanhat jäsenmaat, mm. Suomi, tarkastavat ja samalla hyväksyvät luonnoksena olevan virkamiesten kirjoittaman liittymisasiakirjaluonnoksen. Jos sopimuksessa on Puolalle luvattu liikaa ehtoja, asiakirjaan kirjoitetaan muutos. Näin menetellään ennen kuin uusia jäsenmaita päästetään ratifioimaan liittymisasiakirja.
Kun liittymisasiakirja on vanhojen jäsenmaiden toimesta hyväksytty, se laitetaan kansien väliin tulevien jäsenmaiden ratifioitavaksi. Ratifiointi tapahtuu huhtikuussa Ateenassa.
Jerry kommentoi kirjoitustani seuraavasti:
">Vielä ei ole ollenkaan selvää, saako Puola haluamiaan myönnytyksiä,
>joita Tanska on luvannut.
Missä ja miten asia vielä voisi muuttua?"
Kommenttini Jerrylle:
Sopimusehdot voivat muuttua vanhojen jäsenmaiden tarkastaessa liittymisasiakirjan, jos toteavat, että eivät halua antaa Puolalle Tanskan lupaamia ehtoja!
Näin kävi Suomellekin aikanaan. Liika lupaus havaittiin jo pari päivää neuvottelujen päätyttyä!
Antti Kuosmanen kirjoittaa kirjassaan: Asiasta hermostuivat ministerit pääministeriä myöten. Onneksi asia ei koskaan päässyt tiedotusvälineisiin.
Jonkinlainen tieto siitä pääsi tiedotusvälineisiin 7.10.1994, tämän seurauksena komissio pyörsi EU-suurlähettiläs Erkki Liikasen pyynnöstä puheensa ja maatalousministeri Pesälä valehteli 14.10.1994 eduskunnassa - kaksi päivää ennen kansanäänestystä!!!!!!
Mysteereitä on:
Miksi Suomen eduskunnan pitäisi jälkikäteen marraskuussa 1994 hyväksyä liittymissopimus, koska liittymisasiakirja oli jo 24.6.1994 Korfulla ratifioitu?
Miksi todellisuutta ei kerrottu, vaan salattiin?
Tähän on vastaus:
Neuvottelut olivat kesken. Lopullinen ehdotus EU:lle hyväksyttiin viisi (5) päivää kansanäänestyksen jälkeen! Tämä taas osoittaa sen, että kansanäänestys oli vaalipetos!
Kuosmanen tunnustaa kirjassaan, että neuvottelut olivat kesken senkin jälkeen kun eduskunta hyväksyi liittymislain !!!!!!!!!!
Pointtini ontässä rautalangassa on se, SAAVATKO PUOLALAISET (kansalaiset ja parlamentti) NÄHDÄ TODELLISIA LIITTYMISEN EHTOJA ENNEN LIITTYMISASIAKIRJAN RATIFIOINTIA, jos Puola ei saakaan, mitä Tanska oli luvannut!
Suomen eduskunta ei saanut nähdä liittymisasiakirjaa ennen Korfulla tapahtunutta ratifiointia! Ratifiointi tapahtui eduskunnan luottamuslauseäänestyksen perusteella, vieläpä kyseenalaisin äänestysvaihtoehdoin.
Joko olette lukeneet, mistä eduskunta tuolloin äänesti?
Jerry kommentoi kirjoitustani:
">4. Uudet jäsenmaat ratifioivat sopimuksen.
Miksi niin monta asiaa pois kohtien 3 ja 4 välistä?
Jätitkö ne pois tietämättömyyttäsi vai hämätäksesi?"
Kommenttini:
Mitä jätin pois? Olen kirjoittanut asian riittävän selvästi jo aikaisemmin. Tämänkin kirjoituksen kommenteistani selviää asian kulku.
Kysymyksiä Jerrylle:
Pitäisikö mielestäsi Puolan parlamentin saada nähdä puolankielinen liittymisasiakirja ja siten tietää ennen Ateenan ratifiointia, saako Puola sen, mitä Tanska oli luvannut?
Millä tavalla Puolan parlamentin pitäisi antaa ratifiointivaltuudet:
Luottamuslauseäänestyksellä?
Lakiesityksellä?
Yhtymäkohta Suomella ja Puolalla on se, että
Suomi ei saanut tietää todellisesta lopputuloksesta.
Saako Puola tietää siinä tapauksessa, jos Tanskan antamat lupaukset on pyörretty?
Klaus Kinkelin ja komission sihteerin Suomelle 1.3.1994 antamat lupaukset eivät pitäneetkään!
Lupaukset oli pyörrettu jo pari päivää neuvottelujen päättymisen jälkeen! Asiasta vaiettiin Suomessa.
Toinen kimurantti asia Suomen sopimuksen salailuun oli se, että markka oli kirjoitettu hallitusmuotoon, ja sen hävittämiseen tarvittavaa 5/6 enemmistöä ei olisi eduskunnasta löytynyt!
Siksi Esko Aho kikkaili salaiseen pöytäkirjaan 16/ 93 20.12.1993 EMU-varauman, jota ei ollutkaan muuten kuin harhautustarkoituksessa, jotta asiasta mukamas voitaisiin päättää aikanaan.
Hyvä Jerry!
Lue kaikki tekstini kunnolla, että ymmärrät. Kirjoitukseni eivät perustu kadunmiehen "musta tuntuu"- tietoihin, vaan virallisiin asiakirjoihin ja Antti Kuosmasen kirjaan.
itdsellesi palvelus ja selvitä mitä sopimuksen
ratifiointi tarkoittaa.
>Kommentti:
>Ei se ole kuvitelmaa. Vaan kylmää asiakirjatietoa! Liittymisasiakirja on
>lakiteksti, johon on kirjoitettu liittymisen ehdot. Lakitekstiä se on siksi,
>että liittymisasikirjassa jokaisen ehdon kohdassa viitataan aikaisemmin
>tehtyjen EY-säännösten kohtiin (60 000 painosivua).
Se on sopimus. Lakeja säätävät parlamentit.
>Kun liittymisasiakirja on vanhojen jäsenmaiden toimesta hyväksytty, se
>laitetaan kansien väliin tulevien jäsenmaiden ratifioitavaksi. Ratifiointi
>tapahtuu huhtikuussa Ateenassa.
Usko huviksesi, ei ratifioida. Myös uusien jäsenten pitää se hyväksyä.
>Sopimusehdot voivat muuttua vanhojen jäsenmaiden tarkastaessa
>liittymisasiakirjan, jos toteavat, että eivät halua antaa Puolalle Tanskan
>lupaamia ehtoja!
Vanhat hyväksyivät jo. Ja vaikka vanhat tekisivät
muutoksia luuletko puolalaisten (ja muiden) hyväksyvän?
>Mitä jätin pois? Olen kirjoittanut asian riittävän selvästi jo aikaisemmin.
1)Uudet jäsenet hyväksyvät sopimustekstin. 2)Uudet ja vanhat jäsenet
allekirjoittavat sopmuksen. 3)Vanhat ratifiovat sopimuksen.
Siinä kolme "unohtunutta" kohtaa.
>Pitäisikö mielestäsi Puolan parlamentin saada nähdä puolankielinen
>liittymisasiakirja ja siten tietää ennen Ateenan ratifiointia, saako Puola
>sen, mitä Tanska oli luvannut?
Mitä sinä luulet kielenkääntäjien tällähetkellä tekevän?
Selvitä hyvä mies itsellesi mitä ratifiointi tarkoittaa.
>Millä tavalla Puolan parlamentin pitäisi antaa ratifiointivaltuudet:
>Luottamuslauseäänestyksellä?
>Lakiesityksellä?
Kenelle Puolan parlamentin pitäisi valtuudet antaa?
Ellei Puolan lainsäädäntö ihan poikkeusta tee, niin se on sielläkin
parlamentti kun ratifioi.
>Hyvä Jerry!
>Lue kaikki tekstini kunnolla, että ymmärrät. Kirjoitukseni eivät perustu
>kadunmiehen "musta tuntuu"- tietoihin, vaan virallisiin asiakirjoihin ja
>Antti Kuosmasen kirjaan.
Hyvä Satakunnan mies!
Selvitä itsellesi mitä sopimuksen ratifiointi tarkoittaa.
Kirjoituksesi perustuvat täydelliseen tietämättömyyteen ja/tai väärinymmärrykseen.
Ratifiointi tarkoittaa sopimuksen hyväksymistä allekirjoituksin.
Kirjoitit: "Lakeja säätävät parlamentit."
On vain pieni määrä lakeja, jotka Suomen eduskunta saa säätää, sillä:
EY-sopimuksessa kirjoitetut säännöstöt( direktiivit ja asetukset) ylittävät kansalliset lait. Ratifioitu liittymissopimusasiakirja on lakitektiä, koska se sisältää jäsenmaan kanssa sovitut poikkeukset voimassa olevaan EY-säännöstöön.
Kansallista päätöstä EY-säännöstöstä Suomen eduskunta ei ole saanut tehdä 31.12.1994 jälkeen.
Otapa selvää. Tämä löytyy virallisesta asiakirjasta siteerattuna uudemmasta alustuksestani.
Vastasit sopimuksen hyväksymiseen aivan mitä sattuu. Etpä ole kirjoitusinnossasi lukenut kirjoittamiani tekstejä!
Tietenkin uudet jäsenmaat hyväksyvät sopimukset, (vieläpä liittymisneuvottelujen alkamisen ehto on hyväksyä ne etukäteen!) jotka jo on olemassa (Rooman sopimus, Yhtenäisasiakirja, Maastrichtin sopimus).
Mutta miten Suomen eduskunta hyväksyikään Maastrichin sopimuksen etukäteisehdot?
- Kerropa minulle.
Kysyit:
"Kenelle Puolan parlamentin pitäisi valtuudet antaa?
Ellei Puolan lainsäädäntö ihan poikkeusta tee, niin se on sielläkin parlamentti kun ratifioi."
Ei Puolan parlamentti sopimusta ratifioi.
Vaan Puolan johdon valttuutamat henkiöt ratioifioivat Puolan osalta liittymisasiakirjan huhtikuussa Ateenassa.
Tiedän asiasta harvinaisen paljon.
Oikea järjestys on tämä:
1. Liittymisopimusasiakirjatekstiin kirjoitetaan ehdot ja myönnytykset ym. poikkeukset neuvotteluratkaisujen mukaisesti. Kuten Tanskan kanssa on sovittu.
2. Vanhat jäsenmaat tarkastavat ja hyväksyvät Tanskan hakijamaa Puolan kanssa neuvotteleman ratkaisun, eli Puolan saamat myönnytykset.
Tämä on tietenkin vasta tekstiluonnoksena lopullisesta sopimuksesta ennen kuin se pistetään kansiin. Tässä vaiheessa, ennen kansiin pistämistä neuvotellun sopimuksen sisälöä voidaan rukata vanhojen jäsenten vaatimuksesta, Puolan kannalta ikävällä tavalla.
3. Sopimus ratifioidaan allekirjoituksin.
Niin vanhat kuin uudet allekirjoittavat kansiin pistetyn liittymisasiakirja.
Ydinrautalankani oli:
Pitäisikö Puolan parlamentin nähdä puolan kielellä liittymisopimusasiakirja ennenkuin Puola allekirjoittaa sopimuksen Ateenassa?
Olisiko oikein, että puolalaiset eivät saa tietää, onko Tanskan kanssa sovitusta ratkaisusta lipsuttu?
Oliko siis oikein, ettei Suomen eduskunta ei saanut suomenkielellä nähdä sopimusta?
Allekirjoitus tapahtui 24.6.1994. Suomen sopimuksen sisältö ei vastannut sitä, joka 1.3.1994 oli Suomelle luvattu. Sopimuksesta lipsuttiin jo pari päivää neuvottelujen päättymisen jälkeen. Asioista vaiettiin. Onneksi asia ei koskaan päässyt tiedotusvälineisiin.
Myöhemmin (kaksi päivää ennen kansanäänestystä) maatalousministeri Pesälä valehteli eduskunnassa ja juotti ruunan kusta!
Kirjoitit aivan puutaheinää:
"Usko huviksesi, ei ratifioida. Myös uusien jäsenten pitää se hyväksyä."
Suomen eduskunnan olisi se pitänyt hyväksyä jo ennen 24.6. tapahtunutta ratifiointia. Suomi ratifioi sopimuksen silloin. Tuon jälkeen Suomen liittymissopimusasiakirjaa ei ole kirjoitettu yhtään nimeä.
Oletko lukemut ko asiakirjan?
Minä olen. Suomen eduskunta ei antanut Korfulla tapahtuneeseen ratifiointiin allekirjoitusvaltuuksia. Piste.
ei voi enää muuta sanoa kuin LOL.
Selvitä hyvä mies itsellesi mitä sopimuksen
ratifiointi tarkoittaa.
Tuolla toisella sivulla on sinulle kysymys, koitas
vastata siihen oikein.
on kronologia Suomen liittymissopimuksen hyväksymisestä. Vertaa sitä Puolan sopimusta koskevaan RAUTALANKAAni. Kysymykset Suomen liittymisasiakirjan hyväksymisestä ovat samat. Vastaan niihin siten kuin Suomessa tapahtui. Ja miten olisi pitänyt tehdä!
Menettely olisi pitänyt Suomessa hoitaa seuraavasti.
Lähtökohta:
Kun sopimusteksti hyväksyttiin vanhoissa jäsenmaissa, nämä voivat vielä vaikuttaa sopimuksen sisältöön ja samalla Suomi menetti EU:n kanssa ”sopimiaan” tukia. Suomi menetti sopimansa tuet jo pari päivää maratonneuvottelun jälkeen. Antti Kuosmanen totesi kirjassaan: Onneksi asia ei koskaan päässyt tiedotusvälineisiin!
Tältä pohjalta ”kirjoitettiin” Suomen neuvottelutulos lakitekstiksi liittymisasiakirjaan, jonka vanhat jäsenmaat toukokuun alussa 1994 hyväksyivät Suomen jäsenyyden ehdoiksi. Syksyllä (7.10.) 1994 esiin ponnahtaneesta kiistellystä sopimuksesta ei ole liittymisasiakirjassa edes mustaa valkoisella! Eikä voinut ollakaan, koska ei annettu, mitä oli luvattu.
1. Olisiko EU:n kanssa sovittu tukiasia pitänyt kirjoittaa Suomen liittymisasiakirjan tekstiin?
Kyllä.
Mutta sitä ei kirjoitettu, koska vanhat EY-maat eivät antaneet Suomelle maratonneuvottelussa luvattuja tukia. Maatalousneuvottelija Esa Härmälä olikin helteessä. Hän on kertonut, että lakitekstiksi kirjoitettaessa Suomi menetti monia jo sovittuja etuja.
2. Olisiko Suomen liittymisasiakirja pitänyt ratifioida ennen kuin eduskunta olisi sen nähnyt ja hyväksynyt?
Ei. Ei missään tapauksessa.
Mutta; Suomen liittymisasiakirja kuitenkin ratifioitiin Korfulla 24.6. 1994 ilman, että eduskunta sai nähdä sitä suomen kielellä!
Valtuudet sopimuksen allekirjoittamiseen Esko Aho sai erittäin ovelalla ja kyseenalaisella menettelyllä Claes Andersonin tekemästä välikysymyksestä seuranneen luottamuslauseäänestyksen perusteella!
3. Kuuluuko kansanäänestys järjestää ennen kuin EU:n Suomen kanssa sopima tukiasia varmistuu?
Ei. Ei keskeneräisestä voi kukaan etukäteen mitään tietää.
Mutta; Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto liittymislaista HE 135 valmistui 7.10. 1994, aivan samana päivänä, jolloin komissiosta vuosi tieto, ettei Suomi saakaan tukia, jotka maratonneuvottelussa oli luvattu. Hallituksen esitys HE 135 oli kirjoitettuna siltä pohjalta, että Suomi saa tuet, jotka neuvotteluissa oli luvattu.
Maatalouden osalta HE 135 oli bluffia, jolla pari päivää maratonneuvottelun jälkeen ilmennyt ongelma siirrettiin myöhempien aikojen ongelmaksi. Kansanäänestyksen lopputuloksen varmistamiseksi maatalousministeri Mikko Pesälä valehteli eduskunnassa viikon kuluttua 14. 10. eli kaksi päivää ennen kansanäänestystä!
4. Olisiko Suomen kansanäänestys pitänyt järjestää ennen liittymisasiakirjan Korfulla 24.6. 1994 tapahtunutta ratifiointia ?
Kyllä. Totta kai!
Mutta; eduskunta ei edes saanut suomenkielellä nähdä sopimusta ennen ratifiointia!
Esiin putkahtaneista pöytäkirjoista ilmenee, että hallituksen esitys liittymislaiksi pitikin antaa eduskunnalle jo kevätistuntokaudella!
Mutta miksi sitä ei annettu?
Miksei jo huhtikuussa valmistunutta ja EU-maiden toukokuun alussa 1994 keskenään hyväksymää Suomen, Itävallan, Ruotsin ja Norjan liittymisasiakirjaa annettu Suomen kielellä eduskunnalle ja kaikille halukkaille?
Norjalaiset olivat saaneet sen omalla kielellään jo huhtikuun puolivälin jälkeen!
Claes Anderson tekikin toukokuun loppupuolella 1994 välikysymyksen siitä, ettei eduskunta ollut saanut nähdä liittymissopimusta; Antaako hallitus liittymisasiakirjan suomen kielellä eduskunnalle ennen tähän välikysymykseen vastaamista?
Aho ei vastannut, vaan sanoi, että palataan asiaan syksyllä.
Hyvät lukijat, pyytäkää luettavaksenne eduskunnan pöytäkirja, josta selviää, mistä eduskunta äänestikään Andersonin välikysymykseen liittyvässä luottamuslauseäänestyksessä!
Tällä äänestyksellä pääministeri Aho katsoi olevan oikeutettua ratifioida Suomen liittymisasiakirja.
Suomen liittymisasiakirja ratifioitiin Korfulla todellakin ilman, että eduskunta oli sitä nähnyt!
Jatkokysymyksiä:
Edellisen perusteella eduskunnan hyväksymä liittymislaki HE 135 ei perustunut todellisuuteen; ei maatalouden (eikä EMUnkaan) osalta!
Miten kansa tiesi kansanäänestyksessä neuvotellusta sopimuksesta, koska se eduskunnaltakin pimitettiin?
YHTEENVETO:
Menettely olisi pitänyt Suomessa hoitaa seuraavasti.
1. Liittymisasiakirja olisi pitänyt jakaa suomen kielellä viimeistään toukokuun alussa eduskuntaan ja kaikille halukkaille. Sehän olisi ollut välttämätöntä kansanäänestyksenkin kannalta!
Liittymisasiakirja oli kirjoitettu jo huhtikuussa 1994. Vanhat EU-maat olivat sen toukokuun alun kokouksessaan hyväksyneet.
2. Kansanäänestys liittymisestä neuvotellun sopimuksen eli suomenkielisen liittymissopimuksen perusteella.
3. Liittymislain käsittely ja hyväksyminen eduskunnassa (mikäli kansanäänestyksen tulos sitä olisi edellyttänyt).
4. Liittymisasiakirjan ratifiointi Korfulla 24.6. 1994 (mikäli eduskunta olisi hyväksynyt neuvotellun sopimuksen).
Miksi asioita pimitettiin?
Kaikki maat tietenkin halusivat jäseniksi!
Jokaisella jäsenmaaksi pyrkivällä oli kinkkisiä asioita parlamenteilleen esiteltävänä:
1. Suomella ja Ruotsilla oli neuvoteltaessa todettu EMU-varauma, jota ei todellisuudessa ollutkaan kummallakaan.
2. Suomella oli lisäksi se, että maatalousneuvottelujen LOPULLINEN EHDOTUS hyväksyttiin EU:lle lähetettäväksi viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen EU-ministerivaliokunnassa!
3. Itävallan ongelmana oli perustuslakiin kirjoitettu sana LIITTOUTUMATTOMUUS.
4. Norja ei ollut saanut aikaan maataloussopimusta EU:n kanssa. Norjalaiset saivat kuitenkin nähdä sopimuksen. Päätös oli sen mukainen.
Milloin media alkaa tutkia tapahtunutta?