Oletteko tekin unettomia yksinäisiä jotka etsivät epätoivoisesti pääsyä ryhmään?
Uskonnon sisältö ei oikeesti nappaa, mutta halu saada yhteisen uskontunnustuksen jakavia kavereita on pakottava?
Tässä mun syyt olla "uskis" onko teillä ateisteilla ehkä samat?
Me ollaan laumaeläimiä kaikki.
Uskonnon sisältö ei oikeesti nappaa, mutta halu saada yhteisen uskontunnustuksen jakavia kavereita on pakottava?
Tässä mun syyt olla "uskis" onko teillä ateisteilla ehkä samat?
Me ollaan laumaeläimiä kaikki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tällä palstalla uskonnot kohtaavat
haastajansa:Ateismin.
Nykyisellä ateistisella sukupolvella on käytössään aiempaa 'kritiikkiä' ja tietoa.
Voidaan osoittaa raamatun tolkuttomuuksia noin vain.. enää ei tarvitse pelätä Tabuja.
Toisaalta kun ihminen luopuu uskosta , harjoittamasta palvontaa , luopuu idolistan.. ylijumalastaan , voisi luulla että ihminen jäi turhan päälle lepäämään?
No ei se ihan niinkään mene.
Voin sanoa että monet uskovat ihan oikeasti jumalaan.
Pelkäävät tätä.
Minulle ateismi alkoi muiden uskontojen tutkiskeluna.
Siinä oli monenmoista näkemystä ja oikeasti ymmärrän mikä idea noissa kaikissa on.
He tahtoisivat kesyttää sen toisen puolen.
Sen joka itsenä tunnetaan , se joka aiheuttaa kaikki kärsimykset , se joka haluaa...
Aika hassua tämä? Ei heidän näkemyksensä paljoakaan poikkea siitä että on olemassa elämä ja kuolema.
Jumala ja Saatana.
Elämäherra ja Kuolemanherra.
Jokseenkin jokaisessa kulttuurissa on käyty samoja vaiheita läpi.
Kiinalaisilla mystiset esi-isät lentelevät taika voimiensa avulla.
Länsimailla on viisastenkivensä ja alkemia mystiikkaa. Lisäksi Herra ja Narri filosofiaa.
Arabeilla on musiikkinsa ja mattonsa , joissa on monenmonta 'juttua'. 1001-yön matolla lennellään lampunhenkien seurassa.
Kaikissa kulttuureissa elämä ja kuolema erotetaan toiseksi. Kristinuskon saarnaa on se että kuolema koitui palkkioksi aatamin ja eevan synneistä.
Ateistille mitään ei ole koskaan muuttunut. Ihminen elää aikansa ja kuolee sitten.
Samalla tavalla vanhuus koittaa eläimillekin.
Mielessä olevissa aineksissa on siis olemassa hyvän ja pahan taistelu.
Tietyn tyyppinen kahtia jakoisuus jatkuu.. järjen ja luovuuden alueella. Kokemusten ja tunteiden , analysoimisen ja prosessoimisen välillä.
En etsi ryhmää enkä mitään yhteistä uskontunnustusta, en edes samaistavaa ideologiaa.
Olen vapaa ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja kritisoimaan myös ateismia, pelkäämättä ulosheittoa "ryhmästä".
Kannattaisi sinunkin joskus kokeilla.
Sori tulee pahasti myöhässä, mutta arvaas huviksesi monestako seurakunnasta minulle on osoiteetu ovea "harhaoppisena"?
Naurua kyynelten läpi.