Elämäsi

elämäni iloisin hetki mutta tämän kk iloisin asia tulee olemaan kun saamme haettua kotiin ostamani koiran pennun;>

Kun sain opel vectran uutena ja kaikilla valitsemillani herkuilla ja kun naapuri puhui miten selviät autolainan kanssa niin vastasin, että maksoin käteisellä auton. Oli siinä hassun näköiset silmät sillä herralla sen jälkeen, sellainen 80 vuotias mukavanoloinen herra tämä naapurini muuten. Se tapa, jolla hän on suhtautunut muhun sen jälkeen, on myöskin jatkuvaa iloa elääni tuomassa.

Sanotaan näin, että enää hän ei suhtaudu muhun kuin teinipoikaan vaan kuin mieheen, sillä tavoin sitä voisi kutsua.

Mutta, ollakseni ihan tarkka niin eipä se välttämättä tuo ihan ykköseksi nouse kuitenkaan koska erilaisia iloiseksi aikaansaavia asioita on paljon ja niiden laadut niin erilaisia. En osaa nostaa mitään selkeäksi ykköseksi tältä pohjalta, mutta jos ihan välttämätöntä osoittaa jotakin jutskaa niin on se toi auton saaminen alleen ja sen mukaantuomat asiat ihmisten suhtautumisineen, kovin olen siitä hilpeyttä saanut.

Lapsuudessa ehkä osasi iloita pikkuasioista vieläkin enemmän jostain jätskituutista kuin nyt uudesta autosta, sen verran touhusta on tainneet parhaimmat iloisuushiilihapot jo lähteä, pahoin pelkään.

Niin monia, ja monet niin salaisia, mutta kysymyksesi toi hymyn huulille, kiitos siitä.

Kuitenkin yhden voin kertoa:

Kun pääsin opiskelemaan toivomaani alaa.
5-vuotiaana päätin, että minusta tulee lekuri. Lukion jälkeen pidin kuitenkin muutaman välivuoden ja sitten pyrin lukemaan. Luin 11 tuntisia päiviä pari kuukautta putkeen ja olin varma, että pääsisin. Noh, en päässyt. Masennuin, hatutti ihan, noh, pirskutisti (joo, en käytä oikeasti tuota sanaa, mutta tässä se on niiiin ihanan tekosiveä ;D). Hain myöhemmin sitten lukemaan muita aineita ja ajattelin, että jos nyt kuitenkin hakisin vielä kerran lääkikseen. Lukemiset otin aika löysin rantein, töitä tein ohella, samalla kun luin kahteen muuhun aineeseen, joista olin kiinnostunut. Pääsykokeiden jälkeen olin varma, etten pääsisi mihinkään... Noh, jep jep, pääsin kaikkiin, mutta lääkiksen toki valitsin; olihan se ollut haaveeni ryömiväisestä saakka (melkein ;P). Ja nyt "iloisin hetki": Tulin duunista kotiin ja ovikynnyksellä oli paksunpaksu kirje lääk.tiedekunnasta, lähettäjä vasemmassa ylänurkassa mustalla. Olin pyörtyä jo kun sen näin ja tärisevin käsin siihen tarrasin. En muista suljinko ulko-oven, ryntäsin vaan kirje käsissäni samantien olkkariin ja tuijotin sitä. Ajattelin, ettei se voi olla hyväksymiskirje, en ole voinut päästä sisään ainakaan ekassa valinnassa, ei hitto, oiskohan ne lähettäny mulle hylkäyskirjeen? Mut eihän ne sellaisia lähetä! Onks tää varmasti mulle... Nimi osoitelapussa? On mulle... Hitto hitto hitto... En uskaltanut avata, mutta sitten about 0,5 sekunnin mietinnän jälkeen ajattelin kuitenkin "what the heck, pakkohan se on kuitenkin jossain vaiheessa avata..." Revin kuoren auki ja luin sanat, jotka vieläkin muistan kuin eilisen päivän: "Bästa nya studerande" Silmissä musteni, polvet viikkas alta ja rupesin ah niin typerän ikinaisellisesti kirkumaan. Vieläkin hihkun täällä ihan typerän muikeena kun muistelen sitä hetkeä. Mun suurin unelmani täyttyi ja se on jo paljon, sillä niin tyytyväinen olen elämääni tähän asti ollut. Ihana elämä! :))
Ja on sanottava, että oikein valitsin :).