- Voisiko hyvä oppilas toisinaan ärtyä ja korottaa ääntänsä? kysyy Tampereen yliopiston eläkkeellä oleva kansleri Kauko Sipponen .
Valtio-oikeuden asiantuntija Sipponen kirjoittaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) julkaisussa "Millaisen federaation Suomi haluaa", että kyllä Suomen on uskallettava tarpeen tullen korottaa äänensä ja olla eri mieltä.
Tiistaina julkistetun raportin muut kirjoittajat ovat tulevaisuuskonventin jäsen ja Etelä-Suomen Sanomien kolumnisti Teija Tiilikainen sekä Turun kauppakorkeakoulun professori Mika Widgrén.
Miten olisi Sveitsi?
Suomen loputon kiltteys Euroopan unionin jäsenenä on saanut kansalaiset kääntämään selkänsä koko asialle, Sipponen arvioi.
- Olemalla vain kiltti Suomi ei kuitenkaan enää pärjää.
Sipponen tarjosi raportista järjestetyssä keskustelussa vahvaa kansalaisnäkökulmaa EU:n suosion pelastajaksi. Suomalaisten on saatava sitovalla kansanäänestyksellä päättää, haluammeko laajentaa Unionin toimivaltaa siirtämällä sille ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Sipposen mielestä Euroopan monikieliselle ja -kulttuuriselle kansojen kirjolle sopiikin paremmin sveitsiläinen kansanvalta kuin yhdysvaltalainen liittovaltio. Sveitsissä kansalla on maailman laajimmat oikeudet.
Jos kansanäänestystä ei järjestetä, on vaarana, että Unionilla ei ole enää olemassaolon oikeutusta kansalaisten silmissä.
- Ei tämä homma voi olla vain ylimmän eliitin järjestelyä.
Unionista voi erota
Jos kävisikin niin, että kansa haluaisi eroon EU:sta, sekin käy. Turun kauppakorkeakoulun professori Mika Widgrén kirjoittaa, että jäsenmaalla on oikeus jättäytyä EU:n ulkopuolelle.
Samaa sanoo Teija Tiilikainen. - On väärin luulla, että EU:sta ei voi erota. EU rinnastuu kansainvälisiin järjestöihin, joten siitä voi erota samalla tavalla kuin muistakin sopimuksista. Erillisen pykälän kirjoittaminen voisi korostaa EU:n erillisluonnetta suhteessa muihin järjestöihin.
Mika Widgrén arvioi myös, että selkeä eroamisen mahdollisuus tarjoaisi tehokkaan tavan valvoa Unionin päättäjiä.
- Jos Unioni toimisi huonosti, siitä voisi erota, Widgrén päätteli.
Liittovaltiomainen nyt jo
Euroopan unionin on suorastaan pakko kehittää itsensä liittovaltion suuntaan, jos se aikoo pysyä toimintakykyisenä myös laajentumisen jälkeen.
EU on nyt hassussa tilanteessa: sillä on jo liittovaltiomaisia piirteitä, joiden tarpeellisuudesta käy toisaalta kova suukopu puolesta ja vastaan.
Kilpailupolitiikka on EU:ssa rakennettu liittovaltiomaisesti. Näin se toimii käytännössä: kun Kesko oli ostamassa Tukoa, luvat piti pyytää Brysselistä.
"Liittovaltion" rahapolitiikkaa puolestaan tehdään kaikille talous- ja rahaliiton maille Frankfurtissa, jossa Euroopan keskuspankki päättää koroista.
Jansson: Ei liittovaltiolle
Professori Jan-Magnus Jansson oli päinvastaista mieltä. EU:n vastustajaksi edelleen tunnustautuva Hufvudstadsbladetin entinen päätoimittaja esitti, että kansallista määräysvaltaa on vaalittava ja liitovaltioksi kehittymistä kartettava.
Jansson kummeksui myös pohjoismaisia naapuruksia: Suomi tukee vahvaa mutta epädemokraattista komissiota. Ruotsi puolestaan ajaa valtaa ministerineuvostolle, sillä onhan se poliittinen elin.
Selvät säännöt Suomen etu
Suomen tapainen pieni maa tarvitsee selvät pelisäännöt, jotta tiedetään, miten Euroopan yhdentyminen kehittyy, kirjoittajat arvioivat.
Suomalaisia on erittäin vaikea saada keskustelemaan, saatikka väittelemään Euroopan unionista ja sen tulevaisuudesta. Liittovaltiosta voisi syntyä keskustelua, sillä yleensä kansalaiset pelkäävät sen vievän loputkin päätöksenteosta Brysseliin.
Widgrénin mukaan liittovaltio ei suinkaan ole yhtä kuin kaikki päätökset Brysseliin.
- Keskeinen kysymys federaatiota rakennettaessa on, millä tasolla mistäkin päätetään - yhteisesti, jäsenmaissa vai alueellisesti.
Valtiotieteilijänä Tiilikainen puolestaan ymmärsi, että jos EU käyttäisi oikeita sanoja, ihmiset eivät haukottelisi Unionilleen yhtä paljon. Nyt puhutaan direktiiveistä ja asetuksista, kun pitäisi puhua laeista.
Valtio-oikeuden asiantuntija Sipponen kirjoittaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) julkaisussa "Millaisen federaation Suomi haluaa", että kyllä Suomen on uskallettava tarpeen tullen korottaa äänensä ja olla eri mieltä.
Tiistaina julkistetun raportin muut kirjoittajat ovat tulevaisuuskonventin jäsen ja Etelä-Suomen Sanomien kolumnisti Teija Tiilikainen sekä Turun kauppakorkeakoulun professori Mika Widgrén.
Miten olisi Sveitsi?
Suomen loputon kiltteys Euroopan unionin jäsenenä on saanut kansalaiset kääntämään selkänsä koko asialle, Sipponen arvioi.
- Olemalla vain kiltti Suomi ei kuitenkaan enää pärjää.
Sipponen tarjosi raportista järjestetyssä keskustelussa vahvaa kansalaisnäkökulmaa EU:n suosion pelastajaksi. Suomalaisten on saatava sitovalla kansanäänestyksellä päättää, haluammeko laajentaa Unionin toimivaltaa siirtämällä sille ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Sipposen mielestä Euroopan monikieliselle ja -kulttuuriselle kansojen kirjolle sopiikin paremmin sveitsiläinen kansanvalta kuin yhdysvaltalainen liittovaltio. Sveitsissä kansalla on maailman laajimmat oikeudet.
Jos kansanäänestystä ei järjestetä, on vaarana, että Unionilla ei ole enää olemassaolon oikeutusta kansalaisten silmissä.
- Ei tämä homma voi olla vain ylimmän eliitin järjestelyä.
Unionista voi erota
Jos kävisikin niin, että kansa haluaisi eroon EU:sta, sekin käy. Turun kauppakorkeakoulun professori Mika Widgrén kirjoittaa, että jäsenmaalla on oikeus jättäytyä EU:n ulkopuolelle.
Samaa sanoo Teija Tiilikainen. - On väärin luulla, että EU:sta ei voi erota. EU rinnastuu kansainvälisiin järjestöihin, joten siitä voi erota samalla tavalla kuin muistakin sopimuksista. Erillisen pykälän kirjoittaminen voisi korostaa EU:n erillisluonnetta suhteessa muihin järjestöihin.
Mika Widgrén arvioi myös, että selkeä eroamisen mahdollisuus tarjoaisi tehokkaan tavan valvoa Unionin päättäjiä.
- Jos Unioni toimisi huonosti, siitä voisi erota, Widgrén päätteli.
Liittovaltiomainen nyt jo
Euroopan unionin on suorastaan pakko kehittää itsensä liittovaltion suuntaan, jos se aikoo pysyä toimintakykyisenä myös laajentumisen jälkeen.
EU on nyt hassussa tilanteessa: sillä on jo liittovaltiomaisia piirteitä, joiden tarpeellisuudesta käy toisaalta kova suukopu puolesta ja vastaan.
Kilpailupolitiikka on EU:ssa rakennettu liittovaltiomaisesti. Näin se toimii käytännössä: kun Kesko oli ostamassa Tukoa, luvat piti pyytää Brysselistä.
"Liittovaltion" rahapolitiikkaa puolestaan tehdään kaikille talous- ja rahaliiton maille Frankfurtissa, jossa Euroopan keskuspankki päättää koroista.
Jansson: Ei liittovaltiolle
Professori Jan-Magnus Jansson oli päinvastaista mieltä. EU:n vastustajaksi edelleen tunnustautuva Hufvudstadsbladetin entinen päätoimittaja esitti, että kansallista määräysvaltaa on vaalittava ja liitovaltioksi kehittymistä kartettava.
Jansson kummeksui myös pohjoismaisia naapuruksia: Suomi tukee vahvaa mutta epädemokraattista komissiota. Ruotsi puolestaan ajaa valtaa ministerineuvostolle, sillä onhan se poliittinen elin.
Selvät säännöt Suomen etu
Suomen tapainen pieni maa tarvitsee selvät pelisäännöt, jotta tiedetään, miten Euroopan yhdentyminen kehittyy, kirjoittajat arvioivat.
Suomalaisia on erittäin vaikea saada keskustelemaan, saatikka väittelemään Euroopan unionista ja sen tulevaisuudesta. Liittovaltiosta voisi syntyä keskustelua, sillä yleensä kansalaiset pelkäävät sen vievän loputkin päätöksenteosta Brysseliin.
Widgrénin mukaan liittovaltio ei suinkaan ole yhtä kuin kaikki päätökset Brysseliin.
- Keskeinen kysymys federaatiota rakennettaessa on, millä tasolla mistäkin päätetään - yhteisesti, jäsenmaissa vai alueellisesti.
Valtiotieteilijänä Tiilikainen puolestaan ymmärsi, että jos EU käyttäisi oikeita sanoja, ihmiset eivät haukottelisi Unionilleen yhtä paljon. Nyt puhutaan direktiiveistä ja asetuksista, kun pitäisi puhua laeista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.